Heippa vaan tälle vuodelle..

.. ja tervetuloa uusi vuosi.  Ja kaikille hyvää uutta vuotta, tehkäätte tulevasta vuodesta itsellenne sellainen kuin sen haluatte olevan, itsestänne se on kiinni. :D

Mulle tämä vuosi on ollut muutoksen aikaa. Tänä vuonna olen panostanut treeneihin enemmän, pt-treeneissä olen käynyt liki viikoittain. Tuloksia on tullut, tavoitteita on saavutettu ja uusiakin on asetettu. Tänä vuonna olen muuten treenannut 333 krt, niistä salilla 143 krt, sauvakävellyt 53 krt, kävelyä 54 krt ja muut päälle. Ensi vuodelle yritetään saada muutama sali ainakin lisää. ;-)

Muistan ne lukemattomat uudet vuodet kun olen hiljaa mielessäni päättänyt, että ensi vuonna mä sitten teen sen muutoksen ja vuoden päästä mua katsoo peilistä ihan uusi Aikku. No, joka vuosi on peilistä katsonut vähän isompi ja vuotta vanhempi Aikku, muutosta ei ole ainakaan parempaan suuntaan tullut. Mutta nyt tänään katsoessani peilistä itseäni voin rehellisesti sanoa muuttuneeni ainakin ulkoisesti. Sisäisesti olen varmasti aina se hihittelevä teini joka ei aikuistu koskaan. Ilo vaan pyrkii pintaan erilaisilla tavoilla, nauruna, lauluna tai vihellyksenä. :-) Ja annetaan sen tulla, nauretaan niin että mahaan sattuu tai niin, että pomo tulee sanomaan että nyt käyttäydytään. Ei synkistellä, elämä on siihen aivan liian lyhyt. :D

Keksimme jouluna töissä ollessamme työkavereiden (naisten) kanssa kokeilla miten me pärjäisimme pääsykokeissa palomieheksi. Otimme selvää mitä se vaatisi ja jotta pääsisi edes pelastusopistoon opiskelijaksi. Ensin on fyysisen toimintakyvyn testaaminen jossa pitää pystyä tehdä:

Kun nämä on suorittanut jossain pelastuslaitoksen hyväksymässä testauspaikassa ja siellä oleva lääkäri kirjoittanut sulle suosituksen saatat saada kutsun valintakokeisiin. 

No, tää ei sen enempää meitä kiinnostanut vaan juurikin noi fyysiset testit. Mehän päätimme kokeilla paljonko penkistä punnerramme. Niinpä menimme työpaikan salille ja aloimme vuorotellen punnertamaan nousujohteisesti. Itse pääsin tulokseen 38kg, mutta niitä ei mennyt kuin muutama. Eli tuohon 25 kertaan on aika matka ja kilojakin pitäisi saada lisättyä. :-)

Mutta tästä innostuneena keksin itselleni tavoitteen ensi vuodeksi, haluan penkkipunnertaa oman painoni verran. Joko punnerran n.20kg tuohon äskeiseen lisää tai alan laihduttamaan. Koska laihdutus on niin vaikeaa ja aikaa vievää niin pitänee alkaa treenaa penkkiä. :-)

Ja jottei liian ykstoikkoiseksi kävisi niin pistän toisenkin tavoitteen pöytään. Kyykkään oman painoni verran. 

Viime lauantaina kävin treenaamassa jälleen itselleni uuden pt:n, Juhan kanssa. Juha tulee Turusta ja välillä tulee käymään Helsingissä. Olin päättänyt tehdä hänen kanssaan jalat ja menihän sitä ainakin viisi minuuttia kun kysyin saako vaihtaa treenejä lennosta. En ole muuten aiemmin koskaan tätä kysynyt, kerran kyllä mietin karkaavani kesken treenien, mutta se onkin toinen juttu. :-)

Me sitten väännettiin jalkoja, ensin askelkävelyä pitkäääääään ja toiseen suuntaan ja takas ja toiseen suuntaan ja takaaaas. Reiteni oli ihan sosetta jo lämmittelyn jälkeen. 

Tän jälkeen sitten teimme reiden koukistuksia istuen jalat eri asennossa. Sieltä kompuroin kyykkäämään smithissä boxikyykkyä eli penkki smithin alle, kyykky istumaan ja siitä taas ponnistaen ylös. Tässä vaiheessa kerroin Juhalle ajatukseni ensi vuoden tavoitteestani. Hän alkoi melkein nauramaan, sanoi etten mä edes paina paljoa mitään. Mä sitten kyykkäsin siinä ja kas ollakkaan, painoja nousi ylös 81 kg:n edestä. Vapaa kyykky tietty huomattavasti vaikeampaa, mutta Juha lupasi että jos nyt alan harjoittelemaan ja saan tekniikan kuntoon niin kyykkään heinäkuussa 100kg. Se oli jo sellainen lupaus, että oli ihan pakko ottaa haaste vastaan. :D Eli nyt toisena tavoitteena on 100kg:lla kyykätä. Hui, ihan alkoi muuten itseänikin pelottamaan. :D

Eilen kävin treenaamassa Bettinan kanssa. Teimme selkää ja tisuja. Ja olihan taas treeni, mä osaan yllättää itseni aina vaan uudestaan ja uudestaan. Betskun kanssa teimme myös räkkivetoa kuten Jarinkin kanssa ja pääsimme samaan painoon kuin viimeksi, mutta nyt se 90kg nousi kolme kertaa. Eli vähän paremmin kuin viimeksi. Tämä olikin viimeinen treeni mestarin kanssa hetkeen. Alkuvuoden treenaan pääasiassa Jarin ja Pasin kanssa, koska minulla alkaa enkun tunnit joiden jälkeen käyn pt-treeneissä. Näin tehden olen yhden illan pois kotoa ja kun tämä tiedossa niin voimme miettiä helpommin koiramme ulkoilutuksen. :-)

No mitens se joulu meni? Omalta osaltani se meni töissä. Aattona poikani tuli meille syömään ja samalla otimme yhteyden tyttärelleni Amerikkaan. Hän istui pöydän päässä meidän syödessä, esittelimme hänen eväät ja kerroimme kuinka hyvälle kaikki maistui. ;-) Syönnin jälkeen hän pääsi istumaan sohvalle tyynyn päälle ja näin me vietimme yhteistä joulua viisi tuntia jolloin menin nukkumaan. :D Hiukan erilainen tapa viettää joulua lasten kanssa, mutta näin saimme olla kaikki yhdessä. :D

Nyt kun vuosi tosiaan vaihtuu ja kaikki tekee hyviä päätöksiä miten muuttaa elämäänsä niin muistetaan jokainen, että tehdään vaan sellaisia muutoksia joissa voimme oikeasti pysyä. Turhaa ajatella, että syön ainoastaan vihanneksia lopun ikäni ja liikun 15h viikossa koska jokainenhan me tiedetään ettei se tule pidemmän päälle toteutumaan. Ja jos joku innostuu salilla käymään niin mikäs sen hienompaa, mutta jokainenhan me myös tiedämme ettei ole pelkoa siitä että ne lihakset kasvaisi yhtäkkiä kauhean isoiksi. Luulin tämän lausahduksen olevan sellaista urbaania legendaa kunnes itse sen jouluna kuulin (naisen suusta). Oli ihan pakko todeta ettei siitä todellakaan ole pelkoa, ne lihakset ei kasva sattumalta vaan niiden eteen pitää tehdä töitä ja paljon ja tosissaan. Ja sitä työn tekemistä minäkin jatkan ensivuonna, on se hidasta mutta on se myös ihanaa nähdä tuloksia. Kunhan saan kuvia niin laitan tulemaan, ehkä tekin näette muutoksia tulleen. ;-)

Oikein mukavaa vuoden vaihdetta ihan jokaiselle, muistakaa rakastaa myös itseänne. <3 

Mikään ei ole niin viisas kuin ihminen..

Tai mistäs minä tiedän, en tunne kaikkien eläimien sielun elämää. Tästä tulikin mieleeni eräs äitienpäivä vuosia sitten. Kysyin pojaltani: "Onko äiti mielestäsi maailman paras äiti?"
Hän vastasi: "Mistä minä voin tietää, kun en edes tunne kaikkia äitejä." En koskaan enää kysynyt uudestaan. :D

No mistä moinen ajatus? Olen kaksi kertaa käyttänyt uusia kuulokkeitani salilla ja ei hyvä, ei tosiaankaan hyvä. Korvani ovat tulipunaiset, niitä kutittaa ja kuumottaa. Kadutti jo koko ostos ja mietin kenelle ne annan. Minäpä keksin hyvän iden (koska olen niin viisas..), päällystän ne kuulokkeet uudestaan. Ja niinhän mä tein, tulos oli vähän kuin mummojen hillopurkkien kannet, tälläiset.. 

..paitsi ettei ne olleet lähellekkään tuollaiset meinaan mää päällystin ne kalsareilla. :D Olin ostanut slogin stringit kokoa M ja koska ne osoittautui liian isoiksi en ole niitä käyttänyt. Niinpä leikkasin niistä palat ja ompelin sen kuulokkeiden suojien päälle. Voin vaikka vannoa, että harvempi treenaa kalsarit päässää vai tunnetteko ketään muuta? Jos tunnette niin kertokaa terkkuja. :-)

Mieheni vielä ehdotti, että olisin tehnyt jäljelle jääneistä housuista itselleni sellaisen mustanaamio-naamion, olihan silmäreiätkin jo valmiina. Jätin idean omaan arvoonsa!! :D

Jäin miettimään miksi mummot päällystää hillopurkkinsa aina samalla ruudullisella kankaalla? Eivätkö hekin voisi käyttää vanhoja alushousujaan? Olis kulahtanutta raitaa, kukkasta ja pampulaa ja jos vielä ottaisivat papan vanhat pöksyt niin sais sellaisia vauhtiraitaisia purkinkansia!! Pitäiskö ihan soittaa Niksi-Pirkkaan ideani vai soittaisinko suoraan Martta-liittoon? Pitäähän näin hyvä idea saada laajempaan käyttöön!! Eikö?? No unohdetaan sitten!! :-)

Teinpä tossa jokin aika sitten fiksun keksinnön. Työkaveri toi mulle kaupasta cashew-pähkinäjuomaa ja koska se ei tod sopinut kahviin mietin mitä sille teen. Tuollaiset kun ei kauaa kuitenkaan jääkaapissa kestä. Minä laitoin sitä silikoniseen muottiin ja kun se tuli täyteen niin loput laitoin yksittäisiin muotteihin. Sitten kun tein taas keittoja niin otin pakastimesta ja sekoitin keiton joukkoon. Antoi muuten tosi hyvän maun ja ei juoksettunut yhtään. Ideaa saa käyttää vapaasti, jos vaikka kermaa jäämässä vanhaksi niin pakasta se ja käytä nyöhemmin. :D

Käväsin tossa viime viikolla Jarin kanssa treenaa selkää. Tehtiin taas jos jonkin näköisellä hilavitkuttimella joiden nimiä en todellakaan muista. Mulla ei ole ollut tapana ottaa treenivihkoani pt-treeneihin mukaan, mutta vuodenvaihteessa tyylini tulee muuttumaan. Saan uuden treenikirjan kun vanha tulee täyteen just sopivasti, sitten saavat pt:t täytellä sitä kun mä teen mitä keksivät määrätä!!

No, sillä kertaa Jari keksi, että yritetään taas uutta enkkaa osittaisessa maassavedossa. en tiedä miksi sitä liikettä nimitettäisi, mutta ei lähde ihan maasta vaan noin polven korkeudelta. Lupasin kokeilla jos hän lupaa ottaa valokuvan. Hän lupas ja mä kokeilin. Eka meni 85kg x 5 ja sitten 90kg x 2, se olikin uusi ennätys. Oli aika huikee fiilis taas!! Tässä pari kuvaa.. 

Katotaan mitä sitä seuraavan kerran keksitään kokeilla, penkkipunnerrusta pitäis ainakin alkaa harjoittelee. Siinä kun ei ole voimaa ollenkaan.

Tilasin uuden puhelimen ja koska Tele-Finlandilla ollaan niin nopeita niin sen piti saapua jo eilen (tilasin lauantaina ja eilen oli tiistai). Otin oikein kotiin kuljetuksen, kun samalla rahalla sai. Soittivat aamusta että illalla tulee paketti. Tuliko se? No ei todellakaan. Arvasin, että johtui siitä etten muistanut sanoa ovikoodin numeroa. Odotin, että kuski olisi voinut soittaa mutta kissanviikset. Aamulla sitten menin postiin hakemaan pakettia. Oliko se siellä? No ei todellakaan!! Paketti oli kuskin autossa ja kuski tulossa töihin vasta klo 12 jälkeen. Tässä vaiheessa mua alko jo hiukkasen keittämään. Kysyin eikö kuski olisi voinut soittaa ettei turhaan tarvi postissa juosta.. Ei voi kuulemma, kun lähettäjä ei ole siitä erikseen maksanut. No, mä kostan tän postille enkä lähetä yhtään joulukorttia enkä muutakaan postia. Hah, siitäs saitte!! Joten jos joulukorttini ei tule sinulle tänä vuonna perille voit syyttää postia, mitäs alkoivat mulle!! ;-)

Nyt mä sitten joudun lähtemään hakemaan sitä puhelinta jos meinaan sen saada ja mähän meinaan. Samalla tulee koiruus ulkoilutettua. Illalla vielä salille treenaamaan etureiskoja, ne kun ovatkin raukat vielä niin kovin pienet. :-)