Ruokamyrkytys vol.2

Elämä alkaa jälleen voittamaan vaikka se ei kieltämättä viime yönä siltä tuntunut. :-/

Jos luit viime päivityksen niin tiedätkin, että sairastin toissa yönä taudittoman mahataudin tai mikä lie olikaan. Luulin, että johtui päivällä syömästäni parsa-ja kukkakaalisosekeitosta mutta järkevästi ajatellen eihän sen vaikutus olisi voinut niin kauaa kestää. Siis oireiden olisi pitänyt alkaa huomattavasti aikaisemmin. 

Laitoin eilen Kaisalle viestiä, että taidan olla herkistynyt nyt laktoosittomillekkin maitotuotteille niin, että olisiko hyvä vaihtaa ruokavaliota kokonaan maidottomaksi. Tai voisiko elimistö olla niin hapan, että oireilee sen takia. Olenhan syönyt raejuustoa pari prk päivässä ja rahkaa prk päivässä jo puolen vuoden ajan, mutta ei oireet pitäisi noin kovia olla. Tällä viikolla mulla särkenyt useana yönä mahaa ja joka kerta syönyt sen rahkan ennen nukkumaan menoa, toissa iltana oireet vaan oli jo huomattavasti pahemmat. 
Mutta eilinen yö vei kyllä voiton kaikesta, kaikki maailman mahataudit kalpenee kyllä viime öisen rinnalla. :D

Vaikka olimme Kaisan kanssa sopineet, että nyt ne maitotuotteet pois. Koska mulla on sen verran kova kallo, niin ajattelin kuitenkin syödä vielä loput kaapissa olevat rahkat ja raejuustot ja vasta SITTEN aloitaa maidottoman valion. Söin siis rahkani ja oireet alkoi välittömästi. Menin sänkyyn ja hetken päästä heräsin aivan kamalaan tuskaan ylävatsassa. Kouristi, poltti ja tuntui koko aika kiristävämpi vanne olevan heti rinnan alla. Tulin sohvalle, etten herättäisi miestäni ja koitin ajatella sen menevän kohta ohitse. Pääsi itku kun niin sattui ja sen myötä alkoi paniikkikohtaus nostaa päätään. Tuntui etten saa enää yhtään ilmaa, hengitys ei kulje koska vatsassa tuntui olevan niin kauhea möykky ettei henki pääse mistään kautta ulos. Kuvitelkaa, että ovensuuhun on laitettu niin isokivi, ettei sen mistään raosta voi kulkea, tältä samalta minustakin eilen tuntui. :-/

Paniikissa herätin mieheni, huusin etten saa henkeä ja yritin hengittää edes pinnallisesti. Paniikki iski täysillä päälle kun olin varma, että henki lähtee nyt, bye bye vaan kaikille. Mies soitti ambulanssin ja meikä kakoo henkeä ja huutaa ja ravaa ympäri kämppää, varsin koominen näky varmaan. :D
Niinpä ambulanssi miehet (nainen ja mies) tulevat ja siinä vaiheessa henkikin taas kulkee ja meikä suht nolona, että mitens tässä nyt näin kävikään. Mittasivat ja tutkivat kaiken, verenpaine koholla mutta se kai on tuollaisessa tilanteessa ymmärrettävää ja jopa sallittua. :D Sydänfilmi oli erittäin siisti ja sanoinkin, että jopa olis kumma jos ei näillä elämäntavoilla olisi. :D Aikansa tutkivat ja lähtivät, antoivat ohjeet mitä tehdä jos tulee uudestaan. Sairaalaan en missään nimessä suostunut lähtemään!!

Heidän lähdettyän meni homma sitten vessassa istumiseksi ja aikani tyhjennettyä pääsin nukkumaan ja olokin jo hiukan parempi, ei enää sitä kamalaa vannetta rinnan alla ja poltekkin hiipunut. Nukuin ehkä 1,5h ja sama alkoi uudestaan. Mies raukka ei ollut nukkunut varmaan yhtään ja heti huolissaan kysyi mitä huokailen. Tää alkoi taas, vastasin ja nousin kävelemään taas ympäri asuntoa. Yritin miettiä, että tämä kipu on vain tunne ja tämä tunne menee kohta ohitse, ei tarvi panikoida ja henkikin kulkee normaalisti. Tätä mantraa kun koitat itsellesi hokea samalla kuin sattuu niin, että taju meinaa lähteä niin voin sanoa ettei tunne ole kaikista miellyttävin. Ja sitten alkoi oksentaminen ja sitä tuli kuin palokunnan letkusta, aivan hirveällä paineella. Viisi kertaa kun olin yläkautta tyhjentänyt niin istuinkin vessan lattialla ja puhisin. Mutta vanne oli jälleen oksentamisen jälkeen helpottanut ja henkikin kulki. Mikä autuas tunne <3 Lopun yötä sain nukuttua ja kipu aamuun mennessä suht ohitse. Mutta mitä mä tästä opin?? Ostan kotiin paperipusseja joihin hengittää jos alkaa paniikki iskeä. Jos se vaikka auttais :D

Olen sata% varma, että Lidlin rahkassa on joko a) mennyt tavallista rahkaa laktoosittoman tilalle tai b) se oli muuten pilaantunutta. Mutta se on ainakin varmaa, etten enää IKINÄ, en IKINÄ syö heidän rahkaansa vaikka olisi kultapapreihin käärittyjä!!!!

Tässä tämä, syyllinen kaikkeen!! Elin-ikäinen tuomio hänelle!!!

Seuraavaks laitan Kaisalle viestiä ja kerron miten kävi, syy tuskin siis muissa laktoosittomissa tuotteissa kuin tuossa rahkassa. Toivoa sopii, että saan pitää kahvimaitoni (maitojuoman) ja puurossa raejuustoni. Kaisasta kun ei vaan koskaan tiedä ;-)