sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Kuka muu muka?

Onpas pitkä hiljaisuus ollut, eikö ole ollut aikaa vai asiaa vai miksei ole tekstiä tullut? Varmaan molempia ja ei ole tapahtunut oikein mitään kummempia (vaikka koskapa mulle mitään kummempia tapahtuis?) :-)

Pitikin oikein katsoa puhelimensa kuvia jotta näkisi onko tässä tapahtunut mitään. Ja siellähän se näkyi, elämästä on nautittu tässäkin välissä. :-)






Ensinnäkin värjäsin hiukseni. Kyllästyin tummaan päähän, sitä olen katsellut nyt jo vuosia. Niinpä tein värinpoiston joka taisi olla elämäni ensimmäinen kerta muuten. Tökötti olikin sellaista myrkkyä, että päänahka tuntui ainakin numeron liian pieneltä, niin kiristi seuraavat pari päivää. 





Värinpoiston tehtyäni pistin kevytvärin päähäni. Oli muuten vaikeaa kaupasta löytää väriä kevyt versiona. Kaikki tuppaa olemaan kestovärejä. Halusin punaista joten sellaisen sitten valikoin. Kampaajani nauroi, että älä värjää ihan kirkkaan punaiseksi. Ihminen toitottaa kirkuvan punaisella päällä omaavansa pahan kriisin. No, koska mulla ei ollut mitään kriisiä mitä kaikille toitottaa niin valikoin vähemmän kirkuvan. :-)


Lopputulos oli mielestäni ihan hyvä, itse ainakin pidin ja muiden mielipiteistä en niin välitäkkään. :-)




Olen käynyt myös Tampereella ystäväni kanssa. Oli Helatorstai ja valitettavasti ei ollut Fitwok auki jossa käyn aina Tampereella käydessänis. No nyt en käynyt, mutta kävin mä Wolfilla treenaamassa. :-) Sitä salia on tituleerattu Suomen parhaimmaksi. En tosin täysin  allekirjoita tuota lausetta, koska mun mielestä Mayor´s on parempi ja selkeämpi. Jos kiinnostaa niin kannattaa kokeilla molempia niin sitten tietää mitä mieltä itse niistä on. :-)

Wolfilla tein jalkatreenin, ihan onnistuneen sellaisen ainakin omasta mielestäni. Siellä oli hiljaista, muutama bodari kanssani oli hikoilemassa. Tosin oli todella lämmin iltapäivä joka varmasti verotti kävijöitä. Kaikki eivät ole niin hulluja kuin minä joka on ilmalla kuin ilmalla salilla, jos treeni on kalenteriin merkattu niin se myös tehdään. :-)

Kävimme myös katsomassa jääkiekkoa. Joo, ei ihan Pietarissa saakka eikä kiekon laatukaan ollut ehkä ihan samaa kuin MM-tasolla, mutta viihdyttävää se oli anyway. Poikani pelaa työpaikkansa joukkueessa ja heillä oli turnaus jota kävimme katsomassa. Hän on aloittanut kiekonpeluun 6-vuotiaana mennessään jääkiekkokouluun ja jatkoi 15-vuotiaaksi. Sitten taisi tulla kaikenlaista muuta mietittävää ja tärkeämpää tekemistä ja kiekko jäi. Nyt hän on jälleen palannut takaisin peliin ja tosiaan pelailee työporukassa. En voi olla kuin tyytyväinen, että lapsuudessa aloitettu harrastus jaksaa kantaa vielä aikuisenakin. Ja, että siitä nauttii niin paljon kuin hän, se on parasta. Olisiko äitiinsä tullut, tykkää liikkua? :-)




Pelissä oli tapahtumia ja vaarallisiakin tilanteita. Oli tappelua niin, että eräs pelaaja sai lähteä suoraan suihkuun viilentämään tunteitaan. Tuli jäähyjä, kundikin sai ainakin muutaman. Tuli kyllä niin entiset ajat mieleen kun istuin kaukalon äärellä huutelemassa kannustuksia. Piti nytkin hiukan huudella, sillai nätisti vaan. :-)






Heidän joukkueensa tuli kuudenneksi, joukkueita oli kahdeksan. Eli ei ihan huonoimpia, mutta ei ihan mitalisijoille päässeet. Sai kundi parhaimman pelaajan palkinnonkin yhdessä pelissä, palkinto oli pornovideo. Oli kuulemma saanut sellaisen viimekin vuonna, nyt sai uuden. Jätin kysymättä oliko entinen ollut kovassa käytössä!! :-)
Aina ei äidin tarvitse tietää kaikkea. :-)





Olen myös käynyt rullaluistelemassa. Ollaan käyty Ukko-kullan kanssa yhdessä sekä olen käynyt itsekseni. Meillä tuppaa olemaan kunto vähän eri tasoa joten yhdessä luistelessa se menee vähän niinkuin niin, että mä menen ja Ukko-kulta tulee jossain perässä. Sitten jään häntä odottelemaan. Kerran luisteltuani mäen ylös jäin häntä odottamaan ja kun hän saapui kysyin: "Eikö tää ole tosi kivaa hommaa?" Hän vastasi: "Joo, niin vitun kivaa." Mä nauroin maha kipeänä. :-) Toisinaan olemme tehneet niin, että minä luistelen ja hän tulee pyörällä. Sekin toimii kivasti. Vaikka emme mene vierekkäin tai edes näe koko aika toisiamme, niin tiedän hänen olevan mukana ja se riittää mulle. :-)




Treenaamassa olen tietty käynyt kans, kuinkas muutenkaan. Mitään enkkoja tuskin ollaan nyt paukuteltu koska ei muistu mieleen, mutta muistelemattakin voin sanoa, että nautittu on tekemisestä. Tänään oli vuorossa vielä rinta-hauis-vatsa compo ja näin on taas tämänkin viikon treenit taputeltu. Ens viikolla kaikki alkaa taas alusta, niin salilla kuin luistellen ja lenkkeillen. Vielä pari viikkoa Valkun kanssa treeniä ja sitten meille tuleekin pieno breikki asian tiimoilta. Mutta mä tiedän, että hän on siellä missä pitääkin eli odottamassa mua sitten kun taas palaan hommiin. Hän on ja pysyy, hän ei katoa mihinkään!! :-)

Tänään muuten ollessani työpaikan salilla itsekseni sain pitää rauhassa ääntä, sellaista puhinaa ja ähinää kun tilanne vaati. No, siinä olkapäitä kiusatessani tuli paikalle pari muutakin hoitsua. Kundi katsoi mua ja sanoi: "Hyvin sä vedät." Kiitos, kuka sitten lie oletkaan!! :-)



Pus pus bodaukselle!! :-)




Olemme jälleen saaneet nauttia joka keväisestä tapahtumasta eli kiekon MM-kisoista. Nykyään kun pitäisi olla jokin maksullinen kanava jotta kaikki pelit näkisi niin jää katsominen vähäisemmäksi kuin ennen. Mutta Suomi-pojan matsit on katottu ja tänään vielä kaadetaan Kanadan-pojat!! Nyt ei kuulemma tavata torilla vaan Kaisaniemen puistossa. Ihan sama, ruotsalaiset ovat jo kaatuneet ja totta totisesti illalla kaatuu vielä Kanukki!! Hienoa olla taas suomalainen!! :-)




Ps. Jos ihmettelit mistä otsikko tulee niin et ole ainoa, sitä minäkin ihmettelin. Olin aloittanut tekstin jo pari päivää sitten ja nyt kun ajattelin kirjoittaa loppuun jäin ihmettelemään mitä olen mahtanut ajatella otsikkoa kirjoittaessani?? :-) Todennäköisesti olen kuunnellut Cheekiä tai muuten hänen musiikkiansa ajatellut. Olen meinaan nykyään ihastunut hänen musaansa, huikea kaveri!! Ja hei, kuka muu muka kuin MÄ täällä kirjoittelisin??!! :-)

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

16 vkoa dieettiä ohitse

Rakas päiväkirja, kuudentoista viikon dieettini on tullut päätökseen. Ajatuksena oli jo alusta saakka, että dieetin pituus tulee olemaan sen 16 vkoa, mutta matkan varrella ajatus jo hiukan hämärtyi ja kysyessäni jossain vaiheessa asiaa Valkulta oli vastaus, että katsellaan. No, tähän päätimme lopettaa ja tulokseksi saimme -5,1kg ja centtejä lähti yhteensä 34cm eli olen enää 127cm pitkä. :-) Ukko-kultani tuntevat arvaavatkin, että toi vitsi oli hänen suustaan. :-)




Dieetti oli ihmeen helppo toteuttaa syömisen osalta vaikka tuloksien osalta ei niinkään. Alussa kun oli niin takkuista, että tuntui ettei siitä tule mitään. Muutokset oli pieniä ja paino jymähti välillä moneksi viikoksi kunnes taas lähti liikkeelle. Taas tuli painoa takaisin ja alkoi vanne kiristämään päätä. Sitten yhteisestä sopimuksesta laitoimme vaa´an nurkkaan ja siellä se saikin olla seuraavat kolme viikkoa. Se auttoi sekä painoon, että päälleni ja tuloksia alkoi tulemaan. Ensimmäisen 10vkon aikana tulokset oli vähäisempiä kuin viimeisten kuuden viikon aikana, jännää vai mitä? No, samapa tuo, mutta nyt se on ohitse ja ruokaa on jälleen hiukan enemmän. Hyvin maltillisesti määrä nousi, itseasiassa vain aamupuuroon tuli hiukan lisää sekä lounaan riisi/pasta/peruna osastolle sekä prodejauheeseen jota käytän aamulla sekä aamupäivän välipalalla. Näin vältymme hiilaripöhöltä joka väistämättä tulee jos lisäämme nopeasti hiilaria. Tarkoitus on jatkossakin pitää kunto siistinä eli ei samoja kiloja takaisin kiitos. Ei dieettaaminen sentään niin mukavaa ole, että samoja kiloja haluaa usein tiputella. :-)

Sain myös uuden treeniohjelman. Luin sähköpostiani koiraa ulkoiluttaessani ja samalla hymyilin ja hymisin itsekseni kuin kissa lämpimän uunin päällä. Jos joku vastaantulija olisi kysynyt mikä noin hauskaa on, niin olisivatko ymmärtäneet jos olisin vastannut, että tässä uutta treeniohjelmaani luen. Tuskinpa olisivat. :-) 
Joka kerta kun saat uuden ohjelman tai ruokavalion niin sitä odottaa kuin lapsi joulua. Pieni jännitys mahanpohjassa avaat postin ja kurkkaat varovasti mitä se sisältää. Onko mukana sun lempiliikkeitä vai jotain mitä et niinkään haluaisi tehdä, mutta teet kuitenkin kun paperissa niin seisoo. :-) Ite en joutunut pettymään millään muotoa, en todellakaan. En olisi malttanut odottaa pääseväni kokeilemaan, mutta pakkohan se oli odottaa. 


Ohjelma olisi saattanut olla esim. tälläinen. Tämä kuva on kuitenkin napattu netin ihmeellisestä maailmasta. :-)


Kävin sitten tiistaina korkkaamassa uuden ohjelmani joka alkoi rinta, hauis, olkapää jaolla. Just tälläistä jakoa mulla tuskin on ennen ollutkaan, en ainakaan muista olleen. Ihan miten vaan, tunteella mentiin ja tekemisestä nautittiin. :-)

Rinnalle tein ensin rintapunnerruskonetta. On masiina jossa eka laitat painoa määrään x ja sitten vielä ruuvaat napista lisää painoa. WTF?? Miksi pitää tehdä niin vaikeaksi? Painopakka pitää olla helposti lähestyttävä, tajuttava ja säädettävä. Nyt meni vähän sarjat painojen hakemiseksi, mutta ens kerralla tiedän ladata heti alkuun kunnon lukemat siihen. Tän kanssa tein superina hauista taljassa. 

Seuraavaks oli vuorossa tasapunnerruskone ja hauis istuen vinopenkissä. Perussettiä. Odotan milloin saan lisätä punnerruskoneeseen lisää painoa, nyt siinä oli 15kg:n kiekot. Hauis meni 7kg:lla, seuraavaks rohkeasti isommat painot. 

Sitten oli vuorossa vielä ristikkäistaljassa rintaa ja tuplahauista. Siinä vaiheessa oli paikat jo vähän osumaa ottaneet ettei ihan puhtaita sarjoja meinannut enää tulla. :-)

Näiden jälkeen oli olkapäiden vuoro. Triplasarjaa kolmella liikkeellä ja meitsi suorastaan ulisi ja ravasi pitkin salia kun poltto olkapäissä oli niin makoisa!! Tän jälkeen oli seuraavan triplasarjan vuoro ja sen jälkeen yrittäessäni laittaa pitkähihaistani takaisin päälleni ei siitä meinannut tulla yhtään mitään!! :-)

Näin oli treenit saatu tehtyä ja tein vielä ylämäkikävelyä juoksumatolla. Koska olin taas laskenut ajan täysin väärin ei ollut tarpeeksi aikaa jäädä siihen matolle vaan oli juostava suihkuun ja siitä vielä syömään, koska menin salilta suoraan Bettinan hierottavaksi.

Tällä kertaa hieronnassa oli vuorossa jälleen jalat. Tarkoituksena oli aluksi hierotuttaa selkä, mutta koska olin juuri hetki aiemmin treenannut yläosaa ei sen hierotuttamisessa olisi ollut mitään mieltä. Niinpä siis otettiin jalat. Mulla on takareidet hyvässä, elastisessa kuosissa, mutta kun mennään säärien etuosaan, etureisiin ja lähentäjiin niin ei ole itku kaukana. Ne on joka kerta aivan tukossa. Niin siis tälläkin kertaa. Mutta nyt Betsku sai lähentäjääni venytettyä sen verran, että se oikeasti tuntui. Sen jälkeen sen kanssa on ollut taas piirun verran helpompi elää. :-)

Kävin tällä viikolla myös työfysioterapeutilla ja sain kuulla jotain yllättävää. Meinaan, että meitsin oikea pakarapoimu on alempana kuin vasen. Tää oli niin tärkeä tieto, etten edes tiedä miten olen tullut toimeen ilman tätä tietoa. :-)
No, sanoi myös, että oikea jalkani saattaa olla himppasen lyhyempi kuin vasen ja sen takia poimukin roikkuu alempana. Mutta se mikä oli oleellisinta siellä käynnissä oli saada kuulla mistä todennäköisesti johtuu lähentäjä/nivusen kivut. Kipuni johtuvat ehkä/toivottavasti siitä että lonkan seudun lihaskalvot ovat liian kireät eli siellä ei ole lihaksille tilaa. Siis mullahan olisi tietenkin huomattavasti massiivisemmat jalkalihakset jos niillä vain olisi ollut tilaa kasvaa, mutta eipä ole ollut. Raukat joutuneet ahtaudessa elämään joten ei kai ihme, että alkaa ärsyttää ja siten kalvoilla alkanut hermo kiristymään joka näkynyt kipuna. Selvää pässin lihaa tämänkin juttu. :-)

Onko tämä pässi selvä?? 

Miten mä nyt saan pässinlihat toimimaan? Venyttelen, venyttelen ja hieron pallolla ja rullailen rullalla ja mikä kauheinta, menen hierojalle avauttamaan lihaskalvot. Se jos joku tulee tekemään kipeää, saatan jo nyt paskoa housuuni pelkästä ajatuksesta!! :-) Tällä kertaa menen Ernolle hierottavaksi, hän vastaanottaa Mayorsilla. Valkku häntä aina suositellut, mutta en vielä ole kokeillut hänen taitojaan. Mutta hän saa kunnian avata kalvoni, se onkin suuri kunnia. Ajattelin etten mene Antille jolla yleensä käyn hieronnassa. Jos sattuu liikaa ja tulee huudettua jotain pahasti niin ei mene sitten Antin kanssa välit. :-)

Venytellen pysyy paikat vetreänä, tietää hän.  :-)


Pääsin yllättämään olkapää/ojentajatreeneissä Valkkuni. Teimme dippikonetta ja nyt meni 60kg:lla. Sanoin, että on muuten saman verran mitä painan niin kysyi saatko tehtyä dippejä omalla painolla? Polleena tietty heti sanoin, että tottakai saan. Luulin hänen tarkoittavan penkin reunalta tehtäviä dippejä. Ehei, hän veikin mut dippi härvelin luokse ja sanoi, että anna mennä. 



Aloin heti perumaan sanojani, en mä tuohon pysty. Mutta mä kokeilin, enhän voinut tietää pystynkö siihen ellen kokeile. Niin mä sitten aloin tekemään ja niitä meni kahdeksan. Olimme molemmat varmasti yhtä yllättyneitä asiasta. :-)

Valkku kysyi miksi olen pimittänyt häneltä tälläisen tiedon/taidon? Nyt olemme tehneet kevennetysti koneella ja olisin pystynyt tekemään sitä omalla painollakin. Vertasi sitä niin, että olemme opetelleet uimaan kahluualtaassa vaikka olisimme voineet olla koko aika syvässä altaassa. Mielestäni hauskasti sanottu. :-)
No mutta, en tiennyt itsekkään pystyväni tuohon joten olimme molemmat aivan yhtä ihmeissämme! :-)

Sattui sen treenin päälle pieni haaveri joka pelästytti molemmat aika tavalla. Kokeilin uutta vatsalihasliikettä 5kg:n levypainon kanssa. Koska se ei tuntunut missään pyysin antamaan 10kg:n levypainon mulle. Sen sain ja samantien muljahti oikea olkapää/käsivarsi oikealle ja paino olisi tippunut päälleni ellei Valkku olisi saanut otettua sitä itselleen. Hyppäsin pystyyn, ravasin pitkin salia ja kirosin ja manasin ja ulisin! Valkku juoksi hakemaan kylmää joka sattui olemaan pakastemansikoita. :-) Niitä sitten painoin kipeään kohtaan. Bettina sattui olemaan paikalla ohjaamassa asiakastaan ja hän tuli samantien kans tutkimaan kättäni. Kokeili, että nivelessä ei ollut vikaa joten lihasvammasta oli kyse. Salilta lähtiessäni kävin heti apteekista hakemassa Buranaa jota nappasin pari kpl. Illalla, seuraavana päivänä ja vielä tänäänkin olen sitä ottanut. Nyt käsi jo huomattavasti parempi joten selvisimme säikähdyksellä. Pelästyin todella pahasti koska aikoinaan mulla on mennyt vasemmasta olkapäästä hauislihas ja sen selvittämiseen meni melkein kaksi vuotta. Koko sen ajan sitä särki enemmän ja vähemmän. Joten aikamoiset kauhukuvat pyöri mielessäni!! :-)

Tänään tein sen mitä olen jo hetken suunnitellut, mutta toteutus ei aina välttämättä ole omissa käsissä. Eli korkkasin rullaluistelukauden. Sitä kun ei voi sateisella ilmalla tehdä. Ukko-kulta lähti fillarilla mukaan ja onneks lähti. Meinaan heti ekassa mäessä meinas tulla tapaturma, yks rengas lopetti pyörimisen. Sinne väliin oli mennyt kivi ja oli heti saanut mukavan uran tehtyä renkaaseen. :-/ No, sain jatkettua matkaa ja olipa muuten kivaa. Nyt huomaa niin hyvin kuinka hyvä kunto  mulla on. Joka vuosi on luistelu ollut henkihieverissä menoa, koska kunto loppunut kesken. Nyt en juurikaan edes hengästynyt vaikka syke oli sellaiset 155 hyvin paljon ajasta. Aivan mahtava tunne!! Nyt ilmojen salliessa meinaan suorittaa sykkeenkohotukset luistellen, enpä kotona enkä salilla meinaa niitä hikoilla. :-) Potkupyörä pääsi taas tänään tallista, sitäkään ei viitsi sateella potkia. Nyt onneks taitaa olla kesä tulossa tai ainakin kuivempi kevät. :-)








Nyt alkoi neljän päivän vapaa, en valita. Näistä päivistä tulee mahtavia, huomenna aloitan salilla selkä/takareisi treenin saaden seurakseni Maijan. Tiistaina Bettinan hieronta ja lekuri sen perään. Keskiviikkona Valkun kanssa hauskan pitoa ja torstaina taas ystävän kanssa Tampereelle. Perjantaina sitten taas treeniä kera Valkun ja viikonloppuna pääsee lepäämään töihin. Mahtava viikko tulossa. Nauttikaa auringosta, niin minäkin teen. :-)

Kannustetaan toisiamme aina vaan parempiin suorituksiin! :-)