keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Nordic Fitness Expo kisat käyty katsomassa

Viime viikonloppu oli suuri viikonloppu heille jotka harrastavat Fitnessiä enemmänkin. Ja myös heille (eli meille) jotka haluavat katsoa miten toiset sitä harrastaa ihan oikein enemmänkin tosissaan eli kilpailevat kanssa treenaajamme. :-)

Oli siis Nordic Fitness Expo kisat Lahdessa. Siellä miteltiin mitaleista kansainväliselläkin tasolla. Lauantaina oli vuorossa miesten koitokset (en edes yritä alkaa selittämään mitä kaikkea siellä olisi ollut tarjolla katsottavaksi, mutta jos ne kiinnostaa niin käykää katselemassa kuvia ja tuloksia täältä). Bodylehti

Me olimme sunnuntaina katsomassa naisten kisaamista. Ja olihan siinä katselemista, niin hyvässä kuin pahassa. Hyvässä tarkoitan sitä kuinka mahtavaan kuntoon he ovat itsensä saaneet ja pahalla enemmänkin sitä, millaisia rintoja toiset itselleen ovatkaan laittaneet. Mun silmääni ei näytä juurikaan kovin kauniilta jos naisen rinnat ovat niin suuret että maan vetovoima meinaa kaataa sinut naamallesi. Ei oikein iske minuun, ei mutta se onkin vaan minun mielipiteeni ja sellaisena meinaan sen pitääkin. :-)

Aloitetaan tää kertomus alusta eli olipa kerran pikku tyttö nimeltään Aikku.. Ei ei ei, ei tästä kohtaa.. Olipa kerran Aatami ja Eeva.. No eieieieieiei todellakaan näin alusta..
No olipa lauantai ennen kyseistä sunnuntaita jolloin kisoihin olimme menossa. Joo, tää on hyvä kohta, tästä aloitetaan!! :-)

Lauantaina ystäväni tuli meille yöksi jotta olemme sitten aamusta aikaisin valmiina lähtöön. Tietenkin kun saa kerrankin jonkun meille kylään niin sitten käy niin ettei malta mennä nukkumaan, ei sitten millään. Yönkin nukut vähän huonosti kun jänskättää niin seuraava päivä. Onhan siellä kisaamassa entinen valmentajamme Kaisa ja muitakin tuttuja ja varsinkin paljon tuntemattomia. :-)

Aamusta heräsimme ajoissa ja kas vaan, yöllä oli ollut pakkasta. Sehän sitten tiesi auton ikkunoiden raaputusta. Mutta koska mun Ukkokulta on niiiin ihana kuin onkin, niin hänpä heräsi ja yllätys yllätys kävi raaputtamassa ikkunat ja lämmittämässä meille auton valmiiks. Mun Ukkokulta on <3
Arvasitte oikein, just tän jutun takia tää kertomus piti aloittaa tästä kohtaa. :-)

Ajelimme siis Lahteen ja siellä tapasimme myös ihqun  Ilonan. 
Yhdessä koossa sitten katselimme kisoja. :-)

Tälle lavalle kilpailijat tulivat mittelöimään paremmuudestaan. :-)


Kun kisat alkoivat niin voitte vaan uskoa kuinka me huudettiiin ja kannustettiin Kaisaa. Hän oli niin ihana!! Hän sijoittui mahtavasti toiseksi, voittaja oli edellisenä päivänä jo voittanut PM-kisat ja kaikkien tuomareiden äänillä voitti myös tämän mittelön eli naisten physiquen. 



Vasemmalla voittaja Suvi Heinonen ja oikealla toiseksi tullut entinen valmentajani Kaisa Toikko
Kuva lainattu Bodylehden sivuilta. 






Tässä myös kuvia Kaisasta. Mun mielestä hän on aivan upea ja hänet tuntevana voin sanoa, että hän on täyttä <3




Molemmat kuvat lainattu myös Bodylehden sivuilta.



Näiden karkeloiden jälkeen alkoivat ensin junioreiden body- sekä bikinifitness kisat ja sen jälkeen alkoivat naisten bodyfitness kisat joita katsoimme erittäin mielenkiinnolla. Onhan Ilonakin menossa sinne sitten tulevaisuudessa. :-)
Ilonan kanssa vertailimme erilaisia bikineiden värejä, mietimme vähän sitä silmällä pitäen mikä voisi sopia hänelle. Oli kyllä kieltämättä kiva vertailla eri värejä, miettiä mikä toimisi hänelle ja mikä taas ei. Ja naurua riitti, kaksi hömelöä kun on vauhdissa niin naurua riittää. :-)

Väliin piti tietty syödä eväitä, jollaikin ne oli valmiiks itse tehtynä ja joku toinen kävi hakemassa niitä jostain muualta. Voitte arvailla kuka teki milläkin tyylillä. :-)





Pääsimme muuten Ilonan kanssa idolini Nicole Wilkinsin kanssa samaan kuvaan. Siinä sitä on naisessa lihasta oikeassa paikassa. Itse voisin vain unelmoida sellaisesta kunnosta. :-)







Kilpailupaikalla oli myös suuret messut. Oli tarjolla vaatetta, kenkää, kisaväriä, patukkaa, kanaa, palkkareita, latureita, whatever.. Ja sielläkin pääsin tapaamaan erästä suosikkiani, meinaan Metallisydän oli paikalla jakamassa laturia (?) ja mittanauhan sai myös matkaan. Menin siihen ständille jonon jatkeeksi ja edelläni oli pari nuorta kundia. Metallisydän sanoi pojille, että saatte hänen loput näytteensä. Minä heti sanomaan, että mitäs hyvä veli touhua tälläinen on, minäkin haluan. No, itseasiassa hänellä oli vielä pari pussia jäljellä ja antoi ne mulle ja sain samalla mittanauhan johon pyysin hänen nimmarinsa. Ja sen myöskin sain. :-)




Siinä nyt lukee hänen oma nimensä sekä Metallisydän. :-)
Hän sanoi, ettei kukaan siitä saa kuitenkaan selvää. Ei haittaa, kerron kaikille kuka sen on kirjoittanut ja mittailen tällä nyt hauiksiani. :-) Tämän jälkeen löimme nyrkkiä yhteen kuten kunnon treenaajat tekevät. :-) 

Messuilta sekä kisoista sain todella paljon buustia taas omaan tekemiseeni. Ja koska varmasti kaikkia tuhansia lukijoitani kiinnostaa ne omat tulevaisuuden suunnitelmat eli kisaamaan joskus vai ei niin voin rauhoittaa mielenne, mä en ole menossa kisaamaan, en nyt enkä never ever. Annan nuorempien hoidella kilpailemiset. :-)

Valkkuni on suunnitellut kisaavansa ensi vuonna. Lupasin, että olen hän joka katsomossa kannustaa kaikkein koviten, hän joka tekee sen suurimman plakaatin/banderollin, hän joka on ensimmäisten joukossa onnittelemassa häntä ykkössijasta ja kultamitalista. Hän taas lupasi olla siinä kunnossa ettei häntä tarvitse hävetä. Tämä on siis meidän diilimme. :-)

Mutta motivaatiota tekemiseen kisat/messut todella antoivat. Tämä mielessä menin tänään yhteisiin jalkatreeneihin, oikein odotin niitä innolla. Ja ei mennyt montaa sarjaa kun epäilin jo omaa mielenterveyttäni, tämäkö muka kivaa ja tästäkö mä muka nautin???? Oikeasti treeni oli sitä tasoa, että meinasin aikuisten oikeasti alkaa itkemään, seuraavaksi alkoi naurattamaan se kipu, sitten mun teki mieli jo lyödä toista ja lopuksi oli ihan sekunnista kiinni ettei itku olisi päässyt. Sain pidäteltyä, onneks. :-) Toisille merkki kovaa tekemisestä on oksentaminen, itselleni se ei ole merkki muusta kuin typeryydestä. Jos pitää oikeasti alkaa oksentamaan treenatessa niin sitten kannattaa miettiä milloin olet syönyt viimeksi, kenties liian lähellä treenejäsi tai onko laturi (jos sellaista käytät, itse en käytä) sulle oikea. Mutta kun kipu on sitä luokkaa, että tekee mieli lyödä toista niin silloin se on mennyt perille. Mutta älä lyö kuitenkaan, voi mennä vielä välit. :-)

Tähän loppuun pari kuvaa retkeltä missä potilaiden kanssa olimme. Luonnossa se mieli lepää ja kahvi vaan maistuu niin hyvälle ulkona. Kokeilkaas vaikka. :-) 










Vielä pakko kertoa pieni kevennys tähän loppuun. Mulla kun on liitutaululla aina viikon treenit laitettuna ylös jotta sen myös teen ja kun olen sen tehnyt laitan viivan päälle. No, nyt meillä on asunto myynnissä ja kiinteistövälittäjämme on ihmeissään kuinka paljon mä liikun. Tänään hän piti esittelyn ja oli samalla jättänyt mulle terveisiä. Alkoi tosissaan  naurattamaan. Laitoinkin viestin hänelle, että oikeassa olet. Sunnuntaina siis levätään. :-)















12 kommenttia:

  1. Hehee! Hauskaa luettavaa. :D Sen verran täytyy kommentoida oksuasiaa, että vaikka olisi kuin hyvin(oikein) valmistautunut treenaamaan, niin maitohappopitoisuuden ollessa tooooodella korkea joillekin tulee oksu. Se on fakta! :D Minä kuulun näihin ihmisiin eli alkaa yökkimään. Oksunnut en ole koskaan, mutta lähellä on ollut monta kertaa! :O

    Meillä oli kyllä todella mukavaa. Meidän pitäis varmaan järkätä yhteistreenit tuohon vuoden loppuun/ens vuoden alkuun ennen dieettiä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muruseni, en tarkoittanut ettei voisi oksentaa. Tarkoitin ettei se ole mikään kovan treenin mittari. Kovaa voi siis treenata ilman oksentamistakin. :-)

      Joo, ehdottomasti yhteiset treenit. Otetaanko joku "kolmaspyörä" mukaan vai ollaanko vaan kahdestaan? :-)
      Teillä vai täällä meillä? Ja ennen dieettiä voisi olla paikallaan tai sitten dieetin alussa. Vielä kun meillä on voimaa. :-)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Minäpä en ole kukaan sanomaan kenenkään kielitaidosta mitään, ikuinen kirjoitusvirheiden tekijä (ja niiden vihaaja). :-)

      Poista
  3. Jos sulle käy, niin tule Lahteen. Mä olin viimeks Helsingissä: :P
    Mennään sit treenien jälkeen paikalliseen kebabbilaan :P No eiiii vaan...

    Yks vaihtoehto olis ottaa Ville vetämään treenejä. Katsotaan asiaa myöhemmin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ville mukaan jos vaan saadaan, kolmenkimppa kuulostaa aika menevältä tai mehevältä tai what ever :-)

      Voitaisko mennä sinne torin viereen olevaan Italialaiseen? Sieltä saa niiiiiiiin ihanaa risottoa joka käy tälläiselle ruokavammaiselle niin hyvin. :-)

      Poista
  4. Ihana välittäjä! :D Ja hauska idea tuo liitutaulu, mä käytin vielä pari vuota sitten kun oikeesti treenasin tosissani ja tein tuloksia niin ihan vaan perinteistä kalenteria, josta sai sitten checkata yli tehdyt treenit. Mutta koska oon helposti stressaavaa tyyppiä niin mähän onnistuin sitten ressin saamaan niistä jos sattuikin käymään sairastuminen. Tai vaikkapa se, että kaverit halusin nähdä ja mä sanoin, ettei käy kun on treenipäivä :( Otin liian tosissani :( Nyt ei sit oo kalenteria ja eikä treenejäkään, koska terveys on retuperällä ja se jos mikä *ituttaa, suoraan ja rumasti sanottuna. En haluu olla vaan paikallani, mutta kun ei pysty innostumaan ja motivoitumaan täysillä, varsinkin kun nyt odotellaan labratuloksia....

    Mutta noi messut. Muistan kun itsekin kävin viime vuonna keväällä Kultsalla ja parina aikasempana syksynä Lahdessa niin se energiapiikki ja buusti minkä niistä sai oli aivan käsittmätön! Sainpa jopa kisakipinän, mutta enää sitä tuskin saisin vaikka menisin kisoja katsomaan. Nytkin olisin halunnut Lahteen lähteä, mutta rahatilanne ei antanut periksi sillä lippujen hinnat oli jotain aivan käsittämätöntä verrattuna aikaisempiin kertoihin niin jäi sitten käymättä.

    Sä oot kyllä niin rautanen tätskä, että oikein kateeksi käy :) Monesti olen miettinyt, että oletko yhtä vauhdikas oikeastikin kuin mitä tekstien perusteella mahdat olla? Ja sun motivaatio tätä hommaa kohtaan on omaa luokkaansa. Olen miettinyt monesti, että saisinko imettyä itselleni energiaa tekemiseen jos törmättäisiin, esim. vaikka messuilla? Huikee täti, ei voi muuta sanoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Laura, kiva kun taas kävit. :-)

      Rauta-Tätsy kiittää ja kumartaa. :-) Uskon olevani kaikkea sitä mitä kirjoituksesta saa ymmärtää. Olen yltiö positiivinen, nauran paljon, usein ja lujaa. Motivaatio tekemiseen on ihan varmasti enemmän kuin 100% luokkaa, treenatessa olen liekeissä. :-)

      Saisiko minusta imettyä energiaa? Toivoisin, että saisi. En ainakaan halua olla Ankeuttaja joka imee kaiken ilon ympäriltään. Ehei, mä haluan olla ilon tuottaja, energian antaja ja vaikka vielä esikuvan luoja. Ikä ei ole este millekkään, oma mieli voi sitä olla.

      Toivottavasti saat pian vastaukset labrasta ja jotain selvyyttä mikä vaivaa. Epätietoisuus syö ihmistä. Paljon tsemppiä sulle, se treeni-ilo tulee sitten taas takaisin kun sen aika on. :-)

      Ja mun kanssani saa lähteä treenaamaan halutessaan, käyn Mayorsilla joten mukaan vaan. Jos vaikka saisit imettyä motivaatiota ja iloa minusta, mutta älä kaikkea ime jotta mullekkin jäisi jotain. :-)

      Poista
  5. Jep! Aikku on livenäkin aikamoinen! :P
    Peukku Mamma Marialle! :D

    VastaaPoista
  6. Nää on virkistävää luettavaa! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit. Hyppää kyytiin lukijaksi, näitä tekstejä on kasassa jo 150 ja lisää tulee, luultavasti. ;-)

      Poista