perjantai 25. heinäkuuta 2014

Onnea ja marjoja

Painin joka kerta saman asian kanssa blogia kirjoittaessani, mikä otsikoksi?? Luulen, että tätä samaa on liikkeella muuallakin joten en koe olevani ainoa ja sehän jo helpottaa kummasti. :D Mutta tällä kertaa näin omalaatuinen otsikko, jokainen voi  sitten itsekseen miettiä mitä nuo asiat tulevat mieleen. :D

Itse koin viime sunnuntaina onnen tunteen kun sain tuntemattoman naisen ja todnäk hänen poikansa iloiseksi antamalla heille ylimääräisen junalipun jolle itselläni ei ollut käyttöä. Menin siis asemalle odottamaan junaani, bongasin kyseiset ihmiset ja kysyin onko heillä junaan jo lippu ja jos ei hauavatko ylimääräisen joka minulla on. Heillä ei vielä ollut ja mielissään ottivat vastaan. He säästivät näin n.15€. Näin meillä kaikilla oli hyvä mieli, minulle antajana ja heillä saajana. :D

Maanantaina olin itse saajana kun sain ahkerilta naapureiltani ostaa 10-litraa mustikkaa. Oikeastaan 10l ämpäri oli aivan kukkuralaan perattua mustikkaa jonka joukosta löysin peräti 3 lehteä, ei edes ainoatakaan rankaa ollut. En ole eläissäni nähnyt yhtä laadukkaasti putsattua mustikkaa. He saivat rahaa (joka varmasti tarpeeseen, ovat ulkolaisia jossa samassa taloudessa taitaa asua puoli sukua ja kokonainen valtakunta päälle.) Kiittelin melkein pää polvissa heitä, tosin maksoin myös sen minkä pyysivät vaikka hävettikin maksaa niin vähän. No, enempää ei itsellänikään rahaa ollut joten toivon että olivat tyytyväisiä siihen miten itse olivat mustikat hinnoitelleet. :D

Ja varsinainen onnellisuus johtui varmasti parhaimmasta asiasta minkä hetkeen kokenut. Pikkusiskoni sai ensinmäisen lapsensa tiistaina, potran pojan. Täti oli niiiiin ylpeä hänestä, hän oli niin kaunis ja komea ja pullea ja pitkä ja ja ja kaikkea ihanaaaa!! Tietenkin tuli mieleen omat synnytykset ja se onnen ja autuuden tunne kun sai oman lapsensa rinnoilleen ensinmäisen kerran. Ja toivon ja uskon, että siskoni kokee vielä samaa ylpeyttä lapsestaan mitä itsekkin koen omistani. Lapseni ovat jo aikuisia mutta aina äidin tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiset. Pus pus heille <3

Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä onnen tunteena koin eilen sen kun mieheni ja koirani olivat tulleet kotia. Kokonaiset neljä päivää erossa ja olin onnesta soikeana heidät nähdessäni. Meidät on vaan niin luodut toisillemme, en voi elää ilman miestäni. Pus pus myös hänelle. Koiruudestani puhumattakaan, hän on eläimistä parhain. Miten voikaan tuntea niin suurta rakkautta eläintä kohtaa kuin häntä kohtaan tunnen, sydän aivan pakahtuu. Vielä pus pus hänellekkin. :D

Tällä viikolla kuin yksin olin kävin yhtenä iltana lenkillä ja päätin vaihteeks ottaa kameran mukaani puhelimen sijasta. Ja koska en näe lähelle mitään ilman laseja ja lenkillä mulla ei laseja ole päässä niin kuvatkin oli mitä oli koska en osannut ottaa salamaa pois päältä. Auringon paistaessa ei salamalla kauhiasti ole virkaa joten kuvat hiukan ylivaloittuneita. Kuulostaa niin hyvältä selitykseltä, oikea syy on se että olen niin surkea kuvaaja. :D






Vadelmat on nyt tosi pientä ja kuivaa, ei ole heidän kesänsä selkeästikkään.





Kummasti kaikki siellä metsassä näyttää kauniilta ja kuvissa sitten ihmettelee, että mitä tääkin nyt on esittävinään. Tässä hyvä esimerkki.





Eikä ollut edes kalkulaattoria mukana, onneks olen hyvä laskemaan päässäni :D





Siinä vaiheessa kun pitää hiihtää vaihdan minä lenkkimaastoja :D








Kävin eilen itselleni uudella pt-llä jälleen kerran. Ei voi kuin ihmetellä näiden ihmisten ammattitaitoa, tämä Tero oli kans aivan huikea tyyppi. Meillä tuntui synkkaavan heti, häneltä otan jatkossakin tunteja. Aluksi heti kerroin hänelle kaikista vaivoistani, minulla on sitä tätä ja vähän tuota. Ja sitten vielä tuota ja tätä. Juma, mua hävetti, olo oli kuin vanhainkodissa olisi komea sälli tullut jumppauttaa vanhaa mummoa. No, ei meillä ihan niin paljon ikäeroa ollut mutta kuitenkin. Ja sen minkä liikeradoissa ja vaivoissani häviän niin asenteessani voitan. Teen varmasti loppuun saakkaa ja vielä vähän enemmänkin. :D

Teimme olkapäitä ja voi pojat että ne ottivat hyvin osumaa. Jonkun liikkeen aikana hän sanoi: "Nyt näyttää hyvältä. Nyt näyttää niin kauniilta." Tiesin ettei tarkoittanut minua vaan liikkeitäni mutta valehtelisin jos kieltäisin ettei hivellyt korviani. :D Se on meinaan kiva tunne kun sua kehutaan siitä mitä sä teet, ei siitä mitä sä oot tai olet olematta. Se on jo yksi hyvä syy tehdä pt:n kanssa yhteistyötä. :D

Nyt mä lähden salille tekemän ihan itsekseni töitä mutta lupaan hiljaa mielessäni itseäni kehua sarjoja tehdessäni. Koska tiedän näyttäväni hyvältä ja tekeväni hyvää juuri itselleni, minulle joka kuitenkin olen oman elämäni tärkein ihminen, oman elämäni sankari!! :D




sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Tampereella pt-päivillä

Eilen oli kesän odotetuin päivä eli pt-päivät Tampereella. 
Olimme mieheni ja koiruuden kanssa lähteneet perjantaina anopin mökille ja mikäs sen mukavampaa kuin karata sieltä heti seuraavana päivänä treeneihin. ;-)

Junalla matkustin Tampereelle, ilman evästä ja hyvin matka meni. Kestihän se tokikin melkein 20min mutta hyvin mä kestin ilman sen. :-) Tampereella olin 22 yli 11 ja treenit alkoi klo 12 joten tuli alkulämmittelyt kun melkeinpä juoksin salille. :-)



Matkalla salille näin jotain mitä olisin mielelläni jättänyt näkemättä. Erään kadun kulmassa istui nainen (romaani) joka oli raskaana (niin varmaan joo, tyyny mahassa että sais rahaa paremmin..) ja kaiveli nenäänsä. Sitten mielenkiinnolla katseli mitä nenästä löytyi. Melkein, ihan vaan melkein kaivoin lompakon esille antaakseni hänelle rahaa. :D

Seuraavassa kadunkulmassa todnäk koditon-setä kaiveli Mc Donaldsin roskista ja kas löytyihän sieltä iso limumuki josta kaveri otti imut ja heitti takasin roskiin seuraavaa löytäjää varten. Sosiaalista :-)

Olimme Ilonan kanssa sovittu, että treenaamme tissilihoja eli rintatreeniä, mutta koska ei sellaista ollut tällä kertaa tarjolla niin valikoimme kädet. Käsi ryhmässä oli neljä pt:tä auttamassa meitä treenaajia ja apua todellakin tarvitaan kun mennään romulla jota justjust jaksat nostaa. :-) Ja sitten käsiä veivattiin tosiaan kunnolla. Salilla oli niin kamalan kuuma, että hiki valui silmille eikä meinannut nähdä mitään. Onneks Kaisa ystävällisesti huuteli, että seuraavaksi tänne päin.. :D



Onneks mä muistin ajella kotona kainalot ;-) 



Tässä Mikko auttaa pitämään kyynärpäät aloillaan





Ihan tosissaan sitä vedetään :-)



Treenin jälkeen olo oli ihan huippu, ihan kuten aina pt:n kanssa treenattua. Se vaan on niin mieletön tunne kun saat puristettua itsestäsi kaiken irti, tiedät ettet enempään olisi pystynyt. :D




Näkyykö yhtään fiilis ja tekemisen maku?? 




Hauskaa meillä Ilonan kanssa oli :-)



Minä ja mun ihana Valkku-Kaisa <3



Salista lähdettyämme kävimme BodyAction liikkeessä. Ari Kokkonen oli itse myymälässä ja täytyy sanoa, että siinä oli asiakaspalvelija vailla vertaa, todellinen herrasmies. Hän oli oikeasti kiinnostunut mitä olet vaille, jos sitä ei ollut niin lupasi hankkia Helsinkiin ja ottaa selvää onko tiettyjä tuotteita ollenkaan. Suurta kättä hänelle, ehdottomasti. :-)





Matkaan tarttui kaksi isoa purkkia munaprodea :-)


Shoppailun jälkeen pääsimme vihdoin syömään. Kävimme FitWokissa jossa olen kerran aikaisemminkin käynyt. Tällä kertaa ruoka oli todelle, todella hyvää. Tietty siinä nälässä olisi maistunut mikä vaan, mutta en kehu turhaan tätä paikkaa. Kannattaa käydä kokeilemassa jos olette menossa Tampereelle käymään. :D


Ihanaa, ruokaaaaa :-)





Ilonakin tykkäsi ruoasta :-)




Ruokailun jälkeen saatoin Ilonaa vielä autolleen ja samalla kävin punnitse ja säästä liikkeessä. Ei varmaan yllätä jos kerron, että ostin vähän junaan evästä, kuivattua taatelia ja banaania. Päästessäni junaan ehdin syödä ne just ennen sen lähtöä. :D

Ihana päivä oli ja suuri kiitos tästä kuuluu Ilonalle!! Oli tosi kivaa treenata kanssasi ja viettää hetki aikaa jutellen ja syöden sen jälkeen. Harmi, että yhteinen aika jäi niin lyhyeksi. Pitää ottaa toiste uusiksi. :D

Tässä vielä linkki Ilonan blogiin, hänellä saattaa olla erilainen näkemys yhteisestä ajastamme. :D











perjantai 18. heinäkuuta 2014

Matkailua ja matkaeväitä

Kokeillaan kännyllä bloggaamista, jos ei onnistu niin poistetaan.

Olen siis kesälomattomalla matkalla, tarkoittaa sitä etten vietä vielä lomaani vaan vapaapäivää tai päiviä, kokonaista kolme ja kaikki peräkkäin, huisia.

Heti tuli vaikeuksia, en näe millä rivillä mennään. Eli jos siis rivit hyppii niin vika ole välttämättä silmissäsi eli et ehkä olekaan humalassa tätä lukiessasi (mikä auttaisi varmaan jaksamista) tätä lukiessasi. Nyt sekosin itsekin asiassa, mistä ne puhuttiin
Ai niin sisar lomaton lomareissu jolla nyt olen, joo siis olen anopin. Ökillä eikun siis mökillä. Huomenna karkaan täältä ja menen pt-päiville Tampereelle. Tapaan samalla Ilonan jonka blogin jouduttu nyt ite etsimään koska rn sitä osaa tästä lonkalta heittää ( piti lukea linkata mutta puhelin päätti toisin) :-)  No me siis Ilonan kanssa eka jumpataan ja sit mennään syömään ja parantamaan maailmaa. Se on huomisesta lähtien huomattavasti parempi paikka olla ja elää ja ihan vaan meidän ansiosta. :-)

Ai niin se mun asia, se meinaa unohtua koko aika. Siis kävin ostamassa matkaevästä eilen tän päivän junamatkaa varten ja kuinkas sitten kävikään,
Mä söin ne jo eilen eli ei enään evästä tänään. Onneks matkaa oli vaan 1,5 tuntia niin juuri ja juuri sen jaksoin ilman evästä mutta olis ne taatelit ja banaanit junassakin maistuneet. Sinänsä tää ei ollut mulle mitään uutta, siis että eväät on äkkiä syöty mutta yleensä olen sentään niiden kanssa matkaan päässyt. :-)

En pääse laittamaan kuvia (en osaa) niin saatte niitä sit myöhemmin. Kaikki virheet kirjoituksessa on puhelimen syytä, en ota vastuuta mistään. :-)

Nyt laitan kuvia kun pääsin koneen äärelle :-)






Tässä anopin kukkasia, en todellakaan osaa sanoa mitä merkkiä/mallie edustaa. Kukkasia vaan ;-)








Mamman kanssa on pakko päästä samaan sänkyyn vaikka kuinka on kuuma :-)






Näin Simon vai olisiko ollut Siiri? En ehtinyt kysymään kun Hän lähti niin nopeasti takaisin kotiin 




"Mamma, mä odotan sua näillä portailla sen aikaa kun käyt siellä huussissa, it`s deal?"








maanantai 14. heinäkuuta 2014

Retkahdin Raneen

On kesä, on mielihaluja, on tarpeita..??

Olen miettinyt sitä dieetille alkamista ja olen kohta työstänyt asiaa jo sen verran, että taidan ruveta diettaamaan.. mutta vasta lokakuussa. Ja koska sinne on onneks vielä aikaa niin mieli ehtii muuttua vielä moneen kertaan, mutta tällä hetkellä se tuntuu hyvälle idealle (varmaan joo kun vatsa on täynnä..) :D

Ja olen lukenut blogeja, jossain syödään jäätelöä ja toisaalla syödään mansikoita ja mustikoita ja mitä syö Aikku? Ihan rehellisesti sanottuna Retkahdin Raneen.. 



                                           Mutta oli se sen arvoistakin :D




Eletään täällä kauhun hetkiä, taitaa hajota jääkaappipakastin. Niinkuin nyt olisi varaa ostella mitään uusia masiinoita, argghhh!!
Jos jääkaapissa lämpötila on +15 niin ei siellä kovin kauaa tavarat pysy kylmänä. Ehkä mun dieettini alkaakin aikaisemmin kun ajattelinkaan :D

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Tyhmä paljon työtä tekee, hullu pääsee vähemmällä..

..vai miten se sanonta menikään? Jotain sinne päin ainakin..
Mistä tämä tuli mieleeni? Minäpä kerron..

No, tänään oli valmentajani Kaisan kanssa treffit ja häntä odottaessani kävelin juoksumatolla ja katsoin samalla tölsää. Ja mitä siellä mainostetaan? 5 min Shaperia, tuota varmasti kaiken mullistavaa ihmelaitetta jonka kanssa treenatessa 5min päivässä saat unelmiesi vartalon 2 viikossa. Kuulit oikein (siis tässä tapauksessa luit oikein), vain 5min päivässä ja kahden viikon päästä on jenkka kahvasi, röllö mahasi, iso bebasi (kuka siitä edes haluaa eroon, mä ainakin yritän kasvattaa sitä) jne historiaa. Tilaat vaan siis tämän ihme laittaan johon yli miljoona ihmistä ovat tyytyväisiä ja eiväthän he kaikki voi olla väärässä, eihän??

Tätä katsoessani mietin, että mitä ihmettä. 2 vkoa, 5min päivässä tekee tunti 10 minuuttia yhteensä ja homma on paketissa. Johan mä varsin tyhmä oon jos viitsin kuluttaa salilla tunnin joka toinen päivä ja vielä viikkoja ja kuukausia ja vuosia eteenkin päin. Mähän tilaan sen laitteen, vemputan sillä päivittäin 5min ja lopun aikaa vaikka makaan sohvalla. Koska enhän mä kuitenkaan tyhmä ole, enhän? Vain sopivasti hullu, sillä lailla 5min päivässä hullu. :D Ja olenhan mä tässä viimeiset 10kk tehnyt lujasti töitä ja en vieläkään ole siinä unelmieni vartalossa, jossain siis mättää ja pahasti. Onneks syy selvisi!! :D

Yritin esittää ideaani Kaisalle, mutta jostain syystä hän ei oikein lämmennyt idealle, omituista. Ja niin mä taas huomasin kiroavani, mesoavani ja hikoilevani niiden kaiken maailman painojen kanssa ja huomattavasti kauemmin kuin sen luvatun 5min. Ja kaupan päälle tissilihojakin särki. Ehkä mä sittenkin tilaan se laitteen...

Jutskattiin Kaisulin kanssa saavutetuista tavoitteista ja niistä vielä saavuttamattomista. Lihaa on tullut (ihanaa kuulla toisen sanovan sen vaikka olenkin sen kuullut muiltakin) ja lisää saa tulla. Toi maharöllö mua ärsyttää (onneks tiedän jo sopivan keinon siihenkin ja vain 5min, muistattehan??), mutta se on joko kestettävä siinä tai alettava dieetille. Valikoin kuitenkin ainakin vielä sen röllön roikkumisen, ehkä jossain vaiheessa aloitetaan 2-3kk välidieetti, kun mä oikeasti päätän siinä myös pysyä!! :D Mutta hyvin menee näinkin, vaikka välillä syönkin ylimääräistä. Kaisa sano, että se on ihan ok koska en tosiaan ole dieetillä ja minusta näkee ettei se ole isoja lipsuja koska muuten en olisi tässä kunnossa. Ja rasva% ja paino on mulle tässä vaiheessa toisarvoisia niin näillä mennään. Suunniteltiin lisää treeniä takareisille ja takaolkapäille, elokuussa saan sitten uuden ohjelman. En malta odottaa. :D

Eilen tein pitkän sauvakävelylenkin, 1h 20min. Yritän tässä nyt saada peruskuntoa paremmaksi, jos sitten ens keväänä jaksaa paremmin juosta sen 10km. Sauvakävely on kyllä hyvin sykettä nostattavaa, kyllä se kunto tästä sitten jossain vaiheessa nousee. Mutta lihasten kustannuksella en sitä kuitenkaan tee.













Tässä taas näitä kauniita luontokuviani. Ei ihan vedä vertoja tv:ssä näytettäville ;-)


Huomenna taas töihin ja jos hyvin käy saan treenata työaikana. Miellelläni hyödynnän mahdollisuutta, kukapa ei niin tekisi. Ja taas säästyi aikaa, mihin mä sen kaiken kans vielä joudunkaan? 5min päivässä treenausta ja sitäkin vaan 2vkoa, mitä mä sen jälkeen keksin? Ai niin, sohva onneks on ja pysyy paikoillaan, se ei mua hylkää. :D

Nyt tilailemaan, jos tekin innostuitte niin käykää katsomassa täältä, kannattaa ;-) 




maanantai 7. heinäkuuta 2014

Terveisiä Suomen suvesta ja Turusta :)

Mistäs aloittais, on mukamas niin paljon kerrottavaa..
Tai no, ei kai sitä niin paljoa ole ja mitään järkevää on ainakaan turha  odottaa/ yrittää täältä löytää, ei meinaan tule onnistumaan. :D

Yhtenä iltana menneellä viikolla piti lähteä ystävän kanssa pitkälle kävelylenkille. Satoi vettä, mutta koska en ole sokerista tehty niin ei haitannut. Mutta se, ettei ystävä päässytkään lähtemään aiheutti sen, että nanosekunnin mietin jos en sitten vaikka itsekkään lähtis.. Tuollainen ajatus oli äkkiä pois pyyhkäisty ja lähdin matkaan. Sinä päivänä ei paistanut aurinko, ei ollut 25 astetta lämmintä eikä muutenkaan kellään kivaa (tai en mä ihan varma ole, ehkä jollain kuiteskin oli edes vähän kivaa..) Lähtiessä mietin pitäisikö käydä vessassa ennen lähtöä, mutta en sitten käynyt. VIRHE!! Jos sun pitää miettiä lähtiessä pitäiskö mennä vai eikö pitäis niin silloin käy!! 
Ja koska olen lukenut toisten blogeja joissa on aina kivoja kuvia niin ajattelin itsekkin ottaa muutaman. Mutta koska taidan olla maailman huonoin valokuvaaja niin otokset on mitä on, koittakaa kestää. :D



                                 Tässä olen lähdössä, kauhian tärkeää saada kuvata itseään hissin peilin kautta :-)




                       Olen ihan varma ettei näitäkän kasva kuin meilläpäin. Onko joku muka nähnyt muualla??






                          Tässä todiste, että lenkillä oltiin, en ole kaivanut "kauniita" kuviani vaan netistä :D





               Enempää en nyt kiusaa teitä näillä lenkkeily kuvilla. Saatte ihailla niitä joskus toiste lisää :D



Kävinhän mä tosiaan taas Turus, Suomen vanhas pääkaupungis. 
Olihan menomatka junassa. Mielestäni olen aikas pitkähermoinen (joku voi olla toista mieltä, mutta hän nyt vaietkoon), mutta nyt meinas mennä ihan hermo. Vai mitä tykkäätte ajatuksesta, että joku kähisee koko aika, siis ihan koko aika: "Tarviit sä sitä? Tarviiks sun äiti sitä?" Kyseessä oli aikuinen mies joka tosiaan kähisi tätä koko aika. Okey, hän oli varmaankin kehitysvammainen jollain lailla mutta se ei auttanut yhtään. Se vaan ärsytti niin paljon. Laitoin musat korville, mutta koska en ollut ladannut masiinaa niin virtahan siitä loppui nopeaan, toisin kuin ystävältäni. Isänsä istui vieressä, mutta joko ei viitsinyt sanoa mitään tai tiesi entuudestaan ettei se kannata. 
Kaksi kertaa oli n.5min hiljaisuus kerrallaan, silloin varmaan kävi vessassa. :D

Töissä kertoessani asiasta pomo kysyi, mikset vaihtanut vaunua? Niin, miks todellakin en siirtynyt toiseen vaunuun ja nauttinut hiljaisuudesta? Koska se ei tullut edes mieleenikään. Sitä kun on paikan johonkin ostanut niin siinä sitä kökötetään vaikka mikä olis. Ja ravintolavaunua ei ollut joten sinnekkään ei päässyt (niinkuin mä nyt olisin edes sinne mennyt) :D





            Tässä mielestäni paras todistus mun hyvästä kuvien ottamis kyvystä. Siis oikeasti, wtf??? :D



                                No tässä sentään jo saa selvää mitä olen YRITTÄNYT kuvata :)


Annen kanssa treenattiin selkää, kuinkas muuten. Jotain liikettä tehdessäni (en muista nimeä mutta puntin kanssa käsiä pään yli ja pt haraa vastaan) mua sattui ihan kamalasti. Vikisin, että ei Anne, ei. Hän vastaa, että kyllä vaan. Mä parkasin, että ei, mua sattuu ihan kauhiasti. Se liike venytti leikattua olkapäät niin, että tuntui kun olis kättä revitty irti. En ollut huomannut sanoa, ettei siinä ole liikeradat kunnossa. No, siinä vaiheessa sen tiesi puoli salia ettei se liike oikein käynyt mulle. :D Muuten meni hyvin, sain kehuja selästä ja sen lihaksista. Hyvin näkyy lihakset esillä ja liikkeiden perille meno. Harmi, ettei päänuppi käänny koko kierrosta jotta voisi itsekkin ihailla selkäänsä ja lihaksiaan. :D 

Treenin jälkeen kävin syömässä Nepalilaisessa ravintolassa. Koska nälkä oli suuri niin ehdin syödä kaiken ennenkuin muistin, että kuvia piti ottaa. Olkoon tässä todiste, että hyvää oli ja sitä oli riittävästi. :D




Ruokailun jälkeen yritin metsästää kahvilaa. Ei muuten ollutkaan ihan helppo juttu mutta onneks sitten kuitenkin löysin, tälläisen. 


Suomen ensimmäinen aikakahvila (ja ehkä jopa ainoa, en ole varma koska joka paikassa en ole käynyt)

Tää oli siis aikakahvila ja siellä maksettiin ajasta joka siellä oltiin. Kauppaan kuului kuppi kahvia päydältä jossa oli erilaisia keksejä (suolakeksiä, mariekeksiä, vohvelia ja pari kuppia joka oli tyhjää). Olisi saanut pelata lukuisia lautapelejä jos olisi ollut seuraa ja tämä kaikki maksoi 1€/15min. Minähän ostin kupin kahvia ja oikein kellosta katoin aikaa, että varmasti olen yli 15min jotta maksaa vähintään 2€. Ja mitäs tekee kahvilan pitäjä? Rahastaa euron eikä halua ottaa lisää rahaa vastaan. Ja mikä parasta, siellä oli tarjolla myös soijamaitoa. :D










                                Mun mielestä tää oli ideana tosi kiva, toivon että kundi saa kahvilan menestymään :D


Kotimatka sujui onneks vähän hiljaisemmissa merkeissä, kukaan ei kähissyt tarpeitaan jne. Sai lukea rauhassa ja nauttia junan kolinasta. Mä niin tykkään matkustaa junassa, pääsenkin taas ensi viikolla Tampereelle junalla. Onhan silloin taas pt-päivä, kivaaaaa!! :D


                           

                              Mä olen ihan yhtä hämmästynyt kuin tekin näistä taidoikkaista kuvistani :D






Eilen kävin taas työpaikan salilla tekee treenin töiden jälkeen. Jotensakin näppärää kun ei sitten enää kotiin tultaessa tarvitse lähteä mihinkään. Ja tänään treenasin työaikana, aina vaan paranee. :D


Mies sanoo etten koskaan hymyile kun otan itsestäni kuvaa, no en kai kun pitää keskittyä siihen että saa sen kuvan niin että olen siinä eikä jotain taustaa. :D

Tälläistä tällä kertaa. Varmaan puolet jäi kirjoittamatta mitä piti mutta nyt ei enää muista mitä olisi pitänyt muistaa. Kirjoitin tätä kahtena päivänä, eilen kirjoitus keskeytyi kun sain puhelun Jenkkilästä. No, tyttären kanssa praattailu on tärkeämpää, eikös vaan? :D Keskiviikkona näen Kaisan ja istutaan jutskaa, jännää!! :D

Nauttikaa lämmöstä, tätä tuskin kauaan kestää. Ja ei, mä en ole pessimisti. :D