keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Dieetti etenee..

Näin se on dieetistä mennyt jo reilu viikko, vaihtelevalla menestyksellä. Siksi vaihtelevalla, että nälkä on välillä jäätävää, toisinaan et edes muista olevasi dieetillä. Tämä päivä oli sarjassamme ei mitään hätää, huomenna on hätä varmaan jo aikamoinen. No, ei pääse kyllästymään. :-)

Viikon dieettamisen jälkeen tulos oli -0,5kg. Olin tosi tyytyväinen. Ei ihan voi verrata suurin pudottajan tuloksiin, mutta enpä ole ihan samassa lähtökohdassakaan kuin he. Mittailin myös itseäni ja nekin näytti pieneneviä lukuja, mutta koska tää on ensin nestettä kuin lähtee niin en nyt niitä mittoja laita. Laitan niitä sitten myöhemmin.

Täysillä olen mennyt eteenpäin eli aivan grammalleen punninnut kaiken, ei lipsumisia yhtään. Olen tästä ylpeä!! Tosin olen ihminen joka miettii kauaaan asiaa ja päätöksen tehtyään ei siitä lipsu vaikka mikä olisi. Aikoinaan laihdutin 15kg ihan vaan päättämällä, että näin teen ja teinhän minä. Välillä nälkä aivan hirveä, mutta päätös piti. Mutta arvata saattaa, että kilotkin tulivat pikkuhiljaa takaisin, mutta se onkin sitten jo aivan toinen tarina. :D

Viime lauantaina lähdimme ystäväni kanssa kohti Lahtea ja pt-päiviä. Ystävä laittoi puhelimestaan navin päälle lähellä ollessamme ja minä sitten luin mitä se näytti. Hah, sanoin etten tajua kartanluvusta mitään, mutta lukea osaan.  Ja kas kummaa, emme todellakaan olleet oikeassa paikassa vaan jossain umpitiellä. Joo, osasin lukea, mutta sekään ei riittänyt. Löydettiin me kuitenkin perille ja ihan ajoissa jopa. :D

Olin ilmoittautunut jalkatreeneihin ja niitä sitte tehtiin. Alkulämmittelynä sai tehdä askelkävelyä, kyykkykävelyä ja mittarikävelyä (karhunkävelyä tms. ihan sama mitä se oli). Itse treeneissä teimme hack-kyykkyä joka on ihan syvältä perslihaksesta, kyykkyä tangolla, etureisiojentajia ja takareisikoukistusta. Satu oli varmistamassa hackissa ja sai siinä vääntää. Mutta kuinka hyvälle se tuntuukaan kuulla kuin ammattilainen sanoo sulle, että näyttää todella hyvälle sun tekeminen. Se lämmittää niin mieltä, että jos olis pipo päässä niin syttyis palamaan. ;-)

Sunnuntaina kävin piiitkästä aikaa lenkillä kickbikella eli potkupyörällä. Ja mitä näinkään matkalla, ihmisen joka on selkeästi päässyt uransa huipulle. Kas tässä. :-)





Jollakin täytynyt olla tekemisen puutetta, kun laittanut Aerobic-Annan puuhun. Vai jos Hän olikin Anna Puu?? :D

Sunnuntaina en sitten muuta saanutkaan aikaiseksi tehdä, makasin sohvalla ja katselin nauhoitettuja ohjelmia ja kärsin nälästä. Toisaalta ei haitannut, koska mulla oli lepoviikko meneillään, nautin siitä täysin rinnoin. Ja mieheni keksi mulle sopivaa "leffasyömistä" eli "popcorn ala Aikku. 




Yksi riisikakku murskattuna ja olipa namia syötävää ja sallittuakin :-)


Sunnuntain potkulenkillä otin pari muutakin kuvaa. Koska kukaan ei ole koskaan kehdannut mainita mitään kuvieni huonosta laadusta, saatte jatkossakin nauttia niistä. Syyttäkää siis itseänne. ;-)




Turha kysyä mitä näiden on tarkoitus esittää. Kuvaajalla ei ole mitään hajua itselläänkään. 





Kävin tällä viikolla kerran lenkilläkin, hölkäten meinaan. Ja olihan raskasta. Silloin vielä kun enemmänkin yritin juosta ajattelin aina, että kunhan laihdun niin sitten kyllä jaksan juosta. No voin sanoa, että en jaksa. Aluksi meni ihan hyvin (ehkä kilometri) sitten alkoi sattumaan pohkeisiin, etusääriin, jalkapohjiin, päähän ja joka paikkaan minkä keksin. Sitten olikin hyvä syy välillä kävellä ja kuulostella sattuuko mihinkään. Ahaa, sattuu joten äkkiä kävelyä väliin. Hah, että mä osaan huijata itseäni!! Mutta tätä herkkua luvassa tänä syksynä ainakin reilu 10 krt vielä koska meinaanhan mä siitä mitalin vielä ottaa. Muuta vaihoehtoa ei edes ole!! ;-)


Maanantaina tehdessäni salilla käsiä ja olkapäitä vähän jänskäsin kuinka käy jaksamisen kanssa. Toisiin liikkeisiin sai laittaa lisää painoa ja joihinkin sitten olis voinut vähentää, mutta ei antanut luonto periksi. Joten samoilla mentiin kuin viimeksikin. Ei siis ainakaan vielä dieetti tuonut suuria muutoksia sen suhteen. 

Tänään mulle sattui aivan huippu juttu, vieläkin hymyilyttää. :-)
Mennessäni pt-treeneihin pukuhuoneessa viereinen jumppaaja näki fitfarmin juomapulloni ja kysyi olenko valmennuksessa. Ylpeänä myönsin olevani ja kävimme siinä juttelemaan. Huomasimme, että molemmilla sama ihana valmentaja, Kaisa. Molemmilla ensin puoli vuotta valmennusta, sitten vuosi lisää. Olemme aloittaneet suunnilleen samaan aikaan. Asumme samalla paikkakunnalla (tämä jo ihme, koska treenasimme Helsingissä ja vaihtoehtoja kuitenkin satoja) ja treenaamme vierekkäsillä saleilla. Sovimme, että menemme samaa matkaa kotia. Matkalla juttelimme töistämme ja kas, meillä molemmilla sama asiakaskunta, tosin eri työt.  Ihan huikeeta mun mielestäni. Ehdottomasti menemme yhdessä lenkille joku päivä. :D

Sellaista tähän dieettiin kuuluu. Aamulla heti salille (vapaapäivän kunniaksi) ja sitten tuleekin tädin muru kylään. Iltasella vielä ystävän kanssa lenkille. Paras tapa viettää vapaansa, oletteko samaa mieltä? Miten te viettäisitte vapaapäivän?

Mitä teille kuuluu? Miten treenit on sujuneet? Entä aerobinen, onko tullut juostua, käveltyä, potkittua, uitua? Jotain tehtyä??

Nyt nukkumaan jotta jaksaa aamulla nöyryyttää rautaa :D






6 kommenttia:

  1. Kannattaa muistaa, että lenkin väsymys ja kulkemattomuus saattaa olla myös seurausta dieetistä. Itsehän yritin silloin viime vuonna BC:n aikaan mennä miinuskaloreilla ja juosta ja käydä salilla samalla, mutta eihän siitä mitään tullut, kun ei energia riittänyt. Toki hölkkä on hyvä pitää kuvioissa mukana, mutta muistaa myös kuunnella kroppaansa. Jos se ei jaksa, niin höllätä vähän. Dieetin jälkeen uusissa painolukemissa juoksu kulkee sitten lentäen! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kroppa varmaan vielä vähän ihmettelee tätä dieetti-asiaa. Tosin se tulee olemaan vielä enemmän ihmeissään kunhan tää tästä etenee. Mutta kyllä se tottuu ja tämähän kestää vain 10vkoa. Ja jos ei hölkkä nyt maistu niin kokeillaan myöhemmin uudestaan. Mikäs kiire meillä on, mihinkään?? :D

      Poista
  2. Kuulumiset: BLAAAH....! :D Lisää ja tarkemmin blogissa, jos ja kun sinne jaksan näpytellä... :D Mutta sä oot kyllä rautanen täti, hattua nostan, että jaksat painaa eteen päin! ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, rautanen täti joka nöyryyttää rautaa. :D Aikoinaan oli mainos missä sanottiin: "jos olet päättänyt niin kevyt linja". Ja mähän olen päättänyt. :D

      Käyn lukemassa kuulumisesi, tietenkin!! :-)

      Poista
  3. Haha mua alkaa hymyilyttää joka kerta kun muistelen sitä meidän tapaamista! Ihan hullua. Elämä on erikoinen :)

    Oot koukuttava kirjoittaja! Perjantaina sitten lenkkeillään.
    -Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämässä on parasta se, ettei sitä voi etukäteen suunnitella vaan kaikkea ihanaa vaan tapahtuu, kuten meidän tapaaminen. :D

      Ja lenkillä jo oltiin ja uusiks mennään. Mutta seuraavalla kerralla en juo isoa mukia kahvia ennen lenkkiä. ;-)

      Poista