Mistäkö sitten huomasin tämän? No, ensin aloin hikoilemaan öisin ja minä kun en normaalisti hikoa edes salitreeneissä. Mä poistan nesteeni ihan toista reittiä. ;-) Oli ajoittaista, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Nyt mukaan on tullut nukkumisvaikeudet. Minä joka nukahdan yleensä kymmenessä sekunnissa kerran kylkeä käännettyäni en saakkaan enää unta. Ja kun saan niin sitten herään parin tunnin päästä ja valvon tunnin, nukun toisen, valvon kolmannen jne kunnes kello soittaa viiden aikoihin. Voitte vain arvailla miten ärsyttää mieheni tuhina on siinä vierellä kun hän vetelee hirsiä. Ja jos kehtaa yhdenkään kerran vaimeastikkaan korahtaa niin se on armotonta tykitystä jalaltani ja varmasti on ukko-kulta loppu viikosta jo aikas mustelmilla. ;-)
Entäs sitten mielialojen vaihtelu? Johtuneeko sitten unen puutteesta vai mistä, mutta nyt ärsyttää kaikki todella, todella heposti. Jos työkaveri sanoo vähänkään poikkipuolisen sanan niin armotta julistan etten koskaan, huom. koskaan enää puhu kanssasi mitään. Miehen ollessa kyseessä ei varmasti lotkauta korvaansakaan paasaukselleni ja itsekkin olen sen unohtanut jo viiden minuutin jälkeen ja taas nauramme yhdessä tyhmille jutuillemme (toimituksen korjaus, hänen tyhmilleen ja mun hyville jutuille) :D
Olen myös aivan varma, että urani salimisuna loppui ihan just tähän paikkaan. Koska olen jo niin vanha niin lihakseni surkastuu, luut katoavat ja jäljelle jää vain mätisäkki eli minä. Oireiden joukkoon voi siis varmaankin lisätä itsesäälissä rypemisen!!
Tästä ystävällinen avutuessani hän sanoi, että höpö höpö sä mitään vanha ole eikä sun sali urasikaan vielä lopu. Niinpä päätinkin nousta tälläisen asian yläpuolelle, lopettaa märehtimisen asian suhteen jolle en mitään voi ja samalla unohtaa turhat kiukuttelut. Eihän se toisten vika ole jos mä vanhenen ja kroppani ei halua minun enää lisääntyvän (mä itse kun olisin halunnut ainakin seitsemän jälkeläistä vielä)
;-) Naurulla vaan eteenpäin, kuten tähänkin asti!! :D
Toivotaan etten heittäydy psykoottiseksi :-)
Viime kerralla mietin tälläisiä Mihin tekosyitä tarvitaan?
No, kirjoituksen jälkeen lähdinkin samantien lenkille ja yllätys oli suuri kun tossu olikin aika kevyt ja jaksoin 5km hölkätä muutaman 2min kävelyn ollessa välissä. Tällä viikolla en ole päässyt vielä lenkille, mutta huomenna meinaan mennä heti aamusta herättyäni. Ensi viikosta lähtien yritän käydä sen 3 x vkossa jotta olisin toukokuussa kympin kunnossa. Asioilla on taipumus järjestyä, niin tässäkin asiassa kunhan en liikaa ala keksimään niitä tekosyitä. ;-)
Hämmästykseni oli suuri, kun näin pajunkissoja ja oli kuitenkin vielä helmikuu :-)
Kävin keskiviikkona treenaamassa Jartsan kanssa jalkoja. Tehtiin boxi-kyykkyä ja joo, eipä ollut tekniikassa eikä surituksessa paljon ylisteltävää. Meni suorastaan penkin alle koko juttu. Se on kans niin päästä kiinni oleva juttu, jos ei pää ole mukana niin turhaa yrittää saada sitä romua ylös. Syyttäisinkö tässä kohtaa sitä unettomuutta (en ollut oikeasti nukkunut 1,5 vkoon kunnolla) vai unohtaisinko tekosyyt ja ottaisin lusikan kauniiseen käteeni ja sanoisin, että persiilleen meni? Valikoin jälkimmäisen vaihtoehdon. :-)
Teimme myös heiluri-hackia ja normaalia hackia aivan uudella asennolla (en osaa selittää,mutta tuntumaa otti takareiteen ja pakaraan oikein kunnolla). Oli myös yhden jalan prässiä ja lopuks askelkävelyä. Askelkävely on mielestäni pirun keksintöä ja kotoisin alakerrasta. Tein sitä piiiiitkän käytävän päästä päähän ja sanoinkin, että voisitkos hakea kamani pukkarista, voisin tästä samalla hilppaista kotiini. Ei hakenut eikä saanut jäädä siihen hengailemaankaan vaan reippaasti askeltaen (jotensakin en usko sen näyttäneen enää siinä vaiheessa kovin reippaalta menolta) menin käytävän päähän takaisin. Olihan treenit, tiesi tehneensä ja voin sanoa hyvällä omatunnolla, että HYVÄ
Joku fiksu oli tehnyt mulle nettiin tälläisen ihan vaan blogiini laitettavaksi (kait??)
Mulla on särkenyt jalat keskiviikon jälkeen kiitettävästi. Olen niitä venytellyt, putkirullaillut ja pulikalla painellut. Ei sanottavaa vaikutusta, särkee vaan edelleen. Mutta kaipa se menee ohitse sillä millä on tullutkin eli kovaa treeniä vaan lisää. :D
Tänään olinkin sitten Juhan kanssa treenaamassa selkää ja tissejä. Piti ottaa aluksi heti kuvaa lähtötilanteesta. :-)
Ps. Älä kiinnitä huomiota kamalaan päähäni, pitää mennä leikkauttamaan uusi tukka :-)
Teimme Juhan kanssa mavea eli maastavetoa. Olen ennen tehnyt pinnavetoa joka lähtee ylempää. Tänään hioimme tekniikkaa oikein urakalla, jalkojen asento oli melkeinpä millimetrin tarkkaa, mutta kun me saatiin tarpeeksi kapeaksi ei rauta enää painanut juurikaan mitään. 70kg oli hyvinkin kevyttä. Jäi taas lihaksistoon hyvä muistijälki onnistuneesta suorituksesta. Muistavat seuraavankin kerran sen kun alan vetelemään. :-)
Mutta ei se ihan kivutonta hommaa ollut kuitenkaan, tästä todistuksena kuva. :-)
Oli sen verran isot kintut ettei mahtuneet samaan kuvaan vaan piti laittaa vierekkäin, mutta näette varmaan hyvin mun mustelmani. :D
Maven jälkeen oli vuorossa sumo-mave eli jalat niin leveällä kun saat ja sitten vedät tankoa ylös. Mulla meinas revetä nivuset, syytä ehkä jatkaa sitä venyttelyä ja rullausta. :-)
Sitten teimme alataljaa, kulmasoutua eri käsien asennolla ja lopuks vähän rääkättiin tissejä. Olihan hyvät treenit nämäkin.
Sitä on niin ilo treenata kavereiden kanssa jotka ovat ensinnäkin ääri mukavia ja äärettömän ammattitaitoisia. Luotat vaan heihin ja pistät lihaksen kärsimään. Tulosten tekeminen on taattua. Jos ei heidän treeneillä, ohjeilla ja ohjauksella kehity niin vika ei ole ainakaan heissä vaan silloin saat etsiä/katsoa syyllistä huomattavasti lähempää!! Viiden pisteen vihjeenä voin sanoa, että sellaisen rikottuaan saa seitsemän vuoden onnettoman jakson elämäänsä (todnäk menet naimisiin tms.) :-)
Tänään lähtiessäni ulkoiluttamaan koiruuttani tuli yläkerran rouva kanssamme samaan hissiin. Hän valitteli ettei pääse enää oikein liikkeelle ja haluaisi jo kuolla. Kysyin hänen ikäänsä ja sanoi ensi kuussa täyttävänsä 90v. Ja hän asuu yksin ja oli menossa kauppaan. Mä niin sisäisesti häpesin itseäni, että mä viitsinkin valittaa vaikka ikää ei ole vielä edes 50v. Välillä aina unohtaa suhteuttaa asiat, ne omat matoset murheet saavat liian suuren merkityksen. Mutta kuten sanoin, nousin jo menopaussi-uhriuden yläpuolelle enkä enää mainitse koko sanaa. Olen suorastaan poistanut sen sanavarastostani. En edes muista mistä kirjoitinkaan äsken. Varmaankin siitä kuinka ihanaa elämä on juurikin tämän ikäisenä. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti