Entäs jos en mä haluakkaan?

Ihmisen ollessa nainen kokee hän usein hankalia tilanteita itsensä kanssa. Hän ei osaa päättää edellisenä päivänä mitkä trikoot laittaa päällensä seuraavana päivänä salille. Ja kun niitä sattuu omistamaan enemmän kuin yhden parin on ongelma vieläkin suurempi. Se on välillä jopa megaluokan ongelma, sen ylitse on kiivettävä kuin Mount Everestille konsanaan. On vaikeaa olla nainen, miksi en ole mies ja omista yhdet Gasbin shortsit joita käyttäisin joka kerta??

Illalla siis mietin mitkä trikoot jalkaan ja mikä toppi sen kanssa olisi huomenna sopiva? Onko ne nämä vai nuo vai kenties noi kolmannet? Enhän mä voi tietää millä tuulella mä huomenna olen? Entäs jos en haluakkaan laittaa juuri niitä joita mukanani on vaan olisin halunnut jotkut sellaiset jotka ovat kotonani?? Siksipä nykyään pakkaankin mukaani kahdet vaatteet, mä voin sitten salilla päättää kummat laitan. Välillä jopa vedän jalkaani jo toiset kunnes huomaan ettei ollut hyvä vaihtoehto, vaihdan toisiin. Mutta mitä ihmeen väliä oikeesti sillä on onko mulla ruudulliset vai raidalliset trikoot jalassani, kuka sitä katsoo?? Ei kukaan, paitsi mä!! Oi miks, miks mä olen syntynyt naiseksi??? :-)

Jalkani ovat muuten edelleen kipeät, taisin saada niistä isommankin ongelman. Käveleminen sattuu, portaiden hyppiminen ei. Kävin sen testaamassa Jätemäen portaissa. Ei sattunut mutta hengästytti kovasti kun hypin portaita kaksi askelmaa kerrallaan. Näin sain menemään kolme kierrosta, neljäntenä oli pakko hiukan höllätä ja pari kertaa askeltaa porras kerrallaan. Ilma oli ihana ja seura oli hyvää, mitä muuta voi vapaapäivältään toivoa? Salille menoa tietty ja sinne meninkin sitten seuraavaksi..

 Olen valaistunut porrastreeneissä/treeneistä. :)

Salilla oli vuorossa rinta-käsi ja olkapääjumppa. Tein penkkiä 42,5kg:lla ja sain sen yksin menemään 3x, sitten hyytyi. Penkissä oli varmistusraudat ja kun en saanut enää sitä itsekseni ylös niin jäi raudoille ja itse ryömin alta pois, kätevää mutta varmasti myös naurettavan näköistä. Mutta mitä tekee Aikku jolle käy näin? Hän laittaa kilon rautaa lisää tankoon ja kokeilee uudestaan, menee 2x ja sitten se jää siihen. Tällä kertaa sain toisen puolen tangosta hantaakiin ja toinen jäi saamatta, jälleen ryömintä pois alta ja kamala ketutus ja hävetys että nyt äijät näki tän nöyryyttävän tilanteen!! Joo, niin kävi ja yks setä tuli heti kysyy mikset tullut pyytää apua varmistukseen. Noooh, koska... Eikö luonto antanut periksi tulla pyytämään?? No, ei tod antanut. Jotenkin koen, että painoni ovat niin pieniä etten kehtaa toisia edes häiritä sen takia. Käski seuraavan kerran tulla pyytämään, sitä varten täällä ollaan, toisia auttamassa. Lupasin pyytää (samalla hiljaa mielessäni mietin, että jos kehtaan..) :-) Loput treenit meni loistavasti, saan aina yläkertaan todella hyvän tuntuman. Veri kiertää ja pumppi on kova (ainakin uskottelen itselleni niin) :-)

Tämä tässä on banaani ja se on parasta treenin jälkeen. :)

Sain uudet silmälasini, taas näkee. Se on varmaan ihan hyväkin asia niin vältytään noloimmilta tilanteilta. Olin tässä yhtenä päivänä menossa kampaajalle niin tytär pyysi hakemaan postipakettinsa. Multa meni ihan ohitse se mistä se kuuluu hakea. Menin siis postiin, avasin sähköpostini ja pyysin postin poikaa lukemaan sen, että mistä hyllystä sen noutaa, itse kun en näe lukea mitään. Olipa muuten pojan ilme näkemisen arvoinen kun sanoi paketin olevan noudettavissa Valintatalosta. :-) Juma, mua hävetti. :-)

Tälläiset lasit olin valinnut, tykkään itse tosi paljon. Sain tosin heti kuulla, että ovat kuin Clark Kentillä. No mikäpäs siinä, trikoot jalkaan ja tekemään supersankaritekoja!!! Tosin mistään et enää löydä puhelinkoppia missä vaihtaisi vaatteensa. Taitaa Teräsmiesnainen jäädä työttömäksi!! :-)

Kävinpä jälleen kerran (tätä ei tietenkään edes tarvisi erikseen sanoa koska käyn siellä kerran viikossa) pt:ni kanssa treenaamassa. Tällä kertaa teimme selkää. Hän ehdotti mavea, sanoin heti ettei mun nivusilla tehdä sitä nyt ollenkaan. Kokeilimme pinnavetoa, mutta eipä tehdä sitäkään. Saimme me kuitenkin hyvän treenin tehtyä. :-)

Tehdessäni alataljaa oli painoa 40kg ja sanoin etten saa vedettyä edes koko taljaa alkuun. Pt sanoi heti, että mitä siinä sun kädessäsi lukee, lue se ja ala tekemään!! Näin tein ja menihän se, just niin monta kuin pitikin!! Miksi sitä pitää aina epäillä itseään, miksi ensinmäisenä on mielessä etten pysty, en kykene?? Miksi sitä ei usko itseensä vaikka toinen uskoo suhun?? Miks sä edes tatuoit tekstin itseesi jos et usko kuitenkaan?? Juma, mä vielä opin luottamaan itseeni ja kykyihini ja voimiini!! 

Tehdessämme taas pulloweria en saanut asentoa pysymään. Tuli käsky katsoa peilistä, kuulin sanonnan että peili on kaveri!! Mutta kun olet nainen niin sä katsot tasan sieltä peilistä roikkuvaa mahaasi tai läskiä persettäsi. Et sä sitä asentoasi nää. Tai ehkä muut näkee mutta mä näen vaan epäkohdat itsessäni ja se saakelin asennon katsominen jää. Opiskelun paikka siis tämäkin!!! :-)

Tänään onoli sitten tulevaisuuten katsomisen paikka. Mietitään mietittiin mitä tässä jatkossa halutaan, miten siihen päästään ja ehkä kauanko se kestää. No, jälkimmäinen on tietty ihan turhaa kun aikaa meillä on reilu kaksi vuotta, sitten iskee mittariin se 50v. Silloin pitää olla kuosissa, siinä 
vaiheessa ei enää auta ihmetellä uskotaanko itseensä vai ei. Sitten se on jo myöhäistä vikistä. Nyt täytyy heittää ne aivot narikkaan ja aloittaa hommat. Tai ollaanhan sitä nytkin tehty, mutta nyt tehdään sitten 110%:lla. Ja aina Arnoldin sanat mielessä: "Jossain on joku joka tekee vieläkin enemmän kuin sinä." Mun kohdalla sillä ei ole merkitystä koska kilpailen vaan itseäni vastaan ja itseni kanssa. Mutta joka treenissä, joka toistolla pitää miettiä olisinko jaksanut vielä enemmän, olisinko voinut laittaa itseäni vielä enemmän likoon, teinkö kaikkeni? Ja kun vastaus on ei, en olisi voinut enää parantaa niin sitten voin olla itseeni tyytyväinen. Ja tuloksen näemme sitten kahden vuoden päästä!!! :-)

Aamuaerobiset ovat nyt jääneet, se harmittaa mutta kun ei saa muutenkaan nukuttua niin ei sitä viitsi herätä vieläkin aikaisemmin vaan mennäkseen lenkille. Ja nyt tietty ei edes voi kun nivuset särkee. Kunhan saan jalat kuntoon niin ehkä sitten.. Tai sitten ei.. Tai sit kuitenkin.. Jo, kyllä mä teen!! :-)

Nyt muuten kun omistan(mme) auton, hain parkkilupaa työpaikan pihalle parkkeraukseen. Jos/kun mä meen autolla niin saan luvan kanssa parkkeeraa ilman, että tarvii pelätä Pirkkojen sakotusta. Mietin ääneen, että mitä laitan syyksi miksi kuljen autolla töihin. Työkaveri sanoi, että kirjoita siihen että jalkapäivän jälkeen ei voi kulkea julkisilla. :-)

Sellaista tällä kertaa. Kuka arvaa mitä ens kerralla kirjuutellaan? Jos tiiät niin kerro mullekkin, koska itsellä ei ainakaan ole hajuakaan. :-)

Hyviä treenejä jokaiselle, itselle ne ainakin tulee jatkossa olemaan perkuleen kovia!! :-)