tiistai 23. kesäkuuta 2015

Luontopolulla

Jotta ei menisi täysin treeneistä jutteluksi tämä touhu niin laitetaans muutama todiste siitä, että minulla on jotain muutakin elämää. Ainakin vähäsen ja joskus. :-)

Olin jälleen viikonlopun töissä. Töiden jälkeen menimme ystäväni kanssa Jätemäen portaita kipuamaan ja kapuamaan. Sieltä tultaessa piti tietty syödä ja sen jälkeen olin niin väsy jotta joutui ottamaan 20min päikkärit. Koska herättyäni oli ilta nuori päätimme Ukko-Kullan kanssa lähteä ulkoilemaan. Niinpä lähdimme läheisen kaupungin luontopolkua ihailemaan. Koira siis autoon ja menoksi. :-)


Luontopolun nimi oli Lemmenpolku, sopi meille hyvin. :-)


Vähän mutaista paikka paikoin, mutta selvittiin kuivin jaloin. :-)


Ukko-Kulta taiteili hirmuisen ojan yli. :-)
 Ja valokuvasi välillä Mammaa :-)
Opastuksia oli vaikka en tiedä miksi. Polkua eteenpäin niin sittenpä näet mitä edessäsi on. :-)

Ei kovin kauniin väristä vettä. Eipä ollut bikineitä mukanakaan joten se siitä ilta uinnista. :-)
Pitkospuita pitkin taivaaseen.. Vai oliko se tikapuita pitkin? No, aivan sama, en ole sinne menossa!! :-)
Tässä kuivat kengät todisteena, ei upottu mutaan eikä tiputtu jokeen. :-)

 Ihania kukkasia näkyi ja kerrankin osasin ottaa kuvan. Eihän se ollut edes vaikeaa, tsuumasi vaan vähäsen. :-)
 Tässäpä on muutama muurahainen saanut tehdä töitä. Mitäs heillä muutakaan tekemistä olisikaan?? Vai onko?? :-) Käykö hekin jatkuvasti salilla kuten juhannuksena, aivan kuin minäkin??

Puita oli paljon kaatunut, mutta niille ei kai tälläi luonnonsuojelualueella tehdä mitään??

Välillä piti ottaa itsestään kuvaa, että muistan sit joskus että minäkin olin mukana. :-)
Hempeillä piti välillä, Ukko-Kulta ei huomannut ottaa sellaista vastarakastuneen ilmettä. (millainenkohan sellainen ilme mahtaa olla?) :-)
Paikalta löytyivät myös portaat. Näitä ei kuitenkaan taida viitsiä ravata ylös ja alas montaa kertaa, ehkä Jätemäelle on raahauduttava saadakseen kunnollisen porrastreenin. :-)
Koiramme oli mukana. Hän on kameranvihaaja, ei kertakaikkiaan halua todistetta olemassaolostaan!! Vai tunnistaisitko tuosta naaman jos joku joskus kysyisi onko tässä Hilma vai Jaska?? :-)

Tuli tälläinen hassun tumma kuva kun joku outo valoilmiö oli taivaalla.

Tässä oli infoa paikasta, en tosin jaksanut lukea.



















Meitin koira oli narun päässä, ei kuitenkaan narun jatkeena. :-)




Näissä mä yritän HUOM! yritän esittää olevani sellainen fiksu ja cool ja kaikkea muutakin, surkealla menestyksellä tosin. :-)







Sellainen luontopolku oli tämä. Seuraavaksi pitää valloittaa joku toinen metsä ja tiedä vaikka silloin olisi kettingiä mukana ja kahlittais itsemme puuhun. Tosin pitää silloin muistaa ottaa paljon evästä mukaan ettei tulisi nälkä siellä puuta haliessa. :-)















lauantai 20. kesäkuuta 2015

Treeniä ystävän kanssa

Kuten viimeks lupasinkin niin laitan nyt kuvia yhteisistä treeneistämme ystäväni kanssa. Tuli muutama kuva räpsästyä, tässä muutama. :-)

Olimme Mayor´silla treenaamassa ja siellä on kyllä niin hyvät laitteet ettei paremmasta väliä. :-)

Teimme molemmat jalkoja ja aloitimme kyykyllä. Itse en pääse niin syvälle kyykkyyn kuin ystäväni, mutta jokainen oman liikkuvuutensa mukaan. Ja jalkani/ nivuseni ovat vieläkin kireät niin senkään takia en pysty kyykkäämään ihan kauhian alas. Näillä mennään, ei valiteta. :-)








Seuraavaks oli vuorossa hack-kyykkyä. Siinä sitä saa kunnolla reidet hapoille kun menee tarpeeksi alas ja laittaa vähän painoa. Tai paljon painoa tai jotain vähän ja paljon väliltä. Jokainen oman tasonsa mukaisesti. Mutta kyllä hapottaa kivasti. :-)










Hackin jälkeen oli vuorossa vaakaprässi. Hauska vekotin muuten, makaat selällesi ja työnnät jaloillasi vekotinta eteenpäin. Jos se vielä pyörisi jotensakin niin sitähän olisi kuin Linnanmäellä. :-)



Sitten olikin suorinjaloin maastavetoa. Tähän latasin painoa 70kg jotta sai kunnon osuman takareisiin ja pakaraan. Nam nam kun hapottaa ja polttelee. On yksi lempi liikkeestäni. :-)


 Näissä kuvissa painoa on kylläkin 60kg kuten varmaan joku näppärä huomasikin. Jäi kuvaamatta seuraavat painot. :-)


Vielä piti rääkätä takareisiä joten suuntasin laitteeseen jonka nimeä en tod tiedä, mutta ystäväni kutsuu sitä KGB:ksi. Ihan osuva nimi, kidutuslaite parhaimmillaan. Siinä noustaan ylös reisilihasten avulla ja aiemmin kun olen sitä tehnyt olen tarvinnut siihen kuminauhaa avukseni. Niin otin sen nytkin ja koska tuntui liiankin helpolta kuminauhan avulla niin kokeilin  ilman kuminauhaa. Hämmästykseni oli suuri kun sain itseni ylös ihan vaan omilla voimillani. Jee, mä olen oikeasti kehittynyt!! :-)



















Lopuksi vielä pohkeita. Pohjekone on sellainen helvetinkone, että pohkeet on ihan taatusti jumissa. Mulla hapottaa pohkeet ihan tajuttomasti, niitä on joka sarjan välissä venyteltävä hiukan auki. Mutta näin me saatiin koko treeni tehtyä ja koska "hiukan" valokuvattiin niin aikaa meni enemmän kuin normaalisti. Tämäpä ei haittaa koska seura on hyvää ja tekeminen on hauskaa!! :-)



Jos teillä on mahdollisuus treenata kaverin kanssa niin käyttäkää sitä ihmeessä. Itsekkin treenaisin useamminkin yhdesssä jos se olisi mahdollista. Tänään se kuitenkin taas oli ja vuorossa oli selkään saanti eli selkäpäivä. Se onkin mun lempparini, selkää on niin kiva työstää. Harmi ettei tuloksia meinaa itse nähdä kun ei silmiä ole selässäkin vaikka sitä aikas onnistuneesti lapsilleni aikoinaan sanoinkin. :-)

Tälläistä tällä kertaa, jännityksellä jäämme kaikki taas odottamaan mitä seuraavaksi keksimme. :-)

torstai 18. kesäkuuta 2015

Treeniä sisällä sekä ulkona

Nyt on hiljaisuutta kestänyt jo niin pitkään, että jos olisin ollut puhumatta tän kaiken ajan olisin varmasti päässyt katsomaan sairaalan psykiatrista osastoa potilaan näkökulmasta. :-) Mutta, enhän mä tokikaan ole hiljaa ollut, olen pitänyt vaan kirjallista hiljaisuutta. (Ja mä vielä ihmettelen, ettei kukaan käy lukemassa näitä juttuja..) :-)




Valmistautumassa lopettamaan blogihiljaisuuden. 
Mähän olen kuin Antsa konsanaan selostamassa MM-lätkää!! :-)

Lukiessani toisten blogeja käy väkisinkin mielessä kuinka mielenkiintoista toisten elämä onkaan. Kuinka hienosti ja mielenkiintoisesti he kirjoittavatkaan asiasta kuin asiasta. Olkoon asia sitten päivän polttavinta fitnesstä tai vaikka sikainfluenssan jälkioireista mutta saavat sen kuulostamaan jotensakin NIIN mielenkiintoiselta. Mitä kirjoittelee Aikku, käynneistään salilla ja miten on vatsa toiminut milloinkin?Ketä ne oikeasti kiinnostaa?? Ei varmasti ketään.  Ja mitä tekee Aikku? Jatkaa samaa tyyliään eikä osaa uudistua koska ei edes tiedä mitä moinen sana merkitsee. Se sama Aikku kulkee edelleen farkut jalassa, huppari päällä ja kädet taskussa kuten lähes 50v on tehnyt. Tai en mä tiedä, ehkä en vuoden ikäsenä vielä pitänyt käsiä taskussa. :D

No niin, itsesäälissä kieritty tarpeeks eli tasan sen aikaa kun tuon kirjoitin. Jos totta puhutaan niin mä tykkään olla oma itseni, mä olen paras just siinä asiassa, olemalla MÄ. Koska kukas sen paremmin osais kuin MÄ, minähän tätä hommaa olen harjoitellut jo lähes 50v, ei toiset ole tätä tehneet, ainakaan yhtä kauan aikaa. :-) Ja jos jotain oikeasti kiinnostaa niin voin mä kertoa, että mahani toimii kuin junan vessa. Ja jos ajattelit kysyä miten se toimii niin suosittelen kokeilemaan, välillä hyvin ja välillä huonosti. :D

Mutta sitten niihin treeneihin joita kaikki tuhannet kansalaiset tulivat varmasti täältä lukemaan, eli miten ne ovat menneet. Hyvinhän ne. Jos ja kun tekemisestään tykkää kuten minä tykkään salilla treenaamisesta niin se ei voi mennä kuin hyvin, eihän? 




Aika muikee fiilis olla taas salilla ja pääsee valkun kans treenaa :-)





Hengissä selvitty ja oli taas mahtavaa!! 


Minullahan on nyt menossa penkkiohjelma jossa tarkoitus parantaa penkkaamisen tulosta. Se kestää yhdeksän viikkoa ja kymmenentenä on sitten maksimivedon aika eli katsotaan mihin tulokseen päästään. Miksi haluan parantaa penkkitulostani? No enpä todellakaan tiedä, kunhan vaan haluan. Eikös se ole riittävä syy? :-)

Tässä ohjelmassa teen kaksi kertaa viikossa penkkiä, toisella kerralla ihan normaalia ja toisella taas ns. lankkupenkkiä jolloin rinnan päälle laitetaan lankku/parru jonka päälle tanko lasketaan ja silloin nostomatka on luonnollisesti lyhyempi. Lankkupenkissä painoa on 10kg enemmän kuin normaalissa. Tällä viikolla on menossa viides viikko ja nyt painoa on 52,5kg. Paino nousee viikoittain 2,5kg ja tän ohjelman lopussa painon pitäisi olla normaalissa penkissä 52,5kg ja lankussa 62,5kg. Kymmenennellä (sanahirviö) viikolla on sitten maksiveto.

Tähän mennessä olemme pysyneet ohjelmassa, mutta nyt on alkanut olkapäätä särkemään. Ja jotta en saisi taas olkapäätäni jatkuvasti särkemään pitää tilannetta rauhoitella tarpeen tullen. Ei vaan millään haluais antaa periksi, mutta täysin kropan ehdoilla pitää mennä. Järkeä saa käyttää tässäkin asiassa. :-)

Hierojalla olen nyt käynyt muutamia kertoja. Kun hieroi jalkojani niin kipu oli jotain sellaista mikä ylitti kaikki asteikot. Sitä ei voi edes sanoin kuvailla miltä se tuntui, en edes yritä. Mutta jos sua on joskus sattunut ihan mihin vaan, ihan minkä syyn takia vaan niin kerro se kipu potenssiin sata niin saat jonkinlaisen käsityksen miltä tuntui kun jalkojen kalvoja avattiin. Ja mikä hassuinta, kun oikein sattui niin meikäläinen alkoi nauramaan hysteerisenä. Jotkut kuulemma reagoi sillä lailla, aika harva tosin kuitenkaan. Mutta kaipa se on parempi nauraa kuin itkeä. :-) Ja kun sieltä ulos lähdin niin kävelin kuin toinen nainen. Tai en siis sillai kuin toinen nainen, koska enhän mä oo kuin yhden miehen nainen, mutta kävelin siis paremmin kuin sinne mennessäni. :-) Ne nivusethan mulla oli särkenyt jo kuukauden ja syykin sitten selvisi. Ne olikin lähentäjät jotka olivat niin jumissa, että vetivät joka paikan kieroon ja tukkoon. Mutta sain tehtyä sen jälkeen jo kunnon jalkatreenin ja hyvältä tuntui. Tänään oli vuorossa uusi jalkatreeni ja nyt vähän kipuilee, pelottaa!! Mutta nyt tiedetään mistä se johtuu jos vielä menee samanlaiseksi joskus. :-)

Kävin ulkotreeneissäkin, ne pidettiin Jätemäen portailla. Aluksi tehtiin lämmittäviä liikkeitä, kuten tälläisia.



Tämän jälkeen aloimme loikkimaan rappusia ylös, aluksi 70% teholla 30s kaksi rappusta kerrallaan ja sitten täysiä rappunen kerrallaan tikaten. Sitten kahden minuutin palauttelulla rappuset alas ja uusi kierros. Näitä tehtiin kuusi kierrosta. Voin sanoa, että jalat ja varsinkin pohkeet oli tulessa tämän jälkeen. :-) Mulla pohkeet ottaa muutenkin niin helposti osumaa että hapottavat helposti. 

Näiden jälkeen menimme rappuset ylös saakka ja teimme lihaskuntoa penkin avulla. Vatsaa, rintaa, jalkoja ja sitten venyteltiin. Niin olikin tunti kivasti mennyt ja sai tärisevin jaloin mennä autolle jotta pääsee kotiin. :-)

Jos sinulla on mahdollisuus hyödyntää rappusia treeneissäsi niin ehdottomasti suosittelen lämpimästi. Niissä saa monipuolisen treenin tehtyä jos vaan haluaa. Ja ihan vaan loikkimalla niitä saat sykkeen nousemaan huippuunsa. Ja jälkipoltti on taattua. :-)

Jotta ei menisi pelkäksi treeneistä puhumiseksi (mulla on ihan oikeasti pikkaisen jotain muutakin elämää vaikka ei varmaan uskoisi) :-) Olin siis rakkaan pikkusiskoni ja hänen ihanaakin ihanamman poikansa kanssa katsastelemassa Helsingin kauppatoria ja tarjontaa mitä siellä oli. Ja olihan siellä marjaa ainakin monenmoista. Oli ruottalaista mansikkaa, hollantilaista, belgialaista, suomalaista ja ehkä paria muunkin maan edustus saattoi näkyä, en muista. Mutta tästä näkee kuinka terveelliset ruokatavat opitaan jo pienestä. 


Eltsu ja pensasmustikat. Minkäköhän valikoisi??


Löysimme myös ihanan pienen kahvilan jossa myytiin itse tehtyä raakakakkua. Siellähän piti tietenkin piipahtaa ja maistella kakkuja. Minä otin "minttusuklaa"kakun ja sisko otti puolukka"juustokakkua". Sitten maistelimme molemmista ja testailimme kummasta pidimme enemmän. Puolukkainen sai mun äänet, pidän puolukan raikkaasta mausta ja siinä oli käytetty myös jouluisia makuja. Uppos siis minuun hyvin. Siskoni taas piti enemmän minttuisesta mausta. Molemmille siis löytyi oma lempparinsa. :-)













Pohjaan oli käytetty mantelia sekä pähkinöitä. Nesteenä oli

mantelimaitoa (muistaakseni). Myyjätär oli aivan suloinen,

iloinen, oma itsensä oleva nuori nainen,ihastuin hänen

aitouteensa välittömästi. Hän kertoi mitä kakkumme olivat

syöneet, mutta en tarkasti nyt muista.

Jos kiinnostaa käydä kokeilemassa niin tässä kahvilan nimi

Hymy Raw Food Cafe Suosittelen käymään. :-)



Kilppariarvoni ne taas tykkää elää omaa elämäänsä. Minullahan on ollut kilpirauhasen vajaatoiminta liki 20v. Lääkitys on yleensä kohdillaan, aina se ei ole kuten nyt. Itse tunnistan jo oireet mitä tulee, kun lääkitys on viturallaan. Itsellä se tarkoittaa sitä, että ihoni alkaa kuivumaan, turvottaa kauheasti ja väsymys on totaalista luokkaa ja mikään uni ei meinaa riittää. Taas tunnistin oireet itsessäni ja soitin kokeisiin pääsyä. Verikokeissa kävin ja tänään sain tulokset. Ei kohillaan vaan annosta muutettava. Eipä tässä muuten mitään, lisätään annosta MUTTA kun viimeksi lekuri ehdoin tahdoin halusi mennä muuttamaan annosta vaikka kaikki oli ihan hyvin. Arvot olivat hiukan pielessä, mutta koska itselläni ei ollut mitään oireita niin olisin halunut pitää sen niin. Lääkäri ei halunnut ja hänen teki mieli sitä hiukan säädellä (näillä sanoilla sen asian mulle ilmaisi) niin tässä on tulos. Taas säädetään  samalle kuin missä oli ennen alentamista ja taas menee kuukausia ennenkuin on balanssissa. Mua todella ärsyttää, suorastaan raivostuttaa!! Miksi ei potilasta itseään voi kuunnella, miksi pitää mennä ohjekirjojen mukaan tai vielä pahempaa, lääkärin mielialojen mukaan!! 

Tälläistä tällä kertaa, seuraavalla kerralla vähän kuvia kun olimme ystäväni kanssa yhdessä treenaamassa. Kyllä yhdessä tekeminen on kans mukavaa, aina ei tarvi itsekseen olla tekemässä. :-)

Hyvää juhannusta kaikille, nauttikaa ja pysykää pois vesiltä. :-)