Se oli sitten siinä..

Lepoviikko on kohta männynnä. Mieli jo hinkuu salille, huomenna sinne ajattelin mennä ja aloittaa taas etureiskojen treenauksella. Siitä sitten seuraavaks olkapäitä ja käsiä, Jarin kanssa keskiviikkona selkää ja rintaa jne jne. Niin se sitten taas lähtee 5 vkon treeniputki käyntiin kunnes on taas lepoviikon aika. 
Itse olen huomannut, että tämä totaalilepo salilta viiden viikon välein ja viikko kerrallaan sopii mulle kuin nenä päähän. Kroppa saa ansaittua lepoa, mieli saa lepoa ja sitä jaksaa taas sitten painaa. 

Lepoviikolla teen aerobista oman mielihalun mukaan, se ei ole pakollista. Tällä viikolla olen käynyt kaksi kertaa tunnin lenkillä, kerran hölkkälenkillä ja kerran sisäpyöräillyt. Ja huomenna siis sitten salille. Siinä tän vkon liikuntasaldo.
Ensi viikolla sitten jotain ihan muuta.

Koska nää ilmat on nyt mitä on niin aina ei ihan ongelmitta pääse liikkumaan. Yhtenä aamuna mennessäni töihin meinasin liukastua ja taitoin oikean polveni niin, että se on vieläkin kipeä. Seuraavana päivänä menin hölkälle ja alamäkeä mennessäni mietin, että nyt pitää olla varovainen etten kaadu ja samalla huomasin olevani maassa ja liukuvani mäkeä alas persiilläni. Voin kertoa, että se sattui aivan julmetusti. Muutaman kerran suustani pääsi: "Ai saatanan saatana, ai saatanan saatana." Tätä kun olin toistellut niin alkoi jo naurattaa levyn yksipuolisuus ja päästelin varmuuden vuoksi parit: "Ai perkeleen perkeleetkin." Helpotti vaikka ei se kipua mihinkään vienyt. Kieltämättä ajatus kävi päässäni etten mä enää voi hölkätä kun persuskin on niin kipeä. Seuraava ajatus oli että miksen voi, senkun laitan tossua toisen eteen ja lisään vauhtia niin voin. Ja niin mä sisulla vedin loppuun saakka ja kotona sitten ihailin uutta väriä vasemmassa pakarassa. Esteettisistä syistä en nyt kuvannut sitä teidän iloksenne, harvempi mies taitaa kuitenkaan tätä lukea ja naiset ei sitä halua nähdä. :D

Kukaan ei onneks ollut ilkkumassa kun kaaduin :-)

Olenko koskaan kertonut, että meillä mieheni kanssa on hiukan erikoinen huumorintaju? No meidät tuntevat tietävät kyllä millainen se on, huono. :-)

No, kävipä tässä eräänä iltana..

Koirani haluaa aina kotiin tultuani ottaa hanskani ja pyöriä sen kanssa ympäri kämppää. Ja kun olen seuraavaksi jonnekkin menossa niin saan hanskan etsiä milloin mistäkin.

Yhtenä iltana lähtiessämme ulos oli hanskani taas hukassa ja Wilma oli sillä kertaa vienyt sen omalle paikalleen isolle tyynylle. Mies sen kävi hakemassa ja sanoi: "Tämä on nukkumassa täällä." Minä:"No herätä se, nyt lähdetään ulos."

Mies puhui hanskalle: "Herätys, nyt lähdettäis iltapissalle, jaksatko herätä?" Ja tietenkin äänensävyllä jolla yleensä puhutaan lapsille. No, hanska heräs sen verran, että pääsimme ulos. Olin jo samantien unohtanut koko episodin kun ulkona mies kysyi: "Joko hän on herännyt vai vieläkö on unenpöpperössä?" Minä kysyn asiaa hanskalta: "Joko sä olet herännyt vai vieläkö nukuttaa?" Olisi kuulemma halunnut jatkaa uniaan, mutta raakasti hänet vaan vedettiin kylmään pimeään iltaan, ei auttanut hanskan valitukset. Ei ole helppoa hänelläkään jos ei ole aina meilläkään. :D

Tässä oli esimerkki meidän jutuista, ei kovin korkealentoista siis. :-)

Kävin eilen ottamassa sen tatuoinnin mitä olen miettinyt kauan. Vasempaan käteen tekstin: "Believe in yourself." Mä niin tykkään siitä ja mietin jo seuraavaa mitä teetän. Oikeaan käteen tekstin: "Never give up." Laitoin tekstin niin, että itse näen sen helposti. Usein tekstit laitetaan sivuittain käteen, mutta en minä. Miksi? Koska haluan aina olla erilainen kuin muut. :D Tämä teksti kuvastaa matkaani tällä polullani. Usko itseesi niin homma etenee. Usko itseesi niin se rauta nousee. Usko itseesi niin se rauta nöyrtyy. Ja jos et itse usko itseesi niin kuka sen sitten tekee? Uskotko sinä itseesi ja kykyihisi??

Samalla laitettiin lisää väriä vuosi sitten laitettuun tatskaan joka on olkapäässäni. Se on tehty leikkausarpieni päälle, kukkasten keskellä on arpi. Tämä on muistutuksena siitä, että olkapää on kaksi kertaa leikattu ja mukanaan se on tuonut säryttömyyttä ja kauneutta ja ihanuutta elämääni. <3

Kerroinko jo, että viime lauantaina olin putkirullailemassa Jarin ohjatulla tunnilla? Oli meinaan paikat kipeänä, jalat oli niin kipeät että niihin sattui kun kotona katsoinkaan putkirullaan päin. Ei puhettakaan, että olisin voinut rullailla kotona 10min päivässä kuten Jari neuvoi tekemään. Ja nyt kun on toi pakara niin kipiä kuin se on niin ei tarvi sille rullaa näyttää hetkeen. Tietty etureisiä, nivusia ym voisi rullata mutta kyllähän te tiedätte sanomattakin. Ei sitä vaan tule tehtyä, argh kun ärsyttävää oma saamattomuus!! :-/

Mutta kävin mä osteopaattisela hierojalla tällä viikolla. Hän hieroi selkääni ja kehui, että on täällä lihasta (kovin suotavaa ollakkin koska sille tehty töitä aikas paljon kuitenkin). Lihaksissa oli kuulemma hyvä aineenvaihdunta ja jumit aukesi helposti. Olkapääni jotka ovat särkeneet (niin jumissa) niin hän venytteli niitä ja sanoi nivelkapseleiden olevan tukossa. Tai jotain sinne päin, älkää ampuko jos muistin väärin. Auttoi kuitenkin kun niitä venytteli ja varasin uuden ajan. Hassua oli se, ettei se oikeastaan sattunut missään vaiheessa ja mietinkin onko tästä mitään hyötyä. Jotensakin sitä aina miettii kivun kautta onnistumista (miks ihmeessä, mikä mittari sekin on??). No, koska en oikein tiedä olinko tyytyväinen vai en niin varasin tosiaan uuden ajan ja annan hänelle uuden mahdollisuuden. Jos sitten olen tyyväinen niin voin suositella teillekkin. :D

Ostin muuten pojalleni joululahjaksi pari käyntiä Pasille ja tällä viikolla hän kävi ekan kerran. Saatuaan lahjan hän meinasi, että HÄN menee opettamaan Pasia mutta kuinkas ollakkaan. Jopa hänen piti nöyrtyä sen verran, että sai myönnettyä olleensa se oppipoika treeneissä. :D Oli tykännyt treeneistä, olivat katsoneet tekniikkaa läpi ja jonkun uuden liikkeenkin oli oppinut. Ja tykkäsi että Pasi oli kiva kaveri ja sitähän hän tietenkin onkin. Jos treenaatte Helsingissä niin ehdottomasti kannattaa mennä kokeilemaan hänen treenejään. :D  Ei mennyt siis mutsin joululahja hukkaan. Kiva jutska. :D

Mitä muuta mulle kuuluu? Ei yhtään mitään. Kyselkää jos haluatte kuulla jotain erityistä ja kyselkää vaikka ette haluaisikaan tietää. En mä kerro kuitenkaan, mutta kyselkää silti. :D

Ps. Näin unta, että mulla oli kotona labradorinnoutajan pentu joka oli ruskea ja hänen nimensä oli Jeffe. Olen ajatellut, että seuraava koirani tulee olemaan kultainennoutaja ja hänen nimekseen tulee Paavo. Unessa mietin, miksi mulla on nyt Jeffe vaikka halusin Paavon? Ja onhan tämä Jeffekin kiva, mutta nyt menee ainakin 10v ennenkuin saan Paavon. Toivotaan ettei siihen oikeasti ihan niin kauan mene, vaikka toisaalta en halua missään nimessä että Wilmasta aika jättää vielä pitkään pitkään aikaan. Ristiriitaista, eikö vaan? :D