Elämästä huumaantumista

Lainatakseni Matin kuuluisia sanoja: "Elämä on laiffii". Voin niin samaistua Mattiin. Sitä se elämä on parhaimmillaan, laiffii. :D

Pääsin viime viikolla tädin sydänkäpystä katsomaan. Olivat äitinsä kanssa nukkuneet hiukan huonosti ja täti reippaana valkealla ratsullaan riensi auttamaan jotta uni tulisi. Kuulostaa hienommalta mitä onkaan, oikeasti menin vaan sinivalkoisella junalla ja en siitä reippaastakaan ihan varma ole. Ei ollut mukanani edes unihiekkaa,mutta selkeästi sitä ei tarvittu vaan uni tuli muutenkin. :D 

Sillä välin kun äiti nukkui, me Vauvan kanssa hiukan hörpimme maitoa, vaihdoimme vaippaa ja pesimme pyllyä, hörpimme lisää ja välillä hän nukkui kun minä yritin ottaa sata yhteiskuvaa meistä yhdessä. Harjoituksen puutetta selkeästi, koska aina jompikumpi puuttui kuvasta. Mutta kokeilkaapa ite ottaa kuvaa vauva rinnalla nukkumassa, sitten räpiköit yhdellä kädellä kuvaa ja samalla tolkutat päähäsi, että muista hymyillä koska miehesi aina valittaa ettet hymyile kuvissa. (tota viimeistä en kyllä tajua koska toinen nimenikin on "Rouva Sunshine") :D

Välillä laitoin Vauvan kantokoppaan, kannoin keittiöön ja tein meille ruokaa. Ja kas kun äitee heräsi, oli ruokakin valmista. :D

Sitten kävimme hiukan kävelyllä, heille molemmille ensinmäinen kerta yhdessä (tai oikeastaan erikseen koska YHDESSÄ olivat sitä tehneet jo 9kk). Kävimme kaupassa ja lähdimme hakemaan mummoa lentokentältä joten saimme ekaa kertaa yhdessä mennä autollakin. Oli meillä vaan jännä päivä yhdessä. Ja niin ihana, Hän on niin ihana, että tädin sydän sulaa. <3

Ja se huumaannuttava tuoksu mikä vauvoista lähtee, siitä kun saisi hajuvettä niin päivittäin korvani taakse sipaisisin. ;-)

Viime viikolla eli elokuun eka pvä päätin, että tämän kuukauden olen täysin ruokavalion mukaisella eväillä. En lipsu suuntaan en toiseen. Painohan mulla on pysynyt paikallaan hyvin,ei suuria muutoksia suuntaan ei toiseen. Mutta koska tota mahaa riittää vaikka toisille jakaa niin sen eteen on jotain tehtäväkin. Ja en tosissaan kehtaa pyytää Kaisalta mitään dieettiä jos en pysty pysymään edes normaali syömisissäni. Katson siis tämän kuun miten menee ja sitten kysyn sitä dieettiä (tai sitten en) ;-)
Tähän mennessä mennyt hyvin, ekana päivänä ruoka pyöri mielessä koko aika, sen jälkeen ei enää. Aikku vastaan ruoka 1-0. :D

Tässä ei näytä niin pahalta mutta kun riisuu vaatteet.. 

Kesälomanikin lähestyy, ensi viikko vielä töitä ja sitten pakkaamme tavarat ja lähdemme koiruuden kans junailemaan Kokkolaa kohden. Siellä olemme neljä päivää. Launtaiksi olen varannut pt-treenin ja sunnuntaina on siskon triahlonkisat johon menossa kannustamaan ja huoltojoukkoihin. Kiva lomaviikko tulossa vaikka ei ihmeitä suunnitelmia olekkaan. 

Toiset ne osaa nauttia junassa olemisesta :-)

Sain uuden saliohjelman jossa mukana yksi koko vartalon kiertoharjoittelu. Tein sen sunnuntaina ja mietin, että tää on nopeesti tehty. No todellisuus oli vähän toista. Siinä on 15 liikettä joka tehdään kolmen pattereissa ja jokaista liikettä tehdään 15 kertaa  ja yhteensä kolme kierrosta. Eli yhteensä tulee 675 liikettä. Siihen saa kummasti menemään tunnin aikaa parin minuutin levolla kierrosten välissä. Meni siinä toista kannullista vettäkin ja hikeä ja pari kirosanaakin pääsi. Ja muutaman kerran muistin näiden välissä Kaisaakin kiitellä ja toivoa, että hän tästä lähin pitäisi kesäisin hattua päässään ettei saisi enempää auringonpistoksia. :D

Maanantaina näin pitkästä aikaa Bettiinaakin. Mielessäni oli ollut, että teen vaihteeksi jalkoja mutta joku minua jossain armahti ja töissä ollessani sain kuulla pääseväni treenaamaan torstaina duunin salille ohjatessani potilaita hommiin. Siellä ei voi tätä uutta ohjelmaa oikein muuten toteuttaa kuin jalkojen treenaamisella joten jätin siis jalat rauhaan ja Bettinan kanssa teimme selkää. 

MIKS mä aina sanon, että ME tehtiin koska vielä kertaakaan eivät pt:t ole tehneet mitään muuta kuin piiskanneet mua tekemään lisää. Ei siinä luulis hiki tulevan, kitarisapurjeet siinä saa tuuletusta korkeintaan. :D

No, siis MÄ treenasin selkää. Oli avustettua leuanvetoa, kulmasoutua, räkkivetoa (en mä tiedä oliko se ton nimistä mutta toi kuulosti kovan tädin hommalta, olenhan mä KOVA-TÄTI, murmur), ylätaljan vetoa ja muuta ja muuta.. Taisin yllättää Bettinan koska joutu välillä hakemaan romua lisää tankoon kun oli niin kevyttä. On sinne selkään jotain matkalla tarttunut, muutama lihas poikinensa     (tai no joo, tyttärinensä tai vaikka koko sukunsa) kanssa. Ja ne kehut kuulostaa aina vaan niin hyvältä ja se mielihyvä kun saa heittää onnistuneen suorituksen jälkeen yläfemmat. Sitä ei voita mikään. :D

Koiruuden kanssa joutunut näillä helteillä vähän miettimään mihin aikaan kannattaa ulkoilla. Iltapäivisin on lenkit olleet lyhyitä, aamuisin ja iltaisin hiukan viileämmällä säällä voidaan sitten lenkkeillä hiukan pidempään. Tässä eräänä iltana ollessamme lenkillä tuli takaamme kaksi neitiä ja toinen sanoi: "Voi kuin hauskasti leikattu teidän koiranne karva, aivan kuin hänellä olisi polkkatukka." Jos olet nähnyt vaivaa saadaksesi koirasi hiukan lyhyempi karvaiseksi ilman, että hän näyttää aivan idiootilta niin mielessäsi ei ehkä ensinmäisenä pyöri sana hauska kun katselet aikaan saannostasi. Tietysti kivaa, että toiset osaa arvostaa tekemääsi työtä mutta sana hauska kuulosti kuitenkin korvissani samalta, kuin: "Älä hyvä ihminen enää koskaan tartu saksiin koirasi lähettyvillä."

Tänään vietetään koko viikon ainoaa vapaapäivää. Aamulenkillä käyty ja vielä on edessä salitreeni. Launtaina saan taas tuoksutella sitä iki-ihanaa tuoksua kun Tädin muru tulee äitinsä kanssa meille isäntien mennessä juhlimaan varpajaisia. Isosiskomme saapuu myös joten on syliä missä joutuu kiertämään. No, todnäk ei äitinsä lähelle pääse kuin syömään, muuten tädit omivat ihanuuden itselleen. <3

Vauvan varpaat ovat kauneinta taidetta mitä tiedän <3 puspus