Uusi tatuointi ja vapaa viikkoa..

Niin on tämäkin vapaaviikko lusittu ja hyvin on mennyt. Piti niin käydä aamuaerobisilla, mutta oli niin kiva nukkua aamuisin ruhtinaallisesti klo 5,20, niin en vaan saanut itseäni ylös klo 4,30 kun ei ollut pakko. Yhtenä aamuna crossasin ja yhtenä iltana kävin vesijuoksemassa, siinä tän viikon liikuntasuoritukset. Ei siis paljon jälkipolville kerrottavaa, mutta ihan luvallista. Ens vkolla taas täysi hönkä päälle. :-)

Kävin torstaina ottamassa uuden tatuoinnin. Vasen olkapääni on leikattu kaksi kertaa ja siinä tietty muutama arpi muistona. Halusin pysyvämmän muiston ja laitettiin arpien kohdalle kukkasia. Annoin tekijälle täysin vapaat kädet, hän on taiteilija, en minä :-)
Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Mitäs te sanotte, oliko kivun arvoinen? 

Kukkia on muutama enemmän kuin arpia, jotta saatiin tasapainoisemmaksi (tää oli ihan oma päätelmä) ;-) Isoissa kukissa on arpi keskellä ja kuitenkin kukan kaikki yksityiskohdat näkyvät. Olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen ja tästä lähtien treenaan vain hihattomassa paidassa ;-)

Eilen kävimme Tallinnassa siskojen ja miesten kanssa. Heti laivaan mennessämme kävimme buffassa syömässä. Mä niin rakastan kylmiä kaloja ja niitä tuli taas syötyä hhmm. kohtuudella. ;-)

Pääruoka jäi kokonaan väliin ja jälkkäripöydästä söin pari pientä palaa juustoa ja pienet palat jotain makeaa piirakkaa (palat oli minipaloista puolet) ja hiukan sorbettia. Ei siis mitään övereitä, mutta sopivasti täyteen tuli. Ja täytyy antaa myönnytystä, että ruoat maistuivat hyvälle. Usein laivalla buffaruoka ei maistu juuri miltään, mutta nyt maistui. Voin siis suositella Viking Linen seisovaa pöytää :-)

Hätäisesti otettu kuva laivaan astuessa Tallinnan päässä. Kuvan laatu sopii täysin kuvaustaitoihini :)

Tallinnassa menimme bussilla kaupungille ( niin sopivasti seisoi siinä ja just mahduttiin kyytiin) ja menimme Virukeskukseen. Siellä me siskot kiertelimme kauppoja kun miehet kävivät ihastelemassa paikallista ravintolakulttuuria (en kerro, että olivat oluella).

Itselleni mukaan tarttui Niken laukku kun oli niin sopivasti tarjouksessa. Just olin kyllä heittänyt kaksi kassillista kaikenmaailman laukkua ja reppua Uffin laatikkoon, joten pitihän sitä tietty lisää hamstrata. Ja koska en kehdannut kertoa ukko-kullalle mitä olin ostanut niin sanoimme siskon ostaneen sen ja katunut ostostaan ja antoi sen mulle. Saattaa olla ettei ihan mennyt läpi, vaikka kuinka olin iloisesti yllättynyt siskon anteliaisuudesta.  :-)

Mukaan tarttui myös särkylääkettä joka on huisin paljon halvempaa kuin täällä. Harvemmin tarvin, mutta kun tarvii niin ottaa päähän jos ei sitä ole (varsinkin jos päähän ottaa muutenkin) ;-)

Lapsille toin tuliaisina namia ja työporukalle myös. Nykyisessä työpaikassa tuntuu olevan tapana, että aina tuodaan jotain herkkua, oli syytä tai ei. Itse en niitä syö, mutta en näin alussa ainakaan halua poiketa tavoista vaan ostin namisäkin heille vietäväksi. Mutustelkoon he, minä en!! :D

Helsingin päässä kävellessämme asemalle ohitimme Senaatintorin ja pitihän kirkosta napata kuva. Olis tietty voinut tsuumata hiukan ;-)

Katsoitteko keskiviikkona alkaneen Jutta ja puolenvuoden superdieetti ohjelmaa? Siinä oli valmentajana Kaisa joka on myös minun valmentajani. Hän siis tekee treeniohjelmani ja suunnittelee ruokavalioni. Hänen kanssaan myös treenaan aina välillä. Muidenkin pt:n palveluksia käytän. Kaisa on henkilö jota tulee katsottua ylöspäin, hänessä hehkuva karisma jo häikäisee. Ja tietotaito jonka omistaa on huikea. Puhumattakaan tsempistä jota häneltä saa, hän on vaan huikea ilmestys!! :-) Olen todella onnekas saadessani juuri hänet valmentajakseni (ketään muita valmentajia millään lailla väheksymättä, varmasti jokainen on omalla laillaan huippu). 

Nyt kun olen päättänyt, että jatkamme Kaisan kanssa yhteistyötämme vuoden verran, pitää minun myös tehdä itselleni konkreettiset tavoitteet. Se, että haluan kropan rasvattomammaksi ja lihaksikkaammaksi ei ole vielä kokreettista, sitä ei voi määritellä millloin on tarpeeksi. Ja koska en halua painollisia tavoitteita laittaa, jotten sitten stressaisi vaaán lukemilla niin en liitä tavoitteita mihinkään kilomäärään. Treeneistä saatava hyvä olo ei ole konkreettinen tavoite, joten en aseta sellaistakaan. Entä sitten jokin tavoite liittyen esim. maveen tai penkkipunnerrukseen? No ne nostettavat kilotkaan ei juurikaan kiinnosta, sama nostanko 50kg vai 70kg, ei väliä. Ja kilpailemaan en koskaan lähde, se ei ole mun juttuni. Näitä sitten miettiessäni päätin, että vuoden päästä haluan vetää leukoja. En tiedä miten olkapääni siihen reagoi, mutta kokeillaan. Niin paljon siis voimaa, että leukoja pystyn vetämään. Tuleeko niitä sitten yksi tai viisi, ei väliä kunhan niitä saan vedettyä. Ja tietty mitä vähemmän kropassa tavaraa niin helpompaa vetää (onko tää vaan mun logiikkaa??) 

Tämä siis päätetty, vuoden päästä leuanvetokilpailu. Tai siis reilu vuoden päästä, mutta kuitenkin. Se on nyt päätetty ja sen eteen aletaan tekemään töitä. :D

Nyt alan viikoittaiseen ruokarumbaan. Ruokaa tehdään paljon ja se pakastetaan jotta voi iltaisin otta sulamaan seuraavan päivän evääksi. Ei tod. jaksaisi joka päivä jotain vääntää.

Nauttikaa talvesta, niin minäkin teen :D