Kuka muu muka?

Onpas pitkä hiljaisuus ollut, eikö ole ollut aikaa vai asiaa vai miksei ole tekstiä tullut? Varmaan molempia ja ei ole tapahtunut oikein mitään kummempia (vaikka koskapa mulle mitään kummempia tapahtuis?) :-)

Pitikin oikein katsoa puhelimensa kuvia jotta näkisi onko tässä tapahtunut mitään. Ja siellähän se näkyi, elämästä on nautittu tässäkin välissä. :-)

Ensinnäkin värjäsin hiukseni. Kyllästyin tummaan päähän, sitä olen katsellut nyt jo vuosia. Niinpä tein värinpoiston joka taisi olla elämäni ensimmäinen kerta muuten. Tökötti olikin sellaista myrkkyä, että päänahka tuntui ainakin numeron liian pieneltä, niin kiristi seuraavat pari päivää. 

Värinpoiston tehtyäni pistin kevytvärin päähäni. Oli muuten vaikeaa kaupasta löytää väriä kevyt versiona. Kaikki tuppaa olemaan kestovärejä. Halusin punaista joten sellaisen sitten valikoin. Kampaajani nauroi, että älä värjää ihan kirkkaan punaiseksi. Ihminen toitottaa kirkuvan punaisella päällä omaavansa pahan kriisin. No, koska mulla ei ollut mitään kriisiä mitä kaikille toitottaa niin valikoin vähemmän kirkuvan. :-)


Lopputulos oli mielestäni ihan hyvä, itse ainakin pidin ja muiden mielipiteistä en niin välitäkkään. :-)

Olen käynyt myös Tampereella ystäväni kanssa. Oli Helatorstai ja valitettavasti ei ollut Fitwok auki jossa käyn aina Tampereella käydessänis. No nyt en käynyt, mutta kävin mä Wolfilla treenaamassa. :-) Sitä salia on tituleerattu Suomen parhaimmaksi. En tosin täysin  allekirjoita tuota lausetta, koska mun mielestä Mayor´s on parempi ja selkeämpi. Jos kiinnostaa niin kannattaa kokeilla molempia niin sitten tietää mitä mieltä itse niistä on. :-)

Wolfilla tein jalkatreenin, ihan onnistuneen sellaisen ainakin omasta mielestäni. Siellä oli hiljaista, muutama bodari kanssani oli hikoilemassa. Tosin oli todella lämmin iltapäivä joka varmasti verotti kävijöitä. Kaikki eivät ole niin hulluja kuin minä joka on ilmalla kuin ilmalla salilla, jos treeni on kalenteriin merkattu niin se myös tehdään. :-)

Kävimme myös katsomassa jääkiekkoa. Joo, ei ihan Pietarissa saakka eikä kiekon laatukaan ollut ehkä ihan samaa kuin MM-tasolla, mutta viihdyttävää se oli anyway. Poikani pelaa työpaikkansa joukkueessa ja heillä oli turnaus jota kävimme katsomassa. Hän on aloittanut kiekonpeluun 6-vuotiaana mennessään jääkiekkokouluun ja jatkoi 15-vuotiaaksi. Sitten taisi tulla kaikenlaista muuta mietittävää ja tärkeämpää tekemistä ja kiekko jäi. Nyt hän on jälleen palannut takaisin peliin ja tosiaan pelailee työporukassa. En voi olla kuin tyytyväinen, että lapsuudessa aloitettu harrastus jaksaa kantaa vielä aikuisenakin. Ja, että siitä nauttii niin paljon kuin hän, se on parasta. Olisiko äitiinsä tullut, tykkää liikkua? :-)

Pelissä oli tapahtumia ja vaarallisiakin tilanteita. Oli tappelua niin, että eräs pelaaja sai lähteä suoraan suihkuun viilentämään tunteitaan. Tuli jäähyjä, kundikin sai ainakin muutaman. Tuli kyllä niin entiset ajat mieleen kun istuin kaukalon äärellä huutelemassa kannustuksia. Piti nytkin hiukan huudella, sillai nätisti vaan. :-)

Heidän joukkueensa tuli kuudenneksi, joukkueita oli kahdeksan. Eli ei ihan huonoimpia, mutta ei ihan mitalisijoille päässeet. Sai kundi parhaimman pelaajan palkinnonkin yhdessä pelissä, palkinto oli pornovideo. Oli kuulemma saanut sellaisen viimekin vuonna, nyt sai uuden. Jätin kysymättä oliko entinen ollut kovassa käytössä!! :-)
Aina ei äidin tarvitse tietää kaikkea. :-)

Olen myös käynyt rullaluistelemassa. Ollaan käyty Ukko-kullan kanssa yhdessä sekä olen käynyt itsekseni. Meillä tuppaa olemaan kunto vähän eri tasoa joten yhdessä luistelessa se menee vähän niinkuin niin, että mä menen ja Ukko-kulta tulee jossain perässä. Sitten jään häntä odottelemaan. Kerran luisteltuani mäen ylös jäin häntä odottamaan ja kun hän saapui kysyin: "Eikö tää ole tosi kivaa hommaa?" Hän vastasi: "Joo, niin vitun kivaa." Mä nauroin maha kipeänä. :-) Toisinaan olemme tehneet niin, että minä luistelen ja hän tulee pyörällä. Sekin toimii kivasti. Vaikka emme mene vierekkäin tai edes näe koko aika toisiamme, niin tiedän hänen olevan mukana ja se riittää mulle. :-)

Treenaamassa olen tietty käynyt kans, kuinkas muutenkaan. Mitään enkkoja tuskin ollaan nyt paukuteltu koska ei muistu mieleen, mutta muistelemattakin voin sanoa, että nautittu on tekemisestä. Tänään oli vuorossa vielä rinta-hauis-vatsa compo ja näin on taas tämänkin viikon treenit taputeltu. Ens viikolla kaikki alkaa taas alusta, niin salilla kuin luistellen ja lenkkeillen. Vielä pari viikkoa Valkun kanssa treeniä ja sitten meille tuleekin pieno breikki asian tiimoilta. Mutta mä tiedän, että hän on siellä missä pitääkin eli odottamassa mua sitten kun taas palaan hommiin. Hän on ja pysyy, hän ei katoa mihinkään!! :-)

Tänään muuten ollessani työpaikan salilla itsekseni sain pitää rauhassa ääntä, sellaista puhinaa ja ähinää kun tilanne vaati. No, siinä olkapäitä kiusatessani tuli paikalle pari muutakin hoitsua. Kundi katsoi mua ja sanoi: "Hyvin sä vedät." Kiitos, kuka sitten lie oletkaan!! :-)

Pus pus bodaukselle!! :-)

Olemme jälleen saaneet nauttia joka keväisestä tapahtumasta eli kiekon MM-kisoista. Nykyään kun pitäisi olla jokin maksullinen kanava jotta kaikki pelit näkisi niin jää katsominen vähäisemmäksi kuin ennen. Mutta Suomi-pojan matsit on katottu ja tänään vielä kaadetaan Kanadan-pojat!! Nyt ei kuulemma tavata torilla vaan Kaisaniemen puistossa. Ihan sama, ruotsalaiset ovat jo kaatuneet ja totta totisesti illalla kaatuu vielä Kanukki!! Hienoa olla taas suomalainen!! :-)

Ps. Jos ihmettelit mistä otsikko tulee niin et ole ainoa, sitä minäkin ihmettelin. Olin aloittanut tekstin jo pari päivää sitten ja nyt kun ajattelin kirjoittaa loppuun jäin ihmettelemään mitä olen mahtanut ajatella otsikkoa kirjoittaessani?? :-) Todennäköisesti olen kuunnellut Cheekiä tai muuten hänen musiikkiansa ajatellut. Olen meinaan nykyään ihastunut hänen musaansa, huikea kaveri!! Ja hei, kuka muu muka kuin MÄ täällä kirjoittelisin??!! :-)