Lihasten metsästystä

No niin, se olisi eka viikko mennyt uudella ohjelmalla ja ruokavaliolla. Ynnäyksen paikka miten mennyt, onko korkeanpaikan leiri auttanut asiaa vai vienyt kuntoa alaspäin.. (Ai mikä hiton korkeanpaikan leiri?) No se missä kaikki suomalaiset urheilijat käy hiomassa kuntoaan ja jota aina muistetaan moittia kun toivottuja tuloksia ei tullutkaan. Aina, siis ihan aina syynä on juurikin korkeanpaikan leiri!!

Mähän en tietenkään todellisuudessa ole ollut millään leirillä ellei lasketa virkistäytymispäivää duuniporukan kanssa jolloin olimme kyllä leirikeskuksessa, lasketaanko se mukaan?? Paikka oli ainakin hiton kaunis, otin muutaman kuvankin. :) Seura oli luonnollisesti hyvää ja ruoka, no, ruoka ei sit ihan ollut sitä mitä piti. :/

Olin kysynyt valkulta etukäteen, että otanko omat eväät mukaan vai syönkö mitä on tarjolla. Vastaus oli, että et todellakaan ota vaan ehdottomasti syöt sitä mitä tarjotaan, ei tässä miksikään fitnesshörhöksi aleta (sorry kaikille hörhöille yksin ja erikseen, valkku on oikeesti ihan kiva eikä hänen tarkoitus ole ketään loukata). :-)

Mä olin pomolle sanonut, että tilaa mulle maidotonta ruokaa ja kuinkas sitten kävikään. Huomasin, ettei mitään maidotonta ole tarjolla, ainoastaan laktoositonta ja jokainen tietää, että se on aivan eri asia!!! Asiasta sanoin ja pomo sanoi, että kyllä, minä tilasin laktoositonta ruokaa. Mutta ystävä hyvä, se on aivan eri asia kuin maidoton. Hän oli kovin, kovin pahoillaan ja sanoi ampuvansa itsensä. Ei pomoseni, et sä nyt ammu itseäsi tälläisen jutun takia, koska MÄ teen sen sua ennen. :-) No, sain mä jotain syötyä, mutta kuten arvata saattaa, mä olin illalla kipeä ja turvonnut. :-)

Tällä viikolla olen tehnyt ohjelman mukaan neljä treeniä. Koska nyt tarkoituksena saada sitä penkkitulosta paremmaksi niin penkkiä on kahtena päivänä. Selkää on vähän joka päivä ja jalkoja yhtenä omanaan ja yhtenä selän kanssa. Tää tuntuu ainakin nyt hyvältä ohjelmalta, en ole löytänyt vielä mitään moitittavaa. Tosin olen aina tykännyt ohjelmista mitä saanut, miksipä tämä nyt olisi poikkeus? :-)

Penkistä aloitettiiin 10kg pienemmällä painolla kuin mitä mun parhaani tällä hetkellä on. Ei siis tuntunut juurikaan miltään. Siitä sitten nostetaan joka vko 2,5kg painoa ja lopuksi sen pitäisi olla sen 10kg parempi kuin mitä se nyt on. 10 vkon päästä olisi siis tarkoitus saada penkistä ainakin sen 52,5kg. :-)

Toisena päivänä mulla on niin sanottu lankkupenkki joka tarkoittaa sitä, että penkatessa rinnan päällä on 5-10cm paksu lankku ja tangon on osuttava siihen. Eli nosto matka on lyhyempi. Tässä aloituspaino oli sen 42,5kg (mikä siis mun parhaani tällä hetkellä) ja sitäkin nostetaan se 2,5kg viikossa ollen lopussa niinkin suuri kuin 62,5kg. Tää mua hirvittää, mutta valkun sanoin se on ihan realistinen tavoite ja koska hän uskoo muhun niin minäkin uskon itseeni!! Mä pystyn, mä kykenen, kunhan vaan haluan ja mähän haluan!!! 

Eräänä päivänä kävin tekee jalat tai jos ja kun ollaan rehellisiä niin mä yritin tehdä mutta siitä ei tullut muuta kuin itku. Mua otti niin päähän etten kyennytkään tekemään treeniä kuten piti, että itku tosiaan pääsi. Nivusiani särkee edelleen ihan hitosti ja enhän mä mitään kyykkyä voinut tehdä. Enkä prässiä ja hackinkin vain pienellä painolla ja ei kovin kyykkyyn päässyt. Mutta eiköhän nää joskus tästä tokene ja pääsee taas treenaamaan jalkojakin. :-)

Mulle lisättiin ruokaa/hiilaria ja sen kyllä huomaa. Ekana aamuna meinasin oksentaa kun vetelin sitä jäätävää määrää puuroa. Vielä junassa matkalla töihin voin pahoin. Mutta kuinkas sitten kävikään. Meni muutama päivä tässä yltäkylläisyyden tunteessa ja sitten se taas iski, nälkä. Se on kuulkaas kumma kun kroppa tottuu muutaman päivän päästä jo siihen, että se saa enemmän ruokaa ja on taas vaatimassa lisää. Mikään ei sillekkään kans riitä, oikein ahnamatti koko elimistö. :-) Painoa tulee varmasti väkisinkin lisää, mutta nyt pitää pitää pää kylmänä ja olla välittämättä siitä. Painollahan ei ole mitään väliä, varsinkin kun nyt yritetään saada sitä lihasta tarttumaan kroppaan. :-)
Kunhan saadaan ystävän kanssa otettua kuvia salilta niin näkee, että on sitä vähän jo tarttunutkin. :-)

Grammalla heittää. :-)

                                                                 Niin se vaan tyhjeni kummasti eikä mennyt kauaa. :-)

Mullahan on nyt lupa syödä kerran viikossa vähän rennommin ja tän luvan heti tietty käytin. Lauantaina kävin tekee hiton hyvän selkä/jalkatreenin ja sen perään kauppaan. Matkaan tarttui jäätelö jonka tietty sitten kahvin kanssa söin. Jos ette ole vielä kokeillut soijajäätelöä niin nyt kannattaa ehdottomasti kokeilla. Tämä on maidoton ja gluteeniton joten se sopii monelle. :-)

Tällä viikolla kävin myös hierojalla. Olen aikoinaan käynyt hänen luonaan ja tiesin mitä on odotettavissa, mutta sanonpa vaan että teki vieläkin kipeämpää kun odotin. Sanoi, että huomaa mun treenaavan, lihasta on, mutta sitä pitäis oikeasti myös huoltaa. Enpä ihmettele kun valkku sanonut selkäni olevan kuin tiileskiveä. Sitä se varmaan myös oli. :-)

Olin mä kuitenkin sen verran rohkea, että varasin seuraavan ajan. Silloin hierotaan jalat ja taivas varjele, mä varmaan huudan kuin eläin. Pakko nyt alkaa panostaa tähän lihashuoltoon enemmän jos meinaan saada maksimaalisen hyödyn treeneistä. :-)

Summarummarum, hyvin menee mutta menköön. Mitä sitä säästelemään jos kulkee. Mä oon vaan niin fiiliksissä, mä saan tehdä sitä mitä mä haluan tehdä, ihmisten kanssa kenen kanssa mä haluan tätä tehdä ja tuloksia alkaa varmasti tulemaan. Elämä on vaan niin laiffia, ei siitä pääse mihinkään. :-)

Entäs jos en mä haluakkaan?

Ihmisen ollessa nainen kokee hän usein hankalia tilanteita itsensä kanssa. Hän ei osaa päättää edellisenä päivänä mitkä trikoot laittaa päällensä seuraavana päivänä salille. Ja kun niitä sattuu omistamaan enemmän kuin yhden parin on ongelma vieläkin suurempi. Se on välillä jopa megaluokan ongelma, sen ylitse on kiivettävä kuin Mount Everestille konsanaan. On vaikeaa olla nainen, miksi en ole mies ja omista yhdet Gasbin shortsit joita käyttäisin joka kerta??

Illalla siis mietin mitkä trikoot jalkaan ja mikä toppi sen kanssa olisi huomenna sopiva? Onko ne nämä vai nuo vai kenties noi kolmannet? Enhän mä voi tietää millä tuulella mä huomenna olen? Entäs jos en haluakkaan laittaa juuri niitä joita mukanani on vaan olisin halunnut jotkut sellaiset jotka ovat kotonani?? Siksipä nykyään pakkaankin mukaani kahdet vaatteet, mä voin sitten salilla päättää kummat laitan. Välillä jopa vedän jalkaani jo toiset kunnes huomaan ettei ollut hyvä vaihtoehto, vaihdan toisiin. Mutta mitä ihmeen väliä oikeesti sillä on onko mulla ruudulliset vai raidalliset trikoot jalassani, kuka sitä katsoo?? Ei kukaan, paitsi mä!! Oi miks, miks mä olen syntynyt naiseksi??? :-)

Jalkani ovat muuten edelleen kipeät, taisin saada niistä isommankin ongelman. Käveleminen sattuu, portaiden hyppiminen ei. Kävin sen testaamassa Jätemäen portaissa. Ei sattunut mutta hengästytti kovasti kun hypin portaita kaksi askelmaa kerrallaan. Näin sain menemään kolme kierrosta, neljäntenä oli pakko hiukan höllätä ja pari kertaa askeltaa porras kerrallaan. Ilma oli ihana ja seura oli hyvää, mitä muuta voi vapaapäivältään toivoa? Salille menoa tietty ja sinne meninkin sitten seuraavaksi..

 Olen valaistunut porrastreeneissä/treeneistä. :)

Salilla oli vuorossa rinta-käsi ja olkapääjumppa. Tein penkkiä 42,5kg:lla ja sain sen yksin menemään 3x, sitten hyytyi. Penkissä oli varmistusraudat ja kun en saanut enää sitä itsekseni ylös niin jäi raudoille ja itse ryömin alta pois, kätevää mutta varmasti myös naurettavan näköistä. Mutta mitä tekee Aikku jolle käy näin? Hän laittaa kilon rautaa lisää tankoon ja kokeilee uudestaan, menee 2x ja sitten se jää siihen. Tällä kertaa sain toisen puolen tangosta hantaakiin ja toinen jäi saamatta, jälleen ryömintä pois alta ja kamala ketutus ja hävetys että nyt äijät näki tän nöyryyttävän tilanteen!! Joo, niin kävi ja yks setä tuli heti kysyy mikset tullut pyytää apua varmistukseen. Noooh, koska... Eikö luonto antanut periksi tulla pyytämään?? No, ei tod antanut. Jotenkin koen, että painoni ovat niin pieniä etten kehtaa toisia edes häiritä sen takia. Käski seuraavan kerran tulla pyytämään, sitä varten täällä ollaan, toisia auttamassa. Lupasin pyytää (samalla hiljaa mielessäni mietin, että jos kehtaan..) :-) Loput treenit meni loistavasti, saan aina yläkertaan todella hyvän tuntuman. Veri kiertää ja pumppi on kova (ainakin uskottelen itselleni niin) :-)

Tämä tässä on banaani ja se on parasta treenin jälkeen. :)

Sain uudet silmälasini, taas näkee. Se on varmaan ihan hyväkin asia niin vältytään noloimmilta tilanteilta. Olin tässä yhtenä päivänä menossa kampaajalle niin tytär pyysi hakemaan postipakettinsa. Multa meni ihan ohitse se mistä se kuuluu hakea. Menin siis postiin, avasin sähköpostini ja pyysin postin poikaa lukemaan sen, että mistä hyllystä sen noutaa, itse kun en näe lukea mitään. Olipa muuten pojan ilme näkemisen arvoinen kun sanoi paketin olevan noudettavissa Valintatalosta. :-) Juma, mua hävetti. :-)

Tälläiset lasit olin valinnut, tykkään itse tosi paljon. Sain tosin heti kuulla, että ovat kuin Clark Kentillä. No mikäpäs siinä, trikoot jalkaan ja tekemään supersankaritekoja!!! Tosin mistään et enää löydä puhelinkoppia missä vaihtaisi vaatteensa. Taitaa Teräsmiesnainen jäädä työttömäksi!! :-)

Kävinpä jälleen kerran (tätä ei tietenkään edes tarvisi erikseen sanoa koska käyn siellä kerran viikossa) pt:ni kanssa treenaamassa. Tällä kertaa teimme selkää. Hän ehdotti mavea, sanoin heti ettei mun nivusilla tehdä sitä nyt ollenkaan. Kokeilimme pinnavetoa, mutta eipä tehdä sitäkään. Saimme me kuitenkin hyvän treenin tehtyä. :-)

Tehdessäni alataljaa oli painoa 40kg ja sanoin etten saa vedettyä edes koko taljaa alkuun. Pt sanoi heti, että mitä siinä sun kädessäsi lukee, lue se ja ala tekemään!! Näin tein ja menihän se, just niin monta kuin pitikin!! Miksi sitä pitää aina epäillä itseään, miksi ensinmäisenä on mielessä etten pysty, en kykene?? Miksi sitä ei usko itseensä vaikka toinen uskoo suhun?? Miks sä edes tatuoit tekstin itseesi jos et usko kuitenkaan?? Juma, mä vielä opin luottamaan itseeni ja kykyihini ja voimiini!! 

Tehdessämme taas pulloweria en saanut asentoa pysymään. Tuli käsky katsoa peilistä, kuulin sanonnan että peili on kaveri!! Mutta kun olet nainen niin sä katsot tasan sieltä peilistä roikkuvaa mahaasi tai läskiä persettäsi. Et sä sitä asentoasi nää. Tai ehkä muut näkee mutta mä näen vaan epäkohdat itsessäni ja se saakelin asennon katsominen jää. Opiskelun paikka siis tämäkin!!! :-)

Tänään onoli sitten tulevaisuuten katsomisen paikka. Mietitään mietittiin mitä tässä jatkossa halutaan, miten siihen päästään ja ehkä kauanko se kestää. No, jälkimmäinen on tietty ihan turhaa kun aikaa meillä on reilu kaksi vuotta, sitten iskee mittariin se 50v. Silloin pitää olla kuosissa, siinä 
vaiheessa ei enää auta ihmetellä uskotaanko itseensä vai ei. Sitten se on jo myöhäistä vikistä. Nyt täytyy heittää ne aivot narikkaan ja aloittaa hommat. Tai ollaanhan sitä nytkin tehty, mutta nyt tehdään sitten 110%:lla. Ja aina Arnoldin sanat mielessä: "Jossain on joku joka tekee vieläkin enemmän kuin sinä." Mun kohdalla sillä ei ole merkitystä koska kilpailen vaan itseäni vastaan ja itseni kanssa. Mutta joka treenissä, joka toistolla pitää miettiä olisinko jaksanut vielä enemmän, olisinko voinut laittaa itseäni vielä enemmän likoon, teinkö kaikkeni? Ja kun vastaus on ei, en olisi voinut enää parantaa niin sitten voin olla itseeni tyytyväinen. Ja tuloksen näemme sitten kahden vuoden päästä!!! :-)

Aamuaerobiset ovat nyt jääneet, se harmittaa mutta kun ei saa muutenkaan nukuttua niin ei sitä viitsi herätä vieläkin aikaisemmin vaan mennäkseen lenkille. Ja nyt tietty ei edes voi kun nivuset särkee. Kunhan saan jalat kuntoon niin ehkä sitten.. Tai sitten ei.. Tai sit kuitenkin.. Jo, kyllä mä teen!! :-)

Nyt muuten kun omistan(mme) auton, hain parkkilupaa työpaikan pihalle parkkeraukseen. Jos/kun mä meen autolla niin saan luvan kanssa parkkeeraa ilman, että tarvii pelätä Pirkkojen sakotusta. Mietin ääneen, että mitä laitan syyksi miksi kuljen autolla töihin. Työkaveri sanoi, että kirjoita siihen että jalkapäivän jälkeen ei voi kulkea julkisilla. :-)

Sellaista tällä kertaa. Kuka arvaa mitä ens kerralla kirjuutellaan? Jos tiiät niin kerro mullekkin, koska itsellä ei ainakaan ole hajuakaan. :-)

Hyviä treenejä jokaiselle, itselle ne ainakin tulee jatkossa olemaan perkuleen kovia!! :-)

Onnenpyörä, paljon lupaa vaan mitään ei anna..

Mun otsikot joko puuttuu tai ovat niin kaukaa haettua, että itseäkin hirvittää!! Mutta onneks tää on mun blogini ja saan kirjoittaa juurikin niin tyhmiä otsikoita ja juttuja kuin itseäni huvittaa ja kaikki tätä lukevat jo tietävät, että muahan huvittaa (sille päälle sattuessani). :-)

Mikä ihmeen onnenpyörä? Sekö jossa rosvo vei perkele kaiken, haluatko ostaa vokaalin vai haluatko jo yrittää? 

Jos muistatte tämän ohjelman ja siitä tehdyn kappaleen josta Jope Ruonansuu lauloi? Jos ette niin tässä on se kipale, aloittakaa suunnilleen kohdasta 0:45s. 

Mistä tälläinen sitten tuli mun mieleeni? Koska mun jalat eivät ole toipuneet vieläkään viime viikon jalkatreeneistä. 
Toissa yönä herättyäni käymään vessassa tajusin, että hei mähän voin melkeinpä kävellä. Tunne oli varmasti sama kuin "Jessellä" aikoinaan kun vetten päällä käveli: "Mähän osaan ja kykenen ja pystyn!!" :-)

Siis mä oikeasti jo luulin, että ne olivat jo paremmat mutta kukkua kanssa. Lonkankoukistajat ja nivuset ovat vieläkin niin jumissa/kireät että kävellessäni perseeni pyörii kuin onnenpyörä, kirjaimellisesti!! :-)

Tänään kävin hiukan tekemässä jalkatreeniä. Ihan vaan smithiä ilman painoa, reiden loitonnusta ja lähennystä, etureisiä ja takareisiä ojentaen ja koukistaen sekä sumokyykkyä venytellen. Hetken oli jo parempi olo, näytinkin työkaverille, että kato, mun kävely ei näytä ollenkaan enää niin pahalta. No, hän näytti mulle miltä näytän kävellessäni ja ei ollut kaunista katseltavaa, ei todellakaan. Pyörii pyörii edes ja takas, aivan kuten se surullisen kuuluisa onnenpyörä!!!! :-)

Tänään bussia odotellessani venyttelin portaissa jotka pysäkin vieressä. Joku mies takaani tullessa sanoi: "Hienoa nähdä, että joku venyttelee. Me suomalaiset venytellään aivan liian vähän." Kuinka oikeassa hän onkaan, ainakin minä venyttelen aivan liian vähän ja tässä on tulos. Paikat on kuin rautakankea!!! :-)

Kuulin tässä eräästä joka pitkään juotuaan alkoi kuulla ääniä jossa poliisit kehoittivat häntä taivuttelemaan. Jäi epäselväksi miten taivuttelee, sivulle vai eteen vai minne suuntaan ja mitä taivuttelee, itseään vai jotain muuta.
Mutta väkisin tuli mieleen, että mitä mun pitäis juoda ja paljonko kuullakseni iltaisin ääniä jotka kehoittaisi mua venyttelemään. Lisää protskujuomaa??? :-)

Eilen oli äitienpäivä. Töihin mennessäni joku jäi/jättäytyi junan alle ja matkani viivästyi 1,5h. Väkisin jäi aika paha mieli. Jäin miettimään josko jonkun henkilön äiti jäi kaipaamaan lastaan tai ehkä joku lapsi jäi kaipaamaan äitiään. Ei voi tietää!! :-/

Mutta se mikä mua suututti todella paljon oli, että junaa vaihtaessamme eräs kanssamatkustaja otti valokuvia junan keulasta joka oli verinen ikkunaan saakka. Mitä sä mietit kun sun pitää mässäillä tuollaisella asialla? Ihan varmasti oli alta aikayksikön jossain somessa pyörimässä se kuva!! Mikä meitä ihmisiä vaivaa?? Ollaanko me ihan tunteettomia, sairaita paskiaisia kaikki??? Ainakin jotkut ovat, näköjään!!!

Minua muistettiin tälläisilla yllätyksillä eilen. On minulla vaan maailman ihanimmat lapset, ne just itse tehdyt!! <3

Keskiviikkona mulla on jälleen pt:ni kanssa treffit, sellaiset viikoittaiset. :-) Ja lauantaina käydään vähän läpi tulevaa, mitä tässä aletaan hakemaan ja miten tuloksiin päästään. Aikaahan meillä on se kaksi vuotta joten tuloksia ei tarvitse ihan vielä ens vkolla näkyä mutta kyllä jo seuraavalla olisi syytä hauis olla kasvanut ainakin sen seitsemän senttiä, vähintään!!!

Huomenna treffaan rakkaat siskoni (jotka eivät lue tätä blogia joten ei mun oikeasti tarvis sanoa rakkaat vaan voisin olla ihan rehellinenkin.. no on ne rakkaita) ;-) Ei ollakkaan hetkeen nähty, me ollaan kai niin kiireisiä aina. Kun pitää treenaa ja sit vähän treenaa ja sit syödä sitä protskuuuuu!! :-)

Tähän lopuksi piristystä ankeaan kipuuni. :-)

En keksi otsikkoa joten olkoon ilman..

Viimeksi kerroin katsoneeni Sons of Anarchyn kuudennen tuotankokauden jaksoja netflixistä. Nyt olen katsonut ne loppuun ja kertomatta sen enempää juonipaljastuksia sanon, että lopussa pääsi itku. Tän tuikitärkeän tiedon halusin teidän kaikkien kanssa jakaa. :-)

Seuraavaksi voin paljastaa, että jalkani ovat vaihtuneet varmaan jonkun kanssa, nää ei tunnu omilta ja varsinkaan nää ei nyt tunnu kivoilta. Kävin toissa päivänä tekemässä pt:n kanssa jalkatreenin ja näin jälkikäteen ajatellen olisin voinut tehdä jonkun muunkinlaisen ratkaisun eli treenata vaikka vatsan (senkin vaan sillai nauraen ja iloisesti lämpimiä höpöttäen.) Vatsaa voi meinaan treenata ihan nauramallakin, uskotteko? Mulla ainakin usein oikein sattuu mahaan kun nauran niin paljon. Kantsii kokeilla. :-)

No, tää mun jalkatreeni meni kutakuinkin näin.. Takakyykkyä tangolla, pääsin omaan pikkuruiseen enkkaani kyykyssä eli 65kg. Siinä vaiheessa jakso vielä hymyilyttää. :-)

Tämän jälkeen laite nimeltään V-squat (älä vaan kysy mikä se on koska en tod osaa selittää mutta häijyä tekee jaloille). Tätä tehtiin 65kg:lla ja alkoi jo hymy hyytymään ja joutu pikkaisen jopa huutamaan tuskasta. 

Sitten siirryimme sjmv eli suorinjaloin maastavetoon (pitäiskö joskus kokeilla ihan vaan lyhennetysti s&m??). Pääsin/jouduin tekee sjmv:a painoilla jotka kipusi 80kg:n. Uusi enkka, jälleen jaksoi hymyilyttää. :-) 

Tästä loikimme sitten tekemään sissikyykkyä (joka on muuten nimensä mukaisesti tehty jollekkin korpisotureille, ei ainakaan mua varten ole tuota keksitty) ja siitä suoraan askelkyykky paikoillaan. Tämän jälkeen tiesin viimeistään ettei minusta tykätä kovinkaan paljoa!!!! Ei kukaan laita ihmistä kenestä pitää edes milliriikkisen verran tekemään mitään tuollaista!!!!!

Ja jotta saatiin varmasti akka hiljaiseksi (ehkä se olikin koko jutun tarkoitus ja tunti siinä meni) niin vielä sain koukistella takareisiäni maaten. Tässäkään ei ole mitään muuta kivaa kuin asento. :-) 

Näillä liikkeillä siis varmistettiin se, että seuraavana päivänä sain olla koko työryhmän pilkan ja naurun kohteena. Kävelin kuin olisi köntsät housussa ja ei ollut sekään tilanne mitenkään kaukana kun ei voinut laskeutua pöntölle. Nivusiani särki niin ettei koskaan, tuska oli oikeasti mieletön. Väkisin hiipi mieleen miksi ihmeessä mä tätä teen ja vieläpä maksan tästä. Taidan tietämättäni harrastaa sittenkin s&m:ää, eihän tää muuten selity millään!! :-)

Tänään piti mennä ystäväni kanssa Malminkartanon portaita loikkimaan (juurikin sinne minkä takia autonkin ostin), mutta pakkohan sekin oli perua. Musta ei vaan ole nyt loikkimaan missään, keuhkotautisetkin rollaattorinsa ja happiviikisensä kanssa kulkee varmasti lujempaa kuin minä. Töpöttelen sellaisia 10cm askelia kuin kävelemään opetteleva lapsi. :-) Pyysinkin pt:tä muistuttamaan mua tästä tuskasta kun seuraavan kerran pyydän jalkatreeniä. :-)

Yhtenä iltana salilla ollessani tein penkkiä ja tällä kertaa rohkaistuin pyytämään apua varmistukseen. Nyt kun painoa oli 42,5kg niin kehtasin pyytää, aiemmin en ole pyytänyt. No, setä sanoi mielellään tulevansa ja tulikin. Sain 5x 42,5kg nostettua ihan kivasti. Tai no vika oli aika hidas mutta omilla tuli. Mies kysyi harrastanko penkkaamista enemmänkin ja kun kuuli etten niin sanoi, että kannattaisi aloittaa treenaamaan. Sitten voisin lähteä kilpailemaan. :-) No, ei ehkä ihan vielä näillä painoilla lähdetä mihinkään ketään naurattamaan, mutta jos saadaan se nousemaan sen verran kuin haluan (eli oman painoni verran) niin jo sit kehtaa ainakin apuakin pyydellä miehiltä salilla jos ei muuta. :-)

Ruokavaliossani muuten lukee, että lounaalla saa syödä yhden ison banaanin treenipäivinä. Mitä luulette, riittäkö tälläinen vai pitäisikö etsiä vielä isompaa jostain? 

Allakka kuvassa hahmottamassa banaanin kokoa. :)

Löysin muuten kivan iltapalaohjeen toisesta blogista.Tähän tulee valkuaisia vaahdotettuna, hiukan suolaa ja esim kanelia tai kardemummaa (jos sitä voi syödä, ite en enää voi viime keväisen jälkeen). Vaahdotetaan valkuaiset kovaksi ja uunipellille. Uunissa sellaiset rapiat 200 astetta ja paistetaan kunnes on ruskea pinnaltaan. Tässä on se jännä juttu, että tän voi syödä suoraan pelliltä ilman, että poltat kielesi. On vähän kuin marenkia. 

                      Pilkoin banaania ensin pelllille ja sen jälkeen laitoin valkuaisvaahdon.

Lopputulos oli tälläinen, namnam!!

Päälle marjoja johon sekoittanut yhden keltuaisen, namnam!

Huomenna mulla on jälleen pt-treenit mutta nyt viisastuneena viimekertaisesta teenkin rinnan, olat ja kädet. Ja ei samaa lihasryhmää muutenkaan treenata montaa kertaa viikossa, ei ainakaan näin lujaa. Tänään menen kuitenkin tekemään vielä selän omalle salille, mutta maastavedon joudun jättämään. Mun nivuset ei nyt taivu edes kenkiä/sukkia laittamaan jalkaan ilman tuskan parahduksia. Onneksi selkää voi treenata niin monella eri liikkeellä ettei yksi mave mua estä tekemästä hyvää treeniä. :-)

Viime viikon ollessa lepoviikko, tuntuu kuin nyt oltais taas menty askeleen eteenpäin ja päästy uudelle levelille koko touhussa. Tää vaihde olis nyt tarkoitus pitää jotta saadaan hyödynnettyä. Mun tarkoitushan on saada sitä kuuluisaa lihaa lisää (eikä tod mitään Atrian paskoo..) ja kroppaa toiseen uskoon. Pyöreät lähestyvät päivä kerrallaan, kääk!!! Mutta onneks sinne on vielä aikaa, ehdin saada vaikka millaisia tuloksia tehtyä ennen sitä!! :-)

Tälläistä tällä kertaa, lupaan ettei ens kerralla ole yhtään viisaampaa asiaa tulossa. Viisaus ja mä kun ei viihdytä samoissa tiloissa!! ;-)

Ps. Kävin tilaamassa uudet lasit hävinneiden tilalle. Ei malttais odottaa, että saan ne. Otin myäs aurinkolasit, sitten voin kilpaa loistaa auringon kanssa. :-)