sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Tavoitteiden saavuttamista

Mullahan on ollut tavoitteet hiukan hukassa tässä hommassa. Sellainen ympäripyöreä-kunhan treeni maistuu ja on kiva fiilis- tavoite ollut ehkä se ykkönen. Millä sellaista sitten mitataan? Onko neljä kertaa viikossa salilla käynti maistuvaa treenausta vai pitääkä maistua rauta suussa vai miten tää mitataan? Entä fiilistä? Milloin se on tarpeeksi hyvä ja voiko sitä aina vaan parantaa? Vaikeita kysymyksiä, jokainen voi vastauksia miettiä itse. Täältä niitä ei taida tulla :D

Jossain vaiheessa ajattelin yhdeksi tavoitteeksi, että saan vedettyä leukaa. Olin jo valmiiksi sitä mieltä etten koskaan tässä tule onnistumaan (hyvä lähtökohta). Enpä sitä sitten koskaan ole juurikaan yrittänyt paitsi tällä viikolla salilla ajattelin kokeilla, kun smith-tanko oli taas fiksusti jätetty ylä asentoon. Nappasin tangosta kiinni ja vedin.. Hups, jäi varmaan parista sentistä kiinni ettenkö sitä olisi saanut menemään. Mä olin niin innoissani, että kiljuin ja mekastin: "Näittekö, mä melkein sain vedettyä yhden leuan?" Salilla kanssani oli muutama mies ja voitte vaan kuvitella heidän huvittuneet ilmeensä kun olin sen näköinen, että kävelin vetten päällä tai paransin pari kuolevaista vähintään. Toinen sanoikin, ettei enää yhtään ihmettele miks tavoitteita pitää asettaa. Jos niiden saavuttamisesta tulee noin iloiseksi. :D

Seuraavana aamuna herätessäni mietin ensinmäisenä mikä päivä on (aina herättyäni on eka ajatus- mikä päivä?) ja heti seuraavaksi mietin, kuinka sain melkein yhden leuan vedettyä. Todella suuri juttu siis mulle. :D 

Perjantaina vein töihin herkkua koska lauantaina mulla oli syndet. Porukka kysy mistä hyvästä nämä on? "Sain eilen melkein yhden leuan vedettyä". Tähän kaveri, että mitä herkkua mahdatkaan tuoda kun saat niitä vedettyä useamman. Nähtäväksi jää.. :D

Eilen sitten kävimme ostamassa kotiin leuanvetotangon jotta pääsen/pääsemme treenaa sitä lisää. Ja nyt meni puhtaasti, ei mitään melkein leukaa vaan kunnon veto. Juma mikä fiilis. Nyt en minäkään enää kyseenalaista tavoitteiden tärkeyttä. :D Laitoinpa pojalleni viestin, että sain yhden leuan vedettyä, tuletko meille kisaamaan joku kerta? Heti kun olen kuulemma valmis haastamaan hänet. Kysäsin montako hänellä menee? 20 kuulemma. Mutsi näsäviisaana: "Tangon pitää olla myös kiinnitetty johonkin, ei pelkkää tankoa ojennella ylös alas". Hän olikin siis ilmeisesti ymmärtänyt asian ihan väärin, onneks mutsi taas korjasi. ;-)

Tosin itsekkin sillä lailla kehittyisi paljon nopeammin. Eka iltana menis ehkä 100 ja seuraavalla jo 150 jne. No, nyt se on kiinni jo oven pielessä joten olkoon nyt siellä toistaiseksi. Jos vaikka kohta saisin jo toisen, toivotaan ainakin ettei siihen mene seuraavat 47v. :D



Ilmeet on ainakin suht vakuuttavat :-)



Eilen meillä oli myös kihlajaispäivä mun synden lisäks. Isäntä viime vuonna maksimoi mahdollisuutensa muistaa kaksi juhlaa vuodessa, kihlajaispäivän ja mun syndet= yhdistämällä ne.  Niinpä kävimme paikallisessa ravintolassa syömässä. Ite otin pariloidun broilersalaatin (Kaisan luvalla) ja isäntä söi jonkin sortin hullunlehmän piffin. Siinä salaatissa oli tasan kurkkua, tomaattia, amerikansalaattia sekä säilyke ananas ja persikka. Päällä se pariloitu broilerfile palasina sekä soossi. On meinaan hinnoissaan säilykehetelmät ja salaatti kun sen verran maksoi. Enpä huomannut kuvaa ottaa siitä annoksesta. Maistui kuitenkin tosi hyvälle, ei voi kieltää. :-)

Kävin eilen synden kunniaks veivaamassa Pasin kanssa olkapäitä ja händyi (Pasin sanoin "hinkataan tumppuja") :D
Tein taas sen sata erilaista liikettä, nimiä en tosiaan muista. Hän kysyi oletko tehnyt tälläistä tai tollasta? No kun en tiedä niistä liikkeiden nimistä niin enpä osaa sanoa. Taas hänen kysyttyä jostain liikkeestä kysyin häneltä: "Pasi, tiedätko mikä on boullabaisse?" Ei hän tiennyt. "No se on kalakeitto, mutta yhtä paljon mä teidän noista liikkeiden nimistä". :D Tässä on muuten kuvaa jos ette te tienneet. ;-)





Oli muuten todella hyvä jumppa. Vielä illallakin käsiä särki, tiesin siis jotain tehneeni. :D Se tunne on vaan niin ihana, en voi tarpeeksi sitä hehkuttaa!!

Tapahtui hassu tapaus pukuhuoneessa. Siinä palkkaria juodessani kanssa treenaja kysyi: "Oletko sä "Aikku"? Ihmeissäni myönsin olevani ja hän varmasti näki kysyvän hölmistyneen ilmeeni ja sanoi: "Luen sun blogia, et ole nyt hetkeen päivitellyt sitä." Oi mikä lämmin mieli mulle tuli, tätä joku oikeasti lukee!! :D Siinä sitten viskattiin tassua ja selvisi, että hän on kans yhtä hyvässä ja hellässä huomassa kuin minäkin eli Kaisan valmennuksessa. Tunnistat varmasti itsesi, oli tosi kiva tavata!! Ja jätäppä puumerkkisi tänne, kerro ainakin millaiset Pasin treenit sulla oli. :-)





Treenin jälkeen käsi nousi vielä sen verran, että sai kuvan otettua :-)

Meidän naapurissa asuu kauan jo korkkia ja pullon pohjaa katsellut herrasmies. Eilen kun olin menossa koiran kanssa ulos makasi hänen oven takanaan toinen samanlainen herrasmies. Häneltä oli tosin mennyt jalat alta ja vahinkokin oli päässyt housuun tulemaan. En tiedä tuliko vahinko kello kaulassa vai ilman. ;-) Yritin häntä siitä nostaa, mutta herra oli kuin spagettia, ylikypsää  sellaista. Hain mieheni paikalle mutta ei auttanut. Siinä setä makasi. Oli hän jossain vaiheessa siitä ylös päässyt kun ei enää illalla siinä maannut. 
Kävi mielessä, ettei hänkään varmaan aikoinaan suunnitellut alkoholistin uraa. Varmasti oli muut suunnitelmat mutta näin pääsi käymään. Harmi hänelle!! 

Dieettiä on nyt viisi viikkoa takana ja saman verran edessä. En tiedä onko tällä viikolla tapahtunut mitään painon suhteen koska en ole käynyt vaaálla. Huomenna olisi totuuden hetki ja keskiviikkona mulla on Kaisan kanssa strategia palaveri. Hiukan jännittää onko mitään tapahtunut. Tälle viikolla on nyt tullut neljä sauvakävelyä ja kolme salia. Tän päivän sali jäi nyt väliin koska olo on hiukan tukkoinen. Eilen kävin aamusta sauvaileen ja kas kun olikin liian lyhyet sukat jalassa. Lopputulos oli tälläinen, auts. 




Onneks pääsin tänään kuitenkin sauvailemaan kun vaihdoin toiset kengät. Ensi viikolla onkin lepoviikko ja tiedossa pelkkää aerobista eikä yhtään salia. Koska tänään jäi sali väliin niin menen varmaan ens sunnuntaina jo vaikka vielä vapaata olisikin. No, antaas kattoo mihin tää olotila kehittyy. Ihanaa viikkoa teille kaikille, voikaa hyvin ja nauttikaa syksystä!! :D














10 kommenttia:

  1. Tavoitteet ja niiden asettaminen on mulle ollut aina ihan pirun hankalaa. Tokihan siellä takaraivossa on se mielikuva siitä fitnesskissasta, mutta ne välitavoitteet onkin sitten asia erikseen. Huhtikuussa aloittaessani MSF:n Bodycampilta pistin tavoitteeksi juuriin saman, minkä itsekin alussa mainitsit: kunhan treeni maistuu, ruoka on hyvää jne. Päätin myös, etten stressaa liikoja ja jos tulee eteen yhdet kinkerit niin voin syödä palan kakkua tai muita tarjottavia ilman karmeeta morkkista. Sillä tiesin, että jos menen "en voi syödä mitään" -tyylillä, repsahtaisin jossain vaiheessa aivan varmasti. No alkuun menikin kaikki hyvin sen 2 kuukautta, mutta sitten mä tajusin etten ollut pitänyt kevyitä viikkoja yhtään ja aloin väsyä. Sitten tuli hellekesä ja motivaatio laski. Sitten asunnon ostamiset, rempat ja muutto. Tässä sitä nyt ollaan. Varmaan kuukausi ilman treenejä takana ja ruokapuolikin mennyt vähän miten sattuu :/ Mutta täältä ei voi kun vain nousta, eikö? :) Onneksi uusi puolivuotinen taival alkaa 28.10. niin viimeistään silloin pääsen jatkamaan normaalia elämääni. Toivon kyllä, että keittiömme valmistuiisi ennen sitä (hyvin todennäköisesti niin pääseekin käymään), joten ruokapuolikin korjaantunee ennen valmennuksen kakkososan alkua. Mutta ne tavoitteet, mitkä voisi olla realistiset tavoitteet sen suhteen? hmm...

    Hirmu pitkät sepustukset tuli nyt :D Sun blogisi on ihan loistava ja aion kyllä jatkossaki kommentoida enemmän kunhan löytyy aikaa olla koneella ja lukea (sekä kirjoittaa itse) blogeja :) Se fiilis on kyllä huikea kun joku tunnistaa sut :D Mut tunnistettiin Tampereella yhteistreeneissä ja haluttiin ottaa oikein yhteiskuvakin :P Hehhe... Mutta sä oot kyllä rautanen mimmi! ;) Hattua nosta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura kommentista ja täällä ei pituudella ole väliä. ;-)
      Tavoitteiden asettelu on vaikeaa. Ensiks pitäis kai miettiä mitä haluaa ja sit määrittää ne tavoitteet. Ite en ole koskaan ollut tavoitteellinen ihminen niin sen takia se nytkin on vaikeaa.
      Mutta jäädään miettimään niitä vielä :D

      Ja tosi kivaa tietty kuulla jos tykkäät lukea näitä höpinöitäni. Itse luen mielelläni sun blogia, tuolla se on suosikeissa muillekkin vinkkinä. :-)

      Poista
  2. Myöhästyneet Onnittelut!
    Käytiin eka Pasin kanssa läpi mun uutta treeniohjelmaa. Muutama uusi liike siinä oli mitkä piti tsekata, että tulee tehtyä oikein. Onneksi jäi aikaa myös treenille. Vedettiin sitten pakara-takareisi jumppa, mun suosikki. Ihan hiton hyvä treeni oli. Kuolemahan siinä tuli ;), jalat ihan soosii :)
    Oli kyllä mukava tavata! Mulla tulee tän kuun lopussa vuosi täyteen valmennusta, enkä ole montaa tiimiläistä tavannut. Yritän nyt marraskuussa päästä pt-päiville vihdoin ja viimein ekaa kertaa.
    Me ehkä törmätään joku lauantai uudestaan Meijerillä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista. Tän ikäisenä ei pitäis paljoa ikäänsä alkaa mainostamaan, alkaa kaiken maailman vaivat heti iskeä kimppuun kun kuulevat minkä ikäinen olenkaan. (sehän ei tietty vielä näy naamasta) ;-)

      Pasin treenit on ihan huippuja, kuten Jarin, Kaisan, Bettinanja kaikkien muidenkin.
      25.10 sama aika niin olen Meijerillä. Varaanko meille jo valmiiks vierekkäiset pukukaapit? ;-)

      Ja ehdottomasti pt-päiville, aina tapaa mukavia ihmisiä ja tunnelma on vertaansa vaille. Mukaan vaan ja sovitaan joskus vaikka omat yhteiset treenimme. Mä osaan huutaa vieressä jaksaa jaksaa, vielä 5 menee.. :D

      Poista
  3. Hyvä Aikku, sä olet rautainen nainen! Mulla oli joskus tavoitteena tuo leuanvetohomma mutta sitten se projekti hyytyi:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt Satu lämmittelet projektin uuteen liekkiin. Mulla menee kohta jo kaks leukaa, mä olen ihan liekeissä!:-)

      Poista
  4. On ihan sama keneltä treenit ottaa niin kuolemaa aina pukkaa ;) Jepulis, varaahan meille kaapit ;), tuun 25.10 sun jälkeen treenaamaan. Lopetin 3-vuorotyön niin nyt pääsee paremmin pt-päiville. Olisi kyllä kiva mennä yhdessä joskus treenaamaan jos vaan saadaan aikataulut sopimaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä teen päivätyötä, ympäri vkon. Ollaan yhteyksissä fb tai viimeistään 25.10 nähdään. :D

      Poista
  5. Hyvä sinä! Onnea! Kun yksi leuka menee, niin sen jälkeen menee hyvin pian enemmänkin. Itse treenasin ekaa puoli vuotta ja sitten ne vaan lähti sujumaan. Tosin ei vieläkään monta mene, mutta kuitenkin. Hyvä harjoitus on mennä yläasentoon roikkumaan ja sitten vain jarrutella alas, tuolla minä treenasin itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en voi ton leikatun olkapääni takia roikkua yhtään ylhäällä. Ylöspäin menee mutta alaspäin ei. Ja taitaa jäädä leuat mun kohdallani muutamaan koska alkaa sattumaan kyynärpäihin niin vietävästi. Mutta jo tähän kahteen mitä nyt saan olen enemmän kuin tyytyväinen. :D

      Poista