perjantai 17. lokakuuta 2014

Sadannes postaus


Hupsista keikkaa, on jo sadannen postauksen aika. Kun aloitin tän blogin pitämisen ei tullut mieleenikään, että tätä ainakin 100 kertaa päivitän tai tätä kukaan koskaan lukisi (paitsi mieheni jonka olen uhkailulla, kiristyksellä ja lahjonnalla saanut tätä lukemaan.) En edes kerro millä jouduin häntä uhkailemaan: D

Nyt kuitenkin on sadannen postauksen aika ja siksipä onkin hienoa, että voin sanoa tietäväni mitä haluan tulevaisuudessa. Olenhan mä tätä märehtinyt jo moneen kertaan, mutta itselleni tyypilliseen tapaan mietin / murehdin / märehdin / vatvon jne asiaa joka suunnalta, sivulta, edestä ja takaa ja sitten teen päätökseni joka pitää. Siinä ei sitten päätäni käännä kukaan eikä mikään jos olen jotain päättänyt. Ja nyt mä olen !! 

Entä miten sitten loppujen lopuksi sain päätökseni tehtyä? Siina auttoi Iso-Arska ja hänen puheensa. Kuuntelin hänen kuusi ohjettaan / sääntöä ja ne kolahti mulle kuin metrin halko päähän. Voin kuvitella, että ihminen joka tulee uskoon kokee samanlaisen tunteen, mä taisin tulla Arskaan. 
:D

Tässä teillekkin kuunneltavaa, ei ole pitkä pätkä joten ehkä jaksatte katsoa. ;-) Ja myönnän heti etten kaikkea tajunnut, mutta tarpeeksi ymmärtääkseni tarpeellisen. Ja paatoksellisuus paistaa äänestä, tiedä minkä kyläsaarnaajan maailma on Arskassa menettänyt. :D





No entä mitä mä sitten päätin. No vein hiukan pidemmälle sen, mitä olen jo ennenkin päässäni pyörittänyt eli 50-vuotiaana niin kovassa kunnossa, että halutessani voisin lähteä kilpailemaan. Nyt mä haluan tosissani mennä kohti tätä unelmaa, Arskan puheet mielessäni.

1. Luota itseesi

2. Riko rajoja

3. Älä pelkää epäonnistumista

4. Älä välitä ”mollaajista”

5. Tee kovasti töitä

6. Anna jotain takaisin




Ja lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että kun pystini sieltä lavalta saan niin Isolle-Arskalle lähtee ensinmäisenä kiitokset, mietin täällä jo kiitospuhettani valmiiksi. :-) Onneks mulla on aikaa tän unelmani saavuttamiseen, kolme pitkää vuotta jotka voi kohta tuntua turhankin lyhyiltä. 

Ja tiedän ettei kaikki ole tavoitteistani samaa mieltä, mutta antakaa mun haluta mulle tärkeitä asioita niin minäkin annan teidän haluta omianne. ;-)

Koska tämä taitaa olla nyt videoblogi koska tässä tuli jo yksi niin laitanpa tähän toisenkin videon. Tää ei kans ole pituudella pilattu joten teidän ei tarvitse lähteä hakemaan leffanameja eikä kaivautua sohvannurkkaan tätä katsomaan ellette välttämättä halua. Jaksatte luultavasti katsoa ilman evästä ja hyvää asentoa. ;-)





Sain Katjushkalta facessa haasteen kuvata viikon liikuntojani. Se on jäänyt siellä tekemättä, koska en viitsisi ihmisiä kiusata liikunnoillani koska uskon ettei se heitä kiinnosta kuitenkaan. Te rakkaat lukijat olette eri asia kun täällä olette. (täällähän ruoditaan vain ja ainoastaan mun liikuntasuorituksiani) ;-)
Tässä siis muutama kuva tältä viikolta vaikka viikko ei olekkaan vielä loppunut. 

 Olen siis käynyt kolme kertaa salilla, crossannut kotona, sekä käynyt sauvakävelyllä pari kertaa. Huomenna vuorossa ystävän kanssa kävelyä ja vielä kerran salia. Viikossa tulee siis 8 treeniä. :-)



Nyt kun alkaa taas olemaan flunssaa siellä ja tautia täällä, olisi mielestäni kohtuullista odottaa että aikuiset ihmiset osaisivat käyttäytyä sen mukaan. Junassa eräänä aamuna tässä, vieressäni istuva mies yski ja köhi eikä puhettakaan, että laittaisi käden suunsa eteen. Häntä vastapäätä oleva herra yritti kauniisti asiasta sanoa, toinen oli kun ei olisi kuullutkaan. Sama juttu hetken päästä. Tällä kertaa herra sanoi hiukan kovempaa ja toinen ei voinut enää näytellä kuuroa koska varmasti sen kuuli. Ja mitä teki hän?? Katsoi sanojaa kuin hän olisi vähintään pyytänyt laulamaan aarian kiinaksi!! Teki mieli lyödä lehdellä (kirjalla) päähän ja sanoa: "Käyttäydy!!" Ei kai ole mikään ihme jos joka puolella sairastellaan kun kanssamatkustajat ovat tuota luokkaa??!!

No entäs tänään kotiin tullessani? Naapuri penkissä nuori mies puhui äänekkäästi puhelimessa kuinka oli mennyt työhaastattelu hyvin, tenttikin oli onnistunut mutta se mikä sai mut kateelliseksi oli kun kertoi kuulijalleen, että hänellä on vielä mähinääkin illalla. Ei harmainta aavistustakaan mitä mahtoi olla mähinä, mutta se kuulosti just siltä mistä jokainen itseään kunnioittava keski-ikäinen naisihminen voi vaan uneksia!! Kukapa ei haluais perjantai-iltaansa kunnon mähinöitä?? No, mullapa onkin itelläni täällä omat mähinät meneillään enkä kertonut niitä puhelimessa olevalle kundille. Eipä tarvinnut hänen kuulla kuinka kivasti MÄ vietän perjantaini tai oikeastaan koko viikonloppuni meinaan YKSIN!! Olis kundi kalvennut kateudesta kuitenkin jos olisi kuullut (tai sitten ei, vain me iäkkäämmät osaamme arvostaa tätä asiaa)!!! :D

Nyt kun lehdistä puut tippuu vai miten se meni, no liukasta on niin sauvat meinaa lipsua kävellessä. Ikävältä tuntuu, kokeilkaa vaikka. Hyvin saatan taas samaistua meidän hiihtäjiin ja voisin huudella matkalla: "Havuja, perkkele", mutta mua tuskin kukaan kuulisi (aamuisin lenkillä klo 5) niin en ole sit viitsinyt huudellakkaan. Voisin tietty jättää sauvat kotiin, mutta koska kohta pian on tulossa 50- kerran mitali niin pakko on nyt jaksaa. :-)

Koska mulla on huono huumorintajua ja tykkään Fingerborista niin pakko jakaa teidän kanssanne tämä, muistakaa välillä yllättää puolisonne. ;-)





Ihanaa viikonloppua teille kaikille, yhdessä ja erikseen. :-)






4 kommenttia:

  1. Yksillä messuilla käydessäni ja "kokonaisvaltainen hyvinvointi" -luentoa kuunnellessani (Valmentamolta) tajusin erään todella tärkeän itsestäänselvyyden, jota ei vaan blondi ole itse osannut ajatella.

    Saatiin luennon aikana tehdä pari interaktiivista tehtävää. Ensimmäisessä piti laittaa simmut kiinni ja ajatella hetken aikaa lausetta: "Minä yritän ajaa autoa, minä yritän ajaa autoa...". Seuraavaksi meidän käskettiin ajatella: "Minä ajan autoa, minä ajan autoa..". Vasta tämän harjoituksen jälkeen tajusin, että jos jotain oikeasti haluaa, on ajattelutapa muutettava sellaiseen muotoon, että sen oikeasti toteuttaa. Jos vaan yrittää niin eihän siitä mitään tule. Mutta kun ajattelee jo siinä muodossa, että sen toteuttaa niin silloin se on helpommin saavutettavissakin.

    En tiedä, oliko tässä nyt päätä saatika häntää :D Mutta pakko oli päästä kertomaan tämä blondin oivallus :P

    P.s. Vingerporit on parhautta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, tässä oli hyvin pää ja häntä ja koko kroppakin mukana. Ja aivan oikean oivalluksen olet tehnyt, sun pitää uskoa itse kykeneväsi tehdä jotain muuten et onnistu!! Ei siis ajatella, että yritän tehdä vaan tehdään, näin se meidän mieli työskentelee.

      Ite olen huomannut tuon ajatuksen tärkeyden esim. prässiä tehdessäni. En mene sen alle ajatellen, että yritänpä nyt työntää tuon 10x vaan mennessäni siihen ajattelen, että mä työnnän sen 10x.

      Itseensä uskominen on varmasti kaikkein tärkeintä, jos et sä itseesi usko niin kuka sitten?? Lapsilleni yrittänänyt aina opettaa, että yritä, yritä, yritä, muuten et voi tietää onnistutko. Ja jos et heti onnistu niin seuraavalla kerralla sitten, tai sitä seuraavalla jne. Mutta älä anna periksi!!

      Laura, myöskään me ei anneta periksi mielelle vaan mennään tavoitteitamme kohdin, ehkä hiukan kiertotietä mutta maaliin me tullaan koska me uskomme itseemme ja me uskomme toisiimme!!! :-)

      Poista