Mua on huijattu!!

Olen tän projektin alussa käyttänyt 31" farkkuja kunnes aika pian sain ostaa 30" ja nyt nekin on käyneet liian isoiksi. Hah, aika mieletön tunne kun farkun koko vaan pienenee. No, näppäränä käytin taas Elloksen palveluita hyväkseni ja tilasin itselleni kahden malliset farkut kokoa 29". Mä en ole vuosikymmeniin käyttänyt sellasta kokoa, melkein alkoi itkettämään ajatuskin. :-)

No, ne tuli ja vähän ihmettelin kuin näpsäkkäästi jalkaani sujahtivat ja tuli tuntu, että tässähän laihdutaan ihan silmissä. Pidin niitä päivän ja kas kummaa, nehän roikkuu joka puolelta. Mittasin farkut toisen mallin kanssa ja kokoeroa oli vaikka kuinka. Molemmat muka kokoa 29" ja kuitenkin ero oli suuri. Siis onko mua huijattu, enkö olekkaan sen kokoinen. Petyin niin, että farkut on nyt tungettu kaapin perälle, niitä ei mun päälläni enää näy ellen sitten vie töihin ja käytä siellä. Siellä ei takin alta näy vaikka vähän takamuksesta lököttäis :D Mutta toiset pöksyt oli ihan sopivat vaikka olivatkin 29", tai ainakin haluan uskoa niiden olevan. :-)

Oletteko nähneet Elovena-puuro mainoksen? Toinen oli juuri kuin minä joka kaivaa monia eväsrasioita työpaikalla. Minäkin tarvisin oman hyllyn työpaikan jääkaapista. Aina sellaiset 5 prk jääkaappiin + 2 prk kuivahyllyyn. Tänään työkaveri kysyi, että kauanko meinaat syödä noin? Kerroin, että just kysyin valkku-Kaisalta muutetaanko ruokavaliota ja kysyi toimiiko nykyinen. Joo, toimii hyvin, no mitä sitä sitten muuttamaan. Muutetaan jos tarvetta ja silloinkin vedetään eka syvään henkeä ja rauhoitutaan ja mietitään asiaa uudemman kerran. :-) 
Työkaveri ihmetteli miten jaksan aina syödä samaa (mun eväät varmaan näyttää aina samalta, salaattia ja prodea ja välipalana raejuustoa marjoilla ja mehukeitolla). Mulle tää on elämäntapa ja nautin tästä, en mä tätä väkisin tee. Suon mielelläni hänelle makkarakastikkeet ja perunat, enkä kysele kauanko meinaat jatkaa tuota. ;-) Annetaan kaikkien kukkien kukkia vaan, eikös vaan? :-)

Ilmoittauduin sinne Naisten 10:lle. Nyt vaan armotonta treenausta jotta jaksaa sen vetästä. Juoksusta ei ole koskaan tullut mun lempilajini ja tuskin siitä tulee nytkään, sali on nro 1. Mutta kyllähän tämä nyt kunnialla vedetään läpi, ei muuta ajatuskaan. 

Ajatuksista tulikin mieleen, että eilen ollessani jälleen Kaisan rääkättävänä (se oli 60min pelkkää rääkkiä!!) niin mietin jälleen omien ajatusten voimaa. Tuntuu, että pää pettää ennen jalkoja, voimaa olisi mutta luulen etten enää jaksa. Jos päästän ajatuksen päähäni ettei mene enää yhtään nostoa/työntöä/mitävaan niin ei varmaan jaksa. Mutta kun lähden tekee sillä asenteella, että nyt muuten per**les nousee rauta niin jo vaan jaksankin paremmin. Selkeästi omalla mielellä on tekemistä asiassa, sitä pitää alkaa työstämään. Menen aina treeneihin asenteella, että nyt tehdään eikä meinata mutta se pieni ajatus kesken sarjan etten jaksa enää ja avot, se oli siinä. Ei nouse ei. Sen kun karkotan huitin jorpakkoon niin jo vaan lähtee!! :-)

Otin muuten vaihteeks kuvan mieheni ruoka-annoksesta. Ehkä hiukan eroaa omastani, vai mitä olette mieltä? 

Hän ystävällisesti kaivoi tuon ainoan tomaatin pois, jotta näkyy juustoraasteen alla olevat spagetit ja jauhiskastike :-) 

Tässä oma annokseni jossa salaattia, vihanneksia pinaatin kanssa pannulla käytettynä sekä jauhelihaa ja salaattia. 





Kumman söisit mielummin?? 


Ostin muuten tälläisiä kun ajattelin niin piristää puuroani tai rahkaa tai jotain, mutta näillä ei piristy kyllä kukaan (mun rahkakin varmaan happanee vaan lisää). Vauvat jotka näitä syövät toivovat varmaan kasvavansa vauhdilla siihen ikään, että saavat oikeaa puolukkaa (tai mustaherukkaa johon Aikkukin nyt ihastunut). Säälittää lapsiraukat, toivotaan heille kuitenkin muuten kivaa lapsuutta ;-)

Hyvä pooooojaaat ja hyvä MÄ!!

Niin Suomen poijjaat otti pronssia. Onnea ja terkut heille, hienon työt teitte!!
Tietenkin jokainen aina odottaa, että pääsisimme finaaliin ja saisimme kultaa, mutta ei se maailma vaan pyöri niin että jokainen maa olisi finaalissa. :-) Pitäisi jaksaa muistaa, että kuinka hyviä pelaajia oikeasti on joka joukkueessa ja jokaisen joukkueen unelmana on se kultamitalli. Ja jääkiekkohan on joukkuelaji ja joukkue on yhtä hyvä kuin sen heikoin lenkki. Eikö vain? 
Ja koska kiekko on joukkuelaji niin en oikein välitä siitä, että vain yhtä kaveria nostetaan jalustalle. Joukkueena se mitali on ansaittu!!

Sen takia en oikein välitä siitä, että Selännettä hehkutetaan niin kauheasti. Myönnän, että hän on aivan ilmiömäinen ja paljon saavuttanut, mutta kuitenkin, joukkueena kiekkoa pelataan. :-)
No, se siitä ja pojille mahottomasti ja vähän lisää onnea, olette mahtavia!!

Ite tässä projektissani taas olen yksin ja teen yksin myös päätökseni mitä syön ja mitä jätän syömättä, miten treenaan (siis insentiteetti) jätänkö treenejä väliin tms. Ohjeet saan ja loput on vain itsestäni kiinni. Voin syyttää vain itseäni jos ei finaaliin ole pääsyä (verrannollisesti, EN ole menossa minnekkään kilpailuihin) ja tuloksia ei tule. Fanaattisuus ei oikein sovi mulle ja sen takia välillä tuleekin lipsuttua syömisen suhteen. Missään vaiheessa en ole vetänyt minkäänlaisia övereitä, en karkkia yhtään (olipa yllätys, olenhan ollut 2,5v jo sitä syömättä), en pullaa, en leivoksia, en dokannut, en sitä en tätä. Vaan silloin tällöin muutaman ylimääräisen cashewpähkinän ja joskus siivun juustoa. Eilen oikein pistin elämän risaiseksi ja tein kotona pizzaa. Tein gluteenittomaan pohjaan ja punnitsin jauhelihat ja hiukan juustoa päälle. Ei sallittua, mutta vaan niin pirun hyvää. :-)
Ja en meinaa ottaa minkäänlaisia huonoa omaatuntoa siitä. Haluan elää elämää jota voin kuvitella eläväni lopun ajan kun täällä luitani liikutan ja fanaattisuus ei siihen suunnitelmaan sovi :-)
Ja tämä ei ollut kenellekkään tarkoitettu loukkaukseksi, suon kaikille oman tavan edetä asiassa. :-)

Äsken kävin taas hölkkäilemässä. Nyt sykemittarikin toimi, mutta jokin henkinen yliote sillä on musta. Viimeks kun sitä ei ollut niin tuntui, että kaikki sujuu kuin tanssi ja nyt kun se oli tuntui, että katselen vaan sitä ja en mukamas jaksa mitään. Ärsyttävää!! 5km meni aikaan 40 min ja siitä lopun kävelin kun näin ystävän ja jäin hänen kanssaan juttelemaan. Ei kai niin kovin huonosti ihmiseltä joka toista kertaa vasta hölkkää vuoteen. Vai mitä olette mieltä?

Tyttäreni oli päässyt ehjänä ja turvallisesti Ameriiikkaan. Muutaman viestin on sieltä laittanut. Itse kirjoittanut muutamaan otteeseen hänelle kirjettä. Tulihan sitä jokunen sivu kirjoitettua, nyt vaan pitää pitää suu soukalla ettenkerro samoja asioita jos jutellaan :-) Ennen kirjoitin paljonkin kirjeitä, jossain vaiheessa olin kirjeenvaihdossa vankilassa olevan nuoren miehen kanssa. Itselläni ikää silloin ehkä 16v. Kun pääsi vapauteen niin lopetimme, en edes muista enää nimeä ja hyvä varmaan niin. :-)

Viime viikolla olin valmentajani kanssa treenamassa ja hänelle sanoi, että olen aina tykännyt että minulla on iso peräpää ja nyt kun olen FitFarmin asiakkaana niin tykkään, että se on liian pieni. Naiset onneks saa vaihtaa mielipidettään. Ja mikä fiilis, kun Kaisa sanoi tunnin loputtua, että kyllä sun peräsi on kasvanut ja lihaa tarttunut matkaan. Mä olin niin fiiliksissä,loistin varmaan kuin aurinko. En olisi uskonut, että olen otettu jos joku kehuu peräni kasvaneen. 8-) 

Tälläisiin on kuitenkin vielä vähän matkaa, mutta sinne päin ollaan menossa ;-)

Olen niiiiin fiiliksissä :)

Tänään päätin, että nyt alkaa harjoittelu sinne Naisten 10:iin.
Enhän mä ihan oikeasti kehtaa mennä sinne työkavereiden kanssa jos en jaksa hölkätä edes kilometriä :-)

Niinpä katsoin Suomipoikien lätkämatsin loppuun (olikin kaikki mitä siitä näin, lopusta 15min.) ja pistin hölkkävaatteet (mitkä????) päälleni ja sykemittarin kuntoon. Tai luulin laittavani sykemittarin kuntoon, ulos mennessäni huomasin ettei se löydä edes sykettäni. Elänkö siis ollenkaan?? Niin erikoinen vika siinä oli, että sykevyö on liian iso. Voitko kuvitella, liian iso. Ja se on nyt pienimmillään mitä sen saa. Pitänee alkaa siis ompelee sitä pienemmäksi. Enpä olisi muuten koskaan voinut villeissä kuvitelmissanikaan kohtaavani tälläistä ongelmaa. :-)

No, aluks kävelin ehkä 2min (edelläni käveli mies, enkä kehdannut ohittaa hölkäten, mitäs jos olisin heti hiipunut ja hän olis kävellyt ohi?? Kuin noloa sekin olis ollut). No, onneks hän meni toisaalle ja uskalsin aloittaa hölköttelyn. Olin päättänyt, että hölkkään aina pari minuuttia ja kävelen enemmän. Pikkuhiljaa liikkeelle siis. Mutta mitä mulle kävikään? Mä hölkötin ja hölkötin, en hengästynyt sydäntä kurkkuun, jalat ei painanut eikä henkikään loppunut. Niin mä sitten hölkötin 5km vain muutamalla kävely osuudella. Mä olin niiiiin fiiliksissä, hyvä etten huutanut ääneen matkalla!! :D
Kummasti kuulkaa 7kg painoa pois auttaa, sen verran suunnilleen on lähtenyt vuoden aikana. :D

Olenhan mä ennenkin hölkkäillyt, mutta en melkeenpä vuoteen yhtään. Viime keväänä piti harjoitella samaan tapahtumaan, mutta niin se jäi. Seuraava tapahtuma olis ollut Runner´s Twilight johon jo ilmoittauduin, mutta sain niin pahan kantapää kivun ettei mitään jakoa osallistua. Siihen olisi optio tänä vuonna. Nyt alkoi kutkuttamaan, että jos sinne pääsis kesällä :D

Kuten viimeks kirjuuttelin, niin kannattaa pitää unelmistaan kiinni. Ite olen unelmoinut joskus puolikkaan maratonin juoksusta, tiedä vaikka sen joskus vielä kipaisen. :D

                                                  Juoksuni ei ehkä näyttänyt ihan tältä :-)

Pikemminkin ehkä tältä :-)

Tyyli on ihan vapaavalintaista, onneksi :-)

Eipä muuten uskoisi, mutta pakko kai se on uskoa kun sanotaan :-)

Pidä unelmistasi kiinni

Just tulin lentokentältä tytärtäni saattamasta. Hän lähti au-pairiksi Amerikkaan vuodeksi. Hän on vuosia puhunut siitä kuinka lähtee vielä joskus ulkomaille pidemmäksi aikaa ja siihen olen häntä kannustanut. Ja nyt hän pääsi unelmaansa toteuttamaan, mielettömän ihanaa <3 Olen niin onnellinen hänen puolestaan, hän saa tehdä sitä mistä aina haaveillut. 

Itse olen kans nyt siinä työssä mistä olen haaveillut vuosia, parisuhteeni on sellainen mistä olen aina unelmoinut, harrastukseni on sitä mitä niiden haluankin olevan jne. Elän siis itsekkin juuri nyt unelmaani vaikka en sitä aina muistakkaan. Eihän unelmien tarvitse aina olla niin suuria tai ihmeellisiä, kunhan ne ovat sinun omiasi ja sellaisia mitä itse haluat tavoitella. :-) 

Tällä hetkellä unelmani on olla vielä siinä kuosissa missä haluan, millainen se sitten on, on itsellekkin vielä hiukan epäselvää. Kunhan peilistä näkyy sellainen ihminen johon voin sanoa olla tyytyväinen, on se sitten siinä. Sitä kohdin mennään. :-)

Perjantaina olin jälleen pt-Bettinan rääkättävänä. Olin viime kerran jälkeen päättänyt ettei seuraavan kerran tehdä hänen kanssaan jalkoja ja mitä me taas hinkattiin?? No niitä jalkoja koska kädet on käyttökiellossa. Tehtiin supersarjana jalan ojennusta ja sen perään lankkukyykkyä. Yhden setin jälkeen kun olin tehnyt kyykyt ja piti nousta ylös niin tipahdinkin polvilleni. Jalat tärisi niin paljon etten päässyt ylös :-) On taas ollut jalat aika kovilla pari päivää, nyt pystyy taas suht kivuttomasti kävellämään. Noi pt tunnit on jänniä, kauhulla odotat sitä kipua mikä siitä tulee, mutta innolla varaat ajat ja odotat sinne rääkkiin pääseväsi. Ihminen on monimutkainen pakkaus :-) 

Tällä viikolla mulla on treenit valmentajani Kaisan kanssa ja toivon, että kädet alkais pikkuhiljaa toimimaan. Jos vaikka pääsis selkää tekemään joka onkin lempitreenini nykyään. 
Olenkin päättänyt, että leuanveto vielä onnistuu ilman apua. Hakkaan sitten vaikka jalat irti jotta saa painoa vähemmälle jos tarvis. ;-)

Aamulenkilläkin kävin tänään, niitäkään ei ole päässyt hetkeen tekemään. Olin viime viikolla 6 pvä töissä ja en jaksanut herätä yhtenäkään aamuna klo 4 lenkille lähteäkseni. Tein sitten aerobiset illalla, mutta tällä viikolla kun on 2 vapaata teen aerobiset aamulla. 
Juoksuakin pitäis alkaa pikkuhiljaa harjoittelemaan jos meinaan sen 10km toukokuussa juosta. Onneks siellä voi sitten tarpeen tullen kävelläkkin. Vaikka olenhan mä oikeasti jo harjoitellutkin, ennen pt-treeniä hölköttelin 10min juoksumatolla. Eikös se riitä harjoitteluksi? Kai nyt 10km menee siinä kuin 10 minuuttiakin, vai eikö muka mee? ;-)

Juhlistin ystävänpäivää ostamalla ihanalle Aikulle lipun Elton Johnin konserttiin. On Aikku vaan niin mahtavan ihana persoona jotta kyllä hän sen oli ansainnut. Vai mitä mieltä olette?? ;-)
Olen kerran ollut Eltonin konsertissa rakkaan ystäväni kanssa. Vaikka paikalla taisi olla 11998 muutakin ihmistä niin minusta tuntui kuin hän olisi laulanut vain minulle. Meillä oli ihan selvä yhteys hänen kanssaan, en tosin tiedä tunsiko hän saman yhteyden mutta sillä niin väliä ole. :-) Elton on vaan niin ihana, ei haittaa yhtään vaikka hän onkin niitä "saamelaisia" :D

Tässä vähän fiilistelyä konserttia odotellessa, se kun on vasta marraskuussa :-)

Meillä muuten myös koiruus syö terveellisesti. Tässä on menossa kukkakaalin pupellus :-)

Voikaa hyvin ja pitääkää unelmistanne kiinni :D

Tiikeribalsamia ja buranaa

Niin vaan on händy niin kipiä, ettei sillä tehdä mitään. Olen rasvannut kyynärpäätä tiikeribalsamilla niin, että haisee joka paikka. Aamulla ennen töihin lähtöä laitoin ja tuntui, että koko junavaunu löyhkää. Mietin kumpi pahempi, haista eucalyptukselle vai paskalle. Tätä hajua ei ehkä tarvi hävetä niiin paljoa :-)

Viestittelin eilen valmentajalle mun käpälästä, mitä sillä voi tehdä. Tuli kielto tehdä sillä mitään (olisiko pitänyt pyytää kirjallisena, olisi voinut näyttää miehelle siinä vaiheessa kun pitää alkaa kotitöitä tekemään. Mulla on valmentajan kirjallinen todistus, ei voi käyttää kättä) :-) Sain valkulta treeniohjeet jossa leivotaan jalkoja, vatsaa ja selkää, ei kävellä käsillä eikä harjoiteta käsillä seisontaa. (niinkuin se nyt normisti mun ohjelmaani kuuluis tai mä edes sellaista osaisinkaan). Treenejä saa tehdä kolmesti viikossa, JOS on palautunut kunnolla, epäili että jää kahteen kertaan. Mitä mä teen kaikella vapaa-ajalla? Nyt olen parina iltana ulkoiluttanut ukkokultaa, hän on itseasiassa vapaaehtoisesti lähtenyt kanssani lenkille. Hänellä on varmasti jotain konnankoukkuja mielessään, jännityksellä odotan mitä ne ovat. :-)

Tilasin hierojallekkin ajan, jos hän saisi jotain tolkkua mun kipuun. Olen hänellä ennenkin käynyt, silloin kun kädet oli niin pahana ettei takkia saanut päälle. Suoritti trigger-hoitoa ja kas kummaa, kädet liikkui jälleen. Jos hän osaisi taas jotain taikoja tehdä mulle..

Huomenna mulla taas pt-treenit tiedossa. Just laitoin viestiä hänelle, että kädet käyttökiellossa. Vastaus oli ettei haitanne prässissä. Alkoi heti tuskanhiki valua kainaloita pitkin, mä niin romahan prässissä. Melkein kaikki muu menee, mutta sitä mä inhoan. Tai ehkä mulla on sellainen viharakkaus suhde sen kanssa, se rakkaus on vielä kyllä kadoksissa. :-)

Töissä naisten kanssa (muutaman heistä) päätimme osallistua Naisten Kympille. Yksi haluaa kävellä, me muut ei vielä olla päätetty hölkätäkkö vai kävellä. Jos haluais edes hölkätä niin nyt viimeistään pitäis alkaa harjoittelemaan. Mun juoksukuntoni ei ole koskaan ollut kummoinen, mä en vaan saa nostettua sitä. Nyt tosin painan 7kg vähemmän kuin vuosi sitten joten luulisi olevan helpompaa juosta. No, kahtellaan.. :-)

Tyttäreni tuli tänään meille muutamaksi päiväksi. Sanoi asuntonsa ja työpaikan irti, keskeytti koulunsa ja lähtee maanantaina vuodeksi Jenkkeihin. Olenko kateellinen? Kieltämättä vähän, mutta paljon enemmän olen onnellinen hänen puolestaan ja ylpeä, että menee kohti unelmaansa. Tätä hän on vuosia halunnut ja nyt pääsee unelmansa toteuttamaan. Mahtavuutta :-)

Pitäkäämme mekin unelmistamme kiinni ja pyrkikäämme niitä kohdin. Oli ne unelmat sitten mitä vain, mutta kiinni niistä on pidettävä, eiks joo?? :-)

Terveenä taas...??

Nyt on flunssat sairasteltu mun osaltani, kiitos käynnistä ja näkemiin. Miten voikaan olla ärsyttävää kun et ole oikein kunnolla kipeä (ei kuumetta, ei pää kainalossa), mutta et ole selkeästi kunnossakaan ja et voi harrastaa liikuntaa. Se syö miestä sekä vähän naistakin. Ainakin se syö mua!!

Ja en olisi koskaan uskonut olevani huolissani siitä, että paino putoaa, mutta nyt olen kokenut senkin huolen. Aamulla käydessäni vaaálla (älä kysy miksi kävin, en tosiaan itsekkään tiedä) huomasin, että paino vaan putoaa. Ei sillä etteikö se olisi hyvä asia, mutta nyt pahin pelkoni on lihasten sulaminen. Melkein saatoin nähdä niiden valuvan suihkuveden mukana aamulla. Pakko vähän aina välillä pullistella hauiksia nähdäkseni onko siellä enää mitään. Toistaiseksi vielä on paidan hihat pullottaneet. :-) Joten ehkä ei lihaksetkaan viikossa katoa jos ei katoa läskikään. 

Tänään vihdoin pääsin taas liikunnan makuun ja töiden jälkeen crossasin kotona. Samalla katoin  Pakoa dvd:ltä. Ens viikolla menen taas salille, tosin täytyy aluks tehdä vaan jalkoja. Oikeaa kättäni on särkenyt, pahoin pelkään siinä olevan jonkin tulehduksen. Tänään päätin aloittaa siihen omatoimisesti viikon burana-kuurin, katotaan auttaako. Ellei niin kai se on mentävä lääkäriin. Jostain syystä ei vaan luotto ole kovin suurta lääkäreihin käsien ollessa kyseessä. Jouduinhan turhaan kärsimään 9v. kivuista ennenkuin syy selvitettiin. No, se siitä!!

Vapaapäivät ovat turmiollisia, varsinkin arkivapaat. Saat päähäsi kaikkea älytöntä eikä kukaan ole sua toppuuttelemassa. Mä keksin ostaa liput Tampereen junaan ja varasin itselleni pt-tunnin Tampereelta. Helsingissä on mahtavia Fitfarmin pt:ä, mutta välillä haluaa kokeilla muuallakin käyntiä. Tampereella kehuvat mies-treenareita, jopa niin paljon etten uskaltanut heiltä varata aikaa. Olen siis varsinainen vellihousu. Mutta enpä usko pääseväni yhtään helpommalla vaikka nais-treenarilta ajan varasin. :-)
Ja jos tässä aletaan maakuntamatkailua harrastamaan niin sitten pitää käydä Turussakin. Vielä en lippuja tilannut, kun en tiedä työvuoroja niin pitkälle. Mutta kahtellaan ;-)

Viime postaus oli ruokailusta ja kehuin tekeväni ruokaa. No, otin muutaman kuvan samalla, tässäpä ne. 

Näiden tekemiseen ei mennyt varmaan 15min kauempaa, mitä tietty uunissa olivat. Joten ei ruoanlaitto voi aina ajasta ainakaan olla kiinni. :-)

Lainasin toissa päivänä uuden Seppo Jokisen kirjan ja nyt majoitun sohvalle sitä lukemaan. Puolet olen jo ahminut, huomenna se on varmasti jo luettu. Jotkin kirjat vaan on sellaisia, ettei niitä malta laskea kädestään ja Jokisen kirjat ovat sellaisia. :-)

Jätähän puumerkkisi, katsotaan käykö täällä muita kuin Herra Huu :D

Myönnän, olen stalkkeri :D

Tai en sanan varsinaisessa merkityksessä ehkä, en myönnä ainakaan :-) 

Vainoamine eli vaaniminen, eli slangissa stalkkaaminen (engl. sanasta stalk) tarkoittaa jonkun ihmisen ja tämän toiminnan luvatonta seuraamista hyväksikäyttämällä erilaisia teknisiä (tietokone, puhelin, posti, rekisterit,tiedotusvälineet) ja muita keinoja (sosiaaliset verkostot, fyysinen seuranta).



Kaupassa käydessä tulee usein katsottua kanssa ihmisten ostoskoreihin ja kärryihin. Mitä sieltä löytyykään? Varsin usein kori on lastattu täyteen eineksiä, limpsaa, sipsiä ym. Ja kun taas katsoo korin kantajaa niin ei korin sisältö enää kovastikkaan ihmetytä. ;-)

Ihmisten näkee ostavan paljon valmisruokaa, nykyään kun ei itse tarvitse osata enää tehdä yhtään mitään kun kaiken voit ostaa valmiina. Ihan näppärää uusavuttomille, kiireellisille ja laiskoille, mutta mietitäänkö oikeasti koskaan millä sitä omat sisuskalut marinoidaan syömällä niin prosessoitua ruokaa?? Usein ostaja näyttäisi myös olevan  mies, yksin elävä keski-ikäinen mies, naapurimaasta tuleva "raksamies" tai nuori mies (pariskunta) jotka ei joko osaa, viitsi, ehdi tai halua tehdä itse ruokaansa.

Joskus saattaa myös nähdä naisten (äitien) lastaavan kärryn täyteen kaikkea "roskaa", limpsaa, sipsiä, nuggetteja, karkkia, lihapullia ym. Käy mielessä mitä kaikkia lisäaineita ja E-koodeja lapset syökään. Ja kun ajattelee, että lihapullat tai nuggetit maksaa euron paketti niin ei ne kovin hyvistä raaka-aineista ole voitu valmistaa.

Ei itse tehty ruoka niin vaikeaa ole valmistaa etteikö siihen kykenisi tai olisi aikaa. Eihän kaikkea tarvi itse tehdä, mutta tehtäis edes jotain itse niin olisi varmasti terveellisempää ja paremmin maistuvaa ruokaa tarjolla.

Hetki sitten ollessani kaupassa setä edelläni lastasi hihnalle ehkä kolmea eri kääretorttua, paria eri kuivakakkua, jotain sacherkakun tapaista ja monia eri keksejä. Lieneekö ollut juhlat tulossa. Ite saatoin nähdä vain E-koodien hyppivän iloisesti hihnalla, ei olisi tullut mieleenikään syödä niistä yhtään mitään. ;-)

Kerran löysin kaupasta hyllyltä jonkun siihen jättämän kauppalapun. Katsoin, että mitäs minä ostaisin tän lapun mukaan. Valehtelematta yhtään, lapussa oli kutakuinkin seuraavat tuotteet:

kaljaa, limsaa, sipsiä, pizzaa, tupakkaa, banaania. Ehkä joku muukin eines, kuten makaronilaatikkoa, en muista. Mä olisin ostanut listasta banaanit, en muuta. Mieheni sanoi, että jos kaikki ostaisivat samat tavarat kuin minä niin kauppakin olisi huomattavasti pienempi.

:-)  

No, ettei tää menis taas ihan hurskasteluksi ja toisten haukkumiseksi ( se ei siis pointtina ollenkaan) niin sanon, että syön minäkin joskus jotain valmista. Jos olis tarvetta syödä verilättyjä niin tuskin ite tekisin, kyllä mä ne kaupasta hakisin. Tai jos tekis mieli raneja (ranskalaisia) niin kyllä nekin kaupan pakastealtaasta mukaan lähtisi.

En mä ole sen kummempi kuin muutkaan ihmiset, mutta valmis ruokiin en koske. 

Tänään meinaan tehdä isomman erän ruokaa pakkaseen josta sitten otan evääksi töihin. Ajatuksena on tehdä täytettyä lihamureketta, kesäkurpitsabroilerjauhelihapihvejä, tomaattisilakkaa, broilerwokkia. Eihän kuulosta vaikeilta tehtäviltä? Ei ja voin sanoa, ettei olekkaan. Eikä E-koodit hyppele ripaskaa mun ruokapöydässäni ;-)

Jos pitää ohjenuorana ajatusta, että syö ruokia millaisia mummosikin on syönyt niin sillähän pärjää pitkälle. Minun mummoni tuskin on valmisruokia syönyt, eipä sellaisia siihen aikaan ollut. ;-)

Aamun hämärässä..

..kävellessäni töihin tajusin, ettei ole tullut kuvattua Helsingissä koskaan. No, mun taidoillani ei ehkä olla menetetty mitään vaikka ei kuvia olekkaan tullut otettua. Mutta tänä aamuna näytti niin kauniilta matka, että piti päästä kokeilemaan mitä saisi aikaiseksi, niinpä pysähdyin muutamaan otteeseen ja räpsäsin parit kuvat. 

Ehkä mä opettelen vielä kuvaamaan :-)

Edelleen ollaan kipeänä. Eilen ja tä töissä ja kotiin tultua 1,5h päiväunet. Kroppa selkeästi kertoo, että lepoa tarvitaan. Mieli jo tekis taas niin liikkeelle, mutta ei puhettakaan että kykenisi.

Aamuinen kävely töihin meinasi saada keuhkoni ulostautumaan. Vaikka matka ei pitkä niin sain siihen menemään 20min. Pakko oli peruuttaa ensi viikon pt-käynti, harmittaa!! Mutta ensin terveeksi ja sitten vasta liikkeelle :-)