Terveiset aamulenkiltä

Tällä viikolla olen tehnyt kaksi aamuaerobista kävellen ja molemmat nyt viikonloppuna. Vaikka pakkasta on -18 niin pakko sanoa, että fiilis on aivan eufoorinen kun kävelee tuolla ja näkee luonnon kauneuden. Yritin ottaa valokuvan, mutta koska olen niiin surkea kuvaaja ei välttis näytä miltään. 

Nojoo, tätä katsoessa tulee mieleen mitä on kuvaajan mielessä liikkunut, mitä tässä on ollut tarkoitus kuvata?? Koska vastauksesta ei mitään tietoa en viitsi asiaa enempää miettiä. Älkää tekään vaivautuko ;-)

Perjantaina olisi voinut olla 13. päivä, ei mennyt ihan putkeen ei. Olen ennenkin kertonut, kuinka kova olen unohtelemaan asioita, mutta perjantai vei voiton varmaan kaikesta :-)

Aamulla puolessa välissä työmatkaa tajusin, että puolet eväistäni puuttuu. Eli pähkinät ja prodejuomajauhe jääneet kotia. Onneksi Pasilassa on Punnitse ja säästä liike, niin sain haettua pähkinät sieltä. Matkalla töihin on siwa ja sieltä hain valion Profiel juoman tai mitä lie onkaan. 

Töistä lähtiessäni oli hiukan kiirus, jotta ehdin pt-treeneihini. Matkalla tajusin, että puhelin jäi työtakin taskuun ja piti kääntyä takaisin hakemaan se. Treenin jälkeen oli suunnitelmissa käydä K-kaupassa hakemassa raejuustoa (syön laktoositonta ja Pirkan laktoositon raejuusto on parasta), mutta tajusin ettei minulla ole lompakkoa kassissa joten olin jättänyt senkin töihin. Tässä vaiheessa en tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut, ketutti melkoisesti. Ratikalla takaisin töihin ja tutkimaan pukukaappi, lompakkoa ei missään. Pieni paniikki alkoi nousemaan ja tyhjensin reppuni ja mitäs sieltä löysinkään ellen lompakkoni. Nyt jo nauratti, oma tyhmyyteni!! :D Pääsin vihdoin lähtemään kotiin päin ja olin jo unohtanut raejuustot, olkoon, haen ne myöhemmin.

Jalat oli pt-rääkin jälkeen kuin hakatut, vaapuin kuin ankka koska en voinut kävellä kunnolla. Vielä näin sunnuntaina on jalat ihan soseena, ei pääse istumaan eikä sänkyyn tai ylös ilman valtavaa tuskaa. Ja jotenkin kieroutuneella tavalla tästä pitää ja odottaa seuraavaa kertaa. Mikä ihmeen masokisti musta on tullutkaan?? ;-)

Onneks tätä herkkua on luvassa taas reilu vkon päästä. Ens vko kokonaan lepoa (aerobista saan tehdä, onneksi), mutta salilla treenaaminen jäissä. Toisaalta hyväkin, koska oikea kyynärpää on vissiin tulehtunut koska kipuilee niin paljon. Hyvä antaa taukoa sille :-)

Ens vkolla menen laitatuttamaan tatuoinnin vasempaan olkapäähän. Siihen missä on arpia kahden leikkauksen jälkeen. Laitan sitten kuvia miltä näyttää. Tiedän, että tuska tulee olemaan valtava, mua vaan sattuu se homma niin vietävästi. Viimeksi kun laitatin oikeaan nilkkaan kuvan niin huusin ja valitin enemmän kuin teuraalla olevat siat (tai en ole varma, koska en onneks ole joutunut olemaan teurastomassa koskaan) ja mieheni videoi asian. Joo, kyllä sille ollaan naurettu mutta onneks (mun onneksi) video on kadonnut puhelimien vaihtojen yhteydessä :-) 

Töissä joudun käyttämään allakkaa koko aika (mä tunnen itseni NIIIIIN tärkeäksi) ja koska en halunnut katsoa tylsiä sinisiä kansia koko aika niin vähän tuunasin allakkaani, miltäs näyttää? Mä tykkään!! :-)

Joku voisi vetää tästä johtopäätöksen, että minulla on aina ruoka mielessä, eikä varmasti olisi kovin väärässä :-) Mutta eikös vaan ole aika pirteän näköinen?