Mikään ei ole niin viisas kuin ihminen..

Tai mistäs minä tiedän, en tunne kaikkien eläimien sielun elämää. Tästä tulikin mieleeni eräs äitienpäivä vuosia sitten. Kysyin pojaltani: "Onko äiti mielestäsi maailman paras äiti?"
Hän vastasi: "Mistä minä voin tietää, kun en edes tunne kaikkia äitejä." En koskaan enää kysynyt uudestaan. :D

No mistä moinen ajatus? Olen kaksi kertaa käyttänyt uusia kuulokkeitani salilla ja ei hyvä, ei tosiaankaan hyvä. Korvani ovat tulipunaiset, niitä kutittaa ja kuumottaa. Kadutti jo koko ostos ja mietin kenelle ne annan. Minäpä keksin hyvän iden (koska olen niin viisas..), päällystän ne kuulokkeet uudestaan. Ja niinhän mä tein, tulos oli vähän kuin mummojen hillopurkkien kannet, tälläiset.. 

..paitsi ettei ne olleet lähellekkään tuollaiset meinaan mää päällystin ne kalsareilla. :D Olin ostanut slogin stringit kokoa M ja koska ne osoittautui liian isoiksi en ole niitä käyttänyt. Niinpä leikkasin niistä palat ja ompelin sen kuulokkeiden suojien päälle. Voin vaikka vannoa, että harvempi treenaa kalsarit päässää vai tunnetteko ketään muuta? Jos tunnette niin kertokaa terkkuja. :-)

Mieheni vielä ehdotti, että olisin tehnyt jäljelle jääneistä housuista itselleni sellaisen mustanaamio-naamion, olihan silmäreiätkin jo valmiina. Jätin idean omaan arvoonsa!! :D

Jäin miettimään miksi mummot päällystää hillopurkkinsa aina samalla ruudullisella kankaalla? Eivätkö hekin voisi käyttää vanhoja alushousujaan? Olis kulahtanutta raitaa, kukkasta ja pampulaa ja jos vielä ottaisivat papan vanhat pöksyt niin sais sellaisia vauhtiraitaisia purkinkansia!! Pitäiskö ihan soittaa Niksi-Pirkkaan ideani vai soittaisinko suoraan Martta-liittoon? Pitäähän näin hyvä idea saada laajempaan käyttöön!! Eikö?? No unohdetaan sitten!! :-)

Teinpä tossa jokin aika sitten fiksun keksinnön. Työkaveri toi mulle kaupasta cashew-pähkinäjuomaa ja koska se ei tod sopinut kahviin mietin mitä sille teen. Tuollaiset kun ei kauaa kuitenkaan jääkaapissa kestä. Minä laitoin sitä silikoniseen muottiin ja kun se tuli täyteen niin loput laitoin yksittäisiin muotteihin. Sitten kun tein taas keittoja niin otin pakastimesta ja sekoitin keiton joukkoon. Antoi muuten tosi hyvän maun ja ei juoksettunut yhtään. Ideaa saa käyttää vapaasti, jos vaikka kermaa jäämässä vanhaksi niin pakasta se ja käytä nyöhemmin. :D

Käväsin tossa viime viikolla Jarin kanssa treenaa selkää. Tehtiin taas jos jonkin näköisellä hilavitkuttimella joiden nimiä en todellakaan muista. Mulla ei ole ollut tapana ottaa treenivihkoani pt-treeneihin mukaan, mutta vuodenvaihteessa tyylini tulee muuttumaan. Saan uuden treenikirjan kun vanha tulee täyteen just sopivasti, sitten saavat pt:t täytellä sitä kun mä teen mitä keksivät määrätä!!

No, sillä kertaa Jari keksi, että yritetään taas uutta enkkaa osittaisessa maassavedossa. en tiedä miksi sitä liikettä nimitettäisi, mutta ei lähde ihan maasta vaan noin polven korkeudelta. Lupasin kokeilla jos hän lupaa ottaa valokuvan. Hän lupas ja mä kokeilin. Eka meni 85kg x 5 ja sitten 90kg x 2, se olikin uusi ennätys. Oli aika huikee fiilis taas!! Tässä pari kuvaa.. 

Katotaan mitä sitä seuraavan kerran keksitään kokeilla, penkkipunnerrusta pitäis ainakin alkaa harjoittelee. Siinä kun ei ole voimaa ollenkaan.

Tilasin uuden puhelimen ja koska Tele-Finlandilla ollaan niin nopeita niin sen piti saapua jo eilen (tilasin lauantaina ja eilen oli tiistai). Otin oikein kotiin kuljetuksen, kun samalla rahalla sai. Soittivat aamusta että illalla tulee paketti. Tuliko se? No ei todellakaan. Arvasin, että johtui siitä etten muistanut sanoa ovikoodin numeroa. Odotin, että kuski olisi voinut soittaa mutta kissanviikset. Aamulla sitten menin postiin hakemaan pakettia. Oliko se siellä? No ei todellakaan!! Paketti oli kuskin autossa ja kuski tulossa töihin vasta klo 12 jälkeen. Tässä vaiheessa mua alko jo hiukkasen keittämään. Kysyin eikö kuski olisi voinut soittaa ettei turhaan tarvi postissa juosta.. Ei voi kuulemma, kun lähettäjä ei ole siitä erikseen maksanut. No, mä kostan tän postille enkä lähetä yhtään joulukorttia enkä muutakaan postia. Hah, siitäs saitte!! Joten jos joulukorttini ei tule sinulle tänä vuonna perille voit syyttää postia, mitäs alkoivat mulle!! ;-)

Nyt mä sitten joudun lähtemään hakemaan sitä puhelinta jos meinaan sen saada ja mähän meinaan. Samalla tulee koiruus ulkoilutettua. Illalla vielä salille treenaamaan etureiskoja, ne kun ovatkin raukat vielä niin kovin pienet. :-)

Miten meni vapaasyöntipäivä?

Niin on ohitse päivä jolloin sai syödä mitä halusi. Nyt koska analysointi on kova sana niin käytetään mekin sitä ja analysoidaan vapaasyöntipäivän opetusta (?)

Eilen oli tosiaan THE päivä jota olin odottanut, koska olin kuullut huhuja, että sitä kuuluu odottaa kuin lapsena joulua. Ja minähän odotin ja jännitin kuin lapsena. Yöllä en saanut nukuttua kun pyörittelin mielessäni sitä kaikkea mitä ehtisin päivän aikana syömään. Sillä, että mulla oli yöllä jäätävä nälkä ei ollut mitään tekemistä valvomisen kanssa (ei varmaan joo). 

Menin ajoissa nukkumaan herätekseni kuin kiusallaan ennen klo 00 joten en voinut edes aloittaa odottamaani syömisjuhlaani. Koska olenhan mä tunnollinen ja pysyn aikataulussa, lauantaina ei syödä jos ollaan sovittu sunnuntaista. Takas siis nukkumaan (pyörimään sängyssä) ja odottamaan aamua. Mä niin muistin taas ne lapsuuden yöt ennen joulua, aamu ei tule ollenkaan ja kun se tulee niin iltaan ennen lahjojen jakoa on vielä niiiiiin kauan aikaa. 

Aamu tuli kuitenkin tällä(kin) kertaa ja niin mä aloitin syömingit. Aamupalaks puuroa ja mutakakkua. Sitten lähdimme laivalle. Muiden mennessä aamupalalle mä olin lapsenvahtina ja vedin kahvin, gluteenittoman karjalanpiirakan (aivan hirveää, ei enää toiste kiitos) ja mutakakkua. Näiden päälle kuivattua taatelia ja banaania. Siinä vaiheessa alkoi jo vatsaa vääntää ja tiesin ettei tää päivä pääty hyvin. Vatsaa väänsi ja ilmaa oli niin ettei meinannut maassa pysyä, ei kiva. :-/

Tallinnassa kävelimme (onneks olimme ulkoilmassa, se ilma mahassa...) ja näimme tälläisiä, pelotti!!! :D

Nykyajan pyövelit pelaa kännykällä töiden puutteessa :-)

Kuin kaksi marjaa :-)

Kävimme myös kahvilla. Muut söi leivoksia ja minä gluteenitonta sämpylää kurkulla ja kalkkunaleikkeleellä (ei kuvaa). 

Kävimme myös syömässä, söin kanawokkia riisinuudelilla sekä erilaisia salaattisötkötyksiä. Tän näköistä. 

On siinä pari sillin palastakin. Ruoka oli makuuni aika pliisua, joutu laittamaan suolaa. :-)

Näiden välissä söin niitä kuivattuja hedelmiä ja join vettä. Laivalla illalla söin vielä yhden gluteenittoman sämpyn samoilla höysteillä kuin päivälläkin. Ja kun olimme kotona klo 23 jälkeen kaivoin vielä pakastimesta pari palaa mutakakkua ja sulatin mikrossa. Ihan vaan koska vielä sai syödä, mahakivuista viis. :-)

Tänään oli ihanaa syödä taas normaalisti, tässä jo puoliksi syöty päivällinen. 

Mitä siis opimme tästä päivästä? Ainakin sen, että voin käsi sydämmellä sanoa, ettei mulle enää tälläisiä päiviä kiitos. Olo oli aivan kauhea, mahaa särki ja ilmavaivat oli jäätäviä. En jaksa ymmärtää miksi tälläinen syömispäivä olis jotenkin odotettu. Tänään laitoinkin Kaisalle postia ajatuksista ja siitä, että kun dieetin loputtua alamme lisäämään pikkuhiljaa hiilareita ruokavalioon niin ehkä sellainen vapaasyöntiateria silloin tällöin olis kiva. Mutta että päivä jolloin PITÄÄ syödä paljon nopeasti imeytyvää hiilaria, ei kiitos!! 

Nyt onkin kivaa katsoa miten paino ja jaksaminen reagoi tuohon päivään. Tässähän on tarkoitus saada aineenvaihduntaan boostia ja mulla se on toteutunut niin, että olen saanut käydä jonkisen verran takahuoneessa tänään. :D Eilen aamulla paino näytti tän verran. 

Tänä aamuna paino olikin 59,7kg eli hiukan oli nesteet tarraneet kiinni eilisestä. :D Nyt odotellaan miten kroppa reagoi, dieettiä vielä tämä ja ens vko jäljellä. :-)

Kävin viime viikolla kaksi kertaa pt:n kanssa treenaamassa. Torstaina oli vuorossa Bettinan kanssa tehty jalkatreeni. Menin typeränä sanomaan, että mielessäni pyörii Arnoldin puheet: "Jossain joku treenaa vieläkin kovempaa kuin sinä..". Olin siinä vaiheessa tekemässä kyykkyyn menoa joka ottaa reisille ihan järkysti. Bettina oli käskenyt tehdä 15 ja olimme jo kaksi kierrosta tehneet. Kun menin avaamaan suuni sanoi hän: "Minä teen aina max 20 kyykkyä joten ainakin teet minua enemmän ja teet 25." Kun olin ne punnertanut niin jalat huusi hoosiannaa ja muistin taas miksi suunsa kannattaa pitää kiinni. :D

Pasin kanssa tein lauantaina selkää ja rintaa.
Penkkipunnerrus on mulle vaikea paikka, tuntuu ettei sitä hiton tankoa vaan pysty nostamaan montaa kertaa. Mutta sain kuulla, että hyvin mä teen, vaikka näyttää etten saa enää yhtään toistoa niin jostain revin raivon tehdä vielä yhden. Ja selässäni kuulemma lihakset alkaa näkymään (mikä oliskin tarkoituksena) ;-) Kyllä ne kehut vaan aina lämmittää mieltä. Ja penkkipunnerrusta tehdessäni käsipainoilla yllätin itsenikin vääntämällä niitä 9kg painolla vaikka joka paikka oli jo ihan loppu. Hyvä treeni, parempi mieli, näin se vaan menee. :-)

Sellaista analysointia tällä kertaa. Koska en ole viime yönä juurikaan nukkunut niin nyt koiruuden kanssa ulos, iltapala ja nukkkkkumaaaan!! :-)

Ajatusten alkujuurille..

Tässä on mennyt nyt pari vkoa kun en ole ihan ns. ruodussa pysynyt. Aika helposti antanut itselleen luvan ruokailujen välissä syödä jotain kiellettyä. Ei kyse mistään megasuurista jutuista, vaan ihan siivusta juustoa tai pari suolapähkinää (tai pari kourallista olisi ehkä lähempänä totuutta.) Sitten kahtena viime vkl:na olen syönyt suolasta piirakkaa ja saanut kauheat vatsanväänteet aikaiseksi. (Ihan oikein mulle, oliko pakko mennä syömään???)

Tänään sitten valkulle tästä avauduin, kysyin olisiko mitään kikka kolmosia millä saan tän lopetettua. Joo olihan hänellä montakin, ei vaan kertonut mulle. :-) No ei vaan, jos niitä olisi niin kaikkihan me oltais hoikkaa tyttöä ja poikaa. Mutta kun ei niitä kikkoja ole niin pakko mennä itseensä ja miettiä miksi mä tätä hommaa yleensä edes teen. Eikö niin, että on ollut syy miksi valmennus on aloitettu?? No onpa hyvinkin,  syynä oli että oli paha olo omassa kropassa. No, lähteekö se sillä että syödään mitä sattuu ja milloin sattuu ja ollaan kohta samassa tilanteessa kuin aloitettaessa?? No ei todellakaan. Eli pitää tosiaan mennä sinne ajatuksen alkujuurille ja miettiä mikä mua motivoi silloin ja mikä motivoi nyt. Ja kyllähän mä edelleen haluan sitä samaa, mitä nyt olen saavuttanut ei todellakaan mulle riitä. Mutta kun sä luet valkun terveisiä samalla kun syöt ja lautasella on sinne kuulumatonta porkkanaraastetta niin jo se saa sut tuntemaan huonoa omaatuntoa. Ja tuskin kukaan on porkkanaraasteella itseensä lihottanut :-)

Treenit sujuu mallikkaasti, lisäilen painoja aina kun pystyn. Ihan joka kerta en sentään siihen pysty tai sitten lähtöpainot olis aikas pienet. :-) Aamuaerobisen suoritin tänään kotona crossaten, vaihteeksi sekin kivaa. Samalla voi katsella töllöstä kivaa sarjaa.
Vielä ens vko tiukkaa treeniä ja sitten ansaittu lepoviikko. Silloin mä lepuutan samalla päätäni. Mulla on viimeinen näyttötutkinto sinä viikkona ja sen jälkeen homma on paketissa ja meikäläinen on lähihoitaja. En saata kuvailla tuntemuksiani asian suhteen. Mä tein sen!!!!! :)

Onkos siellä jotain lihasta vai onko harhaa tai varjostumia??