perjantai 25. heinäkuuta 2014

Onnea ja marjoja

Painin joka kerta saman asian kanssa blogia kirjoittaessani, mikä otsikoksi?? Luulen, että tätä samaa on liikkeella muuallakin joten en koe olevani ainoa ja sehän jo helpottaa kummasti. :D Mutta tällä kertaa näin omalaatuinen otsikko, jokainen voi  sitten itsekseen miettiä mitä nuo asiat tulevat mieleen. :D

Itse koin viime sunnuntaina onnen tunteen kun sain tuntemattoman naisen ja todnäk hänen poikansa iloiseksi antamalla heille ylimääräisen junalipun jolle itselläni ei ollut käyttöä. Menin siis asemalle odottamaan junaani, bongasin kyseiset ihmiset ja kysyin onko heillä junaan jo lippu ja jos ei hauavatko ylimääräisen joka minulla on. Heillä ei vielä ollut ja mielissään ottivat vastaan. He säästivät näin n.15€. Näin meillä kaikilla oli hyvä mieli, minulle antajana ja heillä saajana. :D

Maanantaina olin itse saajana kun sain ahkerilta naapureiltani ostaa 10-litraa mustikkaa. Oikeastaan 10l ämpäri oli aivan kukkuralaan perattua mustikkaa jonka joukosta löysin peräti 3 lehteä, ei edes ainoatakaan rankaa ollut. En ole eläissäni nähnyt yhtä laadukkaasti putsattua mustikkaa. He saivat rahaa (joka varmasti tarpeeseen, ovat ulkolaisia jossa samassa taloudessa taitaa asua puoli sukua ja kokonainen valtakunta päälle.) Kiittelin melkein pää polvissa heitä, tosin maksoin myös sen minkä pyysivät vaikka hävettikin maksaa niin vähän. No, enempää ei itsellänikään rahaa ollut joten toivon että olivat tyytyväisiä siihen miten itse olivat mustikat hinnoitelleet. :D

Ja varsinainen onnellisuus johtui varmasti parhaimmasta asiasta minkä hetkeen kokenut. Pikkusiskoni sai ensinmäisen lapsensa tiistaina, potran pojan. Täti oli niiiiin ylpeä hänestä, hän oli niin kaunis ja komea ja pullea ja pitkä ja ja ja kaikkea ihanaaaa!! Tietenkin tuli mieleen omat synnytykset ja se onnen ja autuuden tunne kun sai oman lapsensa rinnoilleen ensinmäisen kerran. Ja toivon ja uskon, että siskoni kokee vielä samaa ylpeyttä lapsestaan mitä itsekkin koen omistani. Lapseni ovat jo aikuisia mutta aina äidin tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiset. Pus pus heille <3

Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä onnen tunteena koin eilen sen kun mieheni ja koirani olivat tulleet kotia. Kokonaiset neljä päivää erossa ja olin onnesta soikeana heidät nähdessäni. Meidät on vaan niin luodut toisillemme, en voi elää ilman miestäni. Pus pus myös hänelle. Koiruudestani puhumattakaan, hän on eläimistä parhain. Miten voikaan tuntea niin suurta rakkautta eläintä kohtaa kuin häntä kohtaan tunnen, sydän aivan pakahtuu. Vielä pus pus hänellekkin. :D

Tällä viikolla kuin yksin olin kävin yhtenä iltana lenkillä ja päätin vaihteeks ottaa kameran mukaani puhelimen sijasta. Ja koska en näe lähelle mitään ilman laseja ja lenkillä mulla ei laseja ole päässä niin kuvatkin oli mitä oli koska en osannut ottaa salamaa pois päältä. Auringon paistaessa ei salamalla kauhiasti ole virkaa joten kuvat hiukan ylivaloittuneita. Kuulostaa niin hyvältä selitykseltä, oikea syy on se että olen niin surkea kuvaaja. :D






Vadelmat on nyt tosi pientä ja kuivaa, ei ole heidän kesänsä selkeästikkään.





Kummasti kaikki siellä metsassä näyttää kauniilta ja kuvissa sitten ihmettelee, että mitä tääkin nyt on esittävinään. Tässä hyvä esimerkki.





Eikä ollut edes kalkulaattoria mukana, onneks olen hyvä laskemaan päässäni :D





Siinä vaiheessa kun pitää hiihtää vaihdan minä lenkkimaastoja :D








Kävin eilen itselleni uudella pt-llä jälleen kerran. Ei voi kuin ihmetellä näiden ihmisten ammattitaitoa, tämä Tero oli kans aivan huikea tyyppi. Meillä tuntui synkkaavan heti, häneltä otan jatkossakin tunteja. Aluksi heti kerroin hänelle kaikista vaivoistani, minulla on sitä tätä ja vähän tuota. Ja sitten vielä tuota ja tätä. Juma, mua hävetti, olo oli kuin vanhainkodissa olisi komea sälli tullut jumppauttaa vanhaa mummoa. No, ei meillä ihan niin paljon ikäeroa ollut mutta kuitenkin. Ja sen minkä liikeradoissa ja vaivoissani häviän niin asenteessani voitan. Teen varmasti loppuun saakkaa ja vielä vähän enemmänkin. :D

Teimme olkapäitä ja voi pojat että ne ottivat hyvin osumaa. Jonkun liikkeen aikana hän sanoi: "Nyt näyttää hyvältä. Nyt näyttää niin kauniilta." Tiesin ettei tarkoittanut minua vaan liikkeitäni mutta valehtelisin jos kieltäisin ettei hivellyt korviani. :D Se on meinaan kiva tunne kun sua kehutaan siitä mitä sä teet, ei siitä mitä sä oot tai olet olematta. Se on jo yksi hyvä syy tehdä pt:n kanssa yhteistyötä. :D

Nyt mä lähden salille tekemän ihan itsekseni töitä mutta lupaan hiljaa mielessäni itseäni kehua sarjoja tehdessäni. Koska tiedän näyttäväni hyvältä ja tekeväni hyvää juuri itselleni, minulle joka kuitenkin olen oman elämäni tärkein ihminen, oman elämäni sankari!! :D




6 kommenttia:

  1. Olipa niin ihanan positiivinen postauspläjäys, että ihan pus pus vaan sullekkin!! :D
    -Hilde-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Hilde.

      Kyllähän sä mut tunnet, pelkkää positiivista koko akka ;-)
      Ja pus pus sulle ja vähän kotiakkin. :-)

      Poista
  2. Tosiaan tuli hyvä mieli tästä postauksesta, ihania juttuja joiden takia kannattaakin olla onnellinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos katjushka :-)

      Pieniä asioita, mutta kuitenkin niin suuria ja oman maailman täyttäviä.

      Huomenna tädin ihanuutta katsomaan, vauvan tuoksu on ihan parasta. <3

      Poista