Kenen kantti kestää?

Se on taas muutaman kuukauden päästä Fitness Classic kisat Kulttuuritalolla. Lähes neljäsataa naista ja miestä, nuorempaa ja vanhempaa ovat ilmoittautuneet kisaan. Minä olen ilmoittautunut kannustusjoukkoihin. Kisat ovat kaksi päiväiset ja itse olen menossa sunnuntaina katsomaan kuinka valkkuni Kaisa pärjää Women´s Physique sarjassa ja pärjäähän hän, sehän on varma. :-)

Tällä hetkellä siis sadat naiset ja miehet ovat rankalla kisadieetillä. Nyt punnitaan se kenen kantti kestää nälkää, väsymistä, voimattomuutta ja mitä kaikkea siinä sitten saakaan kokea. Itse en ole koskaan moisella kisadieetillä ollut enkä koskaan tule olemaankaan. Mutta hattua nostan kaikille jotka siihen pystyvät. Ne kaikki hikipisarat, kyyneleet ja ketutukset on sitten tuloksina nähtävissä siellä kisalavalla. En malta odottaa saavani nähdä ystävät ja tutut säteilemässä siellä lavalla. :D

Meillä kotona punnittiin kantin kesto hieman erilailla. Tässä eräänä päivänä tytär pyysi käymään kaupassa. Kukaan meistä ei ollut halukas sinne lähtemään ja niin me jokainen suureen ääneen sanoimme, että minä en mene ainakaa koska en sieltä mitään tarvitse. Menköön hän joka sieltä jotain haluaa, minähän en mene ainakaan. Minä sanoin, että minulla on ruokaa pakkanen täynnä, mun ei tarvi mennä ainakaan viikkoon. Mies sanoi, että hän syö töissä ja hän ei tarvitse kaupasta mitään ainakaan kahteen viikkoon. Tytär sanoi, että hänelläkin on ruokaa kaapissa joten ei tarvitse hänenkään mennä. Näin oli alkanut pudotuspeli nimeltään: "Kenen kantti kestää?" Hän joka kauppaan eka menee on hävinnyt luuseri. Oletteko yllättyneitä jos kerron, että kauppaan meni ensimmäisenä meikäläinen ja jaksoin sinnitellä yhden päivän eli menin sinne jo seuraavana päivänä. :-) Minä joka suureen ääneen sanoin, etten sieltä mitään tarvitse ainakaan viikkoon. :-)

Kanttia punnitaan myös omissa ruokailuissa. Ne ei vaan tunnu nyt pysyvän hanskassa. Mun tulee syötyä joka päivä jotain mitä ei lue mun listassani ja jos lukeekin niin ei sitä määrää mitä mä syön. Menee ylimääräisiä cashewpähkinöitä, soijajogurttia tai cocovi-patukkaa. Näitä patukoita ostin kaksi ihan kokeilu mielessä. Niissä ei pitänyt olla mitään maitotuotetta mutta niinpä mä sain mahan väänteitä niistä joten ei tarvitse ostaa uudestaan. Tää maidottomuus on välillä vaan niin syvältä kun ei mikään sovi!! 

Tässä lukee, että laktoositon mutta tuoteselosteessa ei ollut mitään maitoon viittaavaa. Mun mahani keksi jotain sopimatonta ja niin alkoi taas "lentomatka" :-)

Tämä ei ihan vastaa sitä mitä olen syönyt, mutta onpa nyt jotain kuvaa. Ollessani siinä mahataudissa, mieheni toi kaupasta maustettua soijajogurttia ja niistä jäi muutama. Niinpä söin enkun tunnin jälkeen ennen treeniin menoa sellaisen. Ihanaa vaihtelua siihen prodejuomaan jotka alkaa tulemaan jo korvista ulos. 

Löysin tälläistä kaupasta ja oli miellyttävä tuttavuus. Vieno kookoksen maku ja meni ihan herkkuna. Kun lisäsi marjoja niin olipa raikasta ja hyvää. Aina ei tarvitse syödä jädeä, tälläiselläkin voi herkutella. :-)

Sain uuden saliohjelman taas. Nyt alkoi se todellinen lihasten kasvu, mä melkein saatan kuulla korvissani sen suhinan kun lihakset kasvaa. Ohjelmani on jaettu kolmelle päivälle. Kaisa kysyi voitko elää sen asian kanssa, että käyt vain kolme kertaa salilla? Yritän, mutta jo näin ekalla viikolla tuntuu vaikealta. Olen käynyt tällä viikolla vasta kaksi kertaa ja tänään on se kolmas kerta, olo on ihan luuserimainen. :-) Aerobisia mulla on uudessa ohjelmassa 2-3, mutta niiden pituus nousi puolella eli nyt ne on 45-60 min ennen niiden ollessa 30 min. Nyt voin unohtaa aamuheräämiset koska joutuisin heräämään jo neljän jälkeen ja siihen en kyllä ala. En ainakaan ennen kuin aamut ovat vähänkään valoisempia. Sitten kun ollaan dieetillä on asia toinen. Mutta tällä hetkellä ne sijoittuu iltoihin ja sen takia onkin hyvä, että sitä salia on vain 3x. Lepopäiviäkin kun pitää olla, muuten ei jaksa eikä kehity. Näin se vaan menee. :-)

Ohjelmani on jaettu kolmeen erilaiseen päivään eli: Kyykky-päivä, Penkki-päivä ja Veto-päivä. Jokaisessa päivässä on yksi pääliike jota tehdään suurilla painoilla noususuhtaisesti eli jokaisella kerralla pitäisi olla hiukan enemmän painoa. 

Kyykkypäivänä ekana liikkeenä on takakyykky tangolla/boxikyykky. Ekat 1-3vko tätä tehdään 5x5 sarjaa. Viikoilla 4-5 sitä tehdään 5x3 eli painot pitää olla niin suuret ettet saisi enää neljättä nostettua ja tämän jälkeen on lepo/kevennetty viikko. 

Penkki-päivänä pääliike on luonnollisesti penkkipunnerrus johon tarvitsen todellakin vielä paljon harjoitusta. Jari sanoi viimeks, että muutamat ekat toistot menee hyvin ja sitten se lähtee hakemaanja heilumaan minne sattuu. Mutta vastahan tässä opetellaan tätä ja matkaa sinne tavoitteseen on 25kg joten on tässä aikaa oppia. :D

Veto-päivänä pääliike on maastaveto jonka teen pinnavetona.

Tässä näkee mitä pinnaveto tarkoittaa. Tanko ei lähde ihan maasta saakka vaan noin polven korkeudelta. Ja kuvassa olen minä ja 90kg painoa.Nyt ennätys on 100kg. :D

Mä niin tykkään tästä ohjelmasta. Jari kyllä sanoi, että tekisi pieniä muutoksia siihen sitten kun yhteinen vuotemme alkaa eli ihan kohta. Siihen saakka menen tällä ja tykkään täpöllä. :-)

Kävin Jarin kanssa treenaamassa tällä viikolla. Teimme tuon penkkipäivän ja siihen apuliikkeinä on käsiä ja olkapäitä. Pystypunnerruksia tein 10kg:lla 12 ja koska oli liian kevyttä niin seuraavaksi 12,5kg:lla x 10. Niin se voima vaan alkaa sieltä kasvamaan. Valmennuksen alussa tein varmaa kilolla/kahdella jos tein ollenkaan. Ajatus oli ettei olkapääni jaksa eikä kestä. Höpö höpö, omien korvien välissä se ongelma oli eikä olkapäissä. :D

Lopuks oli ojentajia ja hauiksia taljassaa. Hauiksia tehdessä ihan loppuun saakka se viimeinen toisto oli sellainen, että saanko sen omin avuin tehtyä vai en. Jotensakin tuntui, että mä sen vikan omillani puserran. Näin silmäkulmastani, että Jari seisoo siinä ihan vieressäni ja karjahdin hänelle: "Pysy kaukana siitä." Jari melkein pomppas metrin kauemmaks kun pelästy mun huutoani. Mutta mä sain sen ite puristettua. Kun uskoo itseensä niin siitä saa kummasti voimaa. Ja jos usko meinaa loppua niin sitä voi itseään muistutella ja katsoa kättänsä. Siinä se muistutus seisoo ja hymyilee sulle. <3

Tuon penkkipunnerruksen ja kyykyn kanssa on sillai, että loppuihin toistoihin tarvitset jonkun joka varmistaa että saat ne tehtyä. Ettet jää tangon alle ja et saa nostettua sitä enää. Jotensakin tuntuu, etten kehtaa salilla kysyä keneltäkään apua siihen. Miehet kun itse nostelee niitä monen kymmenien kilojen painoja niin ne omat tuntuu niin pieniltä. Tätä Pasillekkin sanoin, niin tokaisi että miehet auttaa mielellään. Jä näkeehän ne, että olet pieni nainen niin ei ne oleta sun pystyvän nostella satoja kiloja. Ja on enemminkin tyhmyyttä olla kysymättä kuin kysyä. Lupaan uskaltautua kysyä seuraavaksi apua jos sitä tarvitsen. Ei se avun pyyntö tarkoita sitä, että olet heikko vaan sehän on vahvuutta myöntää että tarvitsen toista. Eikös vaan??

Miten teillä muilla kantti kestää? Onko ruokavaliossa pysytty, suunnitellut lenkit ja salit tehty ja kaupassa käyty ilman suklaapatukan ostoa? :D Kertokaa ihmeessä, mua kiinnostaa. 

Ja myöhäiset Ystävänpäivä toivotukset. Tän postauksen piti oikeesti tulla jo eilen, mutta jäi tälle päivälle. Olette jokainen lukijani mulle tärkeitä, jättäkää terkkuja vaan lisää. Niitä on kivaa lukea. <3

Nämä olivat ukko-kullalle ja tyttärelle Ystävänpäivä terkut meitsiltä. <3

Olen Fingerporin ikuinen fani :D

Se oli sitten siinä..

Lepoviikko on kohta männynnä. Mieli jo hinkuu salille, huomenna sinne ajattelin mennä ja aloittaa taas etureiskojen treenauksella. Siitä sitten seuraavaks olkapäitä ja käsiä, Jarin kanssa keskiviikkona selkää ja rintaa jne jne. Niin se sitten taas lähtee 5 vkon treeniputki käyntiin kunnes on taas lepoviikon aika. 
Itse olen huomannut, että tämä totaalilepo salilta viiden viikon välein ja viikko kerrallaan sopii mulle kuin nenä päähän. Kroppa saa ansaittua lepoa, mieli saa lepoa ja sitä jaksaa taas sitten painaa. 

Lepoviikolla teen aerobista oman mielihalun mukaan, se ei ole pakollista. Tällä viikolla olen käynyt kaksi kertaa tunnin lenkillä, kerran hölkkälenkillä ja kerran sisäpyöräillyt. Ja huomenna siis sitten salille. Siinä tän vkon liikuntasaldo.
Ensi viikolla sitten jotain ihan muuta.

Koska nää ilmat on nyt mitä on niin aina ei ihan ongelmitta pääse liikkumaan. Yhtenä aamuna mennessäni töihin meinasin liukastua ja taitoin oikean polveni niin, että se on vieläkin kipeä. Seuraavana päivänä menin hölkälle ja alamäkeä mennessäni mietin, että nyt pitää olla varovainen etten kaadu ja samalla huomasin olevani maassa ja liukuvani mäkeä alas persiilläni. Voin kertoa, että se sattui aivan julmetusti. Muutaman kerran suustani pääsi: "Ai saatanan saatana, ai saatanan saatana." Tätä kun olin toistellut niin alkoi jo naurattaa levyn yksipuolisuus ja päästelin varmuuden vuoksi parit: "Ai perkeleen perkeleetkin." Helpotti vaikka ei se kipua mihinkään vienyt. Kieltämättä ajatus kävi päässäni etten mä enää voi hölkätä kun persuskin on niin kipeä. Seuraava ajatus oli että miksen voi, senkun laitan tossua toisen eteen ja lisään vauhtia niin voin. Ja niin mä sisulla vedin loppuun saakka ja kotona sitten ihailin uutta väriä vasemmassa pakarassa. Esteettisistä syistä en nyt kuvannut sitä teidän iloksenne, harvempi mies taitaa kuitenkaan tätä lukea ja naiset ei sitä halua nähdä. :D

Kukaan ei onneks ollut ilkkumassa kun kaaduin :-)

Olenko koskaan kertonut, että meillä mieheni kanssa on hiukan erikoinen huumorintaju? No meidät tuntevat tietävät kyllä millainen se on, huono. :-)

No, kävipä tässä eräänä iltana..

Koirani haluaa aina kotiin tultuani ottaa hanskani ja pyöriä sen kanssa ympäri kämppää. Ja kun olen seuraavaksi jonnekkin menossa niin saan hanskan etsiä milloin mistäkin.

Yhtenä iltana lähtiessämme ulos oli hanskani taas hukassa ja Wilma oli sillä kertaa vienyt sen omalle paikalleen isolle tyynylle. Mies sen kävi hakemassa ja sanoi: "Tämä on nukkumassa täällä." Minä:"No herätä se, nyt lähdetään ulos."

Mies puhui hanskalle: "Herätys, nyt lähdettäis iltapissalle, jaksatko herätä?" Ja tietenkin äänensävyllä jolla yleensä puhutaan lapsille. No, hanska heräs sen verran, että pääsimme ulos. Olin jo samantien unohtanut koko episodin kun ulkona mies kysyi: "Joko hän on herännyt vai vieläkö on unenpöpperössä?" Minä kysyn asiaa hanskalta: "Joko sä olet herännyt vai vieläkö nukuttaa?" Olisi kuulemma halunnut jatkaa uniaan, mutta raakasti hänet vaan vedettiin kylmään pimeään iltaan, ei auttanut hanskan valitukset. Ei ole helppoa hänelläkään jos ei ole aina meilläkään. :D

Tässä oli esimerkki meidän jutuista, ei kovin korkealentoista siis. :-)

Kävin eilen ottamassa sen tatuoinnin mitä olen miettinyt kauan. Vasempaan käteen tekstin: "Believe in yourself." Mä niin tykkään siitä ja mietin jo seuraavaa mitä teetän. Oikeaan käteen tekstin: "Never give up." Laitoin tekstin niin, että itse näen sen helposti. Usein tekstit laitetaan sivuittain käteen, mutta en minä. Miksi? Koska haluan aina olla erilainen kuin muut. :D Tämä teksti kuvastaa matkaani tällä polullani. Usko itseesi niin homma etenee. Usko itseesi niin se rauta nousee. Usko itseesi niin se rauta nöyrtyy. Ja jos et itse usko itseesi niin kuka sen sitten tekee? Uskotko sinä itseesi ja kykyihisi??

Samalla laitettiin lisää väriä vuosi sitten laitettuun tatskaan joka on olkapäässäni. Se on tehty leikkausarpieni päälle, kukkasten keskellä on arpi. Tämä on muistutuksena siitä, että olkapää on kaksi kertaa leikattu ja mukanaan se on tuonut säryttömyyttä ja kauneutta ja ihanuutta elämääni. <3

Kerroinko jo, että viime lauantaina olin putkirullailemassa Jarin ohjatulla tunnilla? Oli meinaan paikat kipeänä, jalat oli niin kipeät että niihin sattui kun kotona katsoinkaan putkirullaan päin. Ei puhettakaan, että olisin voinut rullailla kotona 10min päivässä kuten Jari neuvoi tekemään. Ja nyt kun on toi pakara niin kipiä kuin se on niin ei tarvi sille rullaa näyttää hetkeen. Tietty etureisiä, nivusia ym voisi rullata mutta kyllähän te tiedätte sanomattakin. Ei sitä vaan tule tehtyä, argh kun ärsyttävää oma saamattomuus!! :-/

Mutta kävin mä osteopaattisela hierojalla tällä viikolla. Hän hieroi selkääni ja kehui, että on täällä lihasta (kovin suotavaa ollakkin koska sille tehty töitä aikas paljon kuitenkin). Lihaksissa oli kuulemma hyvä aineenvaihdunta ja jumit aukesi helposti. Olkapääni jotka ovat särkeneet (niin jumissa) niin hän venytteli niitä ja sanoi nivelkapseleiden olevan tukossa. Tai jotain sinne päin, älkää ampuko jos muistin väärin. Auttoi kuitenkin kun niitä venytteli ja varasin uuden ajan. Hassua oli se, ettei se oikeastaan sattunut missään vaiheessa ja mietinkin onko tästä mitään hyötyä. Jotensakin sitä aina miettii kivun kautta onnistumista (miks ihmeessä, mikä mittari sekin on??). No, koska en oikein tiedä olinko tyytyväinen vai en niin varasin tosiaan uuden ajan ja annan hänelle uuden mahdollisuuden. Jos sitten olen tyyväinen niin voin suositella teillekkin. :D

Ostin muuten pojalleni joululahjaksi pari käyntiä Pasille ja tällä viikolla hän kävi ekan kerran. Saatuaan lahjan hän meinasi, että HÄN menee opettamaan Pasia mutta kuinkas ollakkaan. Jopa hänen piti nöyrtyä sen verran, että sai myönnettyä olleensa se oppipoika treeneissä. :D Oli tykännyt treeneistä, olivat katsoneet tekniikkaa läpi ja jonkun uuden liikkeenkin oli oppinut. Ja tykkäsi että Pasi oli kiva kaveri ja sitähän hän tietenkin onkin. Jos treenaatte Helsingissä niin ehdottomasti kannattaa mennä kokeilemaan hänen treenejään. :D  Ei mennyt siis mutsin joululahja hukkaan. Kiva jutska. :D

Mitä muuta mulle kuuluu? Ei yhtään mitään. Kyselkää jos haluatte kuulla jotain erityistä ja kyselkää vaikka ette haluaisikaan tietää. En mä kerro kuitenkaan, mutta kyselkää silti. :D

Ps. Näin unta, että mulla oli kotona labradorinnoutajan pentu joka oli ruskea ja hänen nimensä oli Jeffe. Olen ajatellut, että seuraava koirani tulee olemaan kultainennoutaja ja hänen nimekseen tulee Paavo. Unessa mietin, miksi mulla on nyt Jeffe vaikka halusin Paavon? Ja onhan tämä Jeffekin kiva, mutta nyt menee ainakin 10v ennenkuin saan Paavon. Toivotaan ettei siihen oikeasti ihan niin kauan mene, vaikka toisaalta en halua missään nimessä että Wilmasta aika jättää vielä pitkään pitkään aikaan. Ristiriitaista, eikö vaan? :D