Oho, otsikko meinas puuttua mutta lisäsinpäs jälkikäteen :-)

Tämä viikko vietetty jälleen vapailla salilta, tekee sekä päälle että kropalle niin hyvää. Olen käynyt kävelyllä ystävän kanssa, asiakkaiden kanssa, yksin sauvoen ja vielä kerran ystävän kanssa. Huomenna meinaan kuitenkin mennä jo salille kiertoharjoittelua tekemään, johan tätä lepoa jo olikin ihan tarpeeksi. :D

Välillä pysähtelin ja otin kuvia :)

Kävin viikolla myös Kaisaa tapaamassa. Molemmat ihmettelimme kuinka hyvin on tulosta tullut dieetillä. Tai no, ei paino ole juurikaan tippunut mutta kroppa mennyt kyllä kasaan. Maanantaina otin mittoja ja 28cm lähtenyt viiden viikon aikana ympäriinsä, olenhan mä tyytyväinen.

Nyt suunnitelmat on, että jos maanantaina näyttää pudotusta niin pidämme vielä kaksi viikkoa tän ruokamäärän ja jos ei ole pudotusta niin alamme kiristämään. Kahden viikon päästä sain vapaasyöntipäivän ja koska olemme menossa juuri silloin risteilylle niin meinaan mennä seisovaan pöytään ja ottaa itselleni tuolin buffetin viereen. :D

Eniten mulla tekee mieli mutakakkua, maidotonta ja gluteenitonta. Sitä joudun varmaan ottamaan ainakin yhden mukaanikin. Samoin rainbown tuplasuklaa cookiesta voisin syödä paketin itekseni, tuskin tekis edes tiukkaa. Mutta koska sisältää maitoa niin joudun ehkä jättämään väliin. Mutta mutakakkua syön ja syön ja syön. :D

Sitten viimeiset kaksi viikkoa kiristellään ja sitten onkin aika ottaa kuvat ja mitat ja toivoa huimaa muutosta. ;-)

Tulevaisuudesta puhuimme sen verran, että maltilla alamme lisäämään ruokaa ja sitten alkaa ne biffitalkoot eli lihasta pitäis alkaa tarttumaan ja läski mielellään vähemmälle. Väkisinkin rasvaa tulee samalla, mutta ei välttämättä samaan kohtaan kuin missä ennen on ollut. Jos saan toivoa niin mielellään rasvaa tuonne yläkertaan, jätetään maha osasto tällä kertaa vähemmälle. :D Jännää tulee siis tulevaisuus olemaan. Ja varmaankin jatkan biffitalkoita Kaisan johdolla joten eiköhän mun Fitfarmin matkani jatku ja jatku ja jatku.

Ja kun joskus piiiitkän ajan päästä olen sen 50v niin mä olen niin huikeassa kunnossa että kehtaisin esitellä itseäni vähän julkisemminkin. ;-)

Sain tyttäreltä muuten rapakon toiselta puolen aika ison syntskäkortin, siellä kun kaikki on niin suurta. :D

Jos haluatte lukea millaista elämää aupair viettää Amerikassa niin käykääs lukasemassa täältä.. :D 

http://aupairjenna.blogspot.fi/

Ens vkolla mulla on taas treenit Bettinan kanssa. Huomenna hän nousee Nordic Fitness Expossa lavalle ja toivon niin menestystä hänelle, hän olisi sen niin ansainnut. Peukut siis pystyyn hänelle huomiselle. :D

Viime viikolla meillä oli ristiäiset ja tädin muru sai nimen. Nyt menee hetken oppia sanoa häntä oikealla nimellä, tähän mennessä kun aina tuli sanottua Leeviksi. Leeviä hänestä ei tullut, mutta oikein hyvän ja komean nimen komea poika sai. :D 

Täti aika muikeena ;-)

Nyt täytynee alkaa tekemään eväitä huomiseksi jotta jaksaa taas yhden työpäivän. Sen jälkeen suoraan salille kiertoharjoitteluun jossa takuuvarmasti hiki lentää. :D

Hauskaa viikkoa teille, kertokaahan kuulumisanne!!

Olen niiiiin fiiliksissä :)

Tänään päätin, että nyt alkaa harjoittelu sinne Naisten 10:iin.
Enhän mä ihan oikeasti kehtaa mennä sinne työkavereiden kanssa jos en jaksa hölkätä edes kilometriä :-)

Niinpä katsoin Suomipoikien lätkämatsin loppuun (olikin kaikki mitä siitä näin, lopusta 15min.) ja pistin hölkkävaatteet (mitkä????) päälleni ja sykemittarin kuntoon. Tai luulin laittavani sykemittarin kuntoon, ulos mennessäni huomasin ettei se löydä edes sykettäni. Elänkö siis ollenkaan?? Niin erikoinen vika siinä oli, että sykevyö on liian iso. Voitko kuvitella, liian iso. Ja se on nyt pienimmillään mitä sen saa. Pitänee alkaa siis ompelee sitä pienemmäksi. Enpä olisi muuten koskaan voinut villeissä kuvitelmissanikaan kohtaavani tälläistä ongelmaa. :-)

No, aluks kävelin ehkä 2min (edelläni käveli mies, enkä kehdannut ohittaa hölkäten, mitäs jos olisin heti hiipunut ja hän olis kävellyt ohi?? Kuin noloa sekin olis ollut). No, onneks hän meni toisaalle ja uskalsin aloittaa hölköttelyn. Olin päättänyt, että hölkkään aina pari minuuttia ja kävelen enemmän. Pikkuhiljaa liikkeelle siis. Mutta mitä mulle kävikään? Mä hölkötin ja hölkötin, en hengästynyt sydäntä kurkkuun, jalat ei painanut eikä henkikään loppunut. Niin mä sitten hölkötin 5km vain muutamalla kävely osuudella. Mä olin niiiiin fiiliksissä, hyvä etten huutanut ääneen matkalla!! :D
Kummasti kuulkaa 7kg painoa pois auttaa, sen verran suunnilleen on lähtenyt vuoden aikana. :D

Olenhan mä ennenkin hölkkäillyt, mutta en melkeenpä vuoteen yhtään. Viime keväänä piti harjoitella samaan tapahtumaan, mutta niin se jäi. Seuraava tapahtuma olis ollut Runner´s Twilight johon jo ilmoittauduin, mutta sain niin pahan kantapää kivun ettei mitään jakoa osallistua. Siihen olisi optio tänä vuonna. Nyt alkoi kutkuttamaan, että jos sinne pääsis kesällä :D

Kuten viimeks kirjuuttelin, niin kannattaa pitää unelmistaan kiinni. Ite olen unelmoinut joskus puolikkaan maratonin juoksusta, tiedä vaikka sen joskus vielä kipaisen. :D

                                                  Juoksuni ei ehkä näyttänyt ihan tältä :-)

Pikemminkin ehkä tältä :-)

Tyyli on ihan vapaavalintaista, onneksi :-)

Eipä muuten uskoisi, mutta pakko kai se on uskoa kun sanotaan :-)