Mavea ja aivan huikeaa fiilistä!!

Nyt on niin huikea fiilis, että meinaa Aikku räjähtää, poks poks vaan!! Ai mistä tämä johtuu?? No eilisestä treenistä!!

Olin eilen treenaamassa Juhan kanssa. Viimeksi harjoittelimme mavea (maastavetoa) ja se menikin aika kivasti kun saatiin asento kohdilleen. Nyt oli taas vuorossa selkätreeni ja pyysin, että teemme mavea jälleen. Juha joka on voimapuolen ihminen, osaa katsoa tekniikan ja asennot niin tarkkaan. Ja sitten vaan alat vetelemään. :-)

Ensin lämmiteltiin pelkällä tangolla ja sitten siirryttiin pikkuhiljaa painoihin. 5x 50kg x 3, 5x 60kg, 5x 70kg, 5x 80kg ja sitten 3x 90kg. Ensimmäiset kaksi 90kg:ssa oli kuulemma nättejä nostoja ja kolmas oli aivan kamala, nostin selällä enemmän kuin jaloilla. Onneks mulla on selkä hyvässä kunnossa. :-) Luulin, että se oli siinä mutta ei, romua lisättiin vielä tankoon. En siinä vaiheessa edes halunnut tietää paljonko sitä lisättiin. Mestari oli treenauttamassa omia asiakkaitaan lähellä ja huuteli paljonko nyt on rautaa tangossa. Sanoin heti, että älä kysy koska MÄ en halua tietää sitä. Kysy sitten kun olen sen nostanut. :-)

Mä keskityin vain ajatukseen, että se romu on kevyttä ja mä nostan sen. Kun oli aika aloittaa, olin niin keskittynyt siihen nostoon etten oikein edes kuullut mitään. Juha huusi (todellakin huusi!!) mun vierellä, että nousee nousee, ylös se nyt ja kun se ekan kerran nousi niin jatkoi huutoa että nousee vielä toisen kerran. Sanoista en todellakaan ole varma, mutta ääntä lähti. Ja mä saakeli nostin sen vielä toiseen kertaan. Sitten kysyin paljonko siinä oli painoa. 100kg sanoi Juha. Ja sitten MÄ huusin, me halattiin ja huudettiin molemmat. :D
Muut treenaajat ja pt:t koko salilla kyllä kuulivat että nyt tuli onnistuminen isolla O:lla. Ja se tunne, se fiilis itellä kun tajusi mitä oli just tehnyt. Mä melkein itkin onnesta. En mä vielä hetki sitten olis ikinä uskonut saavani mavesta 100kg ylös, se ajatuskin olis ollut ihan utopiaa. Mutta nyt se on tehty ja seuraavan kerran se on jo helpompaa (näin mulle luvattiin). :-) Noi kilot on omasta päästään kiinni, voimaa on mutta pää pettää. Omaan mieleen pitää alkaa keskittymään enemmän ja alkaa työstämään sitä. Siitä on kaikki kiinni. :-)

Tällä viikolla sain taas leikkiä neulatyynynä oloa. Töissä potilaat saavat akupunktiota halutessaan ja itse sain kans rentoutua neulat korvissa. Eikös näytäkkin aika rennolta puuhalta?? 

Äsken kävin avaamassa rullaluistelukauden. Mikäs sen mahtavampaa kuin vauhdin hurma, maisemat vilahtaa ohitse (kuin hidastetussa filmissä) ja se polttavan mukava tunne reisissä, pakaroissa, ojentajissa ja rintalihaksissa. Mulla on sauvat joilla menen ja näin saan samalla yläkropalle töitä. Vapaapäivä, sunnuntai ja klo 7 meitsi on luistelemassa. Ei muuten ihan jokainen tavispirkko ole siihen aikaan liikkeellä. Itseasiassa en tainnut nähdä kuin kaksi koiran ulkoiluttajaa koko matkalla. :-) No, rullaluistelu on myös mahtavaa treeniä reisille ja pakaroille, jaksaa varmasti syksyllä paremmin nostaa rautaa maasta kun jalat tehneet töitä. Kohta on reisissä voimaa kuin pienessä kylässä. Sellaisessa kylässä jossa asuu yksi keuhkotautinen mummo. :-)

Luistimet kulki todella hyvin, ei tärisseet eikä juuri hiertäneet. Nilkat on aina ekoja kertoja luistellessa kovilla, mutta ei paha sekään. Oli todella hyvä ostos mun luistimeni, olen monesti sijoittanut 50€ paljon huonompaakin kohteeseen. Tämä ostos oli ehdottoman onnistunut. 

Lähdössä luistelemaan. Mielestäni alan pian näyttää jo ihan urheilijalta..

..jolla ei todellakaan ole kaikki ihan kotona. :-)

Lenkki tehty ja hengissä ollaan. En edes kaatunut kertaakaan. :-)

Tässä yhtenä päivänä tehdessäni itselleni pakastimeen ruokaa, päätin laittaa jauhikseni sekaan porkkanaa. Otin esille mandoliinon jolla saa suikaloitua, viipaloitua, raastettua ym esim porkkanaa, perunaa, sormia tai mitä nyt keksiikään. Monimuotoinen laite mutta myös pirun vaarallinen. Mies katsoi touhujani ja sanoi: "Haen sulle laastaria jo valmiiks." Luotto siis tekemisiini on korkea. No mikä ettei olisi, olenhan ollut kokkina toista kymmentä vuotta ennen hoitsuksi ryhtymistä. Ja samantien kun haki niitä laastareita meikä vetäs peukalon rystysen auki ja vertahan siitä tuli. Ja pari kirosanaa ja muutama kirosana vielä kaupan päälle. Rystynen voi olla ikävä paranemaan kun osuu koko aika johonkin. Kokeilkaas vaikka tälläistä: Avaatte rapukäytävän alaoven lukosta päästäksenne ulos ja juoksemaan junalle jotta ette myöhästy töistä niin jos ette joka kerta paukuta sitä rystystä siihen oven lukkoon niin lupaan tulla raastaan teille seuraavan viikon porkkanaraasteet!! Mä en ole siinä ainakaan onnistunut vaan joka hiton kerta mä paukutan sen siihen oveen ja saan joka aamu aloittaa päiväni muutamalla virkistävällä irvistyksellä kera muutaman kirosanan. Ah että alkaa päivät mukavasti!! :-)

Pilkoin ja keitin loput porkkanat, raasteet olikin sitten tässä tällä kertaa, kiitos!

Loppu päivä tänään menee ruokaa tehdessä, vähän siivotessa ja relatessa. Huomenna viikko alkaa ystävän kanssa lenkillä ja tiistaina vuorossa taas salia ja kyykkyä. Mä olen vaan niin fiiliksissä, että nyt alkaa meikäläisen tulokset sellaiseen nousu kiitoon ettei perässä pysytä. Mä olen vaan olen niin hyvä!! :-)

Mitä kivaa te olette tehneet? Onko kaikki jäsenet paikallaan, sormet ehjänä?? Onko sattunut haavereita, entä onnistumisia?? Eikö mitään?? Edes pikkaisen jotain kivaa??

Kertokaa ja lupaan kuunnella. :-)

Tässä vielä päivän piriste. :-)