Seitsemäs viikko ja tankkausta tiedossa

Seitsemäs viikko menossa ja säästyin vesi/leipä kuurilta koska vaaka näytti armollisesti -400g. :-)
Virallisesti on kuuden viikon aikana lähtenyt -2,1kg. Tiedän, se ei ole paljon, monet saavat samassa ajassa huomattavasti suurempia tuloksia aikaiseksi, mutta miksi en sitten minä saa? Kas siinäpä kysymys!! 

Mulla on aina ollut hankalaa saada painoa alas ellei kaloreita pudoteta suhteellisen alas. Mutta siinä lähtee sitten myös lihas ja sitähän me ei todellakaan haluta!! 
Sunnuntaina on tankkauksen vuoro, katsotaan mitä se saa aikaan kropassa. Tavoitteena on saada aineenvaihdunnalle kunnon herätys, ala laiskuri tekemään töitä äläkä laiskottele!! Täällä on meitsillä sentään tavoitteet joihin pitää pyrkiä ja siihen tarvitaan nyt sunkin osuutta ja aikas vahvasti tarvitaankin!! 
Kun ei pääse lihaksenikaan helpolla tässä hommassa niin on aineenvaihdunnankin tehtävä oma osuutensa. Joutuuko tässä kohtaa pitämään sille sellaisen:"Kohta joudut nurkkaan seisomaan jollet tottele" puhuttelun? Jos tässäkin auttais uhkaus-kiristys-lahjonta mallinen toiminta? Mietintää jää vielä millä mä uhkaan ja kiristän?? Lahjonta vois tietty olla jäätelöä, siitä se varmaan tykkäis. Tykkää varmasti, onhan se mun aineenvaihduntani ja eli ihan mä ite!! :-)

Uskotteko muuten, että kun alan kirjoittelemaan niin mulla ei todellakaa  ole mielessäni välttämättä edes aihetta, tätä tekstiä vaan suolletaan suoraan päästä. Siks tässä ei olekkaan mitään järkeä eikä taikaa, mutta tää on just sen näköinen kuin minäkin, suollan suustani "asiaa" ajattelematta sen enempää. :-) No, se siitä, jatketaan.. 

Tankkauspäivän ohjeet tulivat. Mä luulen, että Valkulla oli tullut joku erehdys tai muistikatkos sitä tehdessä. Mä luin ohjeet läpi ainakin kolmesti enkä löytänyt edelleenkään mistään kohtaa jäätelöä. Ei ollut aamupalassa, ei välipalassa eikä edes yöpalassa lukenut jäätelöä. Tosin ei siinä lukenut yöpalaakaan. Olikohan unohtanut senkin? Oli kyllä muistanut laittaa riisin/pastan varmaan joka palalle, aamuisin ei tainnut olla. Mä alan sunnuntain jälkeen muistuttamaan enemmän kiinalaista kuin kiinalaiset ite. Tai jos söisinkin koko päivän pastaa, heräisinkö maanantai aaamuna hoikkana, tummana kaunottarena eli italialaisena herkkubebana?? Juma, ehkä kokeilemisen arvoinen juttu!! :-) Mun tuurilla olisin kuitenkin se italialainen hampaaton äkänen anoppi joka polttelis piippuaan tupansa pihalla odotellessa kelvotonta poikaansa ja vielä kelvottomampaa miniäänsä kylään. 

Blaaah, mä taidan halutakin olla  vaan oma itseni. Ja taidan syödäkin koko sunnuntain Lapin rieskaa jotta maanantaina herään Aslakkina neljäntuulenhattu päässä. No niin, nyt riitti... :-)

Liityin Sulamoon eli entiseen kalotilaskuriin. Latasin sinne päivän eväät ja tadaa, saan noin 2000kcal pvässä. Jos tällä ei paino laske, on se vaan kumma sanon minä koska kulutus on treeneissä aika huimaa!! Treenipäivinä syön enemmän koska silloin tulee banaani ja palautusjuoma treenin päälle. Tänään esim olen syönyt hiukan reilu 2000kcal koska olen treenannut kaksi kertaa. Siitä kohta lisää. 

Katsoin edellisen dieetin ohjeita ja en totta puhuen edes uskalla merkata niitä tuonne Sulamoon. Vois tulla paha mieli kun katsois kuinka vähän sitä on oikeasti syönyt silloin. Mutta silloin myös lähti paino hiukan helpommin, mutta kuten jo sanottua, se taisi olla enemmänkin lihasta joka silloin on menetetty. Nyt olisi tavoitteena olla menettämättä sitä, nähtäväksi tietty jää miten käy. :-)

Meillä oli Valkun kanssa viime viikolla "lepoviikko" toisistamme. Sen kyllä huomasi tällä viikolla, hänellä oli aivan liikaa energiaa rääkätä mua. Keskiviikkona tehtiin jalkoja kuten joka keskiviikko, se on jo rutiini josta poiketaan hyvin harvoin. 
No, ensiks kyykättiin. Sain kuulla sen olevan sulavan eli smoothin näköistä, kevyttä ja joustavaa. Ja mitä enemmän romua niin sen paremman näköistä. Kiva kuulla, koska en ite koe sen olevan kovinkaan helppoa. Nyt oli painona jo 65kg, siitä se nousee 2,5kg joka viikko. Tai ei varmana nouse, muuten mä kyykkäisin kai jouluna jo 200kg tai jotain. En tiedä, laskekaa ite jos haluatte. :-)

Mutta nyt mulla oli se uusi vyöni päällä ja oli se vaan itselle varmempaa kyykätä kun oli tukea keskivartalossa eri lailla. Ehdottomasti suosittelen kaikille hankkimaan nostovyön ja nahkaisen sellaisen. On meinaan  apuna suuri kyykyssä ja vedoissa. No, kyykyn jälkeen oli takareidet maaten jonka jälkeen oli GHR. 

Tämä on vanha kuva, mutta näette millainen on GHR.

Tämä on laite alakerrasta, pirun keksintöä. Mutta niinpä mä vaan senkin laitteen selätin 100-0, mä olen dieetillä ja energiaa on vaikka pienelle kylälle jakaa!! Tarvisikohan joku pikku kylä sähköä itselleen, jos menis polkasemaan kylän valoiseksi. :-)

Sitten oli suorinjaloinmaastavetoa ja heti perään oli sissikyykkyä. Sekin on alakerran keksintöä, on pirulla ollut tekemistä kun kaikenmaailman värkkejä keksinyt. :-) 

Suunnilleen tälläinen värkki on sissikyykky. Jalat tuonne väliin ja ei muuta kuin persettä alaspäin. Ja ja jos ei ala eturieisä hapottamaan niin olen varma ettet edes omista etureisiä. :-)

Tämän jälkeen teimme minä tein squat blastia eli kepin kanssa 25 kyykkyä, heti perään 24 askelkyykkyä ja vielä siihen perään 10 jännehyppyä. Minsan tauko ja toinen kierros. Ilmeisesti tämäkään ei riittänyt mulle vaan jouduin vielä loitonnuskoneeseen ja heti perään pohkeet. Näiden kaikkien jälkeen mä olin suorastaan uupunut!! Sykemittari huusi punaisella, keskisyke oli 134 ja max 174. Kulutus oli 817kcal. Voitte olla sata varma, että hengästytti. Mutta syke laskee tosi nopeasti ja sainkin kuulla kuntoni parantuneen todella paljon. Missään vaiheessa en vetänyt happea kuin se kuuluisa kala siellä hietikolla vaan pystyin jopa puhumaan. Mua kun ei saa hiljaiseksi sitten millään!! :-)

Oli aika kaunista ulkona keskiviikkona kun lähdin treeneistä.

Tänään vapaapäivän kunniaksi crossasin kotona. Katsoin taas tölsää samalla ja hyvin jaksoi tunnin polkaista. Syke oli nyt 125/142 ja kulutus oli 561 kcal. Ei hullummin tunnin hommasta. Kävellen saisi ehkä puolet tuosta joten kun tuollainen värkki kotoa löytyy niin näin dieetillä ollessani sitä pitää ehdottomasti hyödyntää. Nyt kun halutaan kulutusta mahdollisimman paljon.

Melkein voisin väittää, että tuli hiki. Burnerit toimii. :-)

Mulla oli myös selkä/rintatreeni valkun kanssa tä vuorossa. Ei hän päästänyt mua siinäkään helpolla, ei hän päästä koskaan! Tehtiin neljää eri supersarjaa. Kolme ekaa meni neljä kierrosta, vikassa pääsin vähän helpommalla ja oli vain kolme rundia. :-)

Ekana oli ristitaljassa levennyksiä maaten ja perään heti pulloveria taljassa. Seuraava liikepari oli alatalja vastaotteella ja perään rintapunnerruskonetta. Sitten oli rintapunnerruskonetta tasapenkillä ja perään ylätalja seisten (ihan mun lemppariliike nykyään). Tasapenkki koneeseen Valkku iski 20kg per puoli. Kauhulla katsoin ja sanoin ettei olla koskaan tehty tuollaisilla painoilla. Vastaus oli, että tänään tehdään. Joo, meni niitä 3 kpl ja sitten suosiolla vähensi painoja. Hänelle ei todellakaan sovi mitkään tauot yhteisistä treeneistä. Hulluksihan se tulee. :-)

Lopuksi oli vielä ristitaljaa eteen ja kulmasoutua vastakkaisella otteella mutkatangolla. Näin saimme taas tunnin kulutettua ja mittariin iski lukemat 128/163 ja 611 kcal poltettiin. Tänään mulla siis palanut pelkästään liikunnan avulla 1162 kcal. On meinaan saakelin ihme jos ei ala jossain vaiheessa näkymään vaaán lukemissa nää rallit. :-/

Kysyin muuten sitä tankkauspäivän jäätelöä, oliko se vahingossa jäänyt pois. Eikä edes ollut vahinko vaan ihan tarkoituksella jättänyt sen. Mutta sain mä sen tilalle ohukaisia, kunhan ite ne eka pussijauheesta teen. Ja rieskaa ja kuivattuja hedelmiä. Ohukaisjauheet ja hetelmät on jo haettu, huomenna meen hamstraa loput aineet. Otan sitten kuvia mitä olen syönyt jotta saatte vähän käsitystä kuinka bodari (wanttobebodari) syö oikein tankkauspäivänä. Paha olo ei saa tulla missään vaiheessa, mielummin överit kuin vajarit ja mitä ohjeita mä nyt sainkaan. Syö syö ja syö, tiistaina pumpataan sitten yhdessä jalat turvoksiin!!
Tuskin maltan odottaa, joudun varmaan kyykkäämään 80kg:lla. :-)

Ja sain muuten tänään aika pätevän ohjeen millä painoa saa alas. Hyppää parvekkeelta ja muutamassa sekunnissa on 60kg tippunut. Lupasin harkita vielä hiukan ennen tämän toteutusta. :-)
Tää ohje ei ollut sitten Valkulta. :-)

Lähtisikö tällä tavalla paino laskemaan? :-)

Ylöspäin alaspäin..

Olen aina inhonnut tuota kirjasin mallia millä kaiken olen aina kirjoittanut. Näin 97:llä postauksella huomaan, että senhän voi muuttaa toisenlaiseksi. Täytyy myöntää, että välillä hävettää olla Mä. :D

Taas on vko mennyt dieetillä eli neljä viikkoa takana ja kuusi vielä jäljellä. Nyt olen jo niin tottunut tuohon ruokamäärään ettei nälkä enää ole oikeastaan ollenkaan. Välillä aamuisin ennen ekaa välipalaa saattaa sellainen pikkunälkä vaivata, mutta muuten päässyt aika sinuiksi sen kanssa. Hyvä näin.

Tällä viikolla oli painoa tullut takaisin eli nyt vaaka näytti 59,9kg. Ei paha vieläkään, mutta jos suunnan pitäisi olla alaspäin ei ole hyvä, että suunta on ylöspäin. Valkku-Kaisalle vkon raportti ja kysymys mitä nyt. Vastaus tuli pikapikaa, että parina kertana vkossa salitreenin jälkeen vähän kovempi sykkeistä aerobista niin saadaan kulutusta kasvatettua. Jos ei suunta ole ensi viikolla oikea otetaan järeämmät aseet esille. :D

Olin päässyt eroon jatkuvasta vaaálla ravaamisesta ja nyt dieetillä se on aamuisin taas ollut tapana. Huono tapa josta pitää heti päästä eroon. Päivittäinen painon katsominen ei luo kuin stressiä ja stressi taas hidastaa painonpudotusta. Ei siis hyvä ja nyt se loppuu. Seuraava punnitus on ensi maanantaina. :D

Kävin ystäväni kanssa lauantaina Jätemäen portaat kipaisemassa muutamaan kertaan. Ne on vaan joka kerta niin jäätävät yli 400 askelmaa ettei mitään rajaa. Menimme aina portaat ylös kävellen ja hölkkäsimme mäkeä alas. Jos menisi portaat kävellen niin ainakin itse pelkään joka kerta, että kantapääni jää askelmien väliin ja katkaisen akillesjänteeni. Ei kiva ajatus joten mielummin polkua pitkin alas. Kyllä se pelkkä nousu portaissa saa sykkeen nousemaan melkein taivaisiin. Ainakin melkein. Jos ette ole koskaan kokeillut ja teillä olisi siihen mahdollisuus niin ehdottomasti suosittelen kokeilemaan. :-)

Vähän tylsiä kuvia, mutta ei kiireessä kerennyt parempia tsuumailla. :D

Pyysin miestä ottamaan selästäni kuvia jotta itsekkin näen onko siellä mitään kehitystä tapahtunut. Ja joo, onhan sitä jonkinlaista kehitystä havaittavissa. Jotensakin ei malta odottaa, että lihasta saadaan lisää tehtyä. Kyllä tuonne vielä mahtuu. ;-)

Laitoin salilla käyvälle pojalleni kuvaviestin, että kyllä se mutsikin osaa. Vastaus oli, että alkaa näyttää hyvältä. Kiitos rakas lapseni, arvostan palautettasi. <3

Huomaa vasen olkapääni joka on ihan erinäköinen kuin oikea. On kuopalla eikä tuskin koskaan tule tuon kummemman näköiseksi. :/

Olin tässä päivänä eräänä työkaverin koekaniinina, kun hän harjoitteli laittamaan akupunktioneuloja. Hiukan poltteli alussa korvaa, mutta meni sitten ohitse. Niitä olisi pitänyt pitää paljon kauemmin mitä minä pidin, mutta oli kiire kotiin. Seuraavalla kerralla pitää laittaa ne keskellä työpäivää eikä lopussa. Kukaan silloin enää jaksa/ehdi/malta rentoutua ja istua neulatyynynä. Kotiin jo mieli tekevi. :D

Eilen kävin jälleen tekemässä/suorittamassa vkon kietoharjoitteluni. On se vaan niin jäätävää settiä, että heikompaa hirvittäis. :D Täysillä painoin menemään, kierrosten välissä vedin henkeä 2 min ja taas mentiin. Yhtään en himmaillut vaan päin vastoin lisäsin painoja missä pystyin. Nyt alkaa olemaan taas oma voimataso kohillaan ja toisinaan saanut tosiaan painoa lisätä. Ei haittaa enää dieetillä olo. 

Tällä viikolla painetaankin vielä täysiä treeniä ja ens vkolla on ansaittu lepovko. Silloin luvassa korkeintaan aerobista ja sekin iltaisin. Aamuisin nukun hiukan pidempään. :-)

Tällä vkolla myös tiedossa vielä pt-Pasin kanssa olkapäätreeni (ihan parhautta) sekä samana päivänä synttärini ja 1v. kihlajaispäivä. Isäntä jo sanoi, että voit kilistellä Pasin kanssa treenatessa, siinä sitä juhlintaa riittämiin. Oikeassahan hän on, se on yhtä juhlaa saada treenata ammattitaitoisen pt:n kanssa. Ja Fitfarmilla ei muunlaisia pt:ä olekkaan. Suosittelen jokaisen kokeilemaan ainakin kerran jos siihen on mahdollisuutta. Sitten tietää mitä on kunnon treeni. Ja sitä varten ei tarvitse olla pt-asiakas, riittää että sinulla on jonkinlainen nettivalmennus tai sitten ostat (tosin hiukan kalliimpaa) tunnin heistä joltakin. Kannattaa kokeilla!! :D

Tälläistä tällä kertaa, hauskaa viikkoa teille jokaiselle!! 

Vielä on kesää jäljellä

Joka paikassa ja kaikkialla sanotaan, että kesä on ohitse ja syksy on saapunut. Onko se sitten hyvä vai huono, jokainen tietää omalla kohdallaan mitä syksy itselle merkitsee.

Minulle se tarkoittaa raikkaita aamulenkkejä, kuulaita aamuja, värien loistoa, kauneutta, piteneviä aamuaerobisia. Toki se merkitsee myös sateita, pimeyttä ja märkää, mutta miks nähdä vain negatiiviset asiat?? Onko tämä vettä lasissa asia, syksy ihanaa aikaa/masentavaa aikaa?? Miten te otatte syksyn vastaan? Synkistellen, kynttilöitä poltellen, villasukat jalassa? Vai kuten minä joka näen syksyn kauneuden? Kertokaa, kiinnostaa. :D

Huomenna tapaan valmentajani Kaisan ja hän kertoo miten vietän seuraavat 10 vkoa. Minulla alkaa meinaan dieetti joka kestää sen 10 vkoa. Tarkoituksena on saada sisäistä rasvaa pois, sitä löytyy kiitettavästi vatsan- ja reisi/pakaran seutuvilta. Painolla ei merkitystä, mutta se rasva. Jännityksellä odotan mitä hän on minulle keksinyt (pas..t, kauhusta kankeana odotan miten joudun kärsimään ja kärvistelemään, suolten huutaessa tuskissaan ruokaa) Nauti siinä sitten syksystä. ;-)

Tossa yhtenä päivänä syödessäni kerrankin samaan aikaan isännän kanssa otin meidän annoksistamme kuvan. Omasta puuttui vielä salaatti, mutta kuvitelkaa se siihen. :-)

Kumman annoksista söisit tai jaksaisit syödä? Ruokamme ei ole samaa, todellakaan :-)

Tällä viikolla piti yhtenä aamuna lähteä aamulenkille, heräsin sitä varten 4,25. Koiran kanssa käydessämme ulkona päätin ettei siihen koiranilmaan kukaan lähde kävelemään ja tulin takaisin sisälle. Mutta en mennyt takaisin nukkumaan vaan crossasin 30min ja samalla katsoin Täydellisisä naisia. Se vekotin on pelastanut monta kertaa ja tulee vielä monena aamuna pelastamaan mut. Kun ulkona on -25 pakkasta niin siinäkin vaiheessa mielelläni hikoilen kotona. Mua laiskimusta!!

Tässä joku vanha kuva, mutta crossari olikin se pääasia tässä :-)

Tänään otti töissä hiukkasen päähän, kun avasin eväsrasiani. Mun oli pitänyt ottaa keitto evääksi ja sen sekaan broileria, tyypillinen lounas mulle. No, olinkin ottanut väärän rasian ja mulla oli mun päivällinen mukana joka pitäis aina syödä salin jälkeen. Ei mun auttanut kun syödä se, keiton söin sitten kotona salin jälkeen (eli äsken). Jotta sain siihen hiilaria mukaan joka on koko jutun juoni, sulatin ja paahdoin gluteenittoman sämpyn jota oli onneks muutama pakkasessa. Ei ole minusta enää leivän syöjäks, yhtään ei tuntunut kivalta vetää sitä höttöpullaa. Olen mielestäni onnekas kun olen päässyt leivän syönnistä eroon. Tosin ei ole tehnyt edes tiukkaa, leipä kun ei ole koskaan ollut mulle ongelma. Ilman sitäkin pärjään mainiosti enkä edes muista sen olemassa oloa. Hyvä näin. :D

Sain näin ihanan kuvan siskoltani tänään, eiks ole ihana? Siskot ovat kyllä parhautta <3 Puhumattakaan siskonpojasta ;-)

Huomenna sen sitten saan ja maanantaina se alkaa, dieetti meinaan. Viikonloppuna on pakko saada vielä mutakakkua. Kumma, mutta normaalisti sitä ei tee mieli, mutta kun tiedät ettet sitä saa syödä niin jo alkaa himottamaan. :-)

Olen A-luokkaa..

Ainakin jos on lääkäreihin luottamista. Nyt on käyty labrakokeissa ja kaikki on mahassa mallillaan. Eilen kävin myös ultrassa ja mitään poikkeavaa ei löytynyt. Lekuri sanoi, että saattaa olla ollut yksinäinen sappikivi joka vaellellut suolistossa (aiheuttaen jäätäviä kiputiloja) ja poistunut hiljaa paikalta (miettikää sitä raukkaa kun ei oo kavereita, itsekseen pitänyt vaellella pitkässä kiemurassa suolistossa, ihan sääliks käy).
Joten jos lekureihin on luottamista niin terveitä ollaan ja koska lekurit on Jumalasta seuraava niin häntähän uskotaan. Niin minäkin tein..

Päättelin siis, että koska syy oli sappikivessä joka jo poistunut paikalta niin silloinhan syy ei ollut Lidlin rahkassa ja voin jälleen syödä rahkaa. Jipii, siis heti kauppaan ostamaan rahkaa ja illalla tekemään siitä iltapalaa, herkkua!! Näin siis tein, katselin Juttaa ja iki-ihanaa Jania telkkarista ja valmistelin iltaherkun rahkan marjoilla ja tykötarpeilla. Ja ei muuta kuin ääntä kohti, mutta... Se maistuikin ihan karsealle, ilmeisesti jäi kammo viime kerrasta kun tuli äkillisesti useaan otteeseen ylös ja ulos. Sain siitä puolet syötyä ja harmittelin, että sinne meni sekin herkku ja jäin odottamaan tuleeko oireita. Odottavan aika ei onneks ollut pitkä, ehkä 10min ja odotus palkittiin jäätävällä mahakipulla. Yes, olin siis todellakin turhaan haukkunut Lidlin tuotteita, tosin en jaksanut siinä tuskassani asiasta kauheasti välittää. Kipuaalto kesti ehkä 10min (ajantaju kummasti saattaa heitellä kun tuntuu kuolema kolkuttavan ovella.. tai siltä se ainakin tuntui..). Sitten se meni taas ohitse, huokaisin helpotuksesta että sinne meni ja takas ei ole tulemista..

Eihän tää tarina olisi ollenkaan niin mielenkiintoinen jos mahakipu olis sillä lähtenyt, ehei, se tuli kyllä takaisin hetken kuluttua. Ja kolmennen kerran silloin kun olin jo ehkä tunnin nukkunut, mutta kolme kertaa sain siis tuntea tän polttavan, vannemaisen kivun jotka muistuttaa helvetin lieskoilta. Tai mistä mä tiedän miltä siellä tuntuu, mutta tähän kipuun olen jo sen verran kyllästynyt ettei enää kiitos. Ehkä munkin umpiluuta oleva kalloni jo tajuaa sen vaikka mies tokasikin, että kyllä sä vielä kokeilet. Hah, nyt on kokeiltu Lidlin ja Valion rahka, enää ei kokeilla mitään. Johon mies, että tänään meet hakee Pirkan rahkaa, se vielä kokeilematta.. :D

Viimeks kirjoitin siitä kuinka Tampereella käväsin syömässä sen luvattoman jäätelön ja syödessäni katselin ympärilleni jos vaikka valkku-Kaisa näkyisi jossain lähettyvillä (sen verran syyllinen olo siis) :D No, tästä meni pari päivää ja Kaisa laittoi viestin, että tavataan ja jutellaan. Hitto, mulle tuli tunne kuin olisin lapsi ja kirjoittanut päiväkirjaani jotain salaisuutta ja jäänyt siitä kiinni ja nyt saan nuhteita. Piti oikein muistuttaa itseäni, että mähän olen kuitenkin jo 46v ja saan syödä jäden jos mua haluttaa. Se, että onko se järkevää on jo toinen juttu. Mutta ihan itseäkin nauratti, kuin tosiaan olisin jäänyt kiinnni jostain luvattomasta vaikka toinen tuskin lukee mun jaarituksiani täällä :D

Mutta on MUN Kaisa vaan niin ihana, että teki mulle nyt täysin uuden ruokavalion. Mä kun olen ihminen joka syö vessassa (täysin läpipaska) joka jatkuvasti väsynyt, mahakipuinen ym. niin nyt kokeillaan täysin maidotonta ja gluteenitonta ruokavaliota. Mä niin toivoisin, että saan tän vatsani kuntoon. Miltäköhän mahtaa edes tuntua se, ettei jatkuvasti istu vessassa. Olisi se omituista :D 

Todennäköisesti mun haudallani lepää mun lisäkseni tälläinen :D

Sitä ennen kuitenkin vähän salia ja huomenna aamulenkille. On elämä vaan ihanaa vaikka suuren osan siitä saa vessassa viettääkkin ;-)

Hyvä pooooojaaat ja hyvä MÄ!!

Niin Suomen poijjaat otti pronssia. Onnea ja terkut heille, hienon työt teitte!!
Tietenkin jokainen aina odottaa, että pääsisimme finaaliin ja saisimme kultaa, mutta ei se maailma vaan pyöri niin että jokainen maa olisi finaalissa. :-) Pitäisi jaksaa muistaa, että kuinka hyviä pelaajia oikeasti on joka joukkueessa ja jokaisen joukkueen unelmana on se kultamitalli. Ja jääkiekkohan on joukkuelaji ja joukkue on yhtä hyvä kuin sen heikoin lenkki. Eikö vain? 
Ja koska kiekko on joukkuelaji niin en oikein välitä siitä, että vain yhtä kaveria nostetaan jalustalle. Joukkueena se mitali on ansaittu!!

Sen takia en oikein välitä siitä, että Selännettä hehkutetaan niin kauheasti. Myönnän, että hän on aivan ilmiömäinen ja paljon saavuttanut, mutta kuitenkin, joukkueena kiekkoa pelataan. :-)
No, se siitä ja pojille mahottomasti ja vähän lisää onnea, olette mahtavia!!

Ite tässä projektissani taas olen yksin ja teen yksin myös päätökseni mitä syön ja mitä jätän syömättä, miten treenaan (siis insentiteetti) jätänkö treenejä väliin tms. Ohjeet saan ja loput on vain itsestäni kiinni. Voin syyttää vain itseäni jos ei finaaliin ole pääsyä (verrannollisesti, EN ole menossa minnekkään kilpailuihin) ja tuloksia ei tule. Fanaattisuus ei oikein sovi mulle ja sen takia välillä tuleekin lipsuttua syömisen suhteen. Missään vaiheessa en ole vetänyt minkäänlaisia övereitä, en karkkia yhtään (olipa yllätys, olenhan ollut 2,5v jo sitä syömättä), en pullaa, en leivoksia, en dokannut, en sitä en tätä. Vaan silloin tällöin muutaman ylimääräisen cashewpähkinän ja joskus siivun juustoa. Eilen oikein pistin elämän risaiseksi ja tein kotona pizzaa. Tein gluteenittomaan pohjaan ja punnitsin jauhelihat ja hiukan juustoa päälle. Ei sallittua, mutta vaan niin pirun hyvää. :-)
Ja en meinaa ottaa minkäänlaisia huonoa omaatuntoa siitä. Haluan elää elämää jota voin kuvitella eläväni lopun ajan kun täällä luitani liikutan ja fanaattisuus ei siihen suunnitelmaan sovi :-)
Ja tämä ei ollut kenellekkään tarkoitettu loukkaukseksi, suon kaikille oman tavan edetä asiassa. :-)

Äsken kävin taas hölkkäilemässä. Nyt sykemittarikin toimi, mutta jokin henkinen yliote sillä on musta. Viimeks kun sitä ei ollut niin tuntui, että kaikki sujuu kuin tanssi ja nyt kun se oli tuntui, että katselen vaan sitä ja en mukamas jaksa mitään. Ärsyttävää!! 5km meni aikaan 40 min ja siitä lopun kävelin kun näin ystävän ja jäin hänen kanssaan juttelemaan. Ei kai niin kovin huonosti ihmiseltä joka toista kertaa vasta hölkkää vuoteen. Vai mitä olette mieltä?

Tyttäreni oli päässyt ehjänä ja turvallisesti Ameriiikkaan. Muutaman viestin on sieltä laittanut. Itse kirjoittanut muutamaan otteeseen hänelle kirjettä. Tulihan sitä jokunen sivu kirjoitettua, nyt vaan pitää pitää suu soukalla ettenkerro samoja asioita jos jutellaan :-) Ennen kirjoitin paljonkin kirjeitä, jossain vaiheessa olin kirjeenvaihdossa vankilassa olevan nuoren miehen kanssa. Itselläni ikää silloin ehkä 16v. Kun pääsi vapauteen niin lopetimme, en edes muista enää nimeä ja hyvä varmaan niin. :-)

Viime viikolla olin valmentajani kanssa treenamassa ja hänelle sanoi, että olen aina tykännyt että minulla on iso peräpää ja nyt kun olen FitFarmin asiakkaana niin tykkään, että se on liian pieni. Naiset onneks saa vaihtaa mielipidettään. Ja mikä fiilis, kun Kaisa sanoi tunnin loputtua, että kyllä sun peräsi on kasvanut ja lihaa tarttunut matkaan. Mä olin niin fiiliksissä,loistin varmaan kuin aurinko. En olisi uskonut, että olen otettu jos joku kehuu peräni kasvaneen. 8-) 

Tälläisiin on kuitenkin vielä vähän matkaa, mutta sinne päin ollaan menossa ;-)

Uusi tatuointi ja vapaa viikkoa..

Niin on tämäkin vapaaviikko lusittu ja hyvin on mennyt. Piti niin käydä aamuaerobisilla, mutta oli niin kiva nukkua aamuisin ruhtinaallisesti klo 5,20, niin en vaan saanut itseäni ylös klo 4,30 kun ei ollut pakko. Yhtenä aamuna crossasin ja yhtenä iltana kävin vesijuoksemassa, siinä tän viikon liikuntasuoritukset. Ei siis paljon jälkipolville kerrottavaa, mutta ihan luvallista. Ens vkolla taas täysi hönkä päälle. :-)

Kävin torstaina ottamassa uuden tatuoinnin. Vasen olkapääni on leikattu kaksi kertaa ja siinä tietty muutama arpi muistona. Halusin pysyvämmän muiston ja laitettiin arpien kohdalle kukkasia. Annoin tekijälle täysin vapaat kädet, hän on taiteilija, en minä :-)
Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Mitäs te sanotte, oliko kivun arvoinen? 

Kukkia on muutama enemmän kuin arpia, jotta saatiin tasapainoisemmaksi (tää oli ihan oma päätelmä) ;-) Isoissa kukissa on arpi keskellä ja kuitenkin kukan kaikki yksityiskohdat näkyvät. Olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen ja tästä lähtien treenaan vain hihattomassa paidassa ;-)

Eilen kävimme Tallinnassa siskojen ja miesten kanssa. Heti laivaan mennessämme kävimme buffassa syömässä. Mä niin rakastan kylmiä kaloja ja niitä tuli taas syötyä hhmm. kohtuudella. ;-)

Pääruoka jäi kokonaan väliin ja jälkkäripöydästä söin pari pientä palaa juustoa ja pienet palat jotain makeaa piirakkaa (palat oli minipaloista puolet) ja hiukan sorbettia. Ei siis mitään övereitä, mutta sopivasti täyteen tuli. Ja täytyy antaa myönnytystä, että ruoat maistuivat hyvälle. Usein laivalla buffaruoka ei maistu juuri miltään, mutta nyt maistui. Voin siis suositella Viking Linen seisovaa pöytää :-)

Hätäisesti otettu kuva laivaan astuessa Tallinnan päässä. Kuvan laatu sopii täysin kuvaustaitoihini :)

Tallinnassa menimme bussilla kaupungille ( niin sopivasti seisoi siinä ja just mahduttiin kyytiin) ja menimme Virukeskukseen. Siellä me siskot kiertelimme kauppoja kun miehet kävivät ihastelemassa paikallista ravintolakulttuuria (en kerro, että olivat oluella).

Itselleni mukaan tarttui Niken laukku kun oli niin sopivasti tarjouksessa. Just olin kyllä heittänyt kaksi kassillista kaikenmaailman laukkua ja reppua Uffin laatikkoon, joten pitihän sitä tietty lisää hamstrata. Ja koska en kehdannut kertoa ukko-kullalle mitä olin ostanut niin sanoimme siskon ostaneen sen ja katunut ostostaan ja antoi sen mulle. Saattaa olla ettei ihan mennyt läpi, vaikka kuinka olin iloisesti yllättynyt siskon anteliaisuudesta.  :-)

Mukaan tarttui myös särkylääkettä joka on huisin paljon halvempaa kuin täällä. Harvemmin tarvin, mutta kun tarvii niin ottaa päähän jos ei sitä ole (varsinkin jos päähän ottaa muutenkin) ;-)

Lapsille toin tuliaisina namia ja työporukalle myös. Nykyisessä työpaikassa tuntuu olevan tapana, että aina tuodaan jotain herkkua, oli syytä tai ei. Itse en niitä syö, mutta en näin alussa ainakaan halua poiketa tavoista vaan ostin namisäkin heille vietäväksi. Mutustelkoon he, minä en!! :D

Helsingin päässä kävellessämme asemalle ohitimme Senaatintorin ja pitihän kirkosta napata kuva. Olis tietty voinut tsuumata hiukan ;-)

Katsoitteko keskiviikkona alkaneen Jutta ja puolenvuoden superdieetti ohjelmaa? Siinä oli valmentajana Kaisa joka on myös minun valmentajani. Hän siis tekee treeniohjelmani ja suunnittelee ruokavalioni. Hänen kanssaan myös treenaan aina välillä. Muidenkin pt:n palveluksia käytän. Kaisa on henkilö jota tulee katsottua ylöspäin, hänessä hehkuva karisma jo häikäisee. Ja tietotaito jonka omistaa on huikea. Puhumattakaan tsempistä jota häneltä saa, hän on vaan huikea ilmestys!! :-) Olen todella onnekas saadessani juuri hänet valmentajakseni (ketään muita valmentajia millään lailla väheksymättä, varmasti jokainen on omalla laillaan huippu). 

Nyt kun olen päättänyt, että jatkamme Kaisan kanssa yhteistyötämme vuoden verran, pitää minun myös tehdä itselleni konkreettiset tavoitteet. Se, että haluan kropan rasvattomammaksi ja lihaksikkaammaksi ei ole vielä kokreettista, sitä ei voi määritellä millloin on tarpeeksi. Ja koska en halua painollisia tavoitteita laittaa, jotten sitten stressaisi vaaán lukemilla niin en liitä tavoitteita mihinkään kilomäärään. Treeneistä saatava hyvä olo ei ole konkreettinen tavoite, joten en aseta sellaistakaan. Entä sitten jokin tavoite liittyen esim. maveen tai penkkipunnerrukseen? No ne nostettavat kilotkaan ei juurikaan kiinnosta, sama nostanko 50kg vai 70kg, ei väliä. Ja kilpailemaan en koskaan lähde, se ei ole mun juttuni. Näitä sitten miettiessäni päätin, että vuoden päästä haluan vetää leukoja. En tiedä miten olkapääni siihen reagoi, mutta kokeillaan. Niin paljon siis voimaa, että leukoja pystyn vetämään. Tuleeko niitä sitten yksi tai viisi, ei väliä kunhan niitä saan vedettyä. Ja tietty mitä vähemmän kropassa tavaraa niin helpompaa vetää (onko tää vaan mun logiikkaa??) 

Tämä siis päätetty, vuoden päästä leuanvetokilpailu. Tai siis reilu vuoden päästä, mutta kuitenkin. Se on nyt päätetty ja sen eteen aletaan tekemään töitä. :D

Nyt alan viikoittaiseen ruokarumbaan. Ruokaa tehdään paljon ja se pakastetaan jotta voi iltaisin otta sulamaan seuraavan päivän evääksi. Ei tod. jaksaisi joka päivä jotain vääntää.

Nauttikaa talvesta, niin minäkin teen :D

Jutta on the road

Olin eilen kuuntelemassa Jutan luentoa Barona-areenalla Espoossa.
Olin pyytänyt ystävääni mukaan ja hän lähtikin, kiitos hänelle ja oli ihana nähdä :)

Bussiin mennessäni näin yksin istuvan nuoren naisen ja heti tajusin, että tunnen hänet jostain. Ja "tunsinhan" minä, luen hänen blogiaan ja joskus jotain kommentoinutkin. Taisi toinen pelästyä kun istahdin vastapäätä ja aloin juttelemaan. Yleensä ei kuule tuntemattomien juttelevan sinulle, mutta minut tuntevat tietävät etten ihan ujoimmasta päästä ole ollenkaan. :) Me sitten vietimme yhdessä illan, eihän ketään saa yksin jättää, varsinkin kun ensin tuppautuu seuraan kysymättä haluaako toinen seuraa vai ei :)

Luento oli jälleen hyvä, tosin aika samat asiat mitä olin kuullut jo aikaisemmin. Tällä kertaa myös Bull oli mukana ja vastaili Jutan kysymyksiin. Bullilla ulosanti on ihanan suoraa ja minähän repesin muutaman kerran täysin. Mutta uskon, että monet saivat miettimisen aihetta Jutan ja Bullin puheista, varmasti olivat tyytyväisiä siihen miten perjantai-iltaansa viettivät. :)

Ja näin monta ihanaa FF-ystävääni ja valmentajani Kaisan, on vaan niiiiin hienoa kuulua joukkoon kummaan. Ilta oli siis kaikenkaikkiaan oikein onnistunut, motivaatiota tuli taas ammennettua taskut täyteen :)

Kävin muuten ostamassa itelleni uudet salikengät, tälläiset. 

Eiks vaan olekkin aikas mageet, kyllä nyt kyykyt lähtee :)

Tosin tänään kun tein jalkatreenin niin askelkyykyissä eteen ne eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta nyt ei valiteta. Ehkä seuraavaks pitää laitattaa pitkät, hienot kynnet. Ggrrr ja murrrr :)

Mieheni se tänään yllätti mut täysin. Kauppaan mennessämme sanoi, että mennääns käymään Intersportissa. Jos olisi ollut mustaa maalia tarjolla, olisin maalannut rastin seinään. HÄN pyytää Intersporttiin. No, ei se vielä mitään. Katsoimme hänelle ulkoilupukua, siis hänelle, ikuiselle sohvaperunalle joka inhoaa jo sanaa liikunta!! No, katsottiin pukua ja hän kysyi millainen sen pitää olla. Jaaá, kun en tiedä sen tulevaa käyttötarkoitusta niin hiukan vaikeaa sanoa. Jos meinaat pitää sitä kaapissa niin riittänee hiukan halvempikin versio, mutta jos meinaat liikkua sen kanssa niin pitänee katsoa uudestaan. Loppujen lopuksi hän osti itselleen ulkoilupuvun. Meinasin pyörtyä hämmästyksestä. Ja alusvaatekerraston osti. Ja kyseli kenkien perään, hanskojen ja pipon. Hyvin huolissani kysyin, mitä meinaa niillä kaikilla tehdä, turhaan niitä on kaapissa seisottaa. Lähtee kuulemma kanssani lenkille, mutta klo 4,45 on turhaa odottaa hänen lähtevän mihinkään. Mielenkiinnolla odotan montako kertaa hän kanssani lenkkeilee, mutta lupaan joka kerran kun hän mukaan lähtee olla iloinen asiasta enkä valita vauhdista tms. Miehet, ne todellakin osaa yllättää!! <3

Valmentajan tapaaminen..

.. oli ja meni. Yhdessä tehtiin treeni, annettiin selälle ja hauiksille kyytiä. Siis MUN selälle ja hauksille. Kuinka sitä voikaan löytää itsestään lisää voimaa kun toinen sua vieressä käskyttää. Tahdonvoimalla kai sitä mennään, en muuta keksi. Joskus siinä vaiheessa pitäis kai tuoda se kuuluisa harmaa kivi siihen ja kokeilla menisikö sen läpi vai ei :)

Valmentajan kanssa sovittiin ettei nyt kosketa mun ruokaan vaikka paino ei kummemmin ole tippunut. Muutosta kuitenkin kropassa huomattavissa niin mennään samalla kaavalla eteenpäin. Iltapalaa hiukan rukattiin kun tuntui, että se ei vaan enää putoa, ei sitten millään.

Maanantaina heräsin pahaan oloon ja jo vain tuli kaikki ylös ja ulos molemmista päistä. Tauti ei onneks kauaa kestänyt, mutta tarpeeks kamalaa oli kuitenkin. Ruoka ei sellaisen jälkeen kummemmin maistu. :/

Tiistaina piti mennä kuntonyrkkeilee mutta eipäs sitä ollutkaan. Minä ainoana haahuilen paikalla ja ketään ei näy, taisi olla syysloma. Hiukan harmitti ettei siitä oltu informitu tai ehkä oltiinkin edellisellä kerralla mutta koska en silloin ollut niin en tietoakaan ollut saanut. No, takas sohvalle makaamaan, meni se ilta niinkin. :)

Arviointikeskustelukin oli näytöstä. Jännä kuinka sitä puheliaskin ihminen menee ihan lukkoon kun sulta jotain tentataan, sitä jää aukoo suutaan kuin kala kuivalla maalla. Työntekijäarvioija sitten pelasti mut tilanteesta ja kehui kuinka hyvin olin kyseisenkin asian hoitanut. :) Tänään oli teoriapäivä koululla, ens viikolla alkaa työharjoittelu joka kestää 6vkoa ja sitten joulukuussa näyttö ja sitten olenkin jo kohta lähihoitaja. Tiedä vaikka töitäkin saisin ;)

Aamulla aika rapsakka keli kävelyllä, huomiseks saattaa olla vielä kylmempää ja ties vaikka olis luntakin. Pitää mennä labraan ja samalla meinasin lenkin heittää. Sitten onkin tän viikon aerobiset tehty, salilla pitää ehtiä vielä käydä muutamaankin kertaan.

Kotonakin voi treenata :)

Ensinmäinen tapaaminen valmentajan kanssa

Sain  tiistaina viestin valmentajaltani, sopiiko tavata keskiviikkona klo 16. Ei ihan sopinut omaan aikatauluun, mutta koska haluni saada itselleni treeniohjelma sekä ruokavalio voitti niin hiukan sovitin omia menojani. Sovimme siis tapaavamme Motivuksessa keskiviikkona.

Heti tapaamisen sovittuamme pyysin isännän hakemaan itselleni kaupasta viimeiset herkut eli paketin cookies-keksiä. Rainbown suklaakaakao cookiet on pirun keksimiä, niitä ei vaan voi olla syömättä jos niitä kaapissa on. Nyt kun tiesi, ettei niitä hetkeen saa niin piti vielä viimeiset herkuttelut herkutella :)

Se tapaaminen ei mennyt kuin elokuvissa, tai ainakaan saapumiseni paikalle. Tai olinhan minä paikalla, jopa hiukan etuajassa ja jäin sitten istumaan ja odottamaan. Innokkaat jumppaajat meni ja tuli ympärilläni ja minä odotan valmentajaa. Kysyn välillä vastaanottotytöltä onko mitään kuulunu, ei ole. Kyllästyin ja maksoin sisäänpääsyni ja menin vaihtamaan vaatteet, jospa hän sillä välillä olisi saapunut. Ei ollut. Kävin juoksumatolla hölkkää 10min ja sitten päätin, että soitan hänelle ja kysyn missä hitossa hän oikein on. Olisi kohteliasta sentään laittaa viestiä tai soittaa ja ilmoittaa myöhästymisestään. Fiilarini oli jo aika matalalla.
Soitin ja kysyin, että eikös meillä ole treffit klo 16,15 (siinä vaiheessa klo n.16,55) Sanoi olevansa odottamassa minua, mutta missäs minä olen? Täällä Ruoholahden Motivuksessa, aivan kuten sovimme. Selvisi siinä sitten, että itse olin väärässä paikassa, minun piti olla Kampin Motivuksessa. Siinä vaiheessa todella nolotti ajatukset mitä firmaa ja häntä kohtaan olin päähäni päästänyt. No, vaihdoin pikapikaa vaatteet ja juoksin metrolle ja oikeaan paikkaa :)

Koska aikaa oli mennyt melkein tunti turhaa, emme ehtineet yhdessä tekemään liikkeitä. Kävimme vaan läpi ohjelman ja ruokavalion sekä yleiset asiat. Sitten lähdin kotiin harjoittelemaan uutta elämäntapaani. Ja en olisi minä, ellen olisi heti matkalla haaveillut täytetystä patongista ja sellaisia kävin katsomassakin (vaikka en oikeastaan koskaan syö edes patonkia, saati täytettyä sellaista) Kotona meni vielä puoli pakettia cookiesta, mitäs isäntä oli ostanut sitä niin paljon. Nyt ei hän saanut ollenkaan, sääli ;)

Tänään se sitten virallisesti alkoi.. Siitä sitten lisää myöhemmin :)

Tästä se lähtee..

Olen jo pitkään miettinyt blogin aloittamista, en vaan ole saanut aikaiseksi enkä ole keksinyt mitä tänne kirjoittaisin. No, nyt on ensinmäisen kirjoituksen aika ja kieltämättä oli aika lähellä jäädä koko touhu.

Olihan vaikeuksia saada edes mieleistään ulkoasua blogille ja tuskin se nytkään on sellainen mitä haluaisin mutta näillä mennään nyt hetki. Tuntui tätä tehdessä kuin peiliin katsoessa pukiessaan, mikään ei miellyt mutta jotain on päällensä laitettava :)

Taustaa sen verran, että olen pian 46v. (iiiiik), keski-ikäinen siis (olen päättänyt elää 92v eli keski-ikäni alkaa ihan just), liikuntaa harrastava rouva joka on myös pian uusi lähihoitaja. Vielä muutaman kuukauden kun jaksaa työharjoittelussa vääntää niin paperit pitäisi olla kädessä jouluna. Aika kiva joululahja, kieltämättä vaikka en joulusta välitäkkään. :) Ettei elämä olisi liian helppoa opiskelujen loputtua päätin haastaa itseni ja otin Fitfarmiin yhteyttä pt-valmennukseen liittyen. Otin puolen vuoden paketin, siis seuraavat puoli vuotta tulee olemaan varmaan tuskaa ja hikeä ja toivottavasti myös iloa ja näkyvää muutosta. Olkoon tämä blogini omistettu elämäni muutokseen, olen sen ansainnut. Olenhan oman elämäni sankari :)