torstai 18. kesäkuuta 2015

Treeniä sisällä sekä ulkona

Nyt on hiljaisuutta kestänyt jo niin pitkään, että jos olisin ollut puhumatta tän kaiken ajan olisin varmasti päässyt katsomaan sairaalan psykiatrista osastoa potilaan näkökulmasta. :-) Mutta, enhän mä tokikaan ole hiljaa ollut, olen pitänyt vaan kirjallista hiljaisuutta. (Ja mä vielä ihmettelen, ettei kukaan käy lukemassa näitä juttuja..) :-)




Valmistautumassa lopettamaan blogihiljaisuuden. 
Mähän olen kuin Antsa konsanaan selostamassa MM-lätkää!! :-)

Lukiessani toisten blogeja käy väkisinkin mielessä kuinka mielenkiintoista toisten elämä onkaan. Kuinka hienosti ja mielenkiintoisesti he kirjoittavatkaan asiasta kuin asiasta. Olkoon asia sitten päivän polttavinta fitnesstä tai vaikka sikainfluenssan jälkioireista mutta saavat sen kuulostamaan jotensakin NIIN mielenkiintoiselta. Mitä kirjoittelee Aikku, käynneistään salilla ja miten on vatsa toiminut milloinkin?Ketä ne oikeasti kiinnostaa?? Ei varmasti ketään.  Ja mitä tekee Aikku? Jatkaa samaa tyyliään eikä osaa uudistua koska ei edes tiedä mitä moinen sana merkitsee. Se sama Aikku kulkee edelleen farkut jalassa, huppari päällä ja kädet taskussa kuten lähes 50v on tehnyt. Tai en mä tiedä, ehkä en vuoden ikäsenä vielä pitänyt käsiä taskussa. :D

No niin, itsesäälissä kieritty tarpeeks eli tasan sen aikaa kun tuon kirjoitin. Jos totta puhutaan niin mä tykkään olla oma itseni, mä olen paras just siinä asiassa, olemalla MÄ. Koska kukas sen paremmin osais kuin MÄ, minähän tätä hommaa olen harjoitellut jo lähes 50v, ei toiset ole tätä tehneet, ainakaan yhtä kauan aikaa. :-) Ja jos jotain oikeasti kiinnostaa niin voin mä kertoa, että mahani toimii kuin junan vessa. Ja jos ajattelit kysyä miten se toimii niin suosittelen kokeilemaan, välillä hyvin ja välillä huonosti. :D

Mutta sitten niihin treeneihin joita kaikki tuhannet kansalaiset tulivat varmasti täältä lukemaan, eli miten ne ovat menneet. Hyvinhän ne. Jos ja kun tekemisestään tykkää kuten minä tykkään salilla treenaamisesta niin se ei voi mennä kuin hyvin, eihän? 




Aika muikee fiilis olla taas salilla ja pääsee valkun kans treenaa :-)





Hengissä selvitty ja oli taas mahtavaa!! 


Minullahan on nyt menossa penkkiohjelma jossa tarkoitus parantaa penkkaamisen tulosta. Se kestää yhdeksän viikkoa ja kymmenentenä on sitten maksimivedon aika eli katsotaan mihin tulokseen päästään. Miksi haluan parantaa penkkitulostani? No enpä todellakaan tiedä, kunhan vaan haluan. Eikös se ole riittävä syy? :-)

Tässä ohjelmassa teen kaksi kertaa viikossa penkkiä, toisella kerralla ihan normaalia ja toisella taas ns. lankkupenkkiä jolloin rinnan päälle laitetaan lankku/parru jonka päälle tanko lasketaan ja silloin nostomatka on luonnollisesti lyhyempi. Lankkupenkissä painoa on 10kg enemmän kuin normaalissa. Tällä viikolla on menossa viides viikko ja nyt painoa on 52,5kg. Paino nousee viikoittain 2,5kg ja tän ohjelman lopussa painon pitäisi olla normaalissa penkissä 52,5kg ja lankussa 62,5kg. Kymmenennellä (sanahirviö) viikolla on sitten maksiveto.

Tähän mennessä olemme pysyneet ohjelmassa, mutta nyt on alkanut olkapäätä särkemään. Ja jotta en saisi taas olkapäätäni jatkuvasti särkemään pitää tilannetta rauhoitella tarpeen tullen. Ei vaan millään haluais antaa periksi, mutta täysin kropan ehdoilla pitää mennä. Järkeä saa käyttää tässäkin asiassa. :-)

Hierojalla olen nyt käynyt muutamia kertoja. Kun hieroi jalkojani niin kipu oli jotain sellaista mikä ylitti kaikki asteikot. Sitä ei voi edes sanoin kuvailla miltä se tuntui, en edes yritä. Mutta jos sua on joskus sattunut ihan mihin vaan, ihan minkä syyn takia vaan niin kerro se kipu potenssiin sata niin saat jonkinlaisen käsityksen miltä tuntui kun jalkojen kalvoja avattiin. Ja mikä hassuinta, kun oikein sattui niin meikäläinen alkoi nauramaan hysteerisenä. Jotkut kuulemma reagoi sillä lailla, aika harva tosin kuitenkaan. Mutta kaipa se on parempi nauraa kuin itkeä. :-) Ja kun sieltä ulos lähdin niin kävelin kuin toinen nainen. Tai en siis sillai kuin toinen nainen, koska enhän mä oo kuin yhden miehen nainen, mutta kävelin siis paremmin kuin sinne mennessäni. :-) Ne nivusethan mulla oli särkenyt jo kuukauden ja syykin sitten selvisi. Ne olikin lähentäjät jotka olivat niin jumissa, että vetivät joka paikan kieroon ja tukkoon. Mutta sain tehtyä sen jälkeen jo kunnon jalkatreenin ja hyvältä tuntui. Tänään oli vuorossa uusi jalkatreeni ja nyt vähän kipuilee, pelottaa!! Mutta nyt tiedetään mistä se johtuu jos vielä menee samanlaiseksi joskus. :-)

Kävin ulkotreeneissäkin, ne pidettiin Jätemäen portailla. Aluksi tehtiin lämmittäviä liikkeitä, kuten tälläisia.



Tämän jälkeen aloimme loikkimaan rappusia ylös, aluksi 70% teholla 30s kaksi rappusta kerrallaan ja sitten täysiä rappunen kerrallaan tikaten. Sitten kahden minuutin palauttelulla rappuset alas ja uusi kierros. Näitä tehtiin kuusi kierrosta. Voin sanoa, että jalat ja varsinkin pohkeet oli tulessa tämän jälkeen. :-) Mulla pohkeet ottaa muutenkin niin helposti osumaa että hapottavat helposti. 

Näiden jälkeen menimme rappuset ylös saakka ja teimme lihaskuntoa penkin avulla. Vatsaa, rintaa, jalkoja ja sitten venyteltiin. Niin olikin tunti kivasti mennyt ja sai tärisevin jaloin mennä autolle jotta pääsee kotiin. :-)

Jos sinulla on mahdollisuus hyödyntää rappusia treeneissäsi niin ehdottomasti suosittelen lämpimästi. Niissä saa monipuolisen treenin tehtyä jos vaan haluaa. Ja ihan vaan loikkimalla niitä saat sykkeen nousemaan huippuunsa. Ja jälkipoltti on taattua. :-)

Jotta ei menisi pelkäksi treeneistä puhumiseksi (mulla on ihan oikeasti pikkaisen jotain muutakin elämää vaikka ei varmaan uskoisi) :-) Olin siis rakkaan pikkusiskoni ja hänen ihanaakin ihanamman poikansa kanssa katsastelemassa Helsingin kauppatoria ja tarjontaa mitä siellä oli. Ja olihan siellä marjaa ainakin monenmoista. Oli ruottalaista mansikkaa, hollantilaista, belgialaista, suomalaista ja ehkä paria muunkin maan edustus saattoi näkyä, en muista. Mutta tästä näkee kuinka terveelliset ruokatavat opitaan jo pienestä. 


Eltsu ja pensasmustikat. Minkäköhän valikoisi??


Löysimme myös ihanan pienen kahvilan jossa myytiin itse tehtyä raakakakkua. Siellähän piti tietenkin piipahtaa ja maistella kakkuja. Minä otin "minttusuklaa"kakun ja sisko otti puolukka"juustokakkua". Sitten maistelimme molemmista ja testailimme kummasta pidimme enemmän. Puolukkainen sai mun äänet, pidän puolukan raikkaasta mausta ja siinä oli käytetty myös jouluisia makuja. Uppos siis minuun hyvin. Siskoni taas piti enemmän minttuisesta mausta. Molemmille siis löytyi oma lempparinsa. :-)













Pohjaan oli käytetty mantelia sekä pähkinöitä. Nesteenä oli

mantelimaitoa (muistaakseni). Myyjätär oli aivan suloinen,

iloinen, oma itsensä oleva nuori nainen,ihastuin hänen

aitouteensa välittömästi. Hän kertoi mitä kakkumme olivat

syöneet, mutta en tarkasti nyt muista.

Jos kiinnostaa käydä kokeilemassa niin tässä kahvilan nimi

Hymy Raw Food Cafe Suosittelen käymään. :-)



Kilppariarvoni ne taas tykkää elää omaa elämäänsä. Minullahan on ollut kilpirauhasen vajaatoiminta liki 20v. Lääkitys on yleensä kohdillaan, aina se ei ole kuten nyt. Itse tunnistan jo oireet mitä tulee, kun lääkitys on viturallaan. Itsellä se tarkoittaa sitä, että ihoni alkaa kuivumaan, turvottaa kauheasti ja väsymys on totaalista luokkaa ja mikään uni ei meinaa riittää. Taas tunnistin oireet itsessäni ja soitin kokeisiin pääsyä. Verikokeissa kävin ja tänään sain tulokset. Ei kohillaan vaan annosta muutettava. Eipä tässä muuten mitään, lisätään annosta MUTTA kun viimeksi lekuri ehdoin tahdoin halusi mennä muuttamaan annosta vaikka kaikki oli ihan hyvin. Arvot olivat hiukan pielessä, mutta koska itselläni ei ollut mitään oireita niin olisin halunut pitää sen niin. Lääkäri ei halunnut ja hänen teki mieli sitä hiukan säädellä (näillä sanoilla sen asian mulle ilmaisi) niin tässä on tulos. Taas säädetään  samalle kuin missä oli ennen alentamista ja taas menee kuukausia ennenkuin on balanssissa. Mua todella ärsyttää, suorastaan raivostuttaa!! Miksi ei potilasta itseään voi kuunnella, miksi pitää mennä ohjekirjojen mukaan tai vielä pahempaa, lääkärin mielialojen mukaan!! 

Tälläistä tällä kertaa, seuraavalla kerralla vähän kuvia kun olimme ystäväni kanssa yhdessä treenaamassa. Kyllä yhdessä tekeminen on kans mukavaa, aina ei tarvi itsekseen olla tekemässä. :-)

Hyvää juhannusta kaikille, nauttikaa ja pysykää pois vesiltä. :-)

6 kommenttia:

  1. Jos tylsästä ja tavallisesta elämästä aletaan kilpailemaan, niin enköhän minä voita ;) Kun en edes tosiaan kuntoile kuten sinä. Eikä ole muitakaan tavoitteita elämässä. Ihmettelen aina, miksi minulla voi olla lukijoita, kun olen varmasti maailman tavallisin, tylsin ja harmain ihminen. Sellainen ankeuttaja tosikko oikein.

    Tykkään muuten kovasti myös sun omakuvista aina. Ihailen tietysti lihaksia, mutta myös asentoja ja kasvonilmeitä joista käy ilmi sellainen Asenne isolla A:lla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Plussapallo ihanan positiivisesta palautteestasi. :-)

      Asenteesta ei tää homma jää kiinni, se on varmaa. Mutta pystyykö kroppa siihen mitä itse haluaa, se onkin hauskaa nähdä. :-)

      Ja jos olet mielestäsi tylsä ja tavallinen niin ainakin teet sen tyylillä. Sullahan on aina niin fiksua sanottavaa, just sellaista mitä itse vaan toivoisin osaavani sanoa.

      Mutta eikös ole mukavaa, että meille(kin) on löytynyt jokunen lukija vai luetaanko me vaan kahdestaan toistemme blogeja? Ei tiedä. :-)

      Poista
  2. Kuulehan sinä Aikku, jatka samaan malliin, nimittäin myös kirjoitteluasi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaan malliin jatketaan kun ei muutakaan osata. :-)

      Poista
  3. P.s ja on muuten hyvä juttu jotta vatsa toimii, itsekullakin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No äläpä muuta sano. Mikään ole ikävämpää kuin maha joka ei toimi. :-)

      Poista