Se on helppoo kun sen osaa

Nyt on mahatauti taas tällä erää historiaa ja ei todellakaan tule ikävä!! En tiedä mitään ikävämpää kuin vessassa juoksu ja pieni jännitys ehditkö sittenkään. Tätä samaa kun toistat tunnin sisällä 15krt niin alkaa se hiertää muuallakin kuin persuksessa, se hiertää pääkoppaa niin ettet enää tiedä itkisitkö vaiko nauraisitko. Ja kun tätä kaikkea jatkuu neljä päivää niin viidennen päivän aamuna sua itkettää jo ihan tosissaan. 

Mutta se tunne kun huomaat ettei siellä vessassa olekkaan tarvinnut hetkeen käydä. Sä jo huomaat kaipaavasi sitä jännittävää tunnetta ehditkö vai etko ehdi, sitä vaaran tunnetta joka kutittelee vatsassa. Miten saada se takaisin ilman mahatautia, ilman todellista pelkoa jatkuvasta pyykkikasan suurenemisesta?? Hah, minäpä keksin!! 

Lähdin kauppaan ja ostin monta pakastepapusekoitusta ja tomaattimurskaa ja tein näistä kaikista keittoa!! Ja jo vain, elämä oli taas huomattavasti jännittävämpää keittoa syötyäni. Joten jos tekin tykkäätte jännityksestä ja vaarallisista tilanteista ei sitä varten tarvitse tilata matkaa Afrikan safareille leijonia metsästämään vaan huomattavasti helpommalla ja halvemmalla saat jännitystä elämääsi. Pari pussia papusekoitusta ja tomaattmurskaa ja keittoa tekemään. Hinnaksi tulee alle 10€ ja saat monta jännittävää lounastaukoa. Ja kun nautit soppaa töissäsi niin jännitys momentti senkun kasvaa. Meinaan mikäs sen jännittävämpää kuin miettiä pääsekö se löysä pieru pöksyyn juurikin koko työryhmän yhteisellä palaverilla vai pääsetkö kokeilemaan sitä vessassa omassa yksinäisyydessäsi??
Elämä on jännää kun osaa etsiä jännitystä siitä!! :D

Näinkin tietenkin saattaa siellä töissä käydä :D

Maanantaina kun tosiaan tuntui jo siltä, että tästä taudista ollaan taas kerran selvitty kunnialla niin heti tuli mieleen liikunta. Nyt on vaan pakko päästä liikkeelle. Otin sitten varman päälle ja crossasin kotona ihan varmuuden vuoksi. Kotonahan pääsee nopeasti vessaan jos tarvetta, onneks ei enää sinne tarvinnut rynnätä. Tauti siis ohitse, jippikajeijeiejeee.

Eilen olin taas Ruoholahdessa treenaamassa Pasin kanssa. Koska minulla oli aikaa runsaasti ennen tunnin alkua menin paikallisen InterSportin alennusmyyntiin. Yllättävää kyllä, en löytänyt mitään mutta alennukset oli kyllä kohillaan. Piti oikein ottaa valokuvakin todistusaineistoksi. :D

Mietin pitkään ostamista, olihan alennuskin näin hurja. Jäi sitten kuitenkin kauppaan vielä tällä kertaa ;-)

Tän suuren alennusmyynnin annin koettuani menin sitten Mayorsílle odottamaan treenin alkua. Tällä kertaa oli tarkoitus tehdä jalkoja. Viimeks tein selkää ja rintaa ja sitä ennen käsiä. Itse tykkään kierrättää pt:llä treenatessani treenejä ja en tee aina samaa lihasryhmää. Itse koen, että mulla kaipaa jokainen lihasryhmä yhtä paljon kehitystä ja sen takia teen vuorotellen kaikkea. Näin saan hyödyn parhaiten. Tosin eilen sovimme, että jatkossa teen joka toinen vko selkä/rinta ja joka toisella jalat koska pääpaino tulee olemaan kyykyt ja penkki. Viidentenä viikkona sitten teen pt:n kanssa kädet/olkapäät ja sitten on taas lepoviikko ja kierto alkaa uudestaan. Tämähän ei tietenkään tarkoita ettenkö itsekseni tekisi jokaista lihasryhmää viikoittain normaalisti, nämä oli vaan pt:n kanssa tehtävä jako. :-)

Siis eilen tein jalkoja Pasin ohajuksessa. Pidän hänen tyylistään ja meillä kohtaa huumorintaju hyvin yhteen. Hänelle voi sanoa suoraan mitä mieltä hänestä on ja niin välillä sanonkin. :D 

Lämmittelyksi tein jalkojen koukistuksia maaten. Kun sä makaat siinä mahallasi ja olet tekevinäsi (omasta mielestäsi siis teet) täysiä niin toinen "huutaa" korvaasi että ala nyt tekemään, ala nyt jo syttymään siihen touhuun. Mutta mähän sytyin jo, etkö sä näe tätä sisäistä roihuani?? Joskus tosiaan jalkoja polttaa niin, että pyydän palokuntaa paikalle!! :-)

Lämmittelyn jälkeen oli vuorossa boxi-kyykkyä joka näyttää tältä. Jokainen varmaan arvasikin ilman sanomista etten minä ole tuossa kuvassa vaan ihan googlesta nappasin. :-)

Penkille tosiaan kyykätään ja siihen istahdetaan kunnolla ja sitten räjähtävästi ylös. Itselläni on hiukan ongelmia käsivarsien kanssa kun ne ei mene tarpeeksi kapealle tangosta kiinni ottaessani. Jos saisin ne kapeammalle niin rintakin tulisi helpommin eteen kuten sen pitääkin. Mutta kun ei olkapäät anna periksi taipua niin ne ei vaan anna, näillä mennään. Ensiks tein 50kg:lla 6x jonka jälkeen 60kg:lla 6+6+5x. Uusi enkka siis selätetty, viimeks olen kyykännyt 52,5kg:lla. Kehityshän alkaa olemaan huimaa vaikka sinne sataan kiloon on vielä jonkin verran matkaa. Mutta kehitystä on tämänkin liikkeen tekniikassa kuulemma tullut ja se on aina yhtä mukavaa kuultavaa. :D

Tämän jälkeen teimme hackia pelkällä kelkalla eli ei lisapainoja. Oikea polveni ei meinaa tykätä syvälle kyykkyyn menosta mutta senkin tunteen kummasti unohdin kun reisiä poltti niin älyttömästi!! Liikettä tehdessäni välillä huusin EI EI ja jatkoin kuitenkin. Ja toinen huutaa vieressä, että nyt alat syttymään siihen touhuun!! Yhden sarjan jälkeen sanoin Pasille: "Jos meillä olisi minkäänlaista suhdetta keskenämme niin just tällä hetkellä irtisanoisin sen ihan varmasti." Toinen nauroi ja sanoi: "Silloin on mennyt sarja perille kun haluais lyödä treenauttajaansa." Ja mun tosiaan teki mieli lyödä ja lujaa mutta kun sitä pääsee sen masiinan alta pois niin sen lyömisen halun unohtaa samantien. Oma fiilis vaan on niin mahtava kun olet jälleen kerran ylittänyt itsesi!! :D

En tiedä oliko viereiset hemmot katsoneet treeniäni vai kuunnellut sanailuamme, mutta kaveri sanoi: "Äskeinen sarjasi hackissa oli todella hyvä ja sitä katsoi mielellään. Tuollaista sen pitääkin olla." Ekana mieleeni tuli, että kaveri kettuilee mulla mutta kun Pasikin kaverille sanoi samaa niin kai se sitten oli uskottava. Mietin, että näkyykö se sitten, että sitä tekee täysillä vaikka ei meinaa jaksaa enää mitään ja siitäkin huolimatta jatkaa vai kuuluuko se mun huutoni koko salin ylitse? Koska tuntuu, että mä olen ainoa joka siellä huutaa tai sitten nauran niin, että salin seiniltä rappaukset rapisee. Mä kun en ole niitä hiljaisempia ihmisiä edes treenatessani. :D

Hackin jälkeen oli vuorossa prässiä, mun toista inhokkiani!! Se laite saa mun pääni pehnemään täysin, tuntuu että mä kutistun sen laitteen alle muurahaisen kokoiseksi. Mutta mä oon päättänyt selättää sen vehkeen, johan se nyt on kumma jos joku laite pitää mua itseään parempana!! Siihen on vielä matkaa, mutta sitä kohti mennään. Pelkojaan pitää kohdata ja tämä on mun pelkoni. Mutta odotahan prässi perkele, mä vielä joskus pyyhin sulla lattiaa!! :D

Lopuks teimme suorinjaloin maastavetoa ja vielä lopuks jalkojen koukistusta istuen. Koukistusta piti tehdä 7 sarjaa 20s tauoilla. Olin sitä mieltä ettei Pasi osannut laskea vaan pisti mut tekemään 8 sarjaa ja kellonsakin kävi kuin mustalaisella eli tunti menee kolmeen varttiin. Meni 20s sen verran nopeean aina, että näinköhän se oli edes 20s vaan paljonkin vähemmän. :D

Treenit meni mielestäni hyvin ja olin itseeni tyytyväinen. Ja ei kai ne kovin huonosti mennyt Pasinkaan mielestä koska oli laittanut treenikirjaani terveisiä. :-)

Onhan se tosiaan helppoo kun sen osaa :-)

Hölkkäily on jäänyt nyt kokonaan, kiitos mahataudin. Tänään vapaapäiväni olen menossa kuitenki taas jatkamaan siitä mihin viimeks jäin. Nyt olisi vuorossa 5min kävelyä, 15min hölkkää, 5+15 ja lopuks vielä 5min kävelyä. Yhteensä siis 45min lenkkiä. Katotaan miten käy, lähden tietty sillä ajatuksella että näin mennään. Kun asian päättää jo etukäteen niin siinä sitten pysytään kans. Oli se sitten helppoa tai ei!! :D

Onhan se kuitenkin helppoa kun sen osaa ja sen päättää, eiks vaan?? :-)

Kuulijan vastuu..

Aloitin tällä viikolla enkun tunnit työpaikan järjestämänä. Hakiessani piti tehdä tasotesti jotta näkevät minkä tasoista ihmistä laitetaan millekkin kurssille. Ja ekalla tunnilla selvisi jo ettei se minunkaan testini tainnut ihan putkeen mennä.. Kuuntelin kanssa kurssilaisia ja vaikka minä en kummempia osaa niin jotain saan sanottua mutta muut eivät saaneet senkään vertaa. Oppimassahan sitä ollaan ja tällä kertaa opettaja oli ihan mahtava. Tykästyin hänen tyyliinsä heti ja opinkin jo tärkeän asian eli vierasta kieltä puhuttaessa vastuu on aina kuulijan. Ei ole mun vikani jos ei ymmärrä mun tankeroani, hänessä se vika on. Ja ottakoon selvää mitä tarkoitan jos häntä kiinnostaa. Jos ei niin keskustelu taisi ollakkin aika lyhyt. :-)

Toinen hyvä neuvo oli, että jos puhelimessa kysytään jotain mitä et tiedä niin laita luuri kiinni ja odota että soittaa uudestaan mutta älä ite vastaa enää siihen vaan pyydät jonkun toisen vastaamaan. Tai ehkei se neuvo ihan noin mennyt mutta jotain sinne päin kuitenkin. :D

Mutta mielessäni oli että tästä tulee kiva kevät kun keskiviikkoisin pääsen enkkua tankkaamaan. Jipii!! :D

Ehkä se onkin hyvä juttu tankata sitä enkkua taas vähäsen lisää meinaan tyttäreni saapui tänään kotiin oltuaan 11kk Amerikassa au-pairina. Sain tuliaisiksi jääkaappimagneetin, tälläisen ja hups että tulikin taas päästettyä sammakko suusta..

Hetken tätä mietin kunnes kysyin kuka on Nia?? Tytär kysymysmerkkinä että miten niin? Kun tässä lukee Call for Nia? Siinä lukee kyllä California!! No joo, kun tarkemmin katsoi niin lukihan siinä California mutta saatiin me hyvät naurut, Call for Nia!! :D :D

Tää oli kans aivan ihana <3

Käväsinpä Jarin kanssa enkun tunnin jälkeen treenaamassa selkää ja rintaa. Nyt aloitettiin hakemaan vähän tuntumaa penkkiin ja hyvinhän siinä makaa. Mutta kun jotain pitäis jaksaa nostaakkin niin sitten meinaa tulla jo tenkkapoo. Nyt tehtiin sarjaa 32,5kg:lla. Aika paljon saadaan tehdä töitä, että saadaan nostettua siihen omaan painooni. Mutta onhan meillä vuosi aikaa niin eiköhän se siitä petraannu. Just sanoin pojalleni, ettei omalla salilla kehtaa pyydellä miehiä varmistamaan kun nostat 30kg kun äijät vetää 100kg--> Mutta jostainhan se on aloitettava ja aloitetaan sitten tästä.. :-)

Vedettiin taas räkki/pinnavetoa ja sama 100kgx 5 tuli ylös. Jarin kanssa meidän enkka ollut viimeks 90kg ja nyt sitten se 10kg lisää ja kehuja tuli tekniikan parantumisesta. Paukkuja jäi vielä joten sitäkin saadaan parannettua tänä vuonna..

Aloittaessamme tekemään pinnavetoa eräs mies treenasi siinä edessämme maastavetoa. Jari kysyi haittaako jos tulemme tähän eteesi. Kiva siinä sitten pyllistää perse toisen naamassa kiinni, tosin ei tuntunut miestä haittaavan yhtään. No tehtiin me vähän eri aikaan niin ei tarvinut ihailla mun ahteriani samaan aikaan kun veteli vetojaan (miks tää taas kuulostaa joltain ihan muulta kuin piti??) ;-)

Pt:t aina huomauttaa tekniikoista kuten pitääkin, itelläni ne ei meinaa pysyä millään muistissa. Kun teimme vipuvetoja selälle yhdellä kädellä kerrallaan kysyin sen jälkeen kulkiko oikein? "Jari sanoi, että pääasia on että käsi menee koko aika läheltä kylkeä". "No varmasti meni, kato vaikka mun kainaloa, ihan punasena kun hankas käsi kylkeä." Varmuuden vuoksi esittelin vielä, että punainen on, kato nyt. Viereisiä hemmoja hiukan hymyilytti meikäläisen viiltävä analyysi. :D

Tällä viikolla tein jotain mitä en ole tehnyt aikoihin ja heti tehdessäni muistin miks en ole sitä tehnyt. Meinaan kävin hammashoitajalla. Sanoin heti, että ikeniä paennut paikalta (nousseet ylös) ja niihin et sitten todellakaan koske. Mietin siinä kuunnellessani niitä kamalia hammashoitsun välineiden ääniä ja ihmettelin, että vaikka teknologia menee harppauksin eteenpäin niin miksei noihin välineisiin saada jotain muuta ääntä kun se kamala vinkuna joka viiltää sun hermoja?? Kaikki meni hyvin kunnes sanoi laittavansa jotain suoja-ainetta hampaisiin ja kuivaa niitä jollain puhaltimella. Siinä vaiheessa kun osui sinne mihin ei pitänyt niin meikä huusi ja itkuhan siinä pääsi. Se kipu on jotain ihan tajutonta, se iskee tajuntaan kuin sähköä menis alhaalta ylöspäin. Sitä ei voi sanoin kuvailla, mutta sen sanon ettei kukaan halua sitä kokea, uskokaa mua!!! 

Typeryyksissäni menin tilaamaan vielä hammaslääkärinkin, taisin oikeasti saada jonkun tällin päähäni!!!

Jottei elämäni ihan yhtä juhlaa olisi niin sainpa mahataudin. Miehelläni oli se ensin ja kaupasta hain hänelle jaffaa ja mustikkakeittoa. Olin jo varma ettei se minuun iskekkään, mutta niinpä se eilen aamulla alkoi. Jouduin sitten töihin soittamaan ja ilmoittamaan, että nyt on hyvä putki poikki. En meinaan ole vuoden aikana jota töissäni ollut ole kertaakaan ollut sairaslomalla. Piti sittenkin tämäkin päivä tulla. :-/

Eilinen meni sitten vessassa juosten ja nukkuen. Oli mieheni vuoro hakea mulle mustikkakeittoa ja jaffaa. Illalla olin jo varma, että tästähän selvittiin helposti ja uskalsin syödä puuroa. VIRHE!! Nukkumaan ja puoli tuntia ja se alkoi, tällä kertaa tuli molemmista päistä kerrallaan. Ei naurattanut ei!! Aamulla en sitten uskaltanut lähteä tytärtäni vastaan kentälle vaan poikani ja mieheni kävivät hänet kentältä noukkimassa. :D Nyt olen uskaltanut taas jo vähän syödä, tosin ei paljoa kerrallaan. Jos tää nyt jo helpottais niin pääsen huomenna taas töihin. Jostain on revittävä rahat Bullille jotta hän pääsee lomailemaan tai mitä lie rahoillaan tekeekään. ;-)

Jos enkun kieli on kuulijan vastuulla niin mun blogini on ihan lukijan vastuulla. Uskokaa tai älkää, mutta tässä oli kyse putkirullauksesta. Tosin näyttää kuin olisin 3 promillen humalassa ja sammunut.. :D

ps. Olen tällä viikolla päässyt kerran lenkille ja nyt oli jo yhteensä 20min hölkkää. Hyvin meni joten kyllä se tästä lähtee kunto nousemaan kohisten. Tais ollakkin siitä johtuva kohina kun korvissani. :D Loppu viikon kerään voimia ja ens viikolla taas treenataan. Nyt otettava rauhallisesti jotta pääsee töihin. :D