Olen aivan koukussa..

..näihin ihmisten blogeihin. Jatkuvasti löydän uusia blogeja jo lukemieni blogien kätköistä. En enää ees tiedä kuinka montaa yritän seurata, enkä aina edes ole varma mistä tai kenestä on kyse kun ilmestyy uusi päivitys. No, hauskaa on ja se on pääasia. :)

Olen lukenut myös http://blogit.iltasanomat.fi/liv/category/aysen-superdieetti/ tätä blogia. Ja osallistuin siellä myös kilpailuun ja kas kummaa voitin liput skiexpoon. Tai ei kai se kovin kummallista ollut, taisin olla ainut kommentoija sillä kertaa niin ei siinä tarvinnut osallistujien kesken paljon lippuja arpoa. :)
Viikonloppuna menemme siis skiexpoon, minä joka en voi sietää hiihtoa, en laskettelua, en mitään talveen liittyvää jos siinä on mukana jotain välineitä. Lumikenkäilyä en ole kokeillut, ehkä siitä voisin tykätä :)

Eilen kävin tekee selkä+hauis treenin. Ihan piruuttani lisäilin painoja vähän joka liikkeeseen ja jo muuten tuntui hyvältä. Jos tänne painoni kirjaisin niin jo se herättäis yleistä nauruhuutoa joten jätän kertomatta. Mutta lisää olen saanut laitella vähän joka liikkeessä ja mielenkiinnolla katson mitä ne on ens keväänä. Joka kerta kirjaaan treenit, painot ja toistot ylös niin on hyvä seurata kehitystä. (olipa rehevä sana, kehitystä..) :D
Tänään vuorossa takareidet, pakarat ja vatsa. Taas siis väännetään niitä inhoamiani askelkyykkyjä. Nyt täytyy vaan muistaa kuinka hyviä ne on mun tulevalle piukalla perälle :D

Yhtään aamuaerobista en ole vielä ehtinyt tekemään. Huomenna aamulla olisi tarkoitus lähteä klo 5,30.

Onneksi saan seuraa ettei tarvitse yksin mennä. Loput on tehtävä viikonloppuna, ei muuta mahdollisuutta.

Taitaa silloin mennä crossaamisen puolelle, se on niin kivaa kun samalla katsoo jotain ohjelmaa dvd:ltä :)

Mitäköhän aikaa me nyt eletään, siis nyt kun siirrettiin taas kelloja? Oli mikä oli, mutta tää sopii mulle hyvin. Olen nukkunut pari yötä tosi hyvin, suorastaan loistavasti. Tää rytmi voitais mun mielestä pitää jatkossakin. 

Pimeetä tosin on, nyt klo 16,40 ja hyvä kun enää näkee. Ja en asu kuitenkaan pohjoisessa, siis Suomen pohjoisessa :)

Koiruuden kanssa käytiin taas lekurissa. Tällä kertaa polvi kuvattiin ja ei siellä murtumaa näkynyt. Nivelsiteet siellä ehkä menneet. Jos joutuu myöhemmin leikkaamaan niin saattaa maksaa 700-2500€. Mitäs pienistä, onhan opiskelijalla rahaa. Juma, mä todella toivon, että se paranee ilman kirurgin veistä. :)

Mutta nyt salille hieroo niitä pakaroita, kyllä ne vielä mua kiittelee :)

Vaikeita päätöksiä..

... miettiä mitä ihmettä kirjoittaa otsikoksi. Pitääkö sellainen aina olla ja jos pitää niin miksi??

Kävin perjantaina kampaajalla, nyt tukka on taas jopa muodin mukainen ja ihan vahingossa. :) Hiukseni oli ennen värjätty mustiksi ja viimeks kun oli juurikasvua fiksuna päätin värjätä sen punamustaksi. Kaikki mua viisaammat tietää ettei se onnistu, vain ne juuret tuli punaiseksi ja muuten edelleen musta. Nyt kun se leikattiin ihan lyhyeksi tulee molemmat värit aika mageesti esille, hyvä vahinko siis. :)

Mennessäni kampaajalle pyörällä (autoa ei edes omisteta) napsahti ketjut poikki. Vähänkö otti kupoliin työntää pyörä perille. Onneks takastulo melkeinpä alamäkeä niin sain lasketella vapaalla.
Salille mennessä joutu kävelee ja eilen myös, tänään toivon saavani sen kuntoon.

Eilen treenasin olkapäitä, ojentajia ja rintaa. Painoja nostin vinopenkkipunnerruksessa ja vipareihin. Ei ne vieläkään kummoiset ole joten en viitsi niitä tässä alkaa edes sanomaan. Mutta fiilis siitä, että niitä voi lisätä on mahtava ja varsinkin kun uskaltaa laittaa painoa, se on parasta. Mietin tässä tätä matkaani FF:n kanssa ja mitä olen tästä tähän mennessä saanut. No, hyvän ruokavalion tietty joka toimii itselläni. Hyvä treeniohjeet jota todella suurella motivaatiolla haluan noudattaa. Nyt ei vaihtoehtoina ole jäädä kotiin jos on treenipäivä, ennen olisin saattanut senkin tehdä. Olen nyt käynyt yhdellä pt-päivillä ja kaksi kertaa pt-tapaamisella. Ei paljoa, mutta koen kuitenkin saaneeni sen hyödyn tästä mitä kaipasinkin. Mä uskon tekeväni hyvällä insentiteetillä iteksenikin, tulosta tulee. Koska teen tätä omaksi ilokseni, en mennäkseni kilpailemaan niin tämä tyyli sopii mulle. :)

Eilen olimme siskon luona iltaa viettämässä. Pelattiin korttia ja aliasta ja syötiin.Olin pyytänyt Kaisalta luvan syödä vähän ohi ja sen saanutkin joten nautin illan antimista, mihin ei mun kohdallani kuulu alkomahoolia ollenkaan. :) Aliasta pelatessamme alkoi tunteet taas kuumenemaan kummasti. Miksi voikin olla niin vaikeaa selittää toiselle niinkin yksinkertaista sanaa kuin liikunta? Sitäkin lähdin hakemaan koulun tunneista,sellainen missä tehdäään näin ja kaikki inhoaa sitä jne. Hei haloo!!!! :D Sitten kun oli oman miehen parina alkoi vasta kirosanat lenteleekkin, mikset sä TAJUA mitään?? Miten voikin Aliaksen peluu olla hauskaa :)

Tänään mulla vuorossa etureidet,pohkeet ja vatsa. Etureisiojennukset 3sekunnin pidoilla on ihan murhaa, mun reidet ei ole tehty sitä varten ollenkaan. Mutta taas se onnistumisen riemu sen jälkeen on jotain mieletöntä, mä niin tykkään mun treeniohjelmastani (paitsi niistä askelkyykyistä mutta nekin aina sisulla tehdään)

Koiruus se edelleen linkkaa jalkaansa, lenkit on pissatuksia ulkona. Jos hyvä tuuri käy suostuu linkkaa 200m kunnes käännytään takaisin. Huomenna taas lekuri ja saa varmaan uuden piikin parantam

aan niitä niveliä. Kun neiti on jo 9v ei sitä parannuta kuin nuoret tyttöset, valitettavasti. :/

  

Olen tykästynyt tekemään tälläisiä kuvakollaaseja, mitäs tykkäätte? Mukana myös siskon kisu, nöyrimmät anteeksipyyntöni etten ole kisulta pyytänyt lupaa hänen kuvansa julkaisemiseen!! Saankohan mä jonkin rangaistuksen tämän takia? 

Ensinmäinen "repsahdus"..

.. on nyt koettu. Annoin tähän itselleni luvan käydessäni verenluovutuksessa. Sen jälkeen söin yhden suolakeksin, yhden dominokeksin sekä yhden mitäänsanomattoman kolmioleivän. Niin ja join lasin mehua ennen luovutusta. Ehkä tämä(kään) ei maata kaada eikä projektiani hetkauta suuntaan eikä toiseen. :)

Juuri aamulla otin taas vaaán lukemat ylös niin on se paino pikkuhiljaa alaspäin hivuttautumassa. Valmentaja-Kaisan kanssa sovimme, että samalla linjalla jatketaan, suunta on oikea. Treeniohjelmastani pidän ja ruoka maistuu ja muutosta tulee niin miksipä sitä muutoksia tekemään. Jos ei mitään tapahtuisi niin olisi syytä muuttaa jotain kohtaa..

Koska en tänään saa treenata niin voin hyvillä mielin viettää iltani sohvalle. Ukkokulta kun otti netflixin niin jo vaan on sen jälkeen taas sohva huudellut lujempaa nimeäni :) Aamulla taas lenkille ja sitten kampaajalle. Jos saisi jotain uutta muutosta tähän hataraan päähän :)

Semmoista sitten vaan, ei mulla muuta tälläkertaa ollutkaan :)

Tässä aamupalani yksi osa vielä, ettei ihan ilman kuvia olla :)

Treenin jälkeinen syöminen..

Tänään pääsin ekaa kertaa tällä viikolla salille. Maanantai-ilta meni eläinlääkärissä ja eilen kuntonyrkkeilyssä. Tänään siis salilla ja treeninä oli selkä ja hauikset. Nam, kun teki taas hyvää. Ja se mikä vasta hyvältä maistuikin oli banaani treenin jälkeen. Sitä en olekkaan nauttinut sitten tammikuisen superdieetin. Tähän ruokavalioon se on kuulunut alusta saakka, mutta koska mulla oli aloittaessani jäljellä aika hiilaripitoista palautusjuomaa sovimme valmentajan kanssa juovani ensin sen pois ja silloin en enää banaania syö. Nyt kun se litku on juotu ja messissä tämä mainostamani jumalten herkku, rocky road palari, niin jo vain saan banaankin syödä. Miten voikin yksi banaani maistua niin hyvälle?? Vallan merkillistä :D

Kotiin tullessani söin sitten hiilaripitoisen aterian joka tarkoitti tällä kertaa ohraa+jauhista+wokkivihanneksia. En pidä perunasta, en välitä riisistä ja pastakin kuivahkoa niin syön sitten ohraa joka on aivan ihanaa. En siis tee risottoa vaan teen ohraton Voiko niin sanoa? Voi kun sanoaa vaan :) Ohratto näytti tältä.

Tarkoituksella söin pinemmältä lautaselta niin oli mukamas enemmän syömistä. Psykologista voisi joku sanoa :)

Koiruuden jalka tutkittiin maanantaina, eläinlääkäri väänsi ja käänsi sitä niin, että toinen teki spagaatin ilmassa. Mä itse tunsin sen kivun ja säryn mikä siitä aiheutui, koiruus ei sanonut mitään. Lekuri sanoi, että satuttanut polvensa, hieman löysyyttä löysi sieltä. Laitettiin piikki joka helpottaa kipua ja uusii niveltä tai jotain muuta kummallista. Kummallisinta minusta oli se, että lasku oli vaan 66€. Meinasin kysyä kuulinko oikein, jäikö teiltä ykkönen edestä pois? Yleensä kun on niin kallista siellä käydä. No, kalliiksi tämäkin voi vielä tulla, saattaa olla että joudutaan viikon välein käydä hakee se piikki, ehkä neljä kertaa yhteensä.

Marraskuussa on taas pt-päivät ja nyt pääsen Tampereelle saakka. Minä joka en koskaan käy missään niin Tamperekkin on iso asia. Suorastaan valtava. Ja sitten jos siellä törmää itse ukkosenjumalaan, Bulliin niin jo vaan pieneltä tädiltä tipahtaa jalat alta. Ja tipahtaa ne varmaan muutenkin jos jalkoja joudun siellä treenauttaa. Viimeks kun tälläisellä olin niin jouduin konttaamaan prässin alta pois :)

Pääsen muuten kuuntelemaan Raxun (Lingell) ja Jutan luentoa. Eri aikaan tosin puhuvat, mutta samana päivänä sentään. Mielelläni käyn kuuntelemassa mitä heillä sanottavaa. Kerron sitten kun siellä olen käynyt.

Uusi työharjoittelukin alkoi. Mielenkiintoista mutta ei mun työni jatkossa. Tiedän jo mitä minä haluan tehdä ja se ei ole tuota työtä :)

Pitäkäähän huolta itsestänne, niin minäkin teen :)

Olen rakastunut...

..uuteen palautusjuomaani. Perjantaina treenin jälkeen ekaa kertaa maistoin ja tuntui kuin olisin palan taivasta saanut. Piti heti soittaa systerille ja kertoa mitä ilman ei hänkään enää kohta voi olla :)
Kyseessä siis uusi tuttavuus, Fitnessgurusta tilattu onewhey isolate maultaan rocky road. Tämän kokemuksen jälkeen tuskin koskaan enää tarvitsee mielessään pähkäillä lähteäkkö treenaamaan vai ei, sinne ehdottomasti lähdetään kun palkintona on tuota :)
Samalla tilasin saman firman heraprotskua ja sen kohdalla ei ihan yhtä hyvä tuuri käynyt. Makuna otin pistachio coconut ja lähinnä mieleeni tulee siitä petrooli. No, sekin juodaan pois ja seuraavaks otetaan jotain muuta makua, kuten suklaa hasselpähkinä. Aah, mä en kestä. Pelkästä ajatuksesta jo alkaa kuola valumaan ;)                                                 Tässä näiden uusien ystävieni kuva :)

Tänään kävin ostamassa itselleni uudet talvijuoksukengät. Juoksenko talvella kun en juokse kesällä enkä syksylläkään? Tuskin, mutta onpahan kengät ainakin. :) No, oikeasti olen muuutaman talven juossut ja viime talven kävin lenkillä 3x vkossa joka pakkasella ja ei muuta kenkiä tarvinnut edes miettiä kuin lenkkareita. Tavallisilla lenkkareilla en varmasti tarkenis mutta noilla coretexeillä menee hyvin pakkasellakin. Tavallisilla talvikengillä ei mun mielestä ole mielekästä lenkkeillä. Miks ostin uudet kun entisetkin on kaapissa? No, entiset on hiukan liian pienet ja asicsen jotka eivät vaan sovi mun kaviolle. Nää uudet on just puol numeroa isommat ja adidaksen joka sopii mun tassulle paaaaljon paremmin. :) Ja olivat aika hyvässä tarjouksessa intersportissa. Oikea hinta oli 120€ ja nyt oli 49€. Arvata saattaa, että ostajia riitti. Olin heti klo 12 jälkeen siellä ja mun aikana niitä myytiin mun lisäkseni ainakin kuudet parit. Iltapäivällä ei varmaan olis oikeaa kokoa enää löytynyt. Tässä kuva niistäkin :)

Perjantaina sattui ikävä tapaturma koiralle. Hän hyppäsi ulkona kauppaan menevien portaiden päältä alas (ei montaa porrasta mutta tälläkertaa liikaa) ja satutti oikean takajalan. (kerroinkohan mä tän jo viimeks??)
No, kävin silloin salille mennessäni eläinlääkärissä kyselee särkylääkettä koska koiruus ei astunut jalalle ollenkaan. Sanoivat ettei suosittele lääkettä, menee varmaan itsekseen parissa tunnissa ohitse tai viimeistään yön aikana. Jos ei mene niin varataan seuraavana päivänä aika. No, ei mennyt ja soitin heille, mutta vastaaja sanoi että ovat arkisin vaan auki. Katsoin heidän sivujaan ja joo, kesälauantait kiinni. En nyt ihan varma tietty ole, mutta mielestäni kesä tais mennä jo, olenko väärässä?? Soitin sitten kunnan eläinlääkäriin jossa päivystys jossain hevonkukussa. Lekuri sanoi, että tuskin on lonkka mennyt, varmaankin satuttanut polvensa. Sain määräyksen hakea ketoriinia, ihmisten särkylääkettä koiruudelle. Apteekissa meinasin kysyä ketopinooria (psyykelääke) mutta onneks muistin, että oli ketoriini. :) Taitaa koiruuden tassu vaivata, ei niinkään pää. Nyt raukka edelleen loikkii kolmella tassulla. Huomenna mennään näyttää sitä lekurille. Ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin, nyt saatiin hyvällä omallatunnolla jäädä pois joka sunnuntaiselta anoppilaan viereilulta :D

Lepoa lääkkeeksi :)

Kävin mä tä vääntää rautaa solmuunkin. Tai se tais vääntää mua. Etureisi ojennuksen 3s pidolla on jotain niin jäätävää, että pakko välillä hyppiä pitkin salia ja kiroilla itsekseen. Sitten taas jatkamaan. :) Oli reidet tulessa, ei voi muuta sanoa. Jotain kehitystä alkaa peilissä näkymään, vaatteet päällä. Ilman vaatteita näytän edelleen samalta norsulta :D Ei haittaa, määä olen onnellinen. Mää olen MÄ!!! :)

Valmentajan tapaaminen..

.. oli ja meni. Yhdessä tehtiin treeni, annettiin selälle ja hauiksille kyytiä. Siis MUN selälle ja hauksille. Kuinka sitä voikaan löytää itsestään lisää voimaa kun toinen sua vieressä käskyttää. Tahdonvoimalla kai sitä mennään, en muuta keksi. Joskus siinä vaiheessa pitäis kai tuoda se kuuluisa harmaa kivi siihen ja kokeilla menisikö sen läpi vai ei :)

Valmentajan kanssa sovittiin ettei nyt kosketa mun ruokaan vaikka paino ei kummemmin ole tippunut. Muutosta kuitenkin kropassa huomattavissa niin mennään samalla kaavalla eteenpäin. Iltapalaa hiukan rukattiin kun tuntui, että se ei vaan enää putoa, ei sitten millään.

Maanantaina heräsin pahaan oloon ja jo vain tuli kaikki ylös ja ulos molemmista päistä. Tauti ei onneks kauaa kestänyt, mutta tarpeeks kamalaa oli kuitenkin. Ruoka ei sellaisen jälkeen kummemmin maistu. :/

Tiistaina piti mennä kuntonyrkkeilee mutta eipäs sitä ollutkaan. Minä ainoana haahuilen paikalla ja ketään ei näy, taisi olla syysloma. Hiukan harmitti ettei siitä oltu informitu tai ehkä oltiinkin edellisellä kerralla mutta koska en silloin ollut niin en tietoakaan ollut saanut. No, takas sohvalle makaamaan, meni se ilta niinkin. :)

Arviointikeskustelukin oli näytöstä. Jännä kuinka sitä puheliaskin ihminen menee ihan lukkoon kun sulta jotain tentataan, sitä jää aukoo suutaan kuin kala kuivalla maalla. Työntekijäarvioija sitten pelasti mut tilanteesta ja kehui kuinka hyvin olin kyseisenkin asian hoitanut. :) Tänään oli teoriapäivä koululla, ens viikolla alkaa työharjoittelu joka kestää 6vkoa ja sitten joulukuussa näyttö ja sitten olenkin jo kohta lähihoitaja. Tiedä vaikka töitäkin saisin ;)

Aamulla aika rapsakka keli kävelyllä, huomiseks saattaa olla vielä kylmempää ja ties vaikka olis luntakin. Pitää mennä labraan ja samalla meinasin lenkin heittää. Sitten onkin tän viikon aerobiset tehty, salilla pitää ehtiä vielä käydä muutamaankin kertaan.

Kotonakin voi treenata :)

Eka kuukausi kulunut..

..pt:n valmennuksessa ja tässä mietin mitä on jäänyt käteen. Jos ihan pelkkää painonmuutosta ajatellaan niin ei suurta muutosta ole tapahtunut tai rehellisesti sanottuna muutos on kilon verran alaspäin. Koska en mittaa tätä asiaa nyt vaaálla niin olen tyytyväinen tuohon kiloonkin. Parempi nyt keskittyä muuhun kuin painoon.

Treeneistä olen saanut hirveästi puhtia muuhun elämään, nyt vaihtoehtona ei ole kotiin jääminen kun on treenipäivä vaan sinne oikeasti mennään. Aamuaerobisia on ollut niukasti, kuitenkin just sen minimimäärän mitä pitänytkin, siihen pitää panostaa jatkossa enemmän. Ja itsekkin hämmästynyt sitä kuinka ennen kävelylenkillä itsekseen käynyt ja niistä nauttinut ei millään enää viitsis lähteä. Nyt enemmän kiinnostaa crossing kotona ja samalla katsottava sarja tms. :) Mutta ei tyylillä väliä, kunhan ne aerobiset tulee tehtyä.
Ja jotta ei jäis ajatusta ettei kuukaudessa ole mitään tapahtunut kropan suhteen niin kerron, että ostin itselleni tuuman pienemmät farkut kuin ennen. Ja sitä kokoa en todellakaan edes muista milloin olisin viimeks käyttänyt :)

Työharjoitteluni loppui perjantaina, haikein mielin lähdin. Olin siellä 9vkoa ja kysyivätkin, ettetkö muka tule maanantaina, kuulut jo porukkaan. :) Tiistaina minulla arviointikeskustelu, näytönvastaanottaja jo tosin sanoi, että kirkkaasti kiitettävä napsahtaa. Kiitin ja melkein jopa kumarsin. :)
Osastonhoitaja kyseli jatkosuunnitelmiani ja väläytti vuorotteluvapaan sijaisuuden mahdollisuutta ensi vuonna, mä niiiiin menisin kyllä. On psykiatria vaan niiiiiin mun juttuni. Ja tässä nyt varmistunut ajatus, että luen vielä itseni sairaanhoitajaksi kunhan eka saan työkokeusta ja kerään rahaa säästöön :)

Eilen olin pt Jounin käsittelyssä. Eka katsoimme liikkeet olkapäälleni joka on varsinainen ongelma koska leikattu kaksi kertaa. Kun ne oli katsottu niin alettiin treenaa jalkoja. Voi pyhä Sylvi ja pari muuta tätiä, johan reidet ihmetteli mikä niihin iski :) Eka prässiä erilaisilla sarjoilla ja temmolla, siinä sitten typeryyksissäni menin sanomaan että etureidet on ongelmalliset. Ja mitä seuraavaksi teemme, tietenkin niitä etureisiä jalan ojennuksella. Tuntui ettei jalat nouse enää omin avuin ollenkaan, saatikka että olisi saanut sen masiinankin painon vielä nostettua. Mutta toisen tsemppaamisella ja karjumisella korvanjuuressa on kumma taika, sä revit sen voiman vaikka p-reiästä ja saat sen ylös. Tämän jälkeen vielä askelkyykkyjä joita en voi sanoa rakastavani, mielestäni ovat aivan pirun keksintöä ja suoraan alakerrasta kotosin. Mutta niin tuli nekin tehtyä ja vapisevana suihkuun. Oli isännän ilmeessä näkemistä kun vaapuin kotia ja sanoin: "Vähän Jounin kanssa jumpattiin." :D

Eilen olimme keilaamassa mieheni ja tyttären kanssa. Mä en vaan kertakaikkiaan osaa sitä hommaa ja ilmeisesti ei osannut viereisen radan nuori kundikaan kun sanoi kavereilleen: "Paska peli." Teki mieli heittää yläfemmat kaverin kanssa, niin samaa mieltä olin :)

Keskiviikkona tapaan valmentajani Kaisan, yhdessä treenataan. Pakko pyytää että tehdään selkää, pelkään etten pääse muuten ominavuin kotiin jos jalkoja treenattais. :) Katotaan mitä se mun päänmenoks keksii. Toivottavasti ei ainakaan ota yhtään evästä pois, nytkin välillä kamala nälkä. Mutta hän kyllä tietää mikä mulle on parasta, luotan ja uskon häneen :)

                           Isäntä oli tehnyt ruoan mulle valmiiks kun tulin treeneistä, ihana Hän!! :)

Ruokailussa pysytään..

..oli tapahtumat mitä hyvänsä. :) Eilen vietin synttäreitäni ja tytär kävi illalla kylässä. Hänelle tarjosin suklaadonitsia ja jädeä ja itse söin hiilaripitoisen aterian koska tulin juuri salilta. Ei mitään ohi ruokavalion.
Eilen isäntä myös yllätti mut pahemman kerran ja kihlasi minut, mutta en senkään kunniaks syönyt mitään erikoista. Olen mä vaan ylpeä itsestäni. :)

Muutosta kroppaan on tullut sen verran, että maha alkanut pienentyä mikä johtuu varmasti siitä ettei hiilarit pöhötä sitä. Treenipöksyt alkaa tippuu jalasta, kohta saan ostaa uudet. Jännintä asiassa on se, että painoa ei ole lähtenyt kiloakaan, vajaa kilo siis. Eli se lähtee juurikin oikeasta paikasta eli rasvasta. Lihakset säästyy ja rasva palaa, näin oletan ja toivon. Valmentaja sanoi, että pientä nälkää pitää välillä sietää, silloin tietää rasvan palavan. Tätä itselleni hoin eräänä yön pimeinä tunteina kun heräsin yöllä vessaan käymään ja aivan järkky nälkä. Aikani pyörittyäni uni vihdoin tuli ja aamulla taas sain naminami puuroni :)

Tälle viikolle kerääntyy ainoastaan kaksi aamuaerobista työvuorojeni takia. Ens viikosta lähtien otan itseäni kyllä niskasta kiinni ja teen niitä ainakin kolme viikossa. Salilla ehtinyt käydä niin, että vielä on tämä ja huominen treenattava jotta saa kaikki treenit kasaan tälle viikolla. Olkapää-ojentaja-treenin teen aina kotona koska siihen hyvät mahdollisuudet. Näin jää sitten salilla käyntejä kolme viikkoon.
Aamulla kun kävin kävelyllä niin näin kaverin josta onneksi sain myös kuvan, kuka tunnistaa?

Tämä viikko ollut muutenkin melkoisen mukava. Tapasin serkkupojan jota en ole nähnyt lähemmäs 40-vuoteen. Hyvin tunnistimme toisemme sukulaisiksi, samaa näköä meissä ehkä hiukan oli, ainakin jotain samaa, ehkä. :) Ensi viikolla näen hänen siskonsa, juuri sovimme treffit. Elämä on välillä yllätyksiä täynnä kuten tämä viikko on taas osoittanut. Ensi viikolla minulla viimeinen viikko työharjoittelupaikassani ja sitten alkaa uudet haasteet. Jo nyt tiedän, että ikävä jää, olen niin tykännyt olla siellä. Toivotaan, että löydän itselleni yhtä mukavan työpaikan tulevaisuudessa. :)