Löysin itseni

Viime viikolla oli se päivä jolloin esikoiseni täytti 25-vuotta. Jäin väkisinkin miettimään mihin on aika mennyt ja miten itse olen muuttunut tässä ajassa. 

Esikoisen synnyttyä ja palatessamme sairaalasta kotiin muistan kuinka katselin ympäristöä kuin en olisi koskaan paikkakunnalla käynytkään vaikka todellisuudessa olin asunut siellä 16v. Tuntui, että olen kokenut uudelleen syntymisen, koin olevani aivan eri ihminen kuin aiemmin. Niinhän minä olinkin, olihan minusta tullut ÄITI. :-)

Välillä oma itseni on ollut kadoksissa ja aina sen uudelleen olen löytänyt, joka kerta parempana kuin ennen. :-)

Äitinä kokemisen riemua olen siis kokenut jo 25v. Välillä se on ollut riemua ja välillä vähemmän hohdokasta. Mutta hetkeäkään en antaisi pois, onhan minulla maailman ihanimmat lapset, kenelläpäs ei olisi. Mutta heistäkin pitää päästää irti, elämään omaa elämäänsä ja jatkaa samalla omaansa. Sanonta taitaa mennäkkin, että lapset ovat meillä vain lainassa. Näinhän se on ja hyvä niin. :-)

Elämä tuo mukanaan myös kaikenlaisia asioita joille et itse välttämättä voi mitään. Tulee erilaisia ihmissuhteita, kaikkien kanssa ei synkkaa toivotulla tavalla vaikka kuinka haluaisi. Molemmat haluavat elämältään erilaisia asioita, he/hän ehkä haluaa(vat) elää elämäänsä toisella tavalla kuin sinä itse. Jossain vaiheessa on parempi päästää irti ja myöntää itselleen, että tätä hommaa mä en voi muuttaa. Mä en voi muuttaa toista ihmistä omaan makuuni sopivaksi ellei toinen itse halua muutosta. Silloin täytyy ymmärtää irrottaa ja lähteä etsimään omia polkuja, sellaisia jota tuovat onnellisuutta elämääsi.

Loppujen lopuksi kaikki on omasta asenteesta kiinni. Miten sä ihmisenä suhtaudut asioihin. Otatko kaiken vastaan naama mutrulla, ajatuksena että kaikki on sua vastaan, elämä potkii päähän ja elämä on perseestä. Vai elätkö elämääsi hymy huulilla, nauttien siitä ja odottaen mitä kivaa yllätystä se toisi tullessaan. Koska sehän tuo kaikkea mukavaa, kun vaan asennoidut elämään niin. Jokaisen oma valinta, miten haluaa elämänsä elää, tietenkin. Minä en ole kukaan ketään neuvomaan miten elämäänsä elää, mutta itse tiedän miten minä sitä haluan elää ja se tapa on juts tämä miten sen teen. :-)

Olen huomannut, että olen ihminen joka haluaa uudistua tietyn väliajoin, laittaa elämäänsä vähän mullin mallin. Ennen kuin täytin 30v niin sain aikas kovan kolmenkympinkriisin kehiteltyä itselleni. Podin sitä kolme vuotta, mietin mitä haluan elämältäni, olenko saanut sen mitä haluan, olenko se mikä haluan olla jne jne. Aika oli tosi raskasta, olin aivan hukassa itseni kanssa . Tiesin, että elämä mitä silloin elin ei ollut sitä mitä halusin ja tein omat ratkaisuni. Olenko katunut sitä? Ei, en ole vaikka jälkikäteen ajatellen asiat olisi voinut tehdä toisinkin. Mutta jälkiviisaus ei asioita enää miksikään muuta joten en ala edes miettimään asiaa sen enempää. :-)

Tullessani lähemmäs 40v ikää iski jälleen uudistumisen halu. Olin miettinyt asuinpaikan vaihtamista vuosia ja sitten kerran vaan repäsimme ja muutimme paikkakunnalle jossa emme tunteneet kuin pomoni emmekä olleet täällä ennen edes käyneet. Oli vaan kova tarve saada lähteä ja hyvä niin koska neljä päivää siitä kun tänne muutimme tapasin nykyisen avomieheni. <3 

Nyt ollaan taas samassa tilanteessa, alkaa 50v painaa päälle. :-) Ja uudistua pitäisi. Nyt en halua erota enkä edes muuttaa kovin kauas, sellaiset parikymmentä kilometriä vaan. Haluan Helsinkiin, lähemmäs työpaikkaa. Haluan myös uuden asunnon olevan lähellä luontoa, hyviä ulkoilumaastoja vähintään. Nyt olen sellaisen ehkä löytänyt ja seuraavaksi pitää mennä asuntoa katsomaan ja sitten vasta tehdä seuraavia siirtoja jos on tarvetta sellaisille. Uskon kohtaloon, jos asunto on meitä varten niin sen saamme, jos ei niin meitä varten on jotain paljon parempaa tiedossa. :-)

Olin viime viikolla jälleen ulkotreeneissä. Nyt oli eri vetäjä ja voihan vihveli, että oli meinaan hyvät treenit. Tiesipä taas tehneensä jotain sen session jälkeen. :-)

Aluksi lämmittelynä oli pientä hölkkää (hölkkäsimme lähimpään puskaan puskapissille). :-) Sitten aloimme hieman "lämmittelemään". Hyvinkin nopeasti huomasimme, että meillä ja vetäjällämme oli aivan eri käsitys pienestä alkulämmittelystä. Teimme askelkävelyä erilaisilla variaatioilla varmaan tuhat kertaa satatuhatta!! Perseeni huusi apua, hyvä ettei tarvittu palokuntaa paikalle kun poltteli niin. :-)

Puoli tuntia tätä ja menimme portaisiin. Juoksimme niitä ekaksi askel kerrallaan minuutin ja kaksi minuuttia rennosti alas mennen. Toinen kierros oli kaksi askelmaa kerrallaan, sama minuutti ja kaksi alas/jäähdyttelyä. Näitä teimme yhteensä kuusi kierrosta ja kuolema kolkutti ovella. Lopuksi meidän piti kävellä portaat ylös saakka, mutta en tiedä ymmärsimmekö me treenaajat jotain väärin vai oliko vetäjä siinä vaiheessa jo niin endorfiineissä ettei enää muistanut mitä oli ohjeistanut koska me emme todellakaan kävelleet niitä portaita ylös vaan ensin askel kerrallaan loikkien, sitten kaks askelta kerrallaan, sitten kyykäten sivuittain ja lopuksi kirillä juosten. Hengästyttikö lukea? Voitko edes kuvitella missä sydämeni hakkasi kaiken tämän jälkeen? Se kävi vetäsemässä happea suun kautta, melkein tunsin sen huulteni välissä. :-)

Ylhäällä rääkki vaan jatkui. Teimme lihaskuntoa ojentajille eli punnerrusta penkkiä vasten tai dippipunnerrusta penkkiä vasten. Ite valitsin penkkiä vasten punnerruksen. Sitten oli vatsoja penkin päällä jalat nostaen ilmaan ja lopuks jännehyppyjä. Näitä piti olla kaksi kierrosta, mutta vetäjä raukka ei osannut laskea kahteen vaan teimme niitä kolme kierrosta. Sitten lopuksi oli vuorossa pieni bonus, yllärripylläri jonka lupasimme vielä jaksaa tehdä. Siinä vaiheessa pää oli jo niin sumussa, että ei enää tiennyt mitä sano vaan lupaus tekemisestä pääsi suustani. Teimme siis vielä askelkyykkyjä parikymmentä, saksihyppyjä jonkin verran ja normi kyykkyjä ehkä parikymmentä. Ei voi tietää mutta sen voin sanoa, että tuskaa alkoi siinä vaiheessa olemaan. Olimmehan vetäneet kovaa jo reilu tunnin. Mutta oli meillä hauskaakin, me naurettiin ja vitsailtiin ja jokainen meistä oli samaa mieltä, tätä me halutaan lisää mutta ei just nyt enää kiitos!! :-)

Jaksoimme kaikki vielä hymyillä lopuksi, olimme me niin ylpeitä itsestämme ja toisistamme!! :-)

Olen käynyt myös treenaamassa salilla ihan normaalisti. Mä niin tykkään mun uudesta ohjelmasta. Hapotus on jotain ihan sietämätöntä ja ah niin ihanaa. :-)

Maanantaina teimme valkun kanssa yhdessä jälleen selkä/rintatreenin. Aluksi oli vinopenkkipunnerrusta ja painoksi tuli 37,5kg. En muistanut yhtään mitä olen joskus aiemmin vinopenkillä punnertanut, mutta muistelin ettei se ainakaan tuollaisia lukemia ollut. Valkku sanoi, että 6x on noustava tai kotiin ei ole menemistä. Niin kauan sitä haetaan, että se sieltä tulee. Kysyin millainen päivä sulla tänään olikaan, paljonkin ohjauksia meinaan tässä saattaa nyt hiukan kestää. :-)

Eipä kestänyt vaan se nousi sen 6x ja tiesin pääseväni kotiin saman päivän aikana. :-) Katsoinpa muuten kotona mikä ollut aiempi painoni vinopenkissä ja se on ollut 30kg eli 7,5kg lisää. Ei hullummin, vai mitä? :-)

Viikonloppu tulee olemaan jännä, rakas pikkusiskoni menee naimisiin. Huomenna menen treenaan valkun kanssa ja samalla reissulla otan siskonpojan meille yökylään. Menemme sitten lauantaina yhdessä kirkkoon. Mua jännittää varmasti enemmän kuin ketään muuta. :-) Mikä mua sitten jännittää? Kun joudun olemaan mekko päällä koko päivän/illan. Minä ja mekko/hame, me emme ole ystäviä ja ahdistaa koko ajatus. Pakko kai se on mekon kanssa tehdä sinunkaupat ennen kirkkoon menoa, muuten illasta tulee tooooodella pitkä. :-)

Olemme hotellissa yötä, olisikohan siellä salia missä aamulla käydä? :-) Aamupalalla pitää ainakin päästä vai tulisiko kotiin ja keittäis kotona puuronsa jotta saa tutun herneprodemarjasössön puuronsa päälle? Ehkäpä ei kuitenkaan vaan nautin valmiiksi katetusta pöydästä, nam!!

Tää on muuten ollut lomaviikkoni. Olen treenannut ja tehnyt kolme tyhjän vatsan aerobista ja katsonut yleisurheilun MM-kisoja. Ihaaana tapa viettää lomaansa, paras tapa just mulle. :-)

Suunnitelmia, mietteitä, ajatuksia

Kesä ohi tai siis jos vähänkään tarkemmin ajattelee niin sitä kesää ei sitten koskaan tullutkaan. Masennuimmeko tästä? Emme todellakaan tai en minä ainakaan. En voi tietenkään toisten puolesta puhua, mutta itselleni tämä ei ollut henki ja elämä kysymys, todellakaan!! Sitä paitsi en edes ole kesäihminen vaan rakastan syksyä. Syksyn kuulaita aamuja ja aamulenkkejä, siitä on ihmisen paras aika tehty. :-)

Tässä aurinko mitä kesällä näki. :-)

Ylipäätään yritän olla miettimättä/murehtimatta asioita joille en itse pysty mitään tekemään. Kuten esim. säätilalle. Miksi kuluttaisin energiaani sen voivottelemiseen, että nyt sataa tai on satamatta tai paistaa aurinko tai on paistamatta. Sää on asia jolle me kuolevaiset emme mitään voi ja siksi silkkaa ajan hukkaan sitä märehtiä. Ja säässä on se parasta, että se on samanlainen kaikille, olit sitten köyhä tai rikas. Tietty jos satut olemaan rikkaampi niin voit lähteä jonnekkin jossa se mahdollisesti olisi parempi, mutta koska itse en säästä välitä ei sitä karkuunkaan tarvitse lähteä. :-)

Kukas muistaa tämän säätiedottajan?? :-)

Millaisia suunnitelmia mulla on? Voiko suunnitelmaksi sanoa sitä, että lupaan pysyä ruokavaliossani ja tehdä treeneissä parhaani, päästämättä itseäni liian helpolla? Jos voi niin siinä oli plan 1. Seuraava on se, että olen suunnitellut aloittavani dieetin tammikuussa. Miks just silloin, miksei aiemmin, myöhemmin ja miks ylipäätään sellaista tarvitsee pitää??

Miksi dieetille? Koska kroppa kuulemma ei ikuisuuksia ota vastaan plussa kaloreita ja hyödynnä niitä lihasten kasvatukseen. Jossain vaiheessa se alkaa toimimaan itseään vastaan ja sitten aletaan keräämään rasvaa. Kuka sitä haluaa? En minä ja tuskin sinäkään!? 

Miksi juuri tammikuussa? Ennakoinko jo nyt sitä, että joulu tulee porsasteltua kuten laulussakin sanotaan? Porsaita äidin oomme kaikki. :-) Ei, ajatuksena ei ole porsastella vaikka varmasti valkku antaa luvan jouluna syödä, jopa pakottaa sen tekemään!! :-) Se ei siis ole syynä ajankohdan valintaan vaan se, että ystäväni aloittaa silloin dieetin ja olen luvannut aloittaa hänen kanssaan myötätuntodieetin. Ja se sopii hyvin omaan aikatauluun niin siitä tuli plan 2. :-)

Plan 3 on se, että nyt on varattu syksy täyteen valkun kanssa yhteisiä treenejä. Miltei jokaiselle viikolle niitä tulee kahdet, joissakin on pakottavasta syystä yksi tai ei ollenkaan. On siis joinakin viikkoina tultava toimeen joko omillaan tai treenattava jonkun toisen pt:n kanssa. Katsotaan kuin käy, vähän itseäkin jännittää. :-)

Keväällä suunnittelin rullaluistelevani tänä kesänä paljon ja kovaa. Teinkö näin? No en todellakaan!! Miksi en koska se oli suunnitelmani?? Koska a) satoi sitä vettä (mille en siis mitään voinut) ja b) nivuseni oli poissa pelistä lähes koko kesän (niin minkä kesän??). Koska niitä särki ja jalkatreenit oli muutenkin vähän kuin satujumppaa (vain sen tyllirimpsuinen trikoojumppapuku puuttui päältäni) niin en nähnyt mitään syytä rasittaa niitä vielä lisää rullaluistelemalla. Otin tässä tapauksessa sen kuuluisan maalaisjärjen käteeni ja jätin rullailut muiden huoleksi. Samasta syystä en myöskään ole juurikaan koskenut kickbikeen, siinäkin kun nivuset joutuu yllättävän kovalle työskentelylle. :-)

Suunnitelmia on siis hyvä tehdä, mutta aina niissä ei vaan voi pysyä. Eri asia mielestäni on tehdä suunnitelmia siten, että tietää jo niitä miettiessään ettei nämä tule toteutumaan. Miksi sitten niitä edes miettiä jos on laittanut jo valmiiksi henkiset henkselit asian ylitse? Jätetään mielummin sellaiset planit pois ja tehdään vaan sellaisia mitkä on aikomuksena toteuttaa. Eiks niin?? :-)

Mummollakin on selkeät suunnitelmat. :-)

Kävin muuten Intersportissa koska siellä sai kaikesta,  myös alennetuista tuotteista -20%. Löysin sieltä muutaman topin jota sovittelin. Katsoin sovituskopissa itseäni peilistä selkäpuolelta ja ilokseni huomasin, että selkäni on oikeasti kehittynyt ja leventynyt. Ainakin itsestäni tuntuu ettei omasta selästä saa käsitystä kun ei pää käänny kuin pöllöllä. Vaikka se olisikin kyllä todella kätevää kun kääntyisi. Miettikääs kuinka helpolla äiditkin pääsisivät kun samalla kun kuorisivat perunoita voisivat katsoa mitä ne pikku piltit tekevät selän takana kun ovat vaarallisen hiljaisia. :-)

Ja enää ei tarvisi kysellä puolisolta, että onko sinne selkään tullut mitään muutosta koska hän valehtelee kuitenkin kuten meillä. Ei ole tapahtunut mitään on vakio vastaus. Tästä lähtien en joko enää usko häntä tai lopetan kyselyn. En ole vielä päättänyt kummin teen. :-)

Töissä tuli puhetta ruoasta ja ruokavaliosta. Oma ruokavalioni onkin aihe joka jaksaa aina ihmetyttää kaikkialla ja jokaista. Ruokavalioni on siis maidoton ja gluteeniton ja terveellinen ja hyvä ja maukas ja ja ja... :-)
Työkaverini kysyi onko mitään sellaista ruokaa jota olen jäänyt kaipaamaan. Yritin miettiä mikä olisi sellainen ruoka jota kaipaisin ja en tosiaan keksinyt yhtä ainoaa. Puolukkarahka oli suosikki iltapalani vuosia, mutta en todellakaan kaipaa sitäkään millään lailla koska muistan kuinka kipeäksi rahkasta tulen. :-/

En kaipaa myöskään pullaa vaikka korvapuusti namia onkin. :-)

Olen ihminen joka voisi syödä samaa ruokaa viikosta toiseen. Mua ei yhtään haittaa syödä riisiä lounaalla ja päivällisellä. Riisijauhelihasotkuun en kyllästy varmaan koskaan. En ole mikään kulinaristi, ruoka ei ole mulle THE juttu vaan syön koska on nälkä ja niin pitää tehdä pysyäkseen hengissä. 
Pidän toki maukkaasta ruoasta, riisijauhelihasotkustakin saa maukasta jos haluaa. :-)

Jos jostain syystä joutuisin luopumaan kaurapuurosta tai salaatista (jossa on aina mahdollisimman paljon erilaisia tuoreita kasviksia) niin silloin voisi kirpaista. Mutta muuten en koe jääväni mistään paitsi vaikka en voikaan syödä esim lasagnea, pizzaa tms. Yksinkertainen ihminen tulee yksinkertaisista asioista onnelliseksi, kuten juurikin kaurapuurostaan ja riisijauhelihasotkustaan salaatin kera. :-)

Koirammekin sai uuden ruokavalion kun nuori herra oli luonamme yökylässä. Tosin koira on pitänyt saman painon koko aikuusikänsä vaikka hänellä on aina ruoka esillä, niin tästä olen päätellyt ettei hän kaipaa vaihtelua ruokaansa. Nuori herra oli toista mieltä ja hänellä oli hauskaa kun koiran ruokanappulat niin mukavasti ropisi kupissa. Niitä oli kivaa kokeilla, maistella, kaataa lattialle ja kerätä takaisin ja vielä lisätä omat mausteensa. Koira söi hyvin nopeaan ruokakupin tyhjäksi kun sai siihen tilaisuuden. Tiedä vaikka mini-ihminen olisi vielä syönyt hänen eväänsä. :-)

Huomenna on vapaapäivä. Voisiko sitä paremmin viettää kun menemällä yhdessä treenaamaan? Mielestäni ei, mutta mä olenkin ehkä hiukan rajoittunut. :-) Ja sen jälkeen pääsen hierojalla hierotuttamaan jalat. Ah, se vasta tulee tekemään kipeää ja sitä kipua en odota, toisin kun treenin jälkeistä. Keskiviikkona sitten vuorossa kulmien ja ripsien värjäystä ja treeniä salilla sekä ulkona. Aikas mukavat vapaapäivät, ainakin omasta mielestä. Miltä ne teidän mielestä kuulostaa? Tekisittekö jotain toisin ja jos tekisitte niin mitä? Kertokaa, kiinnostaa. :-)

Nautitaan vielä tästä kesän lopusta. Onhan mullakin sentään lomaa vielä ensi viikko. Annetaan syksyn tulla vasta sen jälkeen, eiköstä vaan?

Siellä, täällä ja tuolla.

Kirjoitan ja deletoin.. Kirjoitan ja deletoin.. Tätä tapahtuu monta kertaa.. Laitan välillä koneen kiinni miettiäkseni mistä kirjoittaisin jos ideat vaikka pursuisi päähäni jostain. Pidän välillä jopa hattua (pipoa) päässäni jotta voisin vetää ideoita sieltä mutta hyvin tyhjää on ollut. Sekä pää että pipo.  :-)

Sen takia ei blogissakaan ole tapahtunut mitään. Ei vaan ole mitään kerrottavaa ellei mukaan lasketa helvetin hyviä treenejä valkun kanssa viikoittain. Mä koen olevani niin onnekas kun olen saanut itselleni maailman lehmän hermoisimman miehen ja valkun. Eri paketeissa tosin. Siis mieheni ei ole valmentajani eikä valmentajani ole mieheni!! :-)  

Treenit kulkee kuin unelma. Kävin esim viime viikolla tekemässä käsi/olkapää jumppaa. Mulla ohjelmassa seisoo sen päivän kohdalla dippi istuen ja heti perään hauis-kääntö scott-penkissä. Eli eka tein dippiä laitteessa johon painoa laitoin 60kg ja vielä päälle kaksi 6kg:n kahvakuulaa saadakseni painoa yhteensä 72kg. Kun tätä tehnyt 8x niin menin scott-penkille vetää hauiskääntöä mutkatangolla (8kg) ja painoja laitoin 8,75kg molempiin päätyihin eli painoa tuli yhteensä 25,5kg. Näitä tein 8x. Se paine päässä joka tuli kun verta puskeutui lihaksiin ja adrenaliinia päähän oli niin pyörryttävä, että mä melkein paukutin rintaani ja huusin: !'m Tarzan!!! Mä olisin oikeasti voinut tappaa vaikka karhun sillä fiiliksellä. Karhun onneksi hän ei ollut salilla samaan aikaan kanssani!! :-)

Ja tieto siitä, että kohta mä saan laittaa 10kg levyt siihen tankoon oli myös niin tajuton, että melkein itku pääsi. Tiedättekö sen tunteen kuin sä tajuat edistyväsi jossain asiassa mikä sulle on todella tärkeää? Mulla on tärkeää se, että saan lisätä sitä romua mun tankoon/laitteeseen ja jollekkin toiselle on joku muu asia tärkeä. Mutta se onnistumisen fiilis, se vaan on jotain käsittämättömän upeaa!! :-)

Ja hierojalleni kertoessani asiasta hän alkoi nauramaan (hän on siis mies). Kysyin mitä naurat niin sanoi, että HÄN käyttää 10kg levyjä siinä tangossa. Mitä tämä kertoo? Joko hän treenaa aivan liian pienillä painoilla tai sitten mä treenaan suht isoilla ollakseni tämän kokoinen nainen. Valkkuni tosin sanookin käsistäni, että ne elävät ihan omaa elämäänsä. Kieltämättä hauis ja ojentaja ovat kasvaneet aika kivasti ja niihin treenatessa pumppautuu verta  todella hyvin. :-)

Kukkuu, onko siellä ketään kotona?

Joko kerroin, että olemme nyt lomalla? No, olemme siis lomalla ja lähdimme toisena lomapäivänä ajelemaan kohti Kokkolaa. Mieheni ei ole koskaan käynyt Tuurissa niin päätimme matkalla poiketa siellä. Ideana hyvä, toteutuksena perseestä. :-) Paaaljon pientä tietä jossa et pääse ohittamaan vaan köröttelet jonon takana. Maisemia et ehdi katsoa kun pitää tarkkailla, että pysyt sillä saakelin kapealla tiellä. :-) Minä siis ajan meidän ollessa liikenteessä ja ukko-kulta pelkää  vieressä tällä lailla. :-)

Mitä tarjosi Tuuri? Koiralle ainakin palan makkaraa maasta jonka Mamma sitten nappasi suusta ennenkuin ehti syömään. Koira oli asiasta eri mieltä ja meinasi tehdä yhden ylimääräisen reiän sormeeni. Auts!!

Tuuri tarjosi myös hiton hyvät naurut. Siskoni oli kertonut, että poikansa oli kironnut kun Bullia tulee nykyään joka tuutista ja äijä on ruma kuin rullatuoli. Sorry Bull, mutta nauroin vertaukselle maha kipeänä. No miten tämä liittyy Tuuriin? Siellä käydessäni kävin samalla myös vessassa ja näin nämä...

Nappasin kuvan, lähetin systerille ja perään tekstin: Bull nähty Keskisen kyläkaupassa. Nauroin maha  kipeänä ja systeri vastasi: " Ulvoin naurusta lukiessa viestisi." Meillä selkeästi yhtä huono/hyvä huumorintaju. :-)








Kokkolassa kävin pariin otteeseen treenaamassa Kuntokeskusrok :ssa. Siisti, suht uusi sali jossa sai ihan hyvin treeninsä tehtyä. Eka päivänä tein jalat ja seuraavana kädet/olkapäät. Tulihan näytettyä paikallisille miten treenataan kunnolla. :-) 

Mennessäni ensimmäistä kertaa Rokiin oli pukuhuoneessa hiukan iäkkäämpi rouva kenen kanssa kävimme  juttusille. Hän sanoi, että on niin kivaa katsoa kun nuoremmat  naiset nykyään pitää itsestään niin hyvää huolta ja treenaavat lihaksiaan. Sitten sanoi  TE nuoremmat. :-) Kiitos kovasti mutta kyllä minullakin ikää löytyy, täytän kohta 50v. Rouva pääsi yllättämään täysin kertoessaan että hän on 83v ja kuntoilee lähes päivittäin. Käy salilla sekä pyöräilemässä pitkiäkin matkoja. MINÄKIN haluan olla samassa kunnossa kuin HÄN ollessani 83v. :-) Siinä samalla jutellessamme vaihdoin vaatteitani ja rouva sanoi:  "Ei ole sinullakaan yhtään ylimääräistä rasvaa missään." "No onhan tätä vielä täällä ja täällä" sanoin ja samalla puristelin makkaroitani. "Pitäähän sitä naisella vähän ollakin, mutta näytät kyllä hyvältä." Rouvan sanat olivat tosiaankin vilpittömiä ja rehellisiä, muiden silmissä varmaan olenkin suht hyvässä kunnossa vaikka omasta mielestäni vielä kaukana siitä. :-)

Siellä salin puolella joku mies vierelläni teki hauista pienemmillä painoilla kuin minä ja muutama nainen teki haarakyykkyjä parin kilon kahvakuulalla kun minä tein heidän perässään salin isoimmalla eli 24kg kuulalla ja vieläkin oli vähän liian kevyt kuula. :-) Ei siis kai ihme, että sain ihmetteleviä katseita osakseni. Vielä kun en ole kaikkein hiljaisin treenatessani niin hämmästys oli taattu. :-)

Huomenna menen Tampereelle treenaamaan Wulfille, jos vaikka näkis rullatuolin siellä. Haha haa!!! Olemme siis nyt Viialassa ja huomenna menemme Tampereelle käymään. Käymme syömässä Fit Wok :ssa jota olen ennenkin hehkuttanut. Siellä vaan on niin hyvä ruoka, että sitä on helppo hehkuttaa. Samalla tulee käytyä varmaan vähän kaupoilla, jos vaikka tarttuis jotain mukaan. Esim jotain treenipaitaa tai housuja, niitä kun ei vielä kaapista löydykkään kun hylly tolkulla. Mutta naisella ei kai koskaan ole liikaa treenivaatetta vai onko muka? :-)

Ukko-kulta sai mukavan puhelun (mun mielestä mukavan, hänen mielipiteellä ei niin väliä) :-) Hän meinaan sai jäsenyyden salillemme. Sali jossa käyn on pienen yhdistyksen pitämä ja jäsenmäärä pidetään pienenä. Uusia jäseniä otetaan ainoastaan jos entisiä lähtee pois ja tilalle otetaan saman verran kuin lähtijöitä on. Ja mielellään otetaan vaan perheenjäseniä. Haimme jo tammikuussa ja silloin ei enää mahtunut ja sanottiin, että seuraavan kerran asiaa katsotaan v.16 tammikuussa. Ihan niin kauan ei tarvinut odottaa. Ukko-kulta on ollut siellä ennenkin jäsenenä, hänen kauttaan itsekkin sinne pääsin. Nyt hänellä uusi kierros, jos nyt tulisi käytyä enemmän. Saa ottaa ainakin valokuvia minusta jotta saan tänne niitä. Muusta ei niin väliä.  :-)

Olen tässä viimeaikoina  uusinut musiikki arsenaaliani aika rankalla kädellä. Nyt viimeinen tuttavuuteni on Five Finger Death Punch. Systeriltä sain taas idean tutustua tähän bändiin. Pari kappaletta ja olin aivan myyty. Kunnelkaapas vaikka tämä kappale. Tämä laulaja saisi kuiskia korvaani vaikka Isä Meidän ja varmasti housuni kastuisi siitäkin. Anteeksi vertaiskuvani!! :-)

Wulfilla käyty ja hyvän tissi ym treenin sain tehtyä. Tämän jälkeen kävimme syömässä Fit Wokissa joka on meikäläisen luottomesta kun käyn Tammerforssissa. Sieltä vaan saa aina yhtä hyvää evästä ja taatusti mahansa täyteen. :-) Sinne meinaan mennä taas syyskuussa kun seuraavan kerran olen menossa Tampereelle treenaamaan. :-)

 "Pakolliset" kuvat otettu Wulfilla :-)

Äsken kävin tutustumassa Viialan pururataan. Siellä näin muutamsn ahomansikan ja punaviinimarjoja. Kyllä, punaviinimarjoja oli parikin pensasta. Meinsin mennä huomenna keräämään ne pois sieltä jotta saan puuroni joukkoon. Nam. Muutaman kuvankin ikuistin sieltä. :-)

Tälläistä tänne kuuluu. Olen jo kotona kun saan tän tekstin ulos, tabletilla en saa kuvia ym tänne joten joutuu odottamaan kotiutumista. Mutta jos teksti on antanut odotuttaa itseään viikkoja niin ei tää voi enää olla muutamasta päivästä kiinni. :-)

Tähän loppuun pakolliset hölmöilyt. :-) Kuuntelin musaa ja venyttelin ja fiilistelin samalla. Ja tietty toosassa soi Five Finger Death Punch. :-)

Vierailija ja vierailua

Taas on tapahtunut kaikenlaista varsinkin treeni rintamalla, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa niistä mitään. 

Viikko sitten oli ihana Ilona täällä kanssani treenaamassa. Olimme varanneet pt-tunnin meille ja yhdessä sitten teimme selkätreenin. Selkään halusimme ja selkään saimme. Ainakin itselläni tuntui just siellä missä pitikin. :-)

Treeni kulki sillälailla pienellä kilpailu ajatuksella, kuka nostaa/vetää mitäkin painoa. Samaan piti päästä kuin toinenkin, ei kehtaa olla "huonompikaan."  :-) Aika hyvin pysyimme toistemme tahdissa. Joissan liikkeissä Ilona veti hiukan paremmin ja jossain toisessa taas ite pääsin vähän parempaan tulokseen. Mutta hyvällä mielellä lähdimme ja hauskaa meillä ainakin oli. Nauroimme ihan mahat kipeänä sekä treeneissä, että sen jälkeen kun kävimme syömässä. Ilona on sellainen ilopilleri. :-) Kiitos Ilona vierailusta, otetaan taas uusiksi joku kerta. <3

Kävin tällä viikolla taas ulkotreeneissäkin. Melkein samanlaista settiä kuin viimeksikin. Aluksi erilaisia kyykkyjä lämmittelyksi ja sen jälkeen taas juoksemaan rappusia. Ensin puoli minuuttia sen 70% teholla kaksi rappusta kerrallaan ja heti perään rappunen kerrallaan niin nopeasti kuin mahdollista ja samat puoli minuuttia. Sitten on kahden minuutin palautus ja taas aloitetaan alusta. Näitä tehdään kuusi kierrosta. Voin sanoa, että on  meinaan niin raskasta settiä, että meinaa kuolema korjata. Tämän kaiken jälkeen menimme huipun päälle tekemään vielä lihaskuntoa. Kaikki mehut vedettiin kyllä veke mitä suinkin vaan oli. Olinkin aikas poikki sieltä lähtiessäni. :-)

Tälle viikolle mahtui vielä reissu Turkuun treenaamaan. :-)

Lähdimme ystäväni kanssa ajelemaan puoli kymmenen aikaan aamulla ajatuksena ajella rauhassa ja ainakin kerran pysähtyen. No, lähdimme hiukan myöhässä ja pysähdyttiin kerran kahville ja mansikoille. Sitten taas täyttä höyryä kohti Turkua. Hyvin löysimme perille ja olimme jopa ihan ajoissakin. :-)

Täällä siis treenasimme sali82 . Olimme jälleen varanneet pt-treenit ajatuksena treenata jalat. Olimme molemmat varautuneet mavettamaan eli tekemään ennätystä maastavedossa, mutta tällä kertaa jäi mavetukset ajatuksen tasolle ja teimme kaikkea muuta. Oli tuskaisen kuuma ja hiki virtasi pitkin selkää kun jumppasimme. :-) Mutta hyvää settiä saimme kuitenkin tehtyä. :-)

Alkaa jo huomaamaan, että ruokaa on tullut lisää ja painoa on kertynyt nyt sellaiset reilu 1,5kg seitsemässä viikossa. Valkun mielestä painon pitää nousta tasaisesti mutta ei rytinällä. Tarkoituksena kasvattaa lihasta, ei läskiä. Lihasta tullutkin, mutta maha kasvaa ainakin omissa silmissä sellaista vauhtia, että hirvittää. Mä kun kerään kaiken ylimääräisen mahaani ja kun hiilareita lisätty niin missäpä se muualla näkyy kuin mahassani?? Nyt kysytään päätä ettei painon nousu haittaa ja mahaakin on vaan pystyttävä sietämään. Kunhan projekti etenee niin jossain vaiheessa sitten joskus tulevaisuudessa sitten dieetataan sitä mahaa ja muuta ylimääräistä pois. Mutta nyt ei ole sen aika!! 

Päätä tää vaatii, nyt se todellinen halu tähän hommaan punnitaan. Mitä luulette, kestääkö mun päänuppini vai hajoaako se ennen aikojaan?? :-)

Ens viikolla kevennettyä treeniä, kuitenkin yksi treeni valkun kanssa kuten pitääkin!! :-)

Mukavia kesäpäiviä kaikille, nautitaan auringon paisteesta ja nautitaan sateista, nautitaan elämästä!! <3

Treeniä sisällä sekä ulkona

Nyt on hiljaisuutta kestänyt jo niin pitkään, että jos olisin ollut puhumatta tän kaiken ajan olisin varmasti päässyt katsomaan sairaalan psykiatrista osastoa potilaan näkökulmasta. :-) Mutta, enhän mä tokikaan ole hiljaa ollut, olen pitänyt vaan kirjallista hiljaisuutta. (Ja mä vielä ihmettelen, ettei kukaan käy lukemassa näitä juttuja..) :-)

Valmistautumassa lopettamaan blogihiljaisuuden. 
Mähän olen kuin Antsa konsanaan selostamassa MM-lätkää!! :-)

Lukiessani toisten blogeja käy väkisinkin mielessä kuinka mielenkiintoista toisten elämä onkaan. Kuinka hienosti ja mielenkiintoisesti he kirjoittavatkaan asiasta kuin asiasta. Olkoon asia sitten päivän polttavinta fitnesstä tai vaikka sikainfluenssan jälkioireista mutta saavat sen kuulostamaan jotensakin NIIN mielenkiintoiselta. Mitä kirjoittelee Aikku, käynneistään salilla ja miten on vatsa toiminut milloinkin?Ketä ne oikeasti kiinnostaa?? Ei varmasti ketään.  Ja mitä tekee Aikku? Jatkaa samaa tyyliään eikä osaa uudistua koska ei edes tiedä mitä moinen sana merkitsee. Se sama Aikku kulkee edelleen farkut jalassa, huppari päällä ja kädet taskussa kuten lähes 50v on tehnyt. Tai en mä tiedä, ehkä en vuoden ikäsenä vielä pitänyt käsiä taskussa. :D

No niin, itsesäälissä kieritty tarpeeks eli tasan sen aikaa kun tuon kirjoitin. Jos totta puhutaan niin mä tykkään olla oma itseni, mä olen paras just siinä asiassa, olemalla MÄ. Koska kukas sen paremmin osais kuin MÄ, minähän tätä hommaa olen harjoitellut jo lähes 50v, ei toiset ole tätä tehneet, ainakaan yhtä kauan aikaa. :-) Ja jos jotain oikeasti kiinnostaa niin voin mä kertoa, että mahani toimii kuin junan vessa. Ja jos ajattelit kysyä miten se toimii niin suosittelen kokeilemaan, välillä hyvin ja välillä huonosti. :D

Mutta sitten niihin treeneihin joita kaikki tuhannet kansalaiset tulivat varmasti täältä lukemaan, eli miten ne ovat menneet. Hyvinhän ne. Jos ja kun tekemisestään tykkää kuten minä tykkään salilla treenaamisesta niin se ei voi mennä kuin hyvin, eihän? 

Aika muikee fiilis olla taas salilla ja pääsee valkun kans treenaa :-)

 

Hengissä selvitty ja oli taas mahtavaa!! 

Minullahan on nyt menossa penkkiohjelma jossa tarkoitus parantaa penkkaamisen tulosta. Se kestää yhdeksän viikkoa ja kymmenentenä on sitten maksimivedon aika eli katsotaan mihin tulokseen päästään. Miksi haluan parantaa penkkitulostani? No enpä todellakaan tiedä, kunhan vaan haluan. Eikös se ole riittävä syy? :-)

Tässä ohjelmassa teen kaksi kertaa viikossa penkkiä, toisella kerralla ihan normaalia ja toisella taas ns. lankkupenkkiä jolloin rinnan päälle laitetaan lankku/parru jonka päälle tanko lasketaan ja silloin nostomatka on luonnollisesti lyhyempi. Lankkupenkissä painoa on 10kg enemmän kuin normaalissa. Tällä viikolla on menossa viides viikko ja nyt painoa on 52,5kg. Paino nousee viikoittain 2,5kg ja tän ohjelman lopussa painon pitäisi olla normaalissa penkissä 52,5kg ja lankussa 62,5kg. Kymmenennellä (sanahirviö) viikolla on sitten maksiveto.

Tähän mennessä olemme pysyneet ohjelmassa, mutta nyt on alkanut olkapäätä särkemään. Ja jotta en saisi taas olkapäätäni jatkuvasti särkemään pitää tilannetta rauhoitella tarpeen tullen. Ei vaan millään haluais antaa periksi, mutta täysin kropan ehdoilla pitää mennä. Järkeä saa käyttää tässäkin asiassa. :-)

Hierojalla olen nyt käynyt muutamia kertoja. Kun hieroi jalkojani niin kipu oli jotain sellaista mikä ylitti kaikki asteikot. Sitä ei voi edes sanoin kuvailla miltä se tuntui, en edes yritä. Mutta jos sua on joskus sattunut ihan mihin vaan, ihan minkä syyn takia vaan niin kerro se kipu potenssiin sata niin saat jonkinlaisen käsityksen miltä tuntui kun jalkojen kalvoja avattiin. Ja mikä hassuinta, kun oikein sattui niin meikäläinen alkoi nauramaan hysteerisenä. Jotkut kuulemma reagoi sillä lailla, aika harva tosin kuitenkaan. Mutta kaipa se on parempi nauraa kuin itkeä. :-) Ja kun sieltä ulos lähdin niin kävelin kuin toinen nainen. Tai en siis sillai kuin toinen nainen, koska enhän mä oo kuin yhden miehen nainen, mutta kävelin siis paremmin kuin sinne mennessäni. :-) Ne nivusethan mulla oli särkenyt jo kuukauden ja syykin sitten selvisi. Ne olikin lähentäjät jotka olivat niin jumissa, että vetivät joka paikan kieroon ja tukkoon. Mutta sain tehtyä sen jälkeen jo kunnon jalkatreenin ja hyvältä tuntui. Tänään oli vuorossa uusi jalkatreeni ja nyt vähän kipuilee, pelottaa!! Mutta nyt tiedetään mistä se johtuu jos vielä menee samanlaiseksi joskus. :-)

Kävin ulkotreeneissäkin, ne pidettiin Jätemäen portailla. Aluksi tehtiin lämmittäviä liikkeitä, kuten tälläisia.



Tämän jälkeen aloimme loikkimaan rappusia ylös, aluksi 70% teholla 30s kaksi rappusta kerrallaan ja sitten täysiä rappunen kerrallaan tikaten. Sitten kahden minuutin palauttelulla rappuset alas ja uusi kierros. Näitä tehtiin kuusi kierrosta. Voin sanoa, että jalat ja varsinkin pohkeet oli tulessa tämän jälkeen. :-) Mulla pohkeet ottaa muutenkin niin helposti osumaa että hapottavat helposti. 

Näiden jälkeen menimme rappuset ylös saakka ja teimme lihaskuntoa penkin avulla. Vatsaa, rintaa, jalkoja ja sitten venyteltiin. Niin olikin tunti kivasti mennyt ja sai tärisevin jaloin mennä autolle jotta pääsee kotiin. :-)

Jos sinulla on mahdollisuus hyödyntää rappusia treeneissäsi niin ehdottomasti suosittelen lämpimästi. Niissä saa monipuolisen treenin tehtyä jos vaan haluaa. Ja ihan vaan loikkimalla niitä saat sykkeen nousemaan huippuunsa. Ja jälkipoltti on taattua. :-)

Jotta ei menisi pelkäksi treeneistä puhumiseksi (mulla on ihan oikeasti pikkaisen jotain muutakin elämää vaikka ei varmaan uskoisi) :-) Olin siis rakkaan pikkusiskoni ja hänen ihanaakin ihanamman poikansa kanssa katsastelemassa Helsingin kauppatoria ja tarjontaa mitä siellä oli. Ja olihan siellä marjaa ainakin monenmoista. Oli ruottalaista mansikkaa, hollantilaista, belgialaista, suomalaista ja ehkä paria muunkin maan edustus saattoi näkyä, en muista. Mutta tästä näkee kuinka terveelliset ruokatavat opitaan jo pienestä. 

Eltsu ja pensasmustikat. Minkäköhän valikoisi??

Löysimme myös ihanan pienen kahvilan jossa myytiin itse tehtyä raakakakkua. Siellähän piti tietenkin piipahtaa ja maistella kakkuja. Minä otin "minttusuklaa"kakun ja sisko otti puolukka"juustokakkua". Sitten maistelimme molemmista ja testailimme kummasta pidimme enemmän. Puolukkainen sai mun äänet, pidän puolukan raikkaasta mausta ja siinä oli käytetty myös jouluisia makuja. Uppos siis minuun hyvin. Siskoni taas piti enemmän minttuisesta mausta. Molemmille siis löytyi oma lempparinsa. :-)

Pohjaan oli käytetty mantelia sekä pähkinöitä. Nesteenä oli

mantelimaitoa (muistaakseni). Myyjätär oli aivan suloinen,

iloinen, oma itsensä oleva nuori nainen,ihastuin hänen

aitouteensa välittömästi. Hän kertoi mitä kakkumme olivat

syöneet, mutta en tarkasti nyt muista.

Jos kiinnostaa käydä kokeilemassa niin tässä kahvilan nimi

Hymy Raw Food Cafe Suosittelen käymään. :-)

Kilppariarvoni ne taas tykkää elää omaa elämäänsä. Minullahan on ollut kilpirauhasen vajaatoiminta liki 20v. Lääkitys on yleensä kohdillaan, aina se ei ole kuten nyt. Itse tunnistan jo oireet mitä tulee, kun lääkitys on viturallaan. Itsellä se tarkoittaa sitä, että ihoni alkaa kuivumaan, turvottaa kauheasti ja väsymys on totaalista luokkaa ja mikään uni ei meinaa riittää. Taas tunnistin oireet itsessäni ja soitin kokeisiin pääsyä. Verikokeissa kävin ja tänään sain tulokset. Ei kohillaan vaan annosta muutettava. Eipä tässä muuten mitään, lisätään annosta MUTTA kun viimeksi lekuri ehdoin tahdoin halusi mennä muuttamaan annosta vaikka kaikki oli ihan hyvin. Arvot olivat hiukan pielessä, mutta koska itselläni ei ollut mitään oireita niin olisin halunut pitää sen niin. Lääkäri ei halunnut ja hänen teki mieli sitä hiukan säädellä (näillä sanoilla sen asian mulle ilmaisi) niin tässä on tulos. Taas säädetään  samalle kuin missä oli ennen alentamista ja taas menee kuukausia ennenkuin on balanssissa. Mua todella ärsyttää, suorastaan raivostuttaa!! Miksi ei potilasta itseään voi kuunnella, miksi pitää mennä ohjekirjojen mukaan tai vielä pahempaa, lääkärin mielialojen mukaan!! 

Tälläistä tällä kertaa, seuraavalla kerralla vähän kuvia kun olimme ystäväni kanssa yhdessä treenaamassa. Kyllä yhdessä tekeminen on kans mukavaa, aina ei tarvi itsekseen olla tekemässä. :-)

Hyvää juhannusta kaikille, nauttikaa ja pysykää pois vesiltä. :-)