Kolmas dieettiviikko pian ohitse

Kolmatta viikkoa dieettiä  menossa ja kohta sekin on jo ohi ja neljäs viikko alkaa. Menee tää vaan nopeaan, kohta onkin jo kevät ja dieetti ohitse. Sitten ihmetellään miten helppoa kaikki olikaan ja ihastellaan ja hämmästellään tuloksia, näin ainakin mun unelmissani/unissani tapahtuu. Todellisuus voi sitten olla ihan toisenlaista.  :-)

Vaikka viime viikko meni mielestäni hyvin ei se kuitenkaan näkynyt vaa`alla vaan paino oli noussut +400g. Tiedän, että paino heittelee miten sattuu eikä painolla edes ole mitään väliä, mutta valehtelisin jos väittäisin etteikö se olisi harmittanut kuitenkin. Kun ollaan dieetillä niin sitä automaattisesti olettaa silloin myös painonkin tippuvan eikä nousevan. Laitoin Valkulle asiasta viestiä ja vastaus oli odotettava: "Painolla ei väliä, rasvan palaminen on alkanut ihan varmasti." Mitäpä siihen sitten sanomaan, luotetaan siihen että rasva palaa. Mitään muutoksia emme siis tehneet ruokavalioon vaan katsotaan miten homma lähtee etenemään. :-) 

Tämä viikko on jälleen ollut kevyempi treenien suhteen. Olen jättänyt cardion tekemättä ja sen sijaan tein yhden kävelylenkin lisää. Salilla ollaan tehty pienimmillä painoilla ja pidempää sarjaa. Tänään vielä vuorossa kiertotreeni ja sitten on taas viikko taputeltu. :-)

Kävin tällä viikolla myös iki-ihanan Bettinan hieronnassa. Hän opiskelee kaiken muun ohessa vielä hierojaksi saadakseen syvennettyä tietämystään vielä entisestään ja näin jatkossa pystyy auttamaan asiakkaistaan vieläki paremmin. :-) Ettekö tiedä kenestä puhun? Käykää tutustumassa hänen blogiinsa. Bettina on hyvin suorasanainen ja puhuu viisaita joista ei pidä kenenkään itseensä ottaa. :-) 

Bettinan kanssa aiemmin treenasin enemmänkin, kunnes tiemme erkanivat toisiin suuntiin. Hän kertoi usein asiakkailleen kertovan minut nähdessään, että olemme yhdessä treenailleet ja kehunut aina kuinka kova Mimmi mä olen. Kehitystä tullut huikeasti ja kun en mä ole enää kuitenkaan ihan nuorimmasta päästä niin tulokset on sitäkin hienommat. Nämä sanat lämmittivät todellakin mieltäni ja arvostan niitä suuresti, Bettina kun on suuri Idolini. Olen aina ollut hänen suurin faninsa!! :-)

Entä hänen hieronta, osasiko hän? Täytyy sanoa, ettei varmasti tarvitse hävetä yhtään ammattilaiselle, olen huonommillakin käynyt. Olen varannut jo pari seuraavaa aikaa ja pyrin hyödyntämään tätä tilaisuutta koko kevään, opiskelijahieronnat ovat kuitenkin aina edullisempia. Pidän omasta hierojastani myös kovasti, mutta tässä tapauksessa hinta ratkaisee. :-/

Kävin perjantaina inbody mittauksessa jälleen kerran. Odotetusti rasvaa oli tullut lisää 4 kuukauden aikana koska painoakin oli tullut 1,7kg. Rasvaa oli tullut 1,5kg mutta oli lihastakin tullut, ruhtinaalliset 100g. :-) En tosiaan viitsinyt alkaa laskemaan kilo hintaa kummalleekaan. Olisi meinaan varmasti itku päässyt kun olisi laskenut paljonko tuohon saavutukseen on mennyt rahaa. Kaksi kertaa viikossa treenit pt:n kanssa neljän kuukauden ajan niin ei tarvita kovinkaan hyvää matikkapäätä jotta saadaan tulokseksi, että aivan saatanan kallista lihaa on meikäläisessä. Sitä pitääkin nyt vaalia huolella, kultakaan  maksa yhtä paljoa. :-) :-)

Mittauksien tuloksia analysoiva kaveri sanoi, että hänen kokemuksensa mukaan dieetin jälkeen, kun ruokaa lisätään maltilla ja treenataan kovaa niin siinä vaiheessa lihas kasvaa yleensä parhaiten. Ja piti hänen vielä sanoa, että ikääsi nähden tulokset ovat aivan loistavat!! Itse osasin siinä vaiheessa nähdä vain sen 1,5kg rasvaa ja 0,1kg lihaa. Olisi nyt olleet edes toisinpäin vaikka tiedänkin sen olevan täysin mahdotonta. Mutta nyt yön yli nukkuneena osaan jo arvostaa tätäkin tulosta. Täytyy vaan pitää nyt dieetillä huolta ettei se saatana kallis 100g lihaklöntti sula pois. :-) :-)

Kevyt viikko tosiaan tarkotti yhteistreeneissä myös kevyempää jalkajumppaa. Teimme aluksi reiden koukistajia ja ojentajia ja vaikka tekeekin pienemmillä painoilla normaaliin verrattuna niin lihakseen saatu tuntuma on taattu. Kyykättiin 40 kg:lla 12 toistolla neljä sarjaa ja alkoipa vaan kummasti jalkoja hapottamaan ja tärisyttämään. Ei sitä tosiaan aina tarvitse tehdä maksimipainoilla vaan hyvän tuntuman saa kyllä kevyemmilläkin romuilla. :-)

Nyt kun kevyempi viikko on jälleen ohitse, odotan jo innolla tulevaa viikkoa ja kovempaa treeniä. Kevyempi viikko tekee aina hyvää mielelle sekä kropalle. Ja sen jälkeen on aina mieletön halu päästä nöyryyttämään rautaa. Niinpä kevyt viikko on jälleen tehnyt tehtävänsä. Seuraava on sitten viiden viikon päästä, sitä ennen yritetään saaada sille 100g kultaköntsälle seuraa. :-)

Hyvää alkavaa viikkoa, muistakaa pukeutua säiden mukaan. Toissa päivänä oli vielä -23 ja nyt mittari näyttää -1. Uskomatonta muutosta siis. :-)

Löysin itseni

Viime viikolla oli se päivä jolloin esikoiseni täytti 25-vuotta. Jäin väkisinkin miettimään mihin on aika mennyt ja miten itse olen muuttunut tässä ajassa. 

Esikoisen synnyttyä ja palatessamme sairaalasta kotiin muistan kuinka katselin ympäristöä kuin en olisi koskaan paikkakunnalla käynytkään vaikka todellisuudessa olin asunut siellä 16v. Tuntui, että olen kokenut uudelleen syntymisen, koin olevani aivan eri ihminen kuin aiemmin. Niinhän minä olinkin, olihan minusta tullut ÄITI. :-)

Välillä oma itseni on ollut kadoksissa ja aina sen uudelleen olen löytänyt, joka kerta parempana kuin ennen. :-)

Äitinä kokemisen riemua olen siis kokenut jo 25v. Välillä se on ollut riemua ja välillä vähemmän hohdokasta. Mutta hetkeäkään en antaisi pois, onhan minulla maailman ihanimmat lapset, kenelläpäs ei olisi. Mutta heistäkin pitää päästää irti, elämään omaa elämäänsä ja jatkaa samalla omaansa. Sanonta taitaa mennäkkin, että lapset ovat meillä vain lainassa. Näinhän se on ja hyvä niin. :-)

Elämä tuo mukanaan myös kaikenlaisia asioita joille et itse välttämättä voi mitään. Tulee erilaisia ihmissuhteita, kaikkien kanssa ei synkkaa toivotulla tavalla vaikka kuinka haluaisi. Molemmat haluavat elämältään erilaisia asioita, he/hän ehkä haluaa(vat) elää elämäänsä toisella tavalla kuin sinä itse. Jossain vaiheessa on parempi päästää irti ja myöntää itselleen, että tätä hommaa mä en voi muuttaa. Mä en voi muuttaa toista ihmistä omaan makuuni sopivaksi ellei toinen itse halua muutosta. Silloin täytyy ymmärtää irrottaa ja lähteä etsimään omia polkuja, sellaisia jota tuovat onnellisuutta elämääsi.

Loppujen lopuksi kaikki on omasta asenteesta kiinni. Miten sä ihmisenä suhtaudut asioihin. Otatko kaiken vastaan naama mutrulla, ajatuksena että kaikki on sua vastaan, elämä potkii päähän ja elämä on perseestä. Vai elätkö elämääsi hymy huulilla, nauttien siitä ja odottaen mitä kivaa yllätystä se toisi tullessaan. Koska sehän tuo kaikkea mukavaa, kun vaan asennoidut elämään niin. Jokaisen oma valinta, miten haluaa elämänsä elää, tietenkin. Minä en ole kukaan ketään neuvomaan miten elämäänsä elää, mutta itse tiedän miten minä sitä haluan elää ja se tapa on juts tämä miten sen teen. :-)

Olen huomannut, että olen ihminen joka haluaa uudistua tietyn väliajoin, laittaa elämäänsä vähän mullin mallin. Ennen kuin täytin 30v niin sain aikas kovan kolmenkympinkriisin kehiteltyä itselleni. Podin sitä kolme vuotta, mietin mitä haluan elämältäni, olenko saanut sen mitä haluan, olenko se mikä haluan olla jne jne. Aika oli tosi raskasta, olin aivan hukassa itseni kanssa . Tiesin, että elämä mitä silloin elin ei ollut sitä mitä halusin ja tein omat ratkaisuni. Olenko katunut sitä? Ei, en ole vaikka jälkikäteen ajatellen asiat olisi voinut tehdä toisinkin. Mutta jälkiviisaus ei asioita enää miksikään muuta joten en ala edes miettimään asiaa sen enempää. :-)

Tullessani lähemmäs 40v ikää iski jälleen uudistumisen halu. Olin miettinyt asuinpaikan vaihtamista vuosia ja sitten kerran vaan repäsimme ja muutimme paikkakunnalle jossa emme tunteneet kuin pomoni emmekä olleet täällä ennen edes käyneet. Oli vaan kova tarve saada lähteä ja hyvä niin koska neljä päivää siitä kun tänne muutimme tapasin nykyisen avomieheni. <3 

Nyt ollaan taas samassa tilanteessa, alkaa 50v painaa päälle. :-) Ja uudistua pitäisi. Nyt en halua erota enkä edes muuttaa kovin kauas, sellaiset parikymmentä kilometriä vaan. Haluan Helsinkiin, lähemmäs työpaikkaa. Haluan myös uuden asunnon olevan lähellä luontoa, hyviä ulkoilumaastoja vähintään. Nyt olen sellaisen ehkä löytänyt ja seuraavaksi pitää mennä asuntoa katsomaan ja sitten vasta tehdä seuraavia siirtoja jos on tarvetta sellaisille. Uskon kohtaloon, jos asunto on meitä varten niin sen saamme, jos ei niin meitä varten on jotain paljon parempaa tiedossa. :-)

Olin viime viikolla jälleen ulkotreeneissä. Nyt oli eri vetäjä ja voihan vihveli, että oli meinaan hyvät treenit. Tiesipä taas tehneensä jotain sen session jälkeen. :-)

Aluksi lämmittelynä oli pientä hölkkää (hölkkäsimme lähimpään puskaan puskapissille). :-) Sitten aloimme hieman "lämmittelemään". Hyvinkin nopeasti huomasimme, että meillä ja vetäjällämme oli aivan eri käsitys pienestä alkulämmittelystä. Teimme askelkävelyä erilaisilla variaatioilla varmaan tuhat kertaa satatuhatta!! Perseeni huusi apua, hyvä ettei tarvittu palokuntaa paikalle kun poltteli niin. :-)

Puoli tuntia tätä ja menimme portaisiin. Juoksimme niitä ekaksi askel kerrallaan minuutin ja kaksi minuuttia rennosti alas mennen. Toinen kierros oli kaksi askelmaa kerrallaan, sama minuutti ja kaksi alas/jäähdyttelyä. Näitä teimme yhteensä kuusi kierrosta ja kuolema kolkutti ovella. Lopuksi meidän piti kävellä portaat ylös saakka, mutta en tiedä ymmärsimmekö me treenaajat jotain väärin vai oliko vetäjä siinä vaiheessa jo niin endorfiineissä ettei enää muistanut mitä oli ohjeistanut koska me emme todellakaan kävelleet niitä portaita ylös vaan ensin askel kerrallaan loikkien, sitten kaks askelta kerrallaan, sitten kyykäten sivuittain ja lopuksi kirillä juosten. Hengästyttikö lukea? Voitko edes kuvitella missä sydämeni hakkasi kaiken tämän jälkeen? Se kävi vetäsemässä happea suun kautta, melkein tunsin sen huulteni välissä. :-)

Ylhäällä rääkki vaan jatkui. Teimme lihaskuntoa ojentajille eli punnerrusta penkkiä vasten tai dippipunnerrusta penkkiä vasten. Ite valitsin penkkiä vasten punnerruksen. Sitten oli vatsoja penkin päällä jalat nostaen ilmaan ja lopuks jännehyppyjä. Näitä piti olla kaksi kierrosta, mutta vetäjä raukka ei osannut laskea kahteen vaan teimme niitä kolme kierrosta. Sitten lopuksi oli vuorossa pieni bonus, yllärripylläri jonka lupasimme vielä jaksaa tehdä. Siinä vaiheessa pää oli jo niin sumussa, että ei enää tiennyt mitä sano vaan lupaus tekemisestä pääsi suustani. Teimme siis vielä askelkyykkyjä parikymmentä, saksihyppyjä jonkin verran ja normi kyykkyjä ehkä parikymmentä. Ei voi tietää mutta sen voin sanoa, että tuskaa alkoi siinä vaiheessa olemaan. Olimmehan vetäneet kovaa jo reilu tunnin. Mutta oli meillä hauskaakin, me naurettiin ja vitsailtiin ja jokainen meistä oli samaa mieltä, tätä me halutaan lisää mutta ei just nyt enää kiitos!! :-)

Jaksoimme kaikki vielä hymyillä lopuksi, olimme me niin ylpeitä itsestämme ja toisistamme!! :-)

Olen käynyt myös treenaamassa salilla ihan normaalisti. Mä niin tykkään mun uudesta ohjelmasta. Hapotus on jotain ihan sietämätöntä ja ah niin ihanaa. :-)

Maanantaina teimme valkun kanssa yhdessä jälleen selkä/rintatreenin. Aluksi oli vinopenkkipunnerrusta ja painoksi tuli 37,5kg. En muistanut yhtään mitä olen joskus aiemmin vinopenkillä punnertanut, mutta muistelin ettei se ainakaan tuollaisia lukemia ollut. Valkku sanoi, että 6x on noustava tai kotiin ei ole menemistä. Niin kauan sitä haetaan, että se sieltä tulee. Kysyin millainen päivä sulla tänään olikaan, paljonkin ohjauksia meinaan tässä saattaa nyt hiukan kestää. :-)

Eipä kestänyt vaan se nousi sen 6x ja tiesin pääseväni kotiin saman päivän aikana. :-) Katsoinpa muuten kotona mikä ollut aiempi painoni vinopenkissä ja se on ollut 30kg eli 7,5kg lisää. Ei hullummin, vai mitä? :-)

Viikonloppu tulee olemaan jännä, rakas pikkusiskoni menee naimisiin. Huomenna menen treenaan valkun kanssa ja samalla reissulla otan siskonpojan meille yökylään. Menemme sitten lauantaina yhdessä kirkkoon. Mua jännittää varmasti enemmän kuin ketään muuta. :-) Mikä mua sitten jännittää? Kun joudun olemaan mekko päällä koko päivän/illan. Minä ja mekko/hame, me emme ole ystäviä ja ahdistaa koko ajatus. Pakko kai se on mekon kanssa tehdä sinunkaupat ennen kirkkoon menoa, muuten illasta tulee tooooodella pitkä. :-)

Olemme hotellissa yötä, olisikohan siellä salia missä aamulla käydä? :-) Aamupalalla pitää ainakin päästä vai tulisiko kotiin ja keittäis kotona puuronsa jotta saa tutun herneprodemarjasössön puuronsa päälle? Ehkäpä ei kuitenkaan vaan nautin valmiiksi katetusta pöydästä, nam!!

Tää on muuten ollut lomaviikkoni. Olen treenannut ja tehnyt kolme tyhjän vatsan aerobista ja katsonut yleisurheilun MM-kisoja. Ihaaana tapa viettää lomaansa, paras tapa just mulle. :-)

Entäs jos en mä haluakkaan?

Ihmisen ollessa nainen kokee hän usein hankalia tilanteita itsensä kanssa. Hän ei osaa päättää edellisenä päivänä mitkä trikoot laittaa päällensä seuraavana päivänä salille. Ja kun niitä sattuu omistamaan enemmän kuin yhden parin on ongelma vieläkin suurempi. Se on välillä jopa megaluokan ongelma, sen ylitse on kiivettävä kuin Mount Everestille konsanaan. On vaikeaa olla nainen, miksi en ole mies ja omista yhdet Gasbin shortsit joita käyttäisin joka kerta??

Illalla siis mietin mitkä trikoot jalkaan ja mikä toppi sen kanssa olisi huomenna sopiva? Onko ne nämä vai nuo vai kenties noi kolmannet? Enhän mä voi tietää millä tuulella mä huomenna olen? Entäs jos en haluakkaan laittaa juuri niitä joita mukanani on vaan olisin halunnut jotkut sellaiset jotka ovat kotonani?? Siksipä nykyään pakkaankin mukaani kahdet vaatteet, mä voin sitten salilla päättää kummat laitan. Välillä jopa vedän jalkaani jo toiset kunnes huomaan ettei ollut hyvä vaihtoehto, vaihdan toisiin. Mutta mitä ihmeen väliä oikeesti sillä on onko mulla ruudulliset vai raidalliset trikoot jalassani, kuka sitä katsoo?? Ei kukaan, paitsi mä!! Oi miks, miks mä olen syntynyt naiseksi??? :-)

Jalkani ovat muuten edelleen kipeät, taisin saada niistä isommankin ongelman. Käveleminen sattuu, portaiden hyppiminen ei. Kävin sen testaamassa Jätemäen portaissa. Ei sattunut mutta hengästytti kovasti kun hypin portaita kaksi askelmaa kerrallaan. Näin sain menemään kolme kierrosta, neljäntenä oli pakko hiukan höllätä ja pari kertaa askeltaa porras kerrallaan. Ilma oli ihana ja seura oli hyvää, mitä muuta voi vapaapäivältään toivoa? Salille menoa tietty ja sinne meninkin sitten seuraavaksi..

 Olen valaistunut porrastreeneissä/treeneistä. :)

Salilla oli vuorossa rinta-käsi ja olkapääjumppa. Tein penkkiä 42,5kg:lla ja sain sen yksin menemään 3x, sitten hyytyi. Penkissä oli varmistusraudat ja kun en saanut enää sitä itsekseni ylös niin jäi raudoille ja itse ryömin alta pois, kätevää mutta varmasti myös naurettavan näköistä. Mutta mitä tekee Aikku jolle käy näin? Hän laittaa kilon rautaa lisää tankoon ja kokeilee uudestaan, menee 2x ja sitten se jää siihen. Tällä kertaa sain toisen puolen tangosta hantaakiin ja toinen jäi saamatta, jälleen ryömintä pois alta ja kamala ketutus ja hävetys että nyt äijät näki tän nöyryyttävän tilanteen!! Joo, niin kävi ja yks setä tuli heti kysyy mikset tullut pyytää apua varmistukseen. Noooh, koska... Eikö luonto antanut periksi tulla pyytämään?? No, ei tod antanut. Jotenkin koen, että painoni ovat niin pieniä etten kehtaa toisia edes häiritä sen takia. Käski seuraavan kerran tulla pyytämään, sitä varten täällä ollaan, toisia auttamassa. Lupasin pyytää (samalla hiljaa mielessäni mietin, että jos kehtaan..) :-) Loput treenit meni loistavasti, saan aina yläkertaan todella hyvän tuntuman. Veri kiertää ja pumppi on kova (ainakin uskottelen itselleni niin) :-)

Tämä tässä on banaani ja se on parasta treenin jälkeen. :)

Sain uudet silmälasini, taas näkee. Se on varmaan ihan hyväkin asia niin vältytään noloimmilta tilanteilta. Olin tässä yhtenä päivänä menossa kampaajalle niin tytär pyysi hakemaan postipakettinsa. Multa meni ihan ohitse se mistä se kuuluu hakea. Menin siis postiin, avasin sähköpostini ja pyysin postin poikaa lukemaan sen, että mistä hyllystä sen noutaa, itse kun en näe lukea mitään. Olipa muuten pojan ilme näkemisen arvoinen kun sanoi paketin olevan noudettavissa Valintatalosta. :-) Juma, mua hävetti. :-)

Tälläiset lasit olin valinnut, tykkään itse tosi paljon. Sain tosin heti kuulla, että ovat kuin Clark Kentillä. No mikäpäs siinä, trikoot jalkaan ja tekemään supersankaritekoja!!! Tosin mistään et enää löydä puhelinkoppia missä vaihtaisi vaatteensa. Taitaa Teräsmiesnainen jäädä työttömäksi!! :-)

Kävinpä jälleen kerran (tätä ei tietenkään edes tarvisi erikseen sanoa koska käyn siellä kerran viikossa) pt:ni kanssa treenaamassa. Tällä kertaa teimme selkää. Hän ehdotti mavea, sanoin heti ettei mun nivusilla tehdä sitä nyt ollenkaan. Kokeilimme pinnavetoa, mutta eipä tehdä sitäkään. Saimme me kuitenkin hyvän treenin tehtyä. :-)

Tehdessäni alataljaa oli painoa 40kg ja sanoin etten saa vedettyä edes koko taljaa alkuun. Pt sanoi heti, että mitä siinä sun kädessäsi lukee, lue se ja ala tekemään!! Näin tein ja menihän se, just niin monta kuin pitikin!! Miksi sitä pitää aina epäillä itseään, miksi ensinmäisenä on mielessä etten pysty, en kykene?? Miksi sitä ei usko itseensä vaikka toinen uskoo suhun?? Miks sä edes tatuoit tekstin itseesi jos et usko kuitenkaan?? Juma, mä vielä opin luottamaan itseeni ja kykyihini ja voimiini!! 

Tehdessämme taas pulloweria en saanut asentoa pysymään. Tuli käsky katsoa peilistä, kuulin sanonnan että peili on kaveri!! Mutta kun olet nainen niin sä katsot tasan sieltä peilistä roikkuvaa mahaasi tai läskiä persettäsi. Et sä sitä asentoasi nää. Tai ehkä muut näkee mutta mä näen vaan epäkohdat itsessäni ja se saakelin asennon katsominen jää. Opiskelun paikka siis tämäkin!!! :-)

Tänään onoli sitten tulevaisuuten katsomisen paikka. Mietitään mietittiin mitä tässä jatkossa halutaan, miten siihen päästään ja ehkä kauanko se kestää. No, jälkimmäinen on tietty ihan turhaa kun aikaa meillä on reilu kaksi vuotta, sitten iskee mittariin se 50v. Silloin pitää olla kuosissa, siinä 
vaiheessa ei enää auta ihmetellä uskotaanko itseensä vai ei. Sitten se on jo myöhäistä vikistä. Nyt täytyy heittää ne aivot narikkaan ja aloittaa hommat. Tai ollaanhan sitä nytkin tehty, mutta nyt tehdään sitten 110%:lla. Ja aina Arnoldin sanat mielessä: "Jossain on joku joka tekee vieläkin enemmän kuin sinä." Mun kohdalla sillä ei ole merkitystä koska kilpailen vaan itseäni vastaan ja itseni kanssa. Mutta joka treenissä, joka toistolla pitää miettiä olisinko jaksanut vielä enemmän, olisinko voinut laittaa itseäni vielä enemmän likoon, teinkö kaikkeni? Ja kun vastaus on ei, en olisi voinut enää parantaa niin sitten voin olla itseeni tyytyväinen. Ja tuloksen näemme sitten kahden vuoden päästä!!! :-)

Aamuaerobiset ovat nyt jääneet, se harmittaa mutta kun ei saa muutenkaan nukuttua niin ei sitä viitsi herätä vieläkin aikaisemmin vaan mennäkseen lenkille. Ja nyt tietty ei edes voi kun nivuset särkee. Kunhan saan jalat kuntoon niin ehkä sitten.. Tai sitten ei.. Tai sit kuitenkin.. Jo, kyllä mä teen!! :-)

Nyt muuten kun omistan(mme) auton, hain parkkilupaa työpaikan pihalle parkkeraukseen. Jos/kun mä meen autolla niin saan luvan kanssa parkkeeraa ilman, että tarvii pelätä Pirkkojen sakotusta. Mietin ääneen, että mitä laitan syyksi miksi kuljen autolla töihin. Työkaveri sanoi, että kirjoita siihen että jalkapäivän jälkeen ei voi kulkea julkisilla. :-)

Sellaista tällä kertaa. Kuka arvaa mitä ens kerralla kirjuutellaan? Jos tiiät niin kerro mullekkin, koska itsellä ei ainakaan ole hajuakaan. :-)

Hyviä treenejä jokaiselle, itselle ne ainakin tulee jatkossa olemaan perkuleen kovia!! :-)

Lomalle lompsis..

Näin sitten meni tämäkin kesä ja viimein on minunkin vuoro lähteä lomalle. Tottahan joku ajattelee, että vielä on kesää jäljellä ja onhan sitä. Itse ajattelin kesän alussa kun töistä työkaverit lähti vuorotellen lomalle, että oma lomani alkaa kun muut lomailleet ja kesä on ohitse. Nyt on sitten sen aika. :-)

Loman kunniaksi kävimme perjantaina syömässä Nepalilaisessa jossa viimeksi oli niiiiin hyvä ruoka. Nyt saimme ensinnäkin odottaa omaamme reilu puoli tuntia ja kamalassa nälässä se on aivan liian kauan. Sitten ruoan tullessa oli pettymys aika suuri, se ei maistunut oikeen miltään. Oli se ihan ok, mutta ite kun menen ravintolaan syömään halua ruoan olevan jotain muuta kuin ok. On varmaan ihan ok, etten käy siellä hetkeen?? :-)

Eilen sitten menin pt-Pasin luokse treenaamaan selkää. Ja voi pojat, että nyt on selkä niin arkana, että tietää tehneensä. Ensin tehtiin taas osittaista maastavetoa (joka siis ei mene maahan saakka vaan jää tangoille hiukan aikaisemmin). Pasi kysyi, että mitä painoja käyttänyt ja sanoin, että viimeks Bettina laittoi siihen aika paljon. Koska se "aika paljon" on suhteellista niin aloitimme 40kg:sta (tanko siis mukaan lukien). Koska oli ihan paperia (hänen sanansa) niin laitettiin lisää rautaa. Ja loppujen lopuksi nostin sitä sarjana 6x 80kg. Pasin äänessä oli kuultavissa hiukan hämmästystä ja ylpeyttä kun sanoi, että tuo paino alkaa olemaan jo kovaa luokkaa naisilla. Ja koska itse painan 61,5kg on se roimasti yli oman painoni. Olen tyytyväinen. :D 

Siinä selkeämmin mitkä lihakset työskentelee maastavedon aikana :D

Tämän jälkeen teimme jotain uutta laitetta jonka nimeä en tiedä. Sain sen kuitenkin kopautettua Pasin päähän joten varmasti oli hyvä laite. :D Sitten teimme (argh, siis MÄ tein) polvillani ylätaljaa sekä alataljaa superina. Sitä ennen oli kans joku vipuvarsilaite joka otti selkään hitosti. Lopuksi oli "pientä rallittelua" eli pushdownia ja kulmasoutua taljassa. Näitä niin monta kierrosta kuin menee ja ei taukoa yhtään. Voin sanoa, että tän tunnin jälkeen olo oli kirjaimellisesti kuin selkään saaneella. Ja nyt sunnuntaina se vasta kipee onkin. Hyvä kun sain housut vedettyä jalkaani. :D

Tänään olin Bettinan ulkotreeneissä Malminkartanon jätemäellä. En tiennyt mitä odottaa, mutta ihan kamalaa se oli. :-) Portaita lähdin ensin loikkimaan kahdella askelmalla, sitten piti jo kävellä yksi askelma kerrallaan tyylillä. On se reilu 400 askelmaa kova juttu.

Huipulla sitten emme tosiaankaan katselleet maisemia vaan teimme kyykkyä sivulle, kyykkyä alas, pitoa, punnerrusta penkkiä vasten, dippiä penkillä jne. Kun olit tehnyt välikuoleman sait loikkia portaat alas ja alhaalla sitten askelkyykkyä sivuittan, taakse- ja eteenpäin. Tän jälkeen jälleen portaat ylös, nyt ihan kävellen. Ylhäällä taas kyykättiin, pompittiin, hypittiin, tehtiin vatsoja ja melkein oksennettiin. Vielä alas ja sieltä ylös ja tekemään "burbeeta" ja sitten viimein se oli ohi. Kaloreita kulutin reilu 500 tällä treenillä, ei hullummin. :-)

Tässä taas suuri näyttö mun mahtavista kuvaustaidoista. Kuvassa mukana ystäväni Kirsi jonka sain houkuteltua mukaan.

Huomenna lähdemme sitten koiruuden kanssa reissuun. Junailua neljän tunnin ajan, sen jaksaa kyllä kun on hyvä kirja mukana. :-)

Aamulla meinaan käydä vielä salilla, tosin joudun heräämään sen takia klo 6 (saan nukkua sentään hiukan pidempään kuin työaamuina). Junamme lähtee yhdeksän jälkeen niin ehtii syödä aamupalat ym.

Ens viikolla mulla lauantaina pt-treenit Teron kanssa. Meinaan vihdoin tehdä jalkoja, ne on mun inhokit ja pelkään jopa niiden treenaamista pt:n kanssa. Mutta nyt loman kunniaks otan härkää sarvista. :-)

Nauttikaahan elokuusta, se on ihanaa aikaa (esikoinen syntynyt 24v sitten juurikin elokuussa, onnenkuukausi siis <3 )

Ps. Tädin muru kävi eilen tätiä moikkaamassa. Mä olen niin rakastunut häneen. <3

Tajunnan räjäyttävää olkapäiden treenausta

Se on ohi taas hetkeks, lepoviikko meinaan.Tai ei oikeastaan voi puhua viikosta koska päiviä oli vain kuusi, mutta ei nyt nipoteta. LepoVIIKKO siis ohitse. :D

Olin varannut itselleni uuden pt-treenaajan, taas kerran. Fitfarmilla on pt:tä niin monta ettei ehdi edes jokaisen luona käymään. No, nyt oli aika Pasille ja olin kuullut kehuttavan hänen jalkatreenejään. Niinpä päätin sitten treenauttaa ne.. Ja kuinkas sitten kävikään..

Eilen illalla vedin eka pienet kahden tunnin päikkärit ja sen jälkeen kummasti taas hiukoi vaikka olin syönyt ennen unia. Olihan ilta jo ja iltaisin otan nyt nestemäistä rautavalmistetta, niin tälläkin kertaa. VIRHE!! Älä ikinä ota mitään rautavalmistetta tyhjään mahaan ja jos mahasi on yhtä huonossa kunnossa kuin minun älä laita sinne yhtään mitään. Ikinä!! Juo pelkkää vettä ja voi huonosti ja sitten lopputulos on sama kuin mustalaisen hevosella. Mutta eipä enää särje mahaa!! :-)

No, siis sain tautisen kipeän vatsan illalla ja sama jatkui aamulla. Viittä vaille peruutin treenit mutta koska en viitsis maksaa turhasta niin pakkohan se oli paikalle mennä. Jalat kuitenkin päätin unohtaa ja päätin valita olkapäät. VIRHE!! Älä ikinä treenaa olkapäitäsi jos haluat syödä vielä sen jälkeenkin jotain. (ai niin, eihän sun pitänyt syödä enää koskaan mitään, pääsi jo unohtumaan) Ja jos kuitenkin päätät treenata niitä olkapäitäsi pt:n kanssa niin tee ainakin ruoka valmiiksi jo kotiin ja mielellään jotain pillillä imettävää. Et meinaan nosta käsiäisi enää treenin jälkeen.

Pasi kysyi aluksi, että miten lämmittelet. Ajattelin, että tän täytyy olla joku kompakysymys ja melkein vastasin, että joko kävellen tai crossarilla tms mutta onneks mä tajusin, että hän tarkoitti olkapäitäni. Ai lämmitelläänkö niitäkin?? Oon mä joo joskus nähnyt kun joku vemputtaa kuminauhan kanssa salillani mutta että sitä oikeasti pitäis tehdä?? No, tieto lisää tuskaa. :D

Lämmittelyn jälkeen aloimme työt. 5 min ja olin valmis kuolemaan ja aikaa oli 55min jäljellä. Tiesin, että tää tulee olemaan tuskaa joka ikinen minuutti!! Mutta mä tein, juma mä tein ja kirosin ja huusin mutta mä tein. Jumankekka mikä fiilis kun katsoo olkapäitään jotka on ihan pumpissa ja melkein saatat nähdä niiden kasvun. Olette varmaan jokainen nähneet niitä luontokuvia jossa kukkaset kasvaa hetkessä, mun olkapäille kävi melkein samoin. :D Harmi ettei kukaan ole ottamassa kuvia kun mä treenaan. Mies treenaajalta en kehtais ikinä pyytää ottamaan musta samalla kuvia mutta ehkä joku kerta kysyn Bettinalta tai Kaisalta :-)

Treenin jälkeen Pasi sanoi, että etuolkapäät on paremmassa kunnossa, selkeästi pattia on. Mutta taakse vielä saatava lisää. Tässä kyllä kasvaa nälkä syödessä ja kun näkee, että niitä lihaksia alkaa tulemaan niin niitä haluaa lisää. :D

Pasi sanoi, että hänellekkin kivaa vaihtelua kun välillä saa treenauttaa jotain muuta kun jalkoja. Yleensä kaikki haluaa tehdä jalkoja ja kun niitä tekee neljäkin peräkkäin eri asiakkailla niin alkaa kyllästymään jo omiin treeneihinsä. :D Ite pyrkinyt nyt tekemään kaikkia lihasryhmiä, ei ainoastaan jalkoja. Ensi viikolla olen menossa Turkuun treenaamaan Annen kanssa. Hänen luonaan olen kerran käynytkin ja tykkäsin. Matkoihin menee 2h suuntaansa mutta ei haittaa. Kivaa vaihtelua! Ja silloin vuorosssa ovat selkä ja pakarat. :D

Saako tästä mitään käsitystä mun olkapäästä? Tosi vaikeaa itsekseen kuvata.

Laitoin Kaisalle viestiä mun ajatuksista. Me ei olla vielä kertaakaan istuttu alas ja juteltu vaikka niitäkin tapaamisia tähän pakettiin kuuluu. Nyt sovimme, että seuraavalla kerralla kun treenaamme yhdessä niin jutellaan sen jälkeen ja mietitään uutta ohjelmaa. Takareiteni ja takaolkapäät tarvitsee ainakin huomiota. Niihin se lihas vaan tarttuu hiukan hitaammin/huonommin niin tarvitsee alkaa keskittymään niihin varmaan enemmän. Jotta saadaan tasapainoisempi paketti kasaan. :D

Sorry mun huonot kuvat, yritän saada enemmän aikaan ottaa niitä yleensäkin. Tuppaa vaan aina unohtumaan koko kuvaaminen, on niin kiire aina joka paikkaan. :D

Tässä erilaiset versiot mun prodeletuista. Aina ei voi onnistua :D

Nauttikaa viikonlopustanne, niin minäkin teen. Ens vkl onkin taas töitä, sitä tää ihmisen elämä on. :D

Mistä kumpuaa motivaatio?

Tätä kysymystä joutuu itse kukin varmaa miettimään aina silloin tällöin. Riippuu tietenkin mitä tavoitellaan, mikä motivoi sinua tehdäksesi jotain mitä tavoittelet. Onko ne uudet pienemmät farkut jotka ehkä joskus mahtuisi jalkaan (jos vaikka laihdutat). Vai onko se ajatus, että jaksat joskus vielä juosta yhteen menoon vaikka 10km ja ajatus siitä onnistumisessa motivoi sua lähtemään lenkille? Ja kuinka paljon sun pitää haluta sitä tavoittelemaasi asiaa jotta jaksat tehdä töitä sen eteen? Koska jokainenhan meistä tietää, että mitään ei saa ilmaiseksi, kaiken eteen pitää tehdä töitä. Eikös meitä siihen ole kasvatettu?

Se, miks minä näitä mietin on se, ettei mulla ole missään vaiheessa ollut oikein mitään suurta tavoitetta. Tai no, tavoitteena treenata niin, että fiilis on hyvä ja samalla kropan mallikin vähän muuttuu. Mutta miten sitä sitten mitataan? Mikä on tarpeeksi? Treenaan salilla 4x vkossa ja teen 4 aerobista aamuisin. Yhden kerran viikossa olen käynyt pt:n kanssa treenamassa eli silloin saa vielä extra kovaa kyytiä. Onko se tarpeeksi?

Vaaássa tuskin tapahtunut muutosta viime kerrasta, en viitsi edes käydä katsomassa. Sama löllykkä vatsamakkara roikkuu edelleen, siitä ei kai pääse eroon kuin kirurginveitsellä. Mutta lihaksia olen mielestäni saanut esille. En tiedä onko ne kasvaneet vaan ovatko ne vaan tulleet läskin alta esille, mutta niin tai näin, onpa kivaa että niitä jo näkyy. Ja se saa mun motivaation kumpuamaan jotta jaksan käydä salilla ja siellä aamulenkillä. Toisaalta tarvisinko edes tälläisiä havaintoja jaksaakseni tätä elämäntapaa? Tuskinpa, koska liikunta on kuulunut elämääni jo vuosia. Nyt se on enemmän tavoitteellista, lihakset ovat mun tavoitteeni. Ja vitsi, että on hieno tunne kun voi sanoa ääneen, että mullakin on tavoite. Kuulostaa heti jotensakin enemmän paremmalta hommalta, ei miltään luuserin puntin heiluttelulta. :D (niinkuin kenenkään mielipiteellä olisi mitään merkitystä mun ajatuksissani) ;-)

Tavoitteista sen verran, että eilen siskoni kanssa juttelin ja hän kertoi omista tavoitteistaan. Hän rehvakkaana ilmoitti ilmoittautuneensa city-triathloniin. Ei ole kauaa kun hän hehkutti alkaneensa juoksemaan ja nyt ilmoittautui triathloniin jossa matkoina uinti 300m, pyöräily 10km ja juoksu 3km. Mä olin niin fiiliksissä hänen puolestaan, aivan mieletön tavoite. Se tunne hänen puolestaan oli sanoin kuvaamaton, olin niin jutussa mukana. Ja varmasti olen matkassa mukana kannustamassa häntä maaliin, onhan hänkin ollut kannustamassa minua aikoinaan kun muutaman kerran juoksin 10km. Sitä voi siis elää mukana toisenkin tavoitteissa. :D

Juhannus on tuloillaan, huomenna se jo kurkkasee ovesta. Mitä meikäläinen tekee juhannuksena? Töitä, koska siihen on mahdollisuus ja ehkä vähän jopa siksi että olen rahalle perso. :D
Voi sitten taas ostaa pt käyntejä jotta saadaan niitä lihaksia kasvatettua yhdessä. :D

Kävin eilen itselleni uudella pt:llä. Sain peruutusajan, en ole aikaisemmin saanut aikaa kun ei aikataulut ole sopineet yhteen.
Teimme selkää,yllätys yllätys. Opetti myös liikkeen joka on pakaroille aivan tappavaa, mä en ole huokailematta rappusia pystynyt kävelemään. Olenkin muuten huomannut pientä muutosta pakaroissani, ehkä ne sieltä pikku hiljaa pyöristyy. :D

Nyt koiruus ulos ja sitten päivä kaffeet.

Hyvää juhannusta ja treenejä kaikille!!

Saanko esitellä, Lenni Lokinpoikanen :-)

Saako pt-tunnilta karata??

Tänään oli vuorossa Jounin pt-tunti. Kaisa ja Bettina oli suositelleet, että kannattaa kokeilla Jounin toiminnallista treeniä. No tottahan toki mä kokeilen, olenhan käynyt ekan pt-tunnin juurikin Jounin kanssa tekemässä ja tykkäsin. Varasin siis ajan häneltä (ja todella nopeasti huomasin minkä virheen olinkaan tehnyt) ;-)

Aluksi pyysi tekemään kyykkyjä, helppo nakki ajattelin. Aikani tein ja sanoi: "Ok, nyt aletaan muokkaamaan niistä kyykkyjä." Tuli mieleen aikoinaan tullut sketsiohjelma jossa Pirkka-Pekka Petelius huutelee: "Mammaaaa". Ihan samaa meinaan ajattelin minäkin. :-)
Kun kyykyt saatu hiottua edes kyykkyä muistuttavaks niin teimme sarjaa jossa eka 20 kyykkyä ja sitten 10 punnerrusta miesten tyyliin ja näitä sitten 5 sarjaa ja yhtämittaa ilman taukoa. Puolessa välissä sarjaa ei kädet nousseet enää yhtään, ranteet ei vaan antanut myötä enää yhtään. (molemmat leikattu, jos joku yllätty niin nostaa käden ylös.. arvasin, ei yhtään kättä noussut). Kun ei punnerrukset enää mennyt niin sitten hypittiin vuorojaloin penkin päälle sillee ripaskamaiseen tyyliin vuorojaloin. Ja taas kyykkyä ja hyppyä.. 

Tämän jälkeen oli linkkuveistä sekä yleisliikettä niin että aluks toista 1 ja toista 10, sitten 2 ja 8, 3 ja 7 jne. Muutaman kerran pääsi ihan rehellinen perkele suusta. Mua niin ärsytti oma itseni kun en kyennyt tekemään kunnolla vaikka olisin halunnut. Ja toinen sanoo siinä vieressä: "Hei, vauhtia nyt. Kunnolla, kunnolla" ja muuta kannustavaa :D Sitten teimme vatsaa, selkää ja kylkiä. Ja mä tein samalla hidasta kuolemaa. Ihmettelin, mitä olen Kaisalle ja Bettinalle tehnyt kun niin kehottivat Jounilta varaamaan aikaa :D

Voitte varmasti arvata, ettei mun linkkarit näyttäneet lopuksi ihan tältä ;-)

Kävi myös mielessä, että nyt mä karkaan täältä. Sanon hänelle, että katso mikä tuolle menee ja juoksen pois paikalta. Yhdessä vaiheessa jätti mut yksin pariks sekunniksi ja heti katselin pakoreittiä. Mutta en mä paennut, mä kestin loppuun saakka ja kauhuissani kuulin lopuksi sanovani, että tää oli kivaa, tätä lisää. 
Tiedättekö sen tunteen, kun huomaatte päästäneenne kunnon sammakon suustanne ja sitä ei saa tungettua enää takaisin vaikka haluaisi. Se iloisesti pomppii jo pitkin lattiaa. :D   

Tämäkö sieltä suusta pääsi? Tuskinpa :D

Ei vaan, oikeasti nautin ja positiivisena ihmisenä ajattelin kuinka hyvää tekee mun juoksuharjoittelulle ja hapenottokyvylle. Ehdottomasti varaan uudenkin ajan hänelle, toivon että silloin olisi kyynärpääkin jo paremmassa kunnossa. 

Katsoin tuossa junalippuja Turkkuseen ja varasin alustavasti jo pt:n ajankin sieltä. Nyt vaan pitää saada kyseinen päivä vapaaksi, huomenna pitää alkaa anomaan. :D

Onko teillä koskaan tullut mieleen sanoa pt:lle, että nyt mä lähen kotiin ja jatka sä loppu aika itseksesi? Tai muuten vaan kesken treenin tai jumpan, oletteko lyöneet hanskaa tiskiin ja haistattaneet piutpaut?? Kertokaahan kokemuksista. Tää mun kokemus oli hyvä ja sitä halutaan lisää. Ja suosittelen toisillekkin samalla nauraen olemattomaan partaani, ettepä tiedä mikä teitä odottaa. :D

Mua on huijattu!!

Olen tän projektin alussa käyttänyt 31" farkkuja kunnes aika pian sain ostaa 30" ja nyt nekin on käyneet liian isoiksi. Hah, aika mieletön tunne kun farkun koko vaan pienenee. No, näppäränä käytin taas Elloksen palveluita hyväkseni ja tilasin itselleni kahden malliset farkut kokoa 29". Mä en ole vuosikymmeniin käyttänyt sellasta kokoa, melkein alkoi itkettämään ajatuskin. :-)

No, ne tuli ja vähän ihmettelin kuin näpsäkkäästi jalkaani sujahtivat ja tuli tuntu, että tässähän laihdutaan ihan silmissä. Pidin niitä päivän ja kas kummaa, nehän roikkuu joka puolelta. Mittasin farkut toisen mallin kanssa ja kokoeroa oli vaikka kuinka. Molemmat muka kokoa 29" ja kuitenkin ero oli suuri. Siis onko mua huijattu, enkö olekkaan sen kokoinen. Petyin niin, että farkut on nyt tungettu kaapin perälle, niitä ei mun päälläni enää näy ellen sitten vie töihin ja käytä siellä. Siellä ei takin alta näy vaikka vähän takamuksesta lököttäis :D Mutta toiset pöksyt oli ihan sopivat vaikka olivatkin 29", tai ainakin haluan uskoa niiden olevan. :-)

Oletteko nähneet Elovena-puuro mainoksen? Toinen oli juuri kuin minä joka kaivaa monia eväsrasioita työpaikalla. Minäkin tarvisin oman hyllyn työpaikan jääkaapista. Aina sellaiset 5 prk jääkaappiin + 2 prk kuivahyllyyn. Tänään työkaveri kysyi, että kauanko meinaat syödä noin? Kerroin, että just kysyin valkku-Kaisalta muutetaanko ruokavaliota ja kysyi toimiiko nykyinen. Joo, toimii hyvin, no mitä sitä sitten muuttamaan. Muutetaan jos tarvetta ja silloinkin vedetään eka syvään henkeä ja rauhoitutaan ja mietitään asiaa uudemman kerran. :-) 
Työkaveri ihmetteli miten jaksan aina syödä samaa (mun eväät varmaan näyttää aina samalta, salaattia ja prodea ja välipalana raejuustoa marjoilla ja mehukeitolla). Mulle tää on elämäntapa ja nautin tästä, en mä tätä väkisin tee. Suon mielelläni hänelle makkarakastikkeet ja perunat, enkä kysele kauanko meinaat jatkaa tuota. ;-) Annetaan kaikkien kukkien kukkia vaan, eikös vaan? :-)

Ilmoittauduin sinne Naisten 10:lle. Nyt vaan armotonta treenausta jotta jaksaa sen vetästä. Juoksusta ei ole koskaan tullut mun lempilajini ja tuskin siitä tulee nytkään, sali on nro 1. Mutta kyllähän tämä nyt kunnialla vedetään läpi, ei muuta ajatuskaan. 

Ajatuksista tulikin mieleen, että eilen ollessani jälleen Kaisan rääkättävänä (se oli 60min pelkkää rääkkiä!!) niin mietin jälleen omien ajatusten voimaa. Tuntuu, että pää pettää ennen jalkoja, voimaa olisi mutta luulen etten enää jaksa. Jos päästän ajatuksen päähäni ettei mene enää yhtään nostoa/työntöä/mitävaan niin ei varmaan jaksa. Mutta kun lähden tekee sillä asenteella, että nyt muuten per**les nousee rauta niin jo vaan jaksankin paremmin. Selkeästi omalla mielellä on tekemistä asiassa, sitä pitää alkaa työstämään. Menen aina treeneihin asenteella, että nyt tehdään eikä meinata mutta se pieni ajatus kesken sarjan etten jaksa enää ja avot, se oli siinä. Ei nouse ei. Sen kun karkotan huitin jorpakkoon niin jo vaan lähtee!! :-)

Otin muuten vaihteeks kuvan mieheni ruoka-annoksesta. Ehkä hiukan eroaa omastani, vai mitä olette mieltä? 

Hän ystävällisesti kaivoi tuon ainoan tomaatin pois, jotta näkyy juustoraasteen alla olevat spagetit ja jauhiskastike :-) 

Tässä oma annokseni jossa salaattia, vihanneksia pinaatin kanssa pannulla käytettynä sekä jauhelihaa ja salaattia. 





Kumman söisit mielummin?? 


Ostin muuten tälläisiä kun ajattelin niin piristää puuroani tai rahkaa tai jotain, mutta näillä ei piristy kyllä kukaan (mun rahkakin varmaan happanee vaan lisää). Vauvat jotka näitä syövät toivovat varmaan kasvavansa vauhdilla siihen ikään, että saavat oikeaa puolukkaa (tai mustaherukkaa johon Aikkukin nyt ihastunut). Säälittää lapsiraukat, toivotaan heille kuitenkin muuten kivaa lapsuutta ;-)

Pidä unelmistasi kiinni

Just tulin lentokentältä tytärtäni saattamasta. Hän lähti au-pairiksi Amerikkaan vuodeksi. Hän on vuosia puhunut siitä kuinka lähtee vielä joskus ulkomaille pidemmäksi aikaa ja siihen olen häntä kannustanut. Ja nyt hän pääsi unelmaansa toteuttamaan, mielettömän ihanaa <3 Olen niin onnellinen hänen puolestaan, hän saa tehdä sitä mistä aina haaveillut. 

Itse olen kans nyt siinä työssä mistä olen haaveillut vuosia, parisuhteeni on sellainen mistä olen aina unelmoinut, harrastukseni on sitä mitä niiden haluankin olevan jne. Elän siis itsekkin juuri nyt unelmaani vaikka en sitä aina muistakkaan. Eihän unelmien tarvitse aina olla niin suuria tai ihmeellisiä, kunhan ne ovat sinun omiasi ja sellaisia mitä itse haluat tavoitella. :-) 

Tällä hetkellä unelmani on olla vielä siinä kuosissa missä haluan, millainen se sitten on, on itsellekkin vielä hiukan epäselvää. Kunhan peilistä näkyy sellainen ihminen johon voin sanoa olla tyytyväinen, on se sitten siinä. Sitä kohdin mennään. :-)

Perjantaina olin jälleen pt-Bettinan rääkättävänä. Olin viime kerran jälkeen päättänyt ettei seuraavan kerran tehdä hänen kanssaan jalkoja ja mitä me taas hinkattiin?? No niitä jalkoja koska kädet on käyttökiellossa. Tehtiin supersarjana jalan ojennusta ja sen perään lankkukyykkyä. Yhden setin jälkeen kun olin tehnyt kyykyt ja piti nousta ylös niin tipahdinkin polvilleni. Jalat tärisi niin paljon etten päässyt ylös :-) On taas ollut jalat aika kovilla pari päivää, nyt pystyy taas suht kivuttomasti kävellämään. Noi pt tunnit on jänniä, kauhulla odotat sitä kipua mikä siitä tulee, mutta innolla varaat ajat ja odotat sinne rääkkiin pääseväsi. Ihminen on monimutkainen pakkaus :-) 

Tällä viikolla mulla on treenit valmentajani Kaisan kanssa ja toivon, että kädet alkais pikkuhiljaa toimimaan. Jos vaikka pääsis selkää tekemään joka onkin lempitreenini nykyään. 
Olenkin päättänyt, että leuanveto vielä onnistuu ilman apua. Hakkaan sitten vaikka jalat irti jotta saa painoa vähemmälle jos tarvis. ;-)

Aamulenkilläkin kävin tänään, niitäkään ei ole päässyt hetkeen tekemään. Olin viime viikolla 6 pvä töissä ja en jaksanut herätä yhtenäkään aamuna klo 4 lenkille lähteäkseni. Tein sitten aerobiset illalla, mutta tällä viikolla kun on 2 vapaata teen aerobiset aamulla. 
Juoksuakin pitäis alkaa pikkuhiljaa harjoittelemaan jos meinaan sen 10km toukokuussa juosta. Onneks siellä voi sitten tarpeen tullen kävelläkkin. Vaikka olenhan mä oikeasti jo harjoitellutkin, ennen pt-treeniä hölköttelin 10min juoksumatolla. Eikös se riitä harjoitteluksi? Kai nyt 10km menee siinä kuin 10 minuuttiakin, vai eikö muka mee? ;-)

Juhlistin ystävänpäivää ostamalla ihanalle Aikulle lipun Elton Johnin konserttiin. On Aikku vaan niin mahtavan ihana persoona jotta kyllä hän sen oli ansainnut. Vai mitä mieltä olette?? ;-)
Olen kerran ollut Eltonin konsertissa rakkaan ystäväni kanssa. Vaikka paikalla taisi olla 11998 muutakin ihmistä niin minusta tuntui kuin hän olisi laulanut vain minulle. Meillä oli ihan selvä yhteys hänen kanssaan, en tosin tiedä tunsiko hän saman yhteyden mutta sillä niin väliä ole. :-) Elton on vaan niin ihana, ei haittaa yhtään vaikka hän onkin niitä "saamelaisia" :D

Tässä vähän fiilistelyä konserttia odotellessa, se kun on vasta marraskuussa :-)

Meillä muuten myös koiruus syö terveellisesti. Tässä on menossa kukkakaalin pupellus :-)

Voikaa hyvin ja pitääkää unelmistanne kiinni :D

Tauti minut periköön..

Olen nyt ollut neljättä viikkoa töissä ja tällä viikolla oli (on) ekat arkivapaat. Ja kuinkas sitten käykään? Mun tuurilla olen heti silloin kipeänä ja ainoa mitä voin tehdä on maata sohvalla ja nukkua. Edes sängyssä ei voinut olla, kun joka paikkaa särki ja heräsin vähän väliä. Sohvalla hiukan parempi kun on pehmeämpi. Eli sai heittää hyvästit aamuaerobisille ja salillä käynnille. Harmittaa, kieltämättä.
Ja vaikka olo on jo parempi, ei hetkeen uskalla liikuntaa harrastaa ettei vaan saa mitään jälkitautia. 

Päätin opetella käyttämään mun kameraani jonka ostanut jo joitakin vuosia sitten, mutta joka maannut enimmäkseen kaapissa. Mutta mä en olisi mä, jos en olisi arkistoinut käyttöohjeita niin hyvin, etten löydä niitä mistään. Netistä saisi ladattua ohjeet englanniksi, mutta koska Lontoo taipuu hiukan huonosti, en niillä ohjeilla tee mitään. Eli itse opeteltava jos mielii sitä käyttää. Olen yrittänyt harjoitella ottamalla koiruudesta kuvia, mutta hän ei ole yhteistyökykyinen kanssani. Joko kääntää päänsä aina pois tai laittaa silmät kiinni. Ei minkäänlaista mallin asennetta hällä :D 

Ei voi kovin onnistuneeksi otokseksi sanoa :)

Olin maanantaina taas pt-treeneissä ja tehtiin jalkoja. Oli smithissä kyykkyä, tangolla sumovetoa, reiden ojennusta ja askelkävelyä superina ja jalkaprässiä. On se kumma kuinka ne saa ihmisestä vedettyä kaiken irti, mikä silmä niillä on nähdä mitä vielä jaksaa ja mitä ei. Omituisia otuksia :D Mutta olin mä väsynyt sen jälkeen ja tais aivotoimintakin tais lopahtaa kokonaan. 

Treenin jälkeen menin suihkuun, puin ja lähtiessä kauhulla katsoin, että kihlasormukseni on kadonnut. Muistin ottaneeni sen kesken treenin pois ja laittaneeni housujeni taskuun (treenihousuissa tasku). Kaivoin siis repustani housut ja tarkistin taskun, ei sormusta. Siinä vaiheessa alkoi sydän lyömään jo vähän tiuhempaan. Otin takin pois päältä ja kaivoin koko repun ylösalaisin, ei sormusta. Hiki alkoi valumaan otsalla.. Konttasin lattialla pers pitkällä ja mietin selityksiä mitä kotona sanon (samalla huomasin ne kaikki pölypallerot joita oli pitkin lattiaa..) Alkoi jo itkettämään ja tuntui, että nyt mie romahan!! Mietin, että tää on niin tyypillistä mun tuuria, ei näin voi käydä kuin mulle. Tajusin sitten katsoa oikeaa kättäni ja kas kummaa, siellä sormus oli nimettömässä. Olin laittanut väärään käteen :D Iloisesti vihellellen lähdin kotiin ja nautin pakaroiden poltteesta. :D

Pillillä imettävää ruokaa, kiitos!!

Eilen valmentaja-Kaisan kanssa treeneissä. Olin ajatellut, että tekisimme jalkoja, mutta koska tietenkin juuri tänä päivänä kroppa päätti vuotaa, niin jätin suosiolla jalkojen treenaamiset väliin.
Selkää olin just treenannut niin jäljelle jäi olkapäät ja kädet.

Voin rehellisesti kertoa, etten ole aikaisemmin kokenut mitään kamalampaa. Kädet oli aivan tulessa, tuntui etten saa kättä nostettua, saati siihen iskettyä tankoa tai painoa. Mutta niin mä vaan selvisin siitäkin, silmät kiinni väänsin ja välillä pääsi huuto jos toinenkin. Kaisa nauroikin, että nyt on tekemisen meininkiä. 

Ja kun tuntui, ettei se hiton tanko nouse enää milliäkään, toinen karjuu sun korvaan, että nousee nousee niin jotain tapahtu ja se hiton tanko nousi. Ja kun katoin niin Kaisa piti tankoa vaan sormellaan joten ei apua voinut kovinkaan tulla. Mutta fiilis treenin jälkeen oli AIVAN mieletön. Ja jos oli vähänkään mietintää jatkaako tätä valmennusta niin se ajatus haihtui päästä hien mukana, tätä ehdottomasti jatketaan. :)

Jossain vaiheessa katsoin eka kelloa ja sitten sanoin Kaisalle, että uskaltaako tässä vaiheessa kertoa, että lauantaina meillä juhlitaan ja silloin meinaan syödä. JAAHA, vastasi Kaisa, lisäilläänpä painoja sitten ja niitä lisättiin. :) 

Kotona sitten tuntuikin, että ei haarukka edes nouse. Mielellään olisi imenyt pillillä jotain sosekeittoa, mutta kun ei sitä ollut tarjolla joutui syömään muuta :)

Huomenna meillä on sitten juhlat, tänään pitää alkaa valmistelemaan. En kerro vielä meidän menuta, se on valtiosalaisuus ;) Laitan kuvia sitten tulemaan, uskon että pöydästä tulee näyttävä. :) Tässä kuitenkin muutama kuva tyttäreni valmistumisesta 1,5v sitten. :)

Kävin eilen tutustumassa uuteen työpaikkaani. Porukka tuntui tosi mukavalta, uskon että tulen viihtymään siellä ja opin todeeella paljon uutta. Johan vuosihoroskooppi sanoikin, että tästä vuodesta tulee huikea, varsinkin työasioissa. Ehkä mä olen loppuvuodesta jo osastonhoitaja ;)

Ensinmäistä kertaa pt-päivillä

Ja voin sanoa, että tulihan tehtyä. Meidät jaettiin ryhmiin sen mukaan mitä kukakin halusi treenata, itse ilmoittauduin heti jalkatreeniin. Ja sain mitä halusin :) Ensin tehtiin jalkaprässiä jalat leveällä ja johan alkoi tuntumaan :) Tämän jälkeen oli smith-kyykkyä ja vielä perään prässiä jalat kapeana. Meinasin kuolla enkä yhtään liioittele, tuntui kuin olisi verisuoni katkennut päästä. Konttasin pois siitä ;) Jossain vaiheessa valmentaja sanoi että pää lopettaa ennen kroppaa ja oikeassa oli. Jaksoin loppuun saakka vaikka luulin kuolevani :) 

Junassa oli hiukan hankalaa päästä pois, ei meinannut päästä ylös penkistä. Kauhulla odotan miltä huomenna tuntuu :)