keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Dieetti etenee ja fiilikset vaan paranee

Kolmatta viikkoa mennään, jibbijaajaajee!! Maanantaina punnitsin itseni ja viikossa lähtenyt -0,6kg, meitsi on supertyytyävinen. Ensinnäkin siksi, ettei painoni ole kovin nopeasti putoavaa lajia ja toisekseen siksi, että tiedän tekeväni oikein kun se paino tippuu.
Joojoo, olenhan mä sanonut ettei sillä painolla ole väliä eikä sillä oikeasti olekkaan, mutta jos se menee alaspäin niin jotainhan on silloin tapahtunut ja mä toivon, että se jotain on rasvaa joka on poistunut paikalta. :D

Mutta entäs tämä aamu, meinasin purskahtaa itkuun. Meinaan nyt vaaka näytti tältä. Näin vähän olen painanut viimeksi 19v sitten. Aivan, on siitä hetki mennyt. Mutta se nyt mun painosta, ei se ketään kiinnosta kuitenkaan. :D



Nyt ei ol nälkä kauhian pahasti vaivannut, ehkä elimistö alkaa vähitellen tottumaan tähän ruokavalioon. Ja uskoisin, että kun se siihen tottuu niin silloin tehdään muutoksia jotta saadaan taas tuloksia aikaiseksi. Mutta se on sitten Kaisan murhe, mun ei onneksi tarvitse sellaisia miettiä. Se on vaan niin huippua, että kun sulla on oma valmentaja niin se miettii asiat sun puolesta, sun ei tarvi muuta kuin toteuttaa. Ihan parasta!! :D




Yritin viime perjantaina käydä verta luovuttamassa eniten tarjoavalle, ei kun siis eniten tarvitsevalle. Mutta mutta, ei he sitten halunneetkaan sitä. Olen viimeksi käynyt tasan 3kk sitten ja vereni ei ollut vielä palautunut eli Hemppa oli liian matala. Mulla oli niin mälsä fiilis, olin niin ollut hengenpelastajafiiliksellä ja sitten pufh, en saanutkaan pelastaa kenenkään henkeä. Tuntuukohan rantavahdilta samalta kun se eka näkee jonkun hukkuneena ja kun menossa pelastamaan on kaveri jo rannalla ja ei hukukkaan?? Eiks siinä vaiheessa tule mieleen heittää koko hukkuva kaveri jorpakkoon, huku sinne. :D No, ehkä vähän ontuva vertaus mutta ontuva on kirjoittajakin. ;-) 



Tällä kertaa en pelastanut ketään, mutta ehkä joskus toiste :-)

               Lohduttauduin tällä kotona, mitäs siihen sanotte?? 


Ihmeelliseksi asian tekee jos tietää etten ole koskaan välittänyt limpparista, juon sitä yleensä ehkä lasin vuodessa. Mutta nyt olen juonut yhden vkl:n aikana. Kaikkea se dieetti teettää :-)



Kävin äsken vesijuoksemassa. Näin kun on arkivapaa niin voi tehdä kaikkea ihmeellistä, kuten mennä uimahalliin. Mun tuurilla siellä oli samaan aikaan luokallinen iloisesti kiljuvia lapsia joista todentotta lähti ääntä. No, olen sen verran kuuro tai lapsirakas ettei tuo minua haitannut. Mutta muutama puolisokea aikuinen hiukan nauratti, kun eivät osaa isoa kylttiä lukea missä lukee isolla VESIJUOKSURATA!! No, mahduttiinhan me tokikin sinne kaikki, mutta toisen tädin kanssa kohdatessamme hiukan nostimme suupieliämme kuin toisillemme sanoen: "Sokeita pässejä tai ihan vaan lukutaidottomia". Tarkemmin ajatellen saattoi tädin puhekuplassa lukea jotain muutakin, mutta koska poljin niin lujaa ohi niin en meinannut saada selvää. ;-)






Viime viikolla kävin Teron kanssa treenaa selkää ja rintaa. Tänään menossa Bettinan kanssa treenaamaan olkapäitä ja käsiä. En meinaa malttaa odottaa, niin hyvä fiilis on. Treenien jälkeen tapaan isosiskon ja mennään kahville. Varmaankin ihan vaan puistoon, jotta saan samalla syödä evääni. Nyt dieetillä ollessani haluan olla siinä täysillä eli ei ylimääräistä. Ja jos joku muu tekee ruokasi et voi olla varma mitä siinä on. Alkaako tää menee jo vähän vainoharhan puolelle? Ettei joku vaan yrittäisi myrkyttää mua? Pitäisikö hankkia itselleen koemaistaja?? Hulluus, täältä tullaan. :D


Mulla oli varmaan sata asiaa mitä piti kirjoittaa, mutta nyt en muista yhtäkään. Paitsi sen, että tuli maanantaina sadannes kuntosalikäynti tälle vuodelle täyteen. Jokunen tunti tullut siellä vietettyä, mutta vielä ehtii monen monta kertaa tänä vuonna. Tää keski-ikä onkin meinaan tosi mukavaa aikaa. Pääset/saat/ehdit tekemään kaikkea mistä itse tykkäät. Täähän on ihan parasta aikaa!! Ja näitä kullanmuruja voi ihailla ja nuuskia ja pusutella, mutta aina palauttaa vanhemmilleen sen jälkeen. :D




Tädin muru on ihan paras <3








2 kommenttia:

  1. Joskus tuntuu ettei ihme että verenluovuttajista on pulaa, kun tuntuu ettei sinne oikein kukaan kelpaa, kuka mistäkin syystä. Itse en kelpaa, koska olen asunut 1980-luvun lopulla pari vuotta Englannissa, joten olen loppuikäni Veripalvelun mielestä hullun lehmän taudin riski...

    VastaaPoista
  2. Kyselyt ja seulonta on kovaa siellä, itsekkään en koskaan ole varma valehtelenko vai puhunko totta niissä kyselyissä. Kysyttäessä onko puolisoni harrastanut maksullista seksiä tai seksiä saman sukupuolen olevan kanssa en voi olla asiasta varma. Enhän ole veljeni enkä edes mieheni vartija. Luotan ettei ole, varma en voi olla. :D

    Pidetään veremme itsellämme, jos ei kelpaa niin ei kelpaa. ;-)

    VastaaPoista