Mikä ihmeen onnenpyörä? Sekö jossa rosvo vei perkele kaiken, haluatko ostaa vokaalin vai haluatko jo yrittää?
Mistä tälläinen sitten tuli mun mieleeni? Koska mun jalat eivät ole toipuneet vieläkään viime viikon jalkatreeneistä.
Toissa yönä herättyäni käymään vessassa tajusin, että hei mähän voin melkeinpä kävellä. Tunne oli varmasti sama kuin "Jessellä" aikoinaan kun vetten päällä käveli: "Mähän osaan ja kykenen ja pystyn!!" :-)
Siis mä oikeasti jo luulin, että ne olivat jo paremmat mutta kukkua kanssa. Lonkankoukistajat ja nivuset ovat vieläkin niin jumissa/kireät että kävellessäni perseeni pyörii kuin onnenpyörä, kirjaimellisesti!! :-)
Tänään kävin hiukan tekemässä jalkatreeniä. Ihan vaan smithiä ilman painoa, reiden loitonnusta ja lähennystä, etureisiä ja takareisiä ojentaen ja koukistaen sekä sumokyykkyä venytellen. Hetken oli jo parempi olo, näytinkin työkaverille, että kato, mun kävely ei näytä ollenkaan enää niin pahalta. No, hän näytti mulle miltä näytän kävellessäni ja ei ollut kaunista katseltavaa, ei todellakaan. Pyörii pyörii edes ja takas, aivan kuten se surullisen kuuluisa onnenpyörä!!!! :-)
Tänään bussia odotellessani venyttelin portaissa jotka pysäkin vieressä. Joku mies takaani tullessa sanoi: "Hienoa nähdä, että joku venyttelee. Me suomalaiset venytellään aivan liian vähän." Kuinka oikeassa hän onkaan, ainakin minä venyttelen aivan liian vähän ja tässä on tulos. Paikat on kuin rautakankea!!! :-)
Kuulin tässä eräästä joka pitkään juotuaan alkoi kuulla ääniä jossa poliisit kehoittivat häntä taivuttelemaan. Jäi epäselväksi miten taivuttelee, sivulle vai eteen vai minne suuntaan ja mitä taivuttelee, itseään vai jotain muuta.
Mutta väkisin tuli mieleen, että mitä mun pitäis juoda ja paljonko kuullakseni iltaisin ääniä jotka kehoittaisi mua venyttelemään. Lisää protskujuomaa??? :-)
Eilen oli äitienpäivä. Töihin mennessäni joku jäi/jättäytyi junan alle ja matkani viivästyi 1,5h. Väkisin jäi aika paha mieli. Jäin miettimään josko jonkun henkilön äiti jäi kaipaamaan lastaan tai ehkä joku lapsi jäi kaipaamaan äitiään. Ei voi tietää!! :-/
Mutta se mikä mua suututti todella paljon oli, että junaa vaihtaessamme eräs kanssamatkustaja otti valokuvia junan keulasta joka oli verinen ikkunaan saakka. Mitä sä mietit kun sun pitää mässäillä tuollaisella asialla? Ihan varmasti oli alta aikayksikön jossain somessa pyörimässä se kuva!! Mikä meitä ihmisiä vaivaa?? Ollaanko me ihan tunteettomia, sairaita paskiaisia kaikki??? Ainakin jotkut ovat, näköjään!!!
Minua muistettiin tälläisilla yllätyksillä eilen. On minulla vaan maailman ihanimmat lapset, ne just itse tehdyt!! <3
Keskiviikkona mulla on jälleen pt:ni kanssa treffit, sellaiset viikoittaiset. :-) Ja lauantaina käydään vähän läpi tulevaa, mitä tässä aletaan hakemaan ja miten tuloksiin päästään. Aikaahan meillä on se kaksi vuotta joten tuloksia ei tarvitse ihan vielä ens vkolla näkyä mutta kyllä jo seuraavalla olisi syytä hauis olla kasvanut ainakin sen seitsemän senttiä, vähintään!!!
Huomenna treffaan rakkaat siskoni (jotka eivät lue tätä blogia joten ei mun oikeasti tarvis sanoa rakkaat vaan voisin olla ihan rehellinenkin.. no on ne rakkaita) ;-) Ei ollakkaan hetkeen nähty, me ollaan kai niin kiireisiä aina. Kun pitää treenaa ja sit vähän treenaa ja sit syödä sitä protskuuuuu!! :-)
Tähän lopuksi piristystä ankeaan kipuuni. :-)