tiistai 31. joulukuuta 2013

Tämän vuoden saldo

Näin vuoden viimeisenä päivänä kai kuuluu ynnätä yhteen mitä tämä vuosi toi tullessaan, joten kai minäkin sitten niin teen. :)

Viime vuonna samaan aikaan päätin kuten joka vuosi olin päättänyt, olen paremmassa kunnossa vuoden päästä. Tämä lupaus ei vaan tupannut koskaan toteutumaan, mutta nyt ehkä sanoin sen jotenkin päättäväisemmin tai jotain koska nyt oikeasti jotain myös tapahtu. 

Tammikuussa aloitin FitFarmin superdieetin ja samalla alkoi aamuaerobiset ja omien eväiden teko (koululla olisin saanut ilmaisen ruoan, mutta minä tyttö söin omia vihreitä vihanneksia) :)
Salillahan olin käynyt vuosia, mutta nyt treenit olikin ihan erilaisia. 
Tuloksia tuli ja mieli oli mahtava. Kiloja lähti "vain" 3,3kg mutta ympärysmitta pieneni huomattavasti. 

Perustimme SD:n porukan kanssa oman FB ryhmän jossa jaoimme ajatuksia ja fiiliksiä. Tästä porukasta reilu 10 lähti mukaan BodyCampin Ladypower haasteeseen (minä mukaanlukien).
Saimme jatkuvasti päivittyvät treeni- ja ruokaohjeet. Ohjeissa ei mitään vikaa, saliohjelmat olivat tosi hyviä mutta jokin siinä mätti itselläni. Oliko jonkinlaista väsymystä vai mitä, mutta en pysynyt ohjeissa eikä tietenkään tuloksiaan voinut tulla. Korostan kuitenkin, ettei tämä ollut mitenkään BodyCampin vika vaan syy löyty hänestä joka näkyi peilistäni kun sinne katsoin. ;)

Voisiko sanoa, että tästä se idea sitten lähti. Mietin, pähkäilin ja laskeskelin onko mahdollista lähteä mukaan FitFarmin pt-valmennukseen. Päätin sitten kerrankin olla itsekäs ja ajatella itseäni, kukas muukaan minua ajattelisi :) Niinpä aloitin syyskuussa valmennuksen ja näillä näkymin meinaan myös jatkaa matkaani heidän kanssaan ainakin seuraavan vuoden. :)

Tänä vuonna treenejä tuli 275 kertaa joista kuntosalia 112 kertaa ja kävelyä 90 ja crossausta 26 kertaa. Muut oli sitten jotain muuta.
Joka vuosi olen päättänyt, että vähintään 200 krt pitää tulla ja kerraksi lasken vähintään 40min liikunnan tai sellaista jossa syke nousee. Normaaleja koiran ulkoituksia en laske ellemme ole kunnolla kävelleet, ei pelkästään hihnan perässä kävelyä. :)

Saavutukseksi pitää tietty myös laskea valmistumiseni lähihoitajaksi. Sain mielenkiintoisen työpaikan jossa tulen varmasti paljon oppimaan ja viihtymään. 

Nuorimmaiseni muutti pois kotoa joten nyt olemme jo miehen ja koiruuden kanssa kolmistaan. Ihan näinä päivinä miehestäni tulee myös Vaari joten kohta joutuu menemään Vaarin viereen nukkumaan (ja me ollaan niiiiin nuoria vielä) ;)

Kaikenkaikkiaan tämä on ollut mahtava vuosi, voin hyvällä mielellä sanoa olevani onnellinen ihminen. Ja se onnellisuus on sitä, että saa mennä salille ja tehdä kunnon treenin. Ja niin minä meinaan tehdä näin viimeisenä päivänä tätä vuotta, ensi vuoden aloitan aamuisella lenkillä. :)

Oikein hyvää Uutta Vuotta teille kaikille, olkaa onnellisia <3





Arvatkaas mitä tää on? No, voin kertoa ettei mieheni päivät vielä päättyneet vaan tiputin TexasPeten lattialle :/  On meinaan ärsyttävää kauhessa nälässä, ruoan ollessa pannulla maustamista vailla valmiina, alkaa siivomaan lattiaa. Teki mieli jättää siihen kunnes olisin syönyt. En uskaltanut kun en tiennyt milloin isäntä palaa kotiin ;)


lauantai 21. joulukuuta 2013

Se oli sitten siinä..

..opiskelu meinaan. Eilen sain koulusta paperit ja virallinen tutkintotodistus tulee aikoinaan perässä. Olen siis lähihoitaja, ihan iholle pyrkivä suorastaan. :) Työsopimuksen kävin kirjoittamassa tällä viikolla joten ensi vuodeksi on töitä tarjolla. Sen jälkeen on tilanne taas ihan uusi ja sitä mietitään silloin, ei nyt. Olen mä vaan niin happy, kun asiat järjesty kuin itsekseen :)

Tällä viikolla kävin taas pt-rääkissä. Nyt tehtiin selkää ja rintaa uuden ohjelmani mukaisesti. Täytyy sanoa, ettei penkkipunnerrus ole sitä parasta mua, mutta uhosin tietty että katotaan kuukauden päästä uudestaan (olis varmaan kiukuspäissään pitänyt sanoa hiukan pidempi aikaväli, ei kuukaudessa ehdi ihmeitä tapahtumaan). Rinta on kohta rottingilla, hyvä niin koska ei siellä kohta enää muuta olekkaan. :D Uusi ohjelma on niiiiin hyvä, mä olen ihan liekeissä sen kanssa. On jaettu kolmeen päivään jota tehdään kiertävänä neljä kertaa vko. Aamuaerobisia on enää kolme (tai olisi neljä, mutta teen joka kerta pidemmän niin saan tiputettua yhden pois). On muuten kummasti helpompaa suunnitella liikuntojaan kun ei ole kuin kolme aamulenkkiä. :)

Olimme eilen kuuntelemassa Raskasta Joulua. Minä joka en pidä juurikaan hevystä enkä Joulusta, mutta kun nämä yhdistettiin jo vain minäkin pidin, suorastaan rakastuin. Ehdottomasti tästä tehdään meille jouluperinne :)








Tänään pitää alkaa siivoamaan ja kaupasta pitää hakea ruokoo jouluksi. Mun lapset tulee aattona syömään ja miehen lapset puolisoineen tulee sitten illemmalla. Perinteinen joulu siis tulossa :)


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

3 kuukauden edistyskuvia

On aika tilittää kolmen kuukauden fiiliksiä jotka tietenkin ovat aivan mahtavat. Aluksi tuntui, ettei asiassa tule mitään edistystä, mutta valmentajani hiukan puhuessa järkeä päähäni ja käskiessä ottaa kuvia, huomasin itsekkin että tapahtuuhan tässä vaikka mitä vaikka ei kaikki vaaálla näykkään. (huh, olihan pitkä lause, ihan alkoi hengästyttää kirjoittaa sitä) :)

Otin mittoja ja näkeehän niistäkin edistyksen:

Paino              65,3kg --> 63kg
Vyötärö          85cm --> 79,5cm
Lantio             97cm --> 96,5cm (vuoden alussa 105cm)
Oikea reisi      60cm --> 58,5cm
Vasen reisi      60cm --> 57,5cm
Rinnan päältä  95cm --> 90,5cm
Rinnan alta     81cm --> 79,5cm
Napa               86cm --> 84,5cm
"Röllö"            92cm --> 90cm (vuoden alussa 99cm)  

Jotta pelkät numerot ei jäisi näytöksi niin uskaltaudun laittamaan tähän kuvani, jokainen katsoo omalla vastuullaan!!!! :)


Nämä kuvat otettu valmennuksen alkaessa.



Nämä ovat kuukauden päästä.


Nämä nykyhetken kuvat eli valmennusta kestänyt 3kk.




Väkisin tässä tulee mieleen, että mitä sitä ehtii vielä kolmessa kuukaudessa tapahtua kun tälläinen muutos tapahtunut jo nyt. Vai näettekö te muutosta, onko itselläni vaaleanpunaiset lasit taas päässä? :)

Huomenna pääsee taas treenaamaan, mä olen niin odottanut sitä. Tää vkl mennyt täysin töissä, vaihtelua tosin tuo se, että tästä saa palkkaa. Sanoisinko jopa mukavaa vaihtelua. :)

Nyt eväiden laittoon jotta jaksaa illan painaa. Nauratti eilen, kun menin töihin. Olin siellä kesän töissä ja muutosta on siihen tapahtunut osaltani. Työkaveri ei halunnut edes katsella minua, kun olin niin kutistunut. (no en varmaan ihan niiiin paljoa mutta itse oli ensin laihtunut ja nyt taas lihonnut joten toisen onnistuminen taisi hiukan korveta mieltä.) ;)

Vanhan sanonnan mukaan: "Kosketelkaa toisianne." :)


keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Mä olen ihan hu-kas-sa!!

Näin on nyt päässyt käymään, olen hukannut itseni. 
Olen nyt opiskellut 2v ja ensi viikolla saan koulusta lähihoitajan paperit ja viralliset tulevat sitten myöhemmin. Yksi ajanjakso elämässä alkaa olemaan ohitse ja seuraava alkamassa. 
Nyt tuntuu kuin olisin kadottanut oman identiteettini. En ole enää opiskelija mutta en vielä lähihoitajakaan (ainakaan varma, osaava, kaiken tietävä), en myöskään enää kokki/tarjoilija, en oikeen äitikään koska lapset jo maailmalla jne. Mä en enää tiedä mitä mä oon vai olenko mitään.. 

Tuntuu kuin olisi kuplassa joka poksahtaa kohta, leijuisin tyhjiössä jossa ei ole muita kuin minä. Olen kuin hukkuva oljenkorressa kiinni.. Mä haluan löytää itseni, auttakaa kaveria hädässä ;-)

Tämä vko lepoa ja olen mä levännytkin, ainakin öisin. Nyt pitää katsoa kaiken maailman nauhotukset ja Netflixin ohjelmat jotka löytyis omasta dvd-hyllystäkin, mutta pakko saada jotain tekemistä ettei ehdi miettiä itseään.. 

Miettinyt jatkanko valmennusta tämän session jälkeen ja tullut tulokseen, että jatkan. Hyvähän sekin on miettiä jo valmiiks kun edellistäkin on vaan kolme kuukautta jäljellä. Eihän tässä ehdi mieli muuttua kuin jotain sata kertaa tai mun tapauksessa tuhat kertaa. Tai kuka niitä jaksaa edes laskea :-)

Sain uuden saliohjelman, mä olen ihan liekeissä (ehkä mä sit nousen tuhkasta ja entistä eheämpänä itsenäni..) Kyllä nyt lähtee loputkin laardit. Viikonlopun aikana ajattelin otattaa kuvia (ihan kotitekoisia, en mene mihinkään valokuvausstudioon kuvattavaks vanhoissa alusvaatteissani) ;-) Tänään kun virallisesti tuli 3kk valmennusta täyteen niin kävin vaaálla. Painoa lähtenyt -1,7kg joten eri tyytyväisiä ollaan. Mittailen viikonloppuna niin nähdään centit.

Nyt hukkaan itseni sohvalle, joku ääliö oli hukannut meidän tv-kanavat joten jatketaan nauhoitetuilla ohjelmilla. Onneksi niitä riittää ;-)

Tässä vielä pari kuvaa. Noi silikonivuossa olevat buddingit ei sitten tosiaankaan lähtenyt vuoasta kuin lusikalla ja lautasella se oli kuin koiran kerran syömää jotain.. Mutta eilinen salaattini näytti aika fressiltä ja sitä se olikin. Kaali ja puolukka sen joukossa teki kivat sävärit :-)




lauantai 7. joulukuuta 2013

Lepoviikkoa odotellen..

Nyt on kohta kolme kuukautta painettu aika kovaa tahtia (ainakin omasta mielestäni) Ensi viikolla on ansaittu lepoviikko eli silloin vaan maataan sohvalla ja syödään rasvaisia herkkuja :-)
No, ei tietenkään, mutta treenit on jäissä ensi viikon. Ja kroppa oikeasti jo kaipaa sitä, levolla ne lihakset kai kuitenkin kasvavat??!! Piti ottamani kuvia edistyksestä, mutta hovikuvaaja kieltäytyi ottamasta. Eilisestä sen verran turvoksissa jotta kuvat tulevat ens vkl vasta. Jos vaikka uskaltautuis laittamaan niitä tännekkin. ;-)

Tiistaina kun menin aamusta salille, mietin matkalla että olisi pitänyt soittaa pojalleni onko hän tulossa. Käymme samalla salilla, eri aikaan vaan. Hän käy aamupäivisin kun minä vasta illalla. Nyt kuitenkin satuttiin samaan aikaan sinne. Montaa ihmistä ei siellä ollut, mutta hän oli sen näköinen että älä mutsi todellakaan tule puhumaan mulle mitään. Pakkohan se oli toista vähän kiusata ja mennä höpöttämään ja pitihän sitä vähän hänelle pullistella hauistakin ;-)
Eilen sitten meidän kaikki jälkikasvu (sekä mieheni että minun) oli meillä syömässä ja kundille asiasta sanoin niin kiisti täysin asian. Tottakai saa tulla juttelemaan, ei hän mutsiaan häpeä. (ei ainakaan kohta kun mutsi on niiiiiin hyvässä kunnossa) ;-)

Tänään olisi vuorossa taas salilla käyntiä, aerobisen jo ehdinkin tehdä. Iltapäivällä mennään sukulaisille kylään syömään ja iltaa istumaan. Taas saa selitellä miksei syö sitä eikä tätä. Selittely alkaa jo tervetuliaisjuomasta joka varmastikkin on glögiä. Tähän mennessä olen aina ottanut sen holittoman, nyt en ota sitäkään kun siinä on sokeria. Huvittaa kun sukulaiset ovat aina niin huolissaan siitä mitä syön ja mitä en. Jossain vaiheessa olin täysin gluteenittomalla ruokavaliolla ja nyt en käytä edes gluteenittomia tuotteita. Laktoositonta pitää myös olla, enpä ihmettele ettei toiset pysy perässäni ;-) Yrittänyt sanoa, että älkää minusta välittäkö, syön mitä syön ja jätän sopimattomat syömättä. No, katotaan miten tänään käy. Lupasin tehdä itselleni jälkiruokaa/kahvileipää. Laitan valkosuklaapuddingia piparkakkumausteella höystettynä silikoniseen muottiin ja toivon sen tulevan sieltä ulos suht normaalin näköisenä. Ei mielellään minään eilisen ruoan näköisenä tuotoksena ;-)

Tänään aamuaerobisella ja sain kivan kuvan otettua, taitaa se talvi tehdä vihdoin tuloaan. 








lauantai 30. marraskuuta 2013

Jutan ja Raxun luentoa kuuntelemassa..

Otsikko kertoikin jo kaiken oleellisen. Eli tänään kävin hyvinvointi-tapahtumassa ja siellä kuuntelemassa sekä Ragel Lingelin Raxun remppa luentoa että Jutta Gustafsbergin motivointi luentoa.
Molemmat olivat hyviä ja mielenkiintoisia omalla tavallaan.

Raxu kertoi omasta matkastaan, siitä miten sairastanut keuhkokuumeen muutamaan kertaan ja yleiskunnon ollessa niin huono ettei jaksanut tiskokonetta tyhjentää ilman lepoa välillä. Siinä vaiheessa on jo ihan hyväkin havahtua tekemään jotain. :-)
Kertoi kuinka aloittanut liikunnan harrastuksen täysin nollasta, ensinmäiseltä crossing-tunnilta kontannut 8-minuutin jälkeen ulos.Sisukkaana kuitenkin ostanut kuukausikortin salille ja siitä oli alkanut liikunnan ilo hänen elämässään. Tai ei ehkä just samalla hetkellä, mutta pikku hiljaa. Hänen tarinaansa oli tietty kivaa kuunnella, mutta ei siinä itselle mitään uutta ollut. Tosin kyllähän me se jokainen tiedetään miten meidän pitäisi syödä ja liikkua jotta voisimme hyvin, mutta miten se sitten todellisuudessa onnistuu olikin jo Jutan aihe :-)

Jutta puhui motivaatiosta. Miten kaikki aina lähtee sinusta itsestäsi, ei kenestäkään muusta. Miten me itse ajattelemme onnistuvamme projektissamme tai elämäntapamuutoksessa tai what ever.. Jos itse toistelet itsellesi pystyväsi tähän, luottavasi itseesi niin sä pystyt. Jos ulkoapäin ja vielä sisältäkinpäin tulee viestiä ettet kuitenkaan pysty, et kykene, niin et sä lopulta kykenekkään. Sun pitää oikeasti uskoa itseesi ja toistella sitä itsellesi paljon, useasti ja lopulta se on sun alitajunnassasi. Mieli on lihas jota jokainen voimme harjoittaa. Haluaako nähdä sen vesilasin puoliksi  tyhjänä vai täytenä on ihan itsestäsi kiinni. Itse ajattelen sen olevan puoliksi täynnä :-)

Toinen tärkeä asia mistä Jutta puhui on päätös ja suunnitelmallisuus. Kun sä päätät meneväsi ens viikolla neljänä aamuna lenkille niin kirjoita se itsellesi ylös. Menen vaikka ti, ke, pe ja la aamuisin, piste!! Sama juttu salin kanssa, suunnittele valmiiksi ja tee sen mukaan. Ite teen tätä joka sunnuntai. Meillä on eteisessä liitutaulu johon kirjaan ylös mitä teen minäkin päivänä ja kun sen olen suorittanut merkkaan tehdyksi. Näin ne myös tulee tehdyksi. 
Kirjaa myös ruokailut etukäteen. Jutan sanoin, ei kukaan mielellään kirjaa välipalaksi itselleen kampaviineriä :-) 




Tässä näkee, että siirsin perjantai aerobisen sunnuntaiksi koska väsytti torstaina niin ja tiesin perjantaina olevan rankan pt-treenin jossa pitää riittää paukkuja. Sen teen siis huomenna. 

Jutta puhui tosi hauskalla ja innostavalla tavalla. Häntä on todella mukavaa kuunnella ja nähdä. Siinäpä ihminen hänelle oikeassa työssä :-)

Eilen olin tosiaan pt-treenissä. En ollut aiemmin hänen kanssaan treenannutkaan. Kysyi aluksi saako treenauttaa kovaa? Haloo, miks mä olen täällä jos en kaivamassa verta nenästäni?? Eka tehtiin smith-kyykkyjä pyramidina, sitten kyykkyä käsipainoilla, mutta se ei kauaa kestänyt olkapäideni takia. Siirryimme prässiin ja askelkyykkyihin voimatangolla supersarjana. Sitten vihaamaani etureisiojentajaa. Vielä oli suorinjaloin maastavetoa sekä sumomavea ja pakarajumppaa eli lantioiden nostoa 10kg painon kanssa. Lopuks pientä keppijumppaa eli kepin kanssa 
20 kyykkyä, 20 askelkyykkyä ja 20 kyykkyä hypyllä. Jalat sheikkasi niin lopuks, että meinasin kaatua naamalleni. Mutta kaiken tein mukisematta, hyvä mä :-)

Illalla oli aika hutera olo. Koiruuden kanssa oltiin kahdestaan ja jaksettiin vähän tölsää katsoa ja painuttiin nukkumaan. Joskus on elämä väsyttävää vaikka onkin ihanaa :-)

torstai 28. marraskuuta 2013

Ajatusten alkujuurille..

Tässä on mennyt nyt pari vkoa kun en ole ihan ns. ruodussa pysynyt. Aika helposti antanut itselleen luvan ruokailujen välissä syödä jotain kiellettyä. Ei kyse mistään megasuurista jutuista, vaan ihan siivusta juustoa tai pari suolapähkinää (tai pari kourallista olisi ehkä lähempänä totuutta.) Sitten kahtena viime vkl:na olen syönyt suolasta piirakkaa ja saanut kauheat vatsanväänteet aikaiseksi. (Ihan oikein mulle, oliko pakko mennä syömään???)

Tänään sitten valkulle tästä avauduin, kysyin olisiko mitään kikka kolmosia millä saan tän lopetettua. Joo olihan hänellä montakin, ei vaan kertonut mulle. :-) No ei vaan, jos niitä olisi niin kaikkihan me oltais hoikkaa tyttöä ja poikaa. Mutta kun ei niitä kikkoja ole niin pakko mennä itseensä ja miettiä miksi mä tätä hommaa yleensä edes teen. Eikö niin, että on ollut syy miksi valmennus on aloitettu?? No onpa hyvinkin,  syynä oli että oli paha olo omassa kropassa. No, lähteekö se sillä että syödään mitä sattuu ja milloin sattuu ja ollaan kohta samassa tilanteessa kuin aloitettaessa?? No ei todellakaan. Eli pitää tosiaan mennä sinne ajatuksen alkujuurille ja miettiä mikä mua motivoi silloin ja mikä motivoi nyt. Ja kyllähän mä edelleen haluan sitä samaa, mitä nyt olen saavuttanut ei todellakaan mulle riitä. Mutta kun sä luet valkun terveisiä samalla kun syöt ja lautasella on sinne kuulumatonta porkkanaraastetta niin jo se saa sut tuntemaan huonoa omaatuntoa. Ja tuskin kukaan on porkkanaraasteella itseensä lihottanut :-)

Treenit sujuu mallikkaasti, lisäilen painoja aina kun pystyn. Ihan joka kerta en sentään siihen pysty tai sitten lähtöpainot olis aikas pienet. :-) Aamuaerobisen suoritin tänään kotona crossaten, vaihteeksi sekin kivaa. Samalla voi katsella töllöstä kivaa sarjaa.
Vielä ens vko tiukkaa treeniä ja sitten ansaittu lepoviikko. Silloin mä lepuutan samalla päätäni. Mulla on viimeinen näyttötutkinto sinä viikkona ja sen jälkeen homma on paketissa ja meikäläinen on lähihoitaja. En saata kuvailla tuntemuksiani asian suhteen. Mä tein sen!!!!! :)




Onkos siellä jotain lihasta vai onko harhaa tai varjostumia??

lauantai 23. marraskuuta 2013

Kipua ja taukoa..

Torstaina koulussa ollessani (viimeinen teoriapäivä, mä ooooon niin onnellinen) nousin tuolilta ja aivan kauhea viiltävä tuska iski oikeaan reiteen. En tiedä mistä johtui, mutta pelästytti kieltämättä.
Kotiin mennessäni, rappusia alas kävellessä sai pitää kaiteesta kiinni, kun tuntui jalka pettävän alta. Aika pysäyttävää, kieltämättä.
Piti mennä perjantaina aamusta lenkille, mutta pakko oli siirtää kelloa vaan eteenpäin, ei tuolla jalalla lähdetty mihinkään. :/

Koska olen lukuja vaille lääkäri niin diagnisoin itselleni lonkan limapussin tulehduksen. Buranaa kehiin ja lepoa (lepo on tässä se vaikein asia!!) Koska kotona ei mitään vahvempaa särkylääkettä niin joutu hakemaan apteekista 400mg Buranaa, sitä sit vähän reilummin kerrallaan. Kyllä se tästä. Nyt vkl olisi muutenkin ollut vapaata treeneistä koska lähdemme kohta reissuun, olin suunnitellutkin tekeväni kaiken arkena. Nyt sitten jäi yksi aerobinen ja sali tekemättä, nakertaa hiukan kieltämättä vaikka ei se mun projektia mihinkään kaada :)

Ostin äsken matkalle lukemista, en tälläisiä lehtiä ole ennen lukenutkaan. Meitin salilla on isot pinkat vanhoja erilaisia bodauslehtiä, mutta koska mulla ei treenatessa ole laseja päässä en niitä voi lukea. Miettinyt ottavani muutaman kerrallaan kotiin luettavaksi, mutta toistaiseksi jäänyt mietinnän asteelle. :) 




Tällä viikolla, kun salilla tein selkää niin jo yksi mies tuli mua hiukan "haastattelee". Ihminen joka ennen on hyvä kun tervehtinyt näki nyt hyvän tilaisuuden tulla naista neuvomaan. Tein siis Romanilaista mavea ja painoa oli 60kg. Hän oli oman tankonsa kanssa mun takana, hyvin mahduttiin siinä olemaan. No, ensin piti peli avata sanomalla, että kun olet lämmitellyt omilla painoillasi voit siirtyä hänen tankoonsa. Pieni vihje, että sun pari keltaista kiekkoa tangollasi ei vielä kesää tee :) Hänellä kun sitä romua oli siinä tangollaan nippa puoltoistasataa kilua. "Heh heh, ehkä hetken saan vielä harjoitella, että samoihin painoihin pääsen." Sitten kysy olenko paljonkin tehnyt tuota mavea? Piti täsmentää, että tää ei ole tavallinen eikä suorin jaloin tehtävä vaan tämä on Romanialainen. Teen vain kuten minulle sanotaan. "Onko sulla sellainen oma pt?" oli seuraava kysymys. "Jep." "Jos mä olisin sun pt niin käskisin heti ottamaan tuon vyön ja noi hanskat kädestäsi.." Salilta lainannut nahkavyön jotta ei ota selkään ja kädessä oli ne uudet VersaGripsit jotta ei kädet lipsu. No, piti sedän päästä hiukan pätemään kun nainenkin teki jollain muulla painolla kuin pelkällä tangolla. :)

Mutta nyt sinne reissuun, omat eväät mukana tietenkin :)

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Viikko jälleen paketissa..

Mihin tää aika oikein menee? Johonkin mustaan aukkoon?? Tuleeko sama aika joskus takaisin vai onko se kertakäyttö kamaa ja uutta tulee putkesta?? Huh huh, joo meeen ihan kohta nukkumaan..

Treenit on kulkenut hyvin, neljä aerobista tälle viikolla ja saman verran salia. Tänään kävin vielä tekee olkapää, ojentaja ja rinta akselin. Samalla kun rintaa tehdessäni vetäsin happea, katselin peilistä kun joku kundi teki hauista. Ja melkein hieraisin silmiäni kun mielestäni ähisi aika tosissaankin ja hänellä oli pienemmät painot kuin mulla tehdessäni habaa. Joko mulla on enemmän lihasta kuin luulinkaan, hän halusi näyttää kärsivämmältä kuin olikaan tai näin väärin, mutta pisti se kuitenkin hiukan hymyilyttämään. Melkein aloin jopa viheltelemään vipareita tehdessäni ja mietin mitä safkaa vois alkaa valmistaa pinaatista :)

Polvi alkaa oleen parempi, hiukan se on mustunut mutta voi voi. Ollaan koiruuden kanssa vähän samiksia, hänkin kun vielä raukka kinttullaan ontuu. :) Tässä mun polvesta kuva, siis mun polvesta, ei koiran. 





Aamulla heräsin kuuden jälkeen enkä saanut nukuttua enää. Pyörin ja hyörin kunnes päätin nousta värjäämään hiukseni. Ja koska hiusvärin pitää antaa olla päässä puol tuntia ja mä en näe lukea enkä olla koneella ilman silmälaseja niin piti viritellä lasin sankoihin suojukset. Ei kai kukaan jaksa vaan istua tekemättä mitään puoli tuntia?? Huh, kauhistuttaa ajatuskin. Mutta tässä todiste, että hätä keinot keksii. Tein paketista tulleista hanskoista suojat laseihin.. 





Ja värjäyshän on kivaa puuhaa, katsokaa vaikka iloista ilmettäni jos ette usko :D

Äsken sitten loppui Tanssii tähtien kanssa ohjelma. Nyt voitti oikea pari, Jani meinaan ansaitsi voittonsa. Joka kerta raukka saanut niin surkeita naisia partnerikseen, että välillä toivonut hänelle jo miesparia mutta onneks nyt kävi näin. Ja parin viikon päästä mä meen kuuntelee Raakelin luentoa, katotaan sanooko kuinka paljon tanssiessa kuluttaa kaloreita. Sekin voi olla tärkeä tieto, jollekkin.

Nyt mä meen nukkuu, sekin oli tärkeä tieto, en tosin tiedä kelle. 

tiistai 12. marraskuuta 2013

Ei sitten mennyt ihan putkeen..

.. tämä päivä. Oli iltavuoro töissä ja ajattelin hyödyntää sen maksimaalisesti. Olin ajatellut mennä aamusta heti salille tekee aamuaerobisen ja siitä jatkaa treenillä. Heräsin ajoissa ja ulos katsoessani päätin mennäkkin ulos kävelee aamuaerobisen. Vaatteet niskaan ja lenkille. Kotiin tullessa vedin banaanin ja jatkoin suoraan salille treenaamaan. Hyvin sujui :)Treenin jälkeen sitten kotiin syömään aamupala ja valmistautumaan töihin lähtöön.

Koska mun aikataulu ei koskaan pelitä, myöhästyin junasta. Jouduin lähtemään hitaalla junalla ja katsomaan lennosta uuden reitin mistä pääsen parhaiden ja vähiten myöhästyen töihin. Sellaisen löysin ja oikealla asemalla sitten hyppäsn kyydistä jatkaakseni matkaa bussilla. En tiedä mitä mietin tai mihin katoin, mutta portaita alas tullessani kompuroin jalkoihini ja kaaduin viimeiset pari porrasta suoraan polvilleni asvalttiin. Voitte vaan kuvitella mikä jäätävä tuska levisi jalkoihin ja suusta pääsi useampikin painokelvoton sana. Meni hetki päästä ylös ja kävely olikin aika tuskaa. Valehtelisin jos väittäisin ettei siinä vaiheessa itkettänytkin. Mielessä pyöri, että onneks ehdin aamulla käydä lenkillä ja treeneissä, turhamainen nainen :)

Pääsin töihin saakka käydäkseni mittaamassa vahingot. Onneksi ei uudet farkut hajonnut, se olisi vasta ärsyttänytkin. Nahka oli polvesta rullalla, se oli turvonnut ja särki pirusti. Putsasin sen ja laitoin taitoksen ja vetäsin särkylääkkeen jotta pääsin kotiin saakka. Kotona sitten nukuin hetken sohvalla ja voi veljet mikä särky olikaan palannut siihen. Kylmää kaurapussia haudoin siinä niin hiukan helpotti. Nyt mietityttää huomiset treenit, pääsenkö menemään vai en. Töistä olen pois huomisen ja torstaina onkin koulupäivä joten jäi tämä viikko hiukka lyhyeksi. :)

Nyt hyvällä omalla tunnolla sohvaa ja kirjaa, jos vaikka laittais pari kynttilääkin palamaan tunnelman luojaksi :)

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Pt-päivillä ja pikkujouluissa

Tämä viikko on taas taputeltu, sen kruunasi eilinen pt-päivä Tampereella ja illalla olleet Fitfarmin pikkujoulut. 
Saavuimme ajoissa Mänsesteriin joten ehdin ennen salia käymään BodyAction liikkeessä ostoksilla. Itselläni oli selvät visiot mitä haluan, uudet treenihousut ja paidan ja sellaiset löysinkin. Bia Brazilia on kovasti kehuttu joten päätin kokeilla. Ovat yhden koon tuotteita ja näytti ettei ne koskaan voi minun päälleni mennä, mutta niinpä vaan meni. Jos tässä kapenee tai levenee niin aina mahtuu samat vaatteet, aikas kätevää :)



Olen myös huomannut kuinka kätevää on jos on vetoremmit tankoa käytettäessä joten halusin sellaisetkin. Tähän mennessä käyttänyt salilla yhteisiä, mutta mielummin sitä omat omistaa :)
Myivätkin minulle sitten kuitenkin tälläiset jotka osoittautui tosi näppäriksi. 




Näillä kun pitää tangosta kiinni niin avot ja jo on pitävää. :)

No, itse treeneihin.. Valitsin tällä kertaa selkäryhmän. Tuntui, ettei aina halua olla vääntämässä jalkoja, olkapäitä ei voi koska en jaksa olla selittämässä koko aikaa vammoistani, vatsoja en jaksa tehdä tuntia joten selkä oli hyvä valinta. Teimme kiertoharjoitteluna, ensin ylätalja leveällä otteella, ylätalja rusettitangolla, alatalja lapiotangolla, alatalja kapealla sekä maastaveto. Pt-sanoi, että maastavetoon tulee 50kg. Näki kun pyörittelin silmiäni ja tokaisi, että jokainen jaksaa sen nostaa. Kun tuli mun vuoroni maastavedossa katsoin, että tankoon oli laitettu 30kg painoa. Itsekseen ihmettelin, että missä se 50kg nyt on??? Onneks en avannut suutani :) Näitä tehtiin kolme kierrosta erilaisilla sarjoilla. Viimeiseen maastavetoon piti laittaa enemmän rojua tankoon. Sanoin, että äsken mulla oli se 30kg joten olisiko nyt 35 sopiva?? Pt alkoi purkamaan tankoa ja laittamaan sinne 5kg ja 2,5kg kiekkoa. Hiukan ihmeissäni siinä vierellä, että mikä juttu tää nyt on. Sattui Maestro Bull itse olemaan siinä vieressä ja tokaisi pt:lle: "Nyt taisit ymmärtää hiukan väärin." Minä siinä selittelemään pt:lle, että äsken painoa oli se 30kg niin lisätään vaan 2,5kg kiekot lisää. Sanoi, että äsken oli 50kg ei 30. Täh, nyt en ymmärrä!!?? Itse tanko painaa 20kg ja sen päälle se 30kg niin yhteensä tuli 50. Mä typeränä en tiennyt näitä salin termistöjä mutta nythän tiedän. Laitoimme sitten oikean määrän painoa ja yhteensä tuli se 55kg jonja nostin vielä 8x vaikka piti 5x nostaa. Pt kysyi paljonko painan, äsken nostit melkein oman painosi. On rouvalla vähän lihasta yläkropassa. :) Tuli aika hyvä mieli, tästä sitten vaan nostellaan hissuksiin lisää niin millaisia painoja sitä jo keväällä nostaakaan. :)

Treenien jälkeen menimme Hotelli Cumulukseen jossa oli pikkujoulumme. Tarjolla oli hyvää terveellistä ruokaa (jopa niin terveellistä, että sai pyytää suolaa pöytään) sekä standup komiikko pitämässä oman shown. Sai kyllä nauraa, hän oli hyvä. Jutta oli oma ihastuttava itsensä, monet halusivat ottaa kuvia hänestä ja toiset ottivat kuvia myös Bullista. Jutta jaksoi koko aika hymyillä ja olla kohtelias, oikein positiivisuuden perikuva. :) Mahtava nainen jonka asenteesta olisi monen hyvä ottaa oppia. ;)

Kotona olin vasta puolen yön aikaan, matka kuitenkin suht pitkä ja tosi kamala keli ei ainakaan parantanut asiaa. Vettä satoi vaakatasossa koko matkan, onneks ei tarvinnut itse ajaa. 
Kaikenkaikkiaan päivä oli oikein mukava, treenit oli hyvät, kivaa oli nähdä uusia ja vanhoja tuttuja ja sai nauraa ja syödä hyvin. Onnistunut päivä siis jonka jälkeen tuntuu, että on taas omat motivaatiopatterit ladattu täyteen. Tämän päivän pidän vapaata ja huomenna taas uutta treeniä ja aamuaerobista kehiin. Kehitystä ei voi pysäyttää :)

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Unohtamisen maailmanmestari

Jos pidettäisiin unohtamisen maailmanmestaruus kilpailut, olisin varmasti ennakkosuosikki ja kärkisijoilla. Unohdan aina jotain salille lähtiessäni, milloin unohdan kengät, liivit, housut, sukat, palkkarin, juoman, pyyhkeen tms. Mutta useimmiten jotain. Kotiin tullessani sanon miehelleni arvaa mitä ja kysyy heti: "Mitä nyt unohdit?" Joskus mulla voisi olla jotain muuta kerrottavaa, harvoin kuitenkin. Kerran unohdin kengät mutta hätä keinot keksii, vai mitä?

Onneks kassissa aina (jos ei unohdu) on mukana suihkutossut joita voi käyttää vaadittaessa. :)
Tuossakin kuvassa vasta treenin jälkeen muistin, että mullahan on salin eteisessä ylimääräiset kengät vain sen takia, että joskus unohtaisin ottaa kenkäni mukaan. Joo, mitä tekee varakengillä jos niitä ei edes muista?? 

Kerran tässä huomasin jättäneeni puhtaat alushousut kotia, tästä viisastuneena on yhdet ylimääräiset aina suihkupussissa mukana. Jos pussi vaan sattuu olemaan mukana, aina ei ole sekään :/ 

Tänään huomasin pukuhuoneessa, että sukat jäi kotiin. Muistelin, että olin ne kyllä mukaani ottavinani, mutta ei näy missään. Siis pelkät kengät jalkaan, ei auta.. Alkulämmittelyssä muistu mieleen, että unohdin mun banaanin ja treeniä tehdessäni muistui mielen, että se pieni pyyhekkin jäi edelleen kaappiin, isosta nyt puhumattakaan. No, kun olin lähdössä ja nostin kassin lattialta niin mitä sen alta paljastuukaan, mun sukat. Ihmettelin ääneen miten ne siihen ilmestyi, ystävä nauroi että kassin alta. Olin heittänyt kassin lattialle, tuupannut sen penkin alle ja sukat mukana. Eipä tullut mieleen kassia nostella. Seuraavaks muistan senkin. Tai sitten en :)

Vielä yks hauska muisto salilta. Huomasin pukkarissa, että mulla on eriparia olevat kengät mukana, onneks molemmat oli eri jalan. Huvitti treenaa ne jalassa, onneks kukaan ei sanonut mitään. 

Olen kuullut sanottavan, että ihmiset unohtaa syödä. Mä voin varmasti unohtaa vaikka nimeni, mutta syödä muistan aina. Siitä ei ole epäilystäkään, kaikesta muusta sitten onkin. 

Aamulla muistin sentään mennä lenkille, joku kerta unohdan senkin. Klo 4,45 ei paljoa hymyilyttänyt, yksin sai mennä, ketään ei tullut vastaan.

Mitäs kaikkea te unohtelette vai onko kaikki aina messissä?

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Onnistuneita ruokakokeiluja

Kävin Lidlissä ja ostin parsakaalia ja broileria kun olivat tarjouksessa. Kotona mietin mitä niillä tekisin ja päätin tehdä osasta prsakaalibroilerisosekeiton, osan parsakaalia höyrytän ja täytettyä broilerrullia tulee osasta.
Näin siis tein ja hyvää tuli :)

Keittoon laitoin parsakaalia, pienen palan kukkakaalia kun sattui olemaan kaapissa, broilerfilettä paloina,kana-ja lihaliemikuution ja porisemaan. Ollessa kypsiä laitoin joukkoon kaakao-chili maustetta, suolaa, mustapippuria sekä raejuustoa ja soseutin. Ja oli muuten hyvää, ehdottomasti teen uudestaan ja suosittelen teitäkin kokeilemaan :)




Toinen uusi kokeiluni oli täytetty broilerrulla. Täytteeksi tein paprika-sipulu-raejuusto-mössön. Tehesekoittemella kaikki sekaisin pieneks, mausteena suolaa, mustapippuria sekä basilikaa. Nuijin broilerifileet ja täytettä päälle. Käärin folioon tiukkaan rullaan ja sitten uunivuossa uuniin. Ja taas oli tosi hyvää, suosittelen tätäkin.



Loput parsakaalit sitten höyrytin jotta saa sellaisenaankin syödä :)


Millaisia eväitä te syötte? Oletteko kokeilleet jotain uutta mitä voisit suositelle muillekkin? 


lauantai 2. marraskuuta 2013

Sorsat sentään..

Aamulenkillä tapasin jälleen nämä ystäväni sorsat. Heitä yritin kuvata, menin lammen toiselle puolelle jotta saisin paremman kuvan ja jo het tulivat perässä. Kukas ne on opettanut tuollaisille tavoille? Mun koirakaan seuraa mua noin hyvin :)










Tässä pari kuvaa niistä.








perjantai 1. marraskuuta 2013

Aamu angstia..

Eilinen aamu oli sellainen, että taittoi kamelin selän. Kävin taas vaaálla, olihan vko mennyt edellisestä kerrasta. Ja mitä se saakelin vaaka mulle näyttää?? +700g eli kokonaispudotus oli -800g ja aikaa mennyt 1,5kk. Valehtelisin jos väittäisin, ettei tuntunut missään, meinaan se tuntui. Tuntui niin, että meinas itku päästä ja tais vähän päästäkkin. Yritin siinä fiksuna tyttönä miettiä, että mitä tuosta. Numerot menee ja numerot tulee eikä se muuta sitä tosiasiaa että muutosta kroppaan on tullut. Mutta kun se vaaka tuntuu olevan sellainen puolijumala jota pitää kumartaa ja kunnioittaa ja se on ainoa oikea totuus tässä touhussa. :/

Tosissaan tuntui, ettei mitään tapahdu kun ei ole paino tippunut vielä kiloja, saati kymmeniä. Kummasti unohtu se, että vatsa pienentynyt ja jenkkakahvatkin kivasti häviämässä. Ne ei olleet enää mitään kun oli niin angsti fiilis. Laitoin sitten Kaisalle viestiä, että mitä tehdään kun mitään muutosta ei tapahdu. Tänään tulikin sellainen viesti, että jo alkoi meikäläisenkin poskilihaksia vetämään ja päähän tarttui selkeästi aimo annos viisautta. :)

Tässä suoria lainauksia vastauksesta: Missä olisi pitänyt tapahtua, numeroissa vaakalla? Miksi? Mitä se kertoo sun olosta, ne numerot? Ei paskan vertaa!!!!!    ...istu hetkeks alas ja mieti rauhassa mitä tavoittelet ja miksi. Ja miltä olo tuntuu just nyt? Tuleeko hyvä olo siitä et painolukemat tippuu.. vai voisko se tulla siitä et kroppa voi hyvin ja tuli tehtyä pirun hyvä treeni. Et olo on hyvä just nyt, tässä hetkessä?! Eikä sit kun numerot on 59. tai mitä hyvänsä..

Tää on niin totta, ei ne numerot määritä mua ihmisenä, ne ei kerro musta yhtään mitään. Olen nyt todella nauttinut treeneistä, lisään painoa koko aika kaikkeen mihin vaan pystyn ja lähden voittaja fiiliksellä ulos sieltä. Eikös vaan se olekkin sitä mitä jokaisen pitäisi tavoitella?? Nyt mulle kirkastui mun tavoitteeni tälle puolelle vuodelle (ei tietty enää jäljellä kuin vähän yli 4kk)  ja se tavoite ei liity mitenkään numeroihin vaan ne liittyy omaan fiilikseen ja siihen, että kropan malli hiukan muuttuisi. Millaiseksi, se jää nähtäväksi mutta jo nyt on ihan voittaja olo. Tää oli yksi notkahdus taistojen tiellä ja tätäkin tarvittiin. Nyt on entistä parempi fiilis jatkaa. :) Ja sovimme, että vaaka lähtee marraskuuksi kokonaan lattiaa koristamasta. No, se on edelleen siellä mutta ilman pattereita. Hah, siitäs sait. Mulle ei kettuilla :)




keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Olen aivan koukussa..

..näihin ihmisten blogeihin. Jatkuvasti löydän uusia blogeja jo lukemieni blogien kätköistä. En enää ees tiedä kuinka montaa yritän seurata, enkä aina edes ole varma mistä tai kenestä on kyse kun ilmestyy uusi päivitys. No, hauskaa on ja se on pääasia. :)

Olen lukenut myös http://blogit.iltasanomat.fi/liv/category/aysen-superdieetti/ tätä blogia. Ja osallistuin siellä myös kilpailuun ja kas kummaa voitin liput skiexpoon. Tai ei kai se kovin kummallista ollut, taisin olla ainut kommentoija sillä kertaa niin ei siinä tarvinnut osallistujien kesken paljon lippuja arpoa. :)
Viikonloppuna menemme siis skiexpoon, minä joka en voi sietää hiihtoa, en laskettelua, en mitään talveen liittyvää jos siinä on mukana jotain välineitä. Lumikenkäilyä en ole kokeillut, ehkä siitä voisin tykätä :)

Eilen kävin tekee selkä+hauis treenin. Ihan piruuttani lisäilin painoja vähän joka liikkeeseen ja jo muuten tuntui hyvältä. Jos tänne painoni kirjaisin niin jo se herättäis yleistä nauruhuutoa joten jätän kertomatta. Mutta lisää olen saanut laitella vähän joka liikkeessä ja mielenkiinnolla katson mitä ne on ens keväänä. Joka kerta kirjaaan treenit, painot ja toistot ylös niin on hyvä seurata kehitystä. (olipa rehevä sana, kehitystä..) :D
Tänään vuorossa takareidet, pakarat ja vatsa. Taas siis väännetään niitä inhoamiani askelkyykkyjä. Nyt täytyy vaan muistaa kuinka hyviä ne on mun tulevalle piukalla perälle :D



Yhtään aamuaerobista en ole vielä ehtinyt tekemään. Huomenna aamulla olisi tarkoitus lähteä klo 5,30.
Onneksi saan seuraa ettei tarvitse yksin mennä. Loput on tehtävä viikonloppuna, ei muuta mahdollisuutta.
Taitaa silloin mennä crossaamisen puolelle, se on niin kivaa kun samalla katsoo jotain ohjelmaa dvd:ltä :)

Mitäköhän aikaa me nyt eletään, siis nyt kun siirrettiin taas kelloja? Oli mikä oli, mutta tää sopii mulle hyvin. Olen nukkunut pari yötä tosi hyvin, suorastaan loistavasti. Tää rytmi voitais mun mielestä pitää jatkossakin. 
Pimeetä tosin on, nyt klo 16,40 ja hyvä kun enää näkee. Ja en asu kuitenkaan pohjoisessa, siis Suomen pohjoisessa :)

Koiruuden kanssa käytiin taas lekurissa. Tällä kertaa polvi kuvattiin ja ei siellä murtumaa näkynyt. Nivelsiteet siellä ehkä menneet. Jos joutuu myöhemmin leikkaamaan niin saattaa maksaa 700-2500€. Mitäs pienistä, onhan opiskelijalla rahaa. Juma, mä todella toivon, että se paranee ilman kirurgin veistä. :)

Mutta nyt salille hieroo niitä pakaroita, kyllä ne vielä mua kiittelee :)









sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Vaikeita päätöksiä..

... miettiä mitä ihmettä kirjoittaa otsikoksi. Pitääkö sellainen aina olla ja jos pitää niin miksi??

Kävin perjantaina kampaajalla, nyt tukka on taas jopa muodin mukainen ja ihan vahingossa. :) Hiukseni oli ennen värjätty mustiksi ja viimeks kun oli juurikasvua fiksuna päätin värjätä sen punamustaksi. Kaikki mua viisaammat tietää ettei se onnistu, vain ne juuret tuli punaiseksi ja muuten edelleen musta. Nyt kun se leikattiin ihan lyhyeksi tulee molemmat värit aika mageesti esille, hyvä vahinko siis. :)

Mennessäni kampaajalle pyörällä (autoa ei edes omisteta) napsahti ketjut poikki. Vähänkö otti kupoliin työntää pyörä perille. Onneks takastulo melkeinpä alamäkeä niin sain lasketella vapaalla.
Salille mennessä joutu kävelee ja eilen myös, tänään toivon saavani sen kuntoon.

Eilen treenasin olkapäitä, ojentajia ja rintaa. Painoja nostin vinopenkkipunnerruksessa ja vipareihin. Ei ne vieläkään kummoiset ole joten en viitsi niitä tässä alkaa edes sanomaan. Mutta fiilis siitä, että niitä voi lisätä on mahtava ja varsinkin kun uskaltaa laittaa painoa, se on parasta. Mietin tässä tätä matkaani FF:n kanssa ja mitä olen tästä tähän mennessä saanut. No, hyvän ruokavalion tietty joka toimii itselläni. Hyvä treeniohjeet jota todella suurella motivaatiolla haluan noudattaa. Nyt ei vaihtoehtoina ole jäädä kotiin jos on treenipäivä, ennen olisin saattanut senkin tehdä. Olen nyt käynyt yhdellä pt-päivillä ja kaksi kertaa pt-tapaamisella. Ei paljoa, mutta koen kuitenkin saaneeni sen hyödyn tästä mitä kaipasinkin. Mä uskon tekeväni hyvällä insentiteetillä iteksenikin, tulosta tulee. Koska teen tätä omaksi ilokseni, en mennäkseni kilpailemaan niin tämä tyyli sopii mulle. :)

Eilen olimme siskon luona iltaa viettämässä. Pelattiin korttia ja aliasta ja syötiin.Olin pyytänyt Kaisalta luvan syödä vähän ohi ja sen saanutkin joten nautin illan antimista, mihin ei mun kohdallani kuulu alkomahoolia ollenkaan. :) Aliasta pelatessamme alkoi tunteet taas kuumenemaan kummasti. Miksi voikin olla niin vaikeaa selittää toiselle niinkin yksinkertaista sanaa kuin liikunta? Sitäkin lähdin hakemaan koulun tunneista,sellainen missä tehdäään näin ja kaikki inhoaa sitä jne. Hei haloo!!!! :D Sitten kun oli oman miehen parina alkoi vasta kirosanat lenteleekkin, mikset sä TAJUA mitään?? Miten voikin Aliaksen peluu olla hauskaa :)

Tänään mulla vuorossa etureidet,pohkeet ja vatsa. Etureisiojennukset 3sekunnin pidoilla on ihan murhaa, mun reidet ei ole tehty sitä varten ollenkaan. Mutta taas se onnistumisen riemu sen jälkeen on jotain mieletöntä, mä niin tykkään mun treeniohjelmastani (paitsi niistä askelkyykyistä mutta nekin aina sisulla tehdään)

Koiruus se edelleen linkkaa jalkaansa, lenkit on pissatuksia ulkona. Jos hyvä tuuri käy suostuu linkkaa 200m kunnes käännytään takaisin. Huomenna taas lekuri ja saa varmaan uuden piikin parantam

aan niitä niveliä. Kun neiti on jo 9v ei sitä parannuta kuin nuoret tyttöset, valitettavasti. :/

  

Olen tykästynyt tekemään tälläisiä kuvakollaaseja, mitäs tykkäätte? Mukana myös siskon kisu, nöyrimmät anteeksipyyntöni etten ole kisulta pyytänyt lupaa hänen kuvansa julkaisemiseen!! Saankohan mä jonkin rangaistuksen tämän takia? 

torstai 24. lokakuuta 2013

Ensinmäinen "repsahdus"..

.. on nyt koettu. Annoin tähän itselleni luvan käydessäni verenluovutuksessa. Sen jälkeen söin yhden suolakeksin, yhden dominokeksin sekä yhden mitäänsanomattoman kolmioleivän. Niin ja join lasin mehua ennen luovutusta. Ehkä tämä(kään) ei maata kaada eikä projektiani hetkauta suuntaan eikä toiseen. :)

Juuri aamulla otin taas vaaán lukemat ylös niin on se paino pikkuhiljaa alaspäin hivuttautumassa. Valmentaja-Kaisan kanssa sovimme, että samalla linjalla jatketaan, suunta on oikea. Treeniohjelmastani pidän ja ruoka maistuu ja muutosta tulee niin miksipä sitä muutoksia tekemään. Jos ei mitään tapahtuisi niin olisi syytä muuttaa jotain kohtaa..

Koska en tänään saa treenata niin voin hyvillä mielin viettää iltani sohvalle. Ukkokulta kun otti netflixin niin jo vaan on sen jälkeen taas sohva huudellut lujempaa nimeäni :) Aamulla taas lenkille ja sitten kampaajalle. Jos saisi jotain uutta muutosta tähän hataraan päähän :)

Semmoista sitten vaan, ei mulla muuta tälläkertaa ollutkaan :)

Tässä aamupalani yksi osa vielä, ettei ihan ilman kuvia olla :)

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Treenin jälkeinen syöminen..

Tänään pääsin ekaa kertaa tällä viikolla salille. Maanantai-ilta meni eläinlääkärissä ja eilen kuntonyrkkeilyssä. Tänään siis salilla ja treeninä oli selkä ja hauikset. Nam, kun teki taas hyvää. Ja se mikä vasta hyvältä maistuikin oli banaani treenin jälkeen. Sitä en olekkaan nauttinut sitten tammikuisen superdieetin. Tähän ruokavalioon se on kuulunut alusta saakka, mutta koska mulla oli aloittaessani jäljellä aika hiilaripitoista palautusjuomaa sovimme valmentajan kanssa juovani ensin sen pois ja silloin en enää banaania syö. Nyt kun se litku on juotu ja messissä tämä mainostamani jumalten herkku, rocky road palari, niin jo vain saan banaankin syödä. Miten voikin yksi banaani maistua niin hyvälle?? Vallan merkillistä :D

Kotiin tullessani söin sitten hiilaripitoisen aterian joka tarkoitti tällä kertaa ohraa+jauhista+wokkivihanneksia. En pidä perunasta, en välitä riisistä ja pastakin kuivahkoa niin syön sitten ohraa joka on aivan ihanaa. En siis tee risottoa vaan teen ohraton Voiko niin sanoa? Voi kun sanoaa vaan :) Ohratto näytti tältä.


Tarkoituksella söin pinemmältä lautaselta niin oli mukamas enemmän syömistä. Psykologista voisi joku sanoa :)

Koiruuden jalka tutkittiin maanantaina, eläinlääkäri väänsi ja käänsi sitä niin, että toinen teki spagaatin ilmassa. Mä itse tunsin sen kivun ja säryn mikä siitä aiheutui, koiruus ei sanonut mitään. Lekuri sanoi, että satuttanut polvensa, hieman löysyyttä löysi sieltä. Laitettiin piikki joka helpottaa kipua ja uusii niveltä tai jotain muuta kummallista. Kummallisinta minusta oli se, että lasku oli vaan 66€. Meinasin kysyä kuulinko oikein, jäikö teiltä ykkönen edestä pois? Yleensä kun on niin kallista siellä käydä. No, kalliiksi tämäkin voi vielä tulla, saattaa olla että joudutaan viikon välein käydä hakee se piikki, ehkä neljä kertaa yhteensä.

Marraskuussa on taas pt-päivät ja nyt pääsen Tampereelle saakka. Minä joka en koskaan käy missään niin Tamperekkin on iso asia. Suorastaan valtava. Ja sitten jos siellä törmää itse ukkosenjumalaan, Bulliin niin jo vaan pieneltä tädiltä tipahtaa jalat alta. Ja tipahtaa ne varmaan muutenkin jos jalkoja joudun siellä treenauttaa. Viimeks kun tälläisellä olin niin jouduin konttaamaan prässin alta pois :)

Pääsen muuten kuuntelemaan Raxun (Lingell) ja Jutan luentoa. Eri aikaan tosin puhuvat, mutta samana päivänä sentään. Mielelläni käyn kuuntelemassa mitä heillä sanottavaa. Kerron sitten kun siellä olen käynyt.

Uusi työharjoittelukin alkoi. Mielenkiintoista mutta ei mun työni jatkossa. Tiedän jo mitä minä haluan tehdä ja se ei ole tuota työtä :)

Pitäkäähän huolta itsestänne, niin minäkin teen :)

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Olen rakastunut...

..uuteen palautusjuomaani. Perjantaina treenin jälkeen ekaa kertaa maistoin ja tuntui kuin olisin palan taivasta saanut. Piti heti soittaa systerille ja kertoa mitä ilman ei hänkään enää kohta voi olla :)
Kyseessä siis uusi tuttavuus, Fitnessgurusta tilattu onewhey isolate maultaan rocky road. Tämän kokemuksen jälkeen tuskin koskaan enää tarvitsee mielessään pähkäillä lähteäkkö treenaamaan vai ei, sinne ehdottomasti lähdetään kun palkintona on tuota :)
Samalla tilasin saman firman heraprotskua ja sen kohdalla ei ihan yhtä hyvä tuuri käynyt. Makuna otin pistachio coconut ja lähinnä mieleeni tulee siitä petrooli. No, sekin juodaan pois ja seuraavaks otetaan jotain muuta makua, kuten suklaa hasselpähkinä. Aah, mä en kestä. Pelkästä ajatuksesta jo alkaa kuola valumaan ;)                                                 Tässä näiden uusien ystävieni kuva :)


Tänään kävin ostamassa itselleni uudet talvijuoksukengät. Juoksenko talvella kun en juokse kesällä enkä syksylläkään? Tuskin, mutta onpahan kengät ainakin. :) No, oikeasti olen muuutaman talven juossut ja viime talven kävin lenkillä 3x vkossa joka pakkasella ja ei muuta kenkiä tarvinnut edes miettiä kuin lenkkareita. Tavallisilla lenkkareilla en varmasti tarkenis mutta noilla coretexeillä menee hyvin pakkasellakin. Tavallisilla talvikengillä ei mun mielestä ole mielekästä lenkkeillä. Miks ostin uudet kun entisetkin on kaapissa? No, entiset on hiukan liian pienet ja asicsen jotka eivät vaan sovi mun kaviolle. Nää uudet on just puol numeroa isommat ja adidaksen joka sopii mun tassulle paaaaljon paremmin. :) Ja olivat aika hyvässä tarjouksessa intersportissa. Oikea hinta oli 120€ ja nyt oli 49€. Arvata saattaa, että ostajia riitti. Olin heti klo 12 jälkeen siellä ja mun aikana niitä myytiin mun lisäkseni ainakin kuudet parit. Iltapäivällä ei varmaan olis oikeaa kokoa enää löytynyt. Tässä kuva niistäkin :)



Perjantaina sattui ikävä tapaturma koiralle. Hän hyppäsi ulkona kauppaan menevien portaiden päältä alas (ei montaa porrasta mutta tälläkertaa liikaa) ja satutti oikean takajalan. (kerroinkohan mä tän jo viimeks??)
No, kävin silloin salille mennessäni eläinlääkärissä kyselee särkylääkettä koska koiruus ei astunut jalalle ollenkaan. Sanoivat ettei suosittele lääkettä, menee varmaan itsekseen parissa tunnissa ohitse tai viimeistään yön aikana. Jos ei mene niin varataan seuraavana päivänä aika. No, ei mennyt ja soitin heille, mutta vastaaja sanoi että ovat arkisin vaan auki. Katsoin heidän sivujaan ja joo, kesälauantait kiinni. En nyt ihan varma tietty ole, mutta mielestäni kesä tais mennä jo, olenko väärässä?? Soitin sitten kunnan eläinlääkäriin jossa päivystys jossain hevonkukussa. Lekuri sanoi, että tuskin on lonkka mennyt, varmaankin satuttanut polvensa. Sain määräyksen hakea ketoriinia, ihmisten särkylääkettä koiruudelle. Apteekissa meinasin kysyä ketopinooria (psyykelääke) mutta onneks muistin, että oli ketoriini. :) Taitaa koiruuden tassu vaivata, ei niinkään pää. Nyt raukka edelleen loikkii kolmella tassulla. Huomenna mennään näyttää sitä lekurille. Ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin, nyt saatiin hyvällä omallatunnolla jäädä pois joka sunnuntaiselta anoppilaan viereilulta :D

Lepoa lääkkeeksi :)


Kävin mä tä vääntää rautaa solmuunkin. Tai se tais vääntää mua. Etureisi ojennuksen 3s pidolla on jotain niin jäätävää, että pakko välillä hyppiä pitkin salia ja kiroilla itsekseen. Sitten taas jatkamaan. :) Oli reidet tulessa, ei voi muuta sanoa. Jotain kehitystä alkaa peilissä näkymään, vaatteet päällä. Ilman vaatteita näytän edelleen samalta norsulta :D Ei haittaa, määä olen onnellinen. Mää olen MÄ!!! :)


torstai 17. lokakuuta 2013

Valmentajan tapaaminen..

.. oli ja meni. Yhdessä tehtiin treeni, annettiin selälle ja hauiksille kyytiä. Siis MUN selälle ja hauksille. Kuinka sitä voikaan löytää itsestään lisää voimaa kun toinen sua vieressä käskyttää. Tahdonvoimalla kai sitä mennään, en muuta keksi. Joskus siinä vaiheessa pitäis kai tuoda se kuuluisa harmaa kivi siihen ja kokeilla menisikö sen läpi vai ei :)

Valmentajan kanssa sovittiin ettei nyt kosketa mun ruokaan vaikka paino ei kummemmin ole tippunut. Muutosta kuitenkin kropassa huomattavissa niin mennään samalla kaavalla eteenpäin. Iltapalaa hiukan rukattiin kun tuntui, että se ei vaan enää putoa, ei sitten millään.

Maanantaina heräsin pahaan oloon ja jo vain tuli kaikki ylös ja ulos molemmista päistä. Tauti ei onneks kauaa kestänyt, mutta tarpeeks kamalaa oli kuitenkin. Ruoka ei sellaisen jälkeen kummemmin maistu. :/

Tiistaina piti mennä kuntonyrkkeilee mutta eipäs sitä ollutkaan. Minä ainoana haahuilen paikalla ja ketään ei näy, taisi olla syysloma. Hiukan harmitti ettei siitä oltu informitu tai ehkä oltiinkin edellisellä kerralla mutta koska en silloin ollut niin en tietoakaan ollut saanut. No, takas sohvalle makaamaan, meni se ilta niinkin. :)

Arviointikeskustelukin oli näytöstä. Jännä kuinka sitä puheliaskin ihminen menee ihan lukkoon kun sulta jotain tentataan, sitä jää aukoo suutaan kuin kala kuivalla maalla. Työntekijäarvioija sitten pelasti mut tilanteesta ja kehui kuinka hyvin olin kyseisenkin asian hoitanut. :) Tänään oli teoriapäivä koululla, ens viikolla alkaa työharjoittelu joka kestää 6vkoa ja sitten joulukuussa näyttö ja sitten olenkin jo kohta lähihoitaja. Tiedä vaikka töitäkin saisin ;)

Aamulla aika rapsakka keli kävelyllä, huomiseks saattaa olla vielä kylmempää ja ties vaikka olis luntakin. Pitää mennä labraan ja samalla meinasin lenkin heittää. Sitten onkin tän viikon aerobiset tehty, salilla pitää ehtiä vielä käydä muutamaankin kertaan.




Kotonakin voi treenata :)





sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Eka kuukausi kulunut..

..pt:n valmennuksessa ja tässä mietin mitä on jäänyt käteen. Jos ihan pelkkää painonmuutosta ajatellaan niin ei suurta muutosta ole tapahtunut tai rehellisesti sanottuna muutos on kilon verran alaspäin. Koska en mittaa tätä asiaa nyt vaaálla niin olen tyytyväinen tuohon kiloonkin. Parempi nyt keskittyä muuhun kuin painoon.

Treeneistä olen saanut hirveästi puhtia muuhun elämään, nyt vaihtoehtona ei ole kotiin jääminen kun on treenipäivä vaan sinne oikeasti mennään. Aamuaerobisia on ollut niukasti, kuitenkin just sen minimimäärän mitä pitänytkin, siihen pitää panostaa jatkossa enemmän. Ja itsekkin hämmästynyt sitä kuinka ennen kävelylenkillä itsekseen käynyt ja niistä nauttinut ei millään enää viitsis lähteä. Nyt enemmän kiinnostaa crossing kotona ja samalla katsottava sarja tms. :) Mutta ei tyylillä väliä, kunhan ne aerobiset tulee tehtyä.
Ja jotta ei jäis ajatusta ettei kuukaudessa ole mitään tapahtunut kropan suhteen niin kerron, että ostin itselleni tuuman pienemmät farkut kuin ennen. Ja sitä kokoa en todellakaan edes muista milloin olisin viimeks käyttänyt :)

Työharjoitteluni loppui perjantaina, haikein mielin lähdin. Olin siellä 9vkoa ja kysyivätkin, ettetkö muka tule maanantaina, kuulut jo porukkaan. :) Tiistaina minulla arviointikeskustelu, näytönvastaanottaja jo tosin sanoi, että kirkkaasti kiitettävä napsahtaa. Kiitin ja melkein jopa kumarsin. :)
Osastonhoitaja kyseli jatkosuunnitelmiani ja väläytti vuorotteluvapaan sijaisuuden mahdollisuutta ensi vuonna, mä niiiiin menisin kyllä. On psykiatria vaan niiiiiin mun juttuni. Ja tässä nyt varmistunut ajatus, että luen vielä itseni sairaanhoitajaksi kunhan eka saan työkokeusta ja kerään rahaa säästöön :)

Eilen olin pt Jounin käsittelyssä. Eka katsoimme liikkeet olkapäälleni joka on varsinainen ongelma koska leikattu kaksi kertaa. Kun ne oli katsottu niin alettiin treenaa jalkoja. Voi pyhä Sylvi ja pari muuta tätiä, johan reidet ihmetteli mikä niihin iski :) Eka prässiä erilaisilla sarjoilla ja temmolla, siinä sitten typeryyksissäni menin sanomaan että etureidet on ongelmalliset. Ja mitä seuraavaksi teemme, tietenkin niitä etureisiä jalan ojennuksella. Tuntui ettei jalat nouse enää omin avuin ollenkaan, saatikka että olisi saanut sen masiinankin painon vielä nostettua. Mutta toisen tsemppaamisella ja karjumisella korvanjuuressa on kumma taika, sä revit sen voiman vaikka p-reiästä ja saat sen ylös. Tämän jälkeen vielä askelkyykkyjä joita en voi sanoa rakastavani, mielestäni ovat aivan pirun keksintöä ja suoraan alakerrasta kotosin. Mutta niin tuli nekin tehtyä ja vapisevana suihkuun. Oli isännän ilmeessä näkemistä kun vaapuin kotia ja sanoin: "Vähän Jounin kanssa jumpattiin." :D

Eilen olimme keilaamassa mieheni ja tyttären kanssa. Mä en vaan kertakaikkiaan osaa sitä hommaa ja ilmeisesti ei osannut viereisen radan nuori kundikaan kun sanoi kavereilleen: "Paska peli." Teki mieli heittää yläfemmat kaverin kanssa, niin samaa mieltä olin :)

Keskiviikkona tapaan valmentajani Kaisan, yhdessä treenataan. Pakko pyytää että tehdään selkää, pelkään etten pääse muuten ominavuin kotiin jos jalkoja treenattais. :) Katotaan mitä se mun päänmenoks keksii. Toivottavasti ei ainakaan ota yhtään evästä pois, nytkin välillä kamala nälkä. Mutta hän kyllä tietää mikä mulle on parasta, luotan ja uskon häneen :)



                           Isäntä oli tehnyt ruoan mulle valmiiks kun tulin treeneistä, ihana Hän!! :)

lauantai 5. lokakuuta 2013

Ruokailussa pysytään..

..oli tapahtumat mitä hyvänsä. :) Eilen vietin synttäreitäni ja tytär kävi illalla kylässä. Hänelle tarjosin suklaadonitsia ja jädeä ja itse söin hiilaripitoisen aterian koska tulin juuri salilta. Ei mitään ohi ruokavalion.
Eilen isäntä myös yllätti mut pahemman kerran ja kihlasi minut, mutta en senkään kunniaks syönyt mitään erikoista. Olen mä vaan ylpeä itsestäni. :)

Muutosta kroppaan on tullut sen verran, että maha alkanut pienentyä mikä johtuu varmasti siitä ettei hiilarit pöhötä sitä. Treenipöksyt alkaa tippuu jalasta, kohta saan ostaa uudet. Jännintä asiassa on se, että painoa ei ole lähtenyt kiloakaan, vajaa kilo siis. Eli se lähtee juurikin oikeasta paikasta eli rasvasta. Lihakset säästyy ja rasva palaa, näin oletan ja toivon. Valmentaja sanoi, että pientä nälkää pitää välillä sietää, silloin tietää rasvan palavan. Tätä itselleni hoin eräänä yön pimeinä tunteina kun heräsin yöllä vessaan käymään ja aivan järkky nälkä. Aikani pyörittyäni uni vihdoin tuli ja aamulla taas sain naminami puuroni :)



Tälle viikolle kerääntyy ainoastaan kaksi aamuaerobista työvuorojeni takia. Ens viikosta lähtien otan itseäni kyllä niskasta kiinni ja teen niitä ainakin kolme viikossa. Salilla ehtinyt käydä niin, että vielä on tämä ja huominen treenattava jotta saa kaikki treenit kasaan tälle viikolla. Olkapää-ojentaja-treenin teen aina kotona koska siihen hyvät mahdollisuudet. Näin jää sitten salilla käyntejä kolme viikkoon.
Aamulla kun kävin kävelyllä niin näin kaverin josta onneksi sain myös kuvan, kuka tunnistaa?



Tämä viikko ollut muutenkin melkoisen mukava. Tapasin serkkupojan jota en ole nähnyt lähemmäs 40-vuoteen. Hyvin tunnistimme toisemme sukulaisiksi, samaa näköä meissä ehkä hiukan oli, ainakin jotain samaa, ehkä. :) Ensi viikolla näen hänen siskonsa, juuri sovimme treffit. Elämä on välillä yllätyksiä täynnä kuten tämä viikko on taas osoittanut. Ensi viikolla minulla viimeinen viikko työharjoittelupaikassani ja sitten alkaa uudet haasteet. Jo nyt tiedän, että ikävä jää, olen niin tykännyt olla siellä. Toivotaan, että löydän itselleni yhtä mukavan työpaikan tulevaisuudessa. :)



lauantai 28. syyskuuta 2013

Ensinmäistä kertaa pt-päivillä

Ja voin sanoa, että tulihan tehtyä. Meidät jaettiin ryhmiin sen mukaan mitä kukakin halusi treenata, itse ilmoittauduin heti jalkatreeniin. Ja sain mitä halusin :) Ensin tehtiin jalkaprässiä jalat leveällä ja johan alkoi tuntumaan :) Tämän jälkeen oli smith-kyykkyä ja vielä perään prässiä jalat kapeana. Meinasin kuolla enkä yhtään liioittele, tuntui kuin olisi verisuoni katkennut päästä. Konttasin pois siitä ;) Jossain vaiheessa valmentaja sanoi että pää lopettaa ennen kroppaa ja oikeassa oli. Jaksoin loppuun saakka vaikka luulin kuolevani :) 
Junassa oli hiukan hankalaa päästä pois, ei meinannut päästä ylös penkistä. Kauhulla odotan miltä huomenna tuntuu :)

Pysy hengissä vielä tämä päivä..

..oli teatterinäytöksen nimi jota eilen kävin katsomassa.

Pysy hengissä vielä tämä päivä on ajankohtainen puheenvuoro mielenterveyspalvelujen alasajon seurauksista. Rankkaa aihettaan myös absurdin humoristisesti lähestyvä esitys ravistelee rohkeasti mielenterveysongelmiin liittyviä tabuja ja luutuneita ennakkokäsityksiä. Saako hulluudelle nauraa? 
Tämä todellakin kosketti koska itse näen tätä samaa päivittäin, mutta välillä sillekkin on hyvä nauraa :)

Entiset työkaverini kutsuivat minut kanssaan syömään ja teatteriin ja minähän tietty lähdin. Aivan liian harvoin on heidän kanssaan tekemisissä, itsellä kun on aina niin kiire ettei ehdi edes käydä siellä. Mutta sitähän tämä elämä tuppaa olemaan. Kävimme ensin Bakersissa syömässä, itse söin broilerinfilettä salaatilla. Ei kovinkaan paljon eronnut siis omasta ruoastani :) Onneksi aikaa oli niin vähän, ettei jälkiruokia ehtinyt edes katselemaan. Olisipa harmittanut katsoa kuin toiset olisi vetänyt jotain mutakakkua jädellä, se olisi syönyt jo naista :)
Ruokailun jälkeen menimme siis teatteriin joka olikin pieni näyttämö, tuolit joltain kivikaudelta ja aivan toisissaan kiinni ettei jalat meinannut mahtua. Näinkin pitkäjalkainen kuin minä (pituus 161,5cm) sai pitää polvet melkein suussa, siltä se ainakin tuntui :/

Ennen kaupungille menoa kävin tekemässä takareisi, pakara, vatsatreenin ja jo vain inhoan askelkyykkyjä/askelkävelyä. Olen varma, että ovat pirun keksintöä ja suoraan alakerrasta kotosin koko liikkeet. Herääkin epäilys mistä valmentajani on kotoisin kun ihmisraukalla tuollaisia ohjelmaan laittaa :D

Tänään vuorossa ensinmäinen pt-päiväni eli menemme yhteistreeneihin johon tulee Fitfarmin pt:t meitä kimpassa rääkkäämään. Voin vain kuvitella mitä rääkkiä tulossa, tai tarkemmin ajatellen en osaa edes kuvitella. Jotain kamalaa se kuitenkin varmaan on :)

Otin eilen salilta muutaman kuvan jotta saa jotain käsitystä missä treenini teen. Sali ei mikään trendapaikka eikä laitteet uusinta uutta mutta mulle käy nämä oikein hyvin. Valkun sanoin: "Kunnon treenin voi tehdä missä vain, asenteesta se on kiinni." :)


En ehtinyt ottamaan useimpia kuvia kun tuli muitakin immeisiä paikalle. Tässä nyt muutama otos :)