Mua on huijattu!!

Olen tän projektin alussa käyttänyt 31" farkkuja kunnes aika pian sain ostaa 30" ja nyt nekin on käyneet liian isoiksi. Hah, aika mieletön tunne kun farkun koko vaan pienenee. No, näppäränä käytin taas Elloksen palveluita hyväkseni ja tilasin itselleni kahden malliset farkut kokoa 29". Mä en ole vuosikymmeniin käyttänyt sellasta kokoa, melkein alkoi itkettämään ajatuskin. :-)

No, ne tuli ja vähän ihmettelin kuin näpsäkkäästi jalkaani sujahtivat ja tuli tuntu, että tässähän laihdutaan ihan silmissä. Pidin niitä päivän ja kas kummaa, nehän roikkuu joka puolelta. Mittasin farkut toisen mallin kanssa ja kokoeroa oli vaikka kuinka. Molemmat muka kokoa 29" ja kuitenkin ero oli suuri. Siis onko mua huijattu, enkö olekkaan sen kokoinen. Petyin niin, että farkut on nyt tungettu kaapin perälle, niitä ei mun päälläni enää näy ellen sitten vie töihin ja käytä siellä. Siellä ei takin alta näy vaikka vähän takamuksesta lököttäis :D Mutta toiset pöksyt oli ihan sopivat vaikka olivatkin 29", tai ainakin haluan uskoa niiden olevan. :-)

Oletteko nähneet Elovena-puuro mainoksen? Toinen oli juuri kuin minä joka kaivaa monia eväsrasioita työpaikalla. Minäkin tarvisin oman hyllyn työpaikan jääkaapista. Aina sellaiset 5 prk jääkaappiin + 2 prk kuivahyllyyn. Tänään työkaveri kysyi, että kauanko meinaat syödä noin? Kerroin, että just kysyin valkku-Kaisalta muutetaanko ruokavaliota ja kysyi toimiiko nykyinen. Joo, toimii hyvin, no mitä sitä sitten muuttamaan. Muutetaan jos tarvetta ja silloinkin vedetään eka syvään henkeä ja rauhoitutaan ja mietitään asiaa uudemman kerran. :-) 
Työkaveri ihmetteli miten jaksan aina syödä samaa (mun eväät varmaan näyttää aina samalta, salaattia ja prodea ja välipalana raejuustoa marjoilla ja mehukeitolla). Mulle tää on elämäntapa ja nautin tästä, en mä tätä väkisin tee. Suon mielelläni hänelle makkarakastikkeet ja perunat, enkä kysele kauanko meinaat jatkaa tuota. ;-) Annetaan kaikkien kukkien kukkia vaan, eikös vaan? :-)

Ilmoittauduin sinne Naisten 10:lle. Nyt vaan armotonta treenausta jotta jaksaa sen vetästä. Juoksusta ei ole koskaan tullut mun lempilajini ja tuskin siitä tulee nytkään, sali on nro 1. Mutta kyllähän tämä nyt kunnialla vedetään läpi, ei muuta ajatuskaan. 

Ajatuksista tulikin mieleen, että eilen ollessani jälleen Kaisan rääkättävänä (se oli 60min pelkkää rääkkiä!!) niin mietin jälleen omien ajatusten voimaa. Tuntuu, että pää pettää ennen jalkoja, voimaa olisi mutta luulen etten enää jaksa. Jos päästän ajatuksen päähäni ettei mene enää yhtään nostoa/työntöä/mitävaan niin ei varmaan jaksa. Mutta kun lähden tekee sillä asenteella, että nyt muuten per**les nousee rauta niin jo vaan jaksankin paremmin. Selkeästi omalla mielellä on tekemistä asiassa, sitä pitää alkaa työstämään. Menen aina treeneihin asenteella, että nyt tehdään eikä meinata mutta se pieni ajatus kesken sarjan etten jaksa enää ja avot, se oli siinä. Ei nouse ei. Sen kun karkotan huitin jorpakkoon niin jo vaan lähtee!! :-)

Otin muuten vaihteeks kuvan mieheni ruoka-annoksesta. Ehkä hiukan eroaa omastani, vai mitä olette mieltä? 

Hän ystävällisesti kaivoi tuon ainoan tomaatin pois, jotta näkyy juustoraasteen alla olevat spagetit ja jauhiskastike :-) 

Tässä oma annokseni jossa salaattia, vihanneksia pinaatin kanssa pannulla käytettynä sekä jauhelihaa ja salaattia. 





Kumman söisit mielummin?? 


Ostin muuten tälläisiä kun ajattelin niin piristää puuroani tai rahkaa tai jotain, mutta näillä ei piristy kyllä kukaan (mun rahkakin varmaan happanee vaan lisää). Vauvat jotka näitä syövät toivovat varmaan kasvavansa vauhdilla siihen ikään, että saavat oikeaa puolukkaa (tai mustaherukkaa johon Aikkukin nyt ihastunut). Säälittää lapsiraukat, toivotaan heille kuitenkin muuten kivaa lapsuutta ;-)

Hyvä pooooojaaat ja hyvä MÄ!!

Niin Suomen poijjaat otti pronssia. Onnea ja terkut heille, hienon työt teitte!!
Tietenkin jokainen aina odottaa, että pääsisimme finaaliin ja saisimme kultaa, mutta ei se maailma vaan pyöri niin että jokainen maa olisi finaalissa. :-) Pitäisi jaksaa muistaa, että kuinka hyviä pelaajia oikeasti on joka joukkueessa ja jokaisen joukkueen unelmana on se kultamitalli. Ja jääkiekkohan on joukkuelaji ja joukkue on yhtä hyvä kuin sen heikoin lenkki. Eikö vain? 
Ja koska kiekko on joukkuelaji niin en oikein välitä siitä, että vain yhtä kaveria nostetaan jalustalle. Joukkueena se mitali on ansaittu!!

Sen takia en oikein välitä siitä, että Selännettä hehkutetaan niin kauheasti. Myönnän, että hän on aivan ilmiömäinen ja paljon saavuttanut, mutta kuitenkin, joukkueena kiekkoa pelataan. :-)
No, se siitä ja pojille mahottomasti ja vähän lisää onnea, olette mahtavia!!

Ite tässä projektissani taas olen yksin ja teen yksin myös päätökseni mitä syön ja mitä jätän syömättä, miten treenaan (siis insentiteetti) jätänkö treenejä väliin tms. Ohjeet saan ja loput on vain itsestäni kiinni. Voin syyttää vain itseäni jos ei finaaliin ole pääsyä (verrannollisesti, EN ole menossa minnekkään kilpailuihin) ja tuloksia ei tule. Fanaattisuus ei oikein sovi mulle ja sen takia välillä tuleekin lipsuttua syömisen suhteen. Missään vaiheessa en ole vetänyt minkäänlaisia övereitä, en karkkia yhtään (olipa yllätys, olenhan ollut 2,5v jo sitä syömättä), en pullaa, en leivoksia, en dokannut, en sitä en tätä. Vaan silloin tällöin muutaman ylimääräisen cashewpähkinän ja joskus siivun juustoa. Eilen oikein pistin elämän risaiseksi ja tein kotona pizzaa. Tein gluteenittomaan pohjaan ja punnitsin jauhelihat ja hiukan juustoa päälle. Ei sallittua, mutta vaan niin pirun hyvää. :-)
Ja en meinaa ottaa minkäänlaisia huonoa omaatuntoa siitä. Haluan elää elämää jota voin kuvitella eläväni lopun ajan kun täällä luitani liikutan ja fanaattisuus ei siihen suunnitelmaan sovi :-)
Ja tämä ei ollut kenellekkään tarkoitettu loukkaukseksi, suon kaikille oman tavan edetä asiassa. :-)

Äsken kävin taas hölkkäilemässä. Nyt sykemittarikin toimi, mutta jokin henkinen yliote sillä on musta. Viimeks kun sitä ei ollut niin tuntui, että kaikki sujuu kuin tanssi ja nyt kun se oli tuntui, että katselen vaan sitä ja en mukamas jaksa mitään. Ärsyttävää!! 5km meni aikaan 40 min ja siitä lopun kävelin kun näin ystävän ja jäin hänen kanssaan juttelemaan. Ei kai niin kovin huonosti ihmiseltä joka toista kertaa vasta hölkkää vuoteen. Vai mitä olette mieltä?

Tyttäreni oli päässyt ehjänä ja turvallisesti Ameriiikkaan. Muutaman viestin on sieltä laittanut. Itse kirjoittanut muutamaan otteeseen hänelle kirjettä. Tulihan sitä jokunen sivu kirjoitettua, nyt vaan pitää pitää suu soukalla ettenkerro samoja asioita jos jutellaan :-) Ennen kirjoitin paljonkin kirjeitä, jossain vaiheessa olin kirjeenvaihdossa vankilassa olevan nuoren miehen kanssa. Itselläni ikää silloin ehkä 16v. Kun pääsi vapauteen niin lopetimme, en edes muista enää nimeä ja hyvä varmaan niin. :-)

Viime viikolla olin valmentajani kanssa treenamassa ja hänelle sanoi, että olen aina tykännyt että minulla on iso peräpää ja nyt kun olen FitFarmin asiakkaana niin tykkään, että se on liian pieni. Naiset onneks saa vaihtaa mielipidettään. Ja mikä fiilis, kun Kaisa sanoi tunnin loputtua, että kyllä sun peräsi on kasvanut ja lihaa tarttunut matkaan. Mä olin niin fiiliksissä,loistin varmaan kuin aurinko. En olisi uskonut, että olen otettu jos joku kehuu peräni kasvaneen. 8-) 

Tälläisiin on kuitenkin vielä vähän matkaa, mutta sinne päin ollaan menossa ;-)