torstai 30. huhtikuuta 2015

Loman vietto tapoja on monelaisia..

Olen tän viikon lomalla, lomps lomps lomalla. Maanantaina lähdimme koiruuden kanssa junailemaan kohti pohjanmaata, Kokkolaan tarkemmin sanottuna. Täällä olemme olleet pari päivää ja huomenna kotiin (kunhan saan tän tekstin ulos niin olen saattanutkin olla kotona jo jonkin aikaa, kattellaan kuin käy..)


Tässä me ollaan menossa junassa. Koiruus kiinnostui naapureiden eväistä kun sedät kaivoivat makkarapaketin esille. :-)


No, lomalla olis tietty aikaa harrastaa vaikka mitä. Mä en ole harrastanut juurikaan mitään paitsi koirien ulkoilutusta. Mutta mulla onkin lepoviikko meneillään joten en koe huonoa omaatuntoa etten ole salilla käynyt. Ens vkolla sitten taas tai ehkä jo vappupäivänä mut näkee salilla. Ei kun sehän on varmaa, että mut näkee vappuupäivänä salilla. :-)



Lomalla voisi matkustella vaikka ulkomaille. Mutta koska en ole matkustavaa sorttia (matkailussa on AINA parasta kotiin tulo, mahdollisimma pian mieluiten) niin en harrasta sitäkään. Tänne Kokkolaan voi silloin tällöin tulla, mutta ei liian usein. :-)

Lomalla voisi vaikka tehdä suursiivousta. Mutta koska en ole kotona niin se tekee asiasta hiukan hankalampaa. Sekin vaihtoehto on siis pois suljettu (onneksi).

Lomalla voisi lukea kirjoja. Voisi joo ja on mulla kirja mukanakin, mutta enpä ole sitä edes avannut vielä ja nyt on jo liian myöhäistä. 

Lomalla voi katsoa leffoja Netflixistä tai jostain muusta palvelusta ja TÄTÄ mäkin olen sentään tehnyt. Mä olen katsonut jakson toisensa perään Sons of Anarchyn jaksoja kuudennesta kaudesta. Ai Jax, kun sä ootkin söpö. 


Tää sarja on vaan niin hyvä. Olen kyllä aikoja sitten lopettanut ruumiiden laskemisen joka jaksossa. :-)












Lomalla voi myös tehdä heräteostoksia. Sellaisia pieniä ostoksia kuten namia/kuivahedelmiä mitkä ei edes kuuluis sun ruokavalioon (ja ne tuskin kuuluu kenenkään valioon) tai voisi ostella vaatteita tai sitten voi ostaa vaikka auton kuten minä tein. Joo, ostin meille auton jota ukkokulta ei ole edes nähnyt. Tai laitoin mä pari kuvaa hänelle, eikös se riitä päätöksen tekoon? Olemme siis nyt onnellisia auton omistajia (en ole oikeesti kysynyt tekikö tää autokauppa isäntää yhtään onnellisemmaksi) ja mikä meikäläisellä ekana mielessä mihin voin sillä mennä? Jätemäen portaat!! Mä pääsen halutessani loikkimaan Jätemäen portaisiin ja voitte olla varmoja että mä sinne haluan aika usein. Mun kunto nousee kohinalla (melkein saatan kuulla jo korvissani sen kohinan..)

Ja sitten mä pääsen Lahteen vaikka treenaa Ilonan kanssa (hänen matkaansa voitte lukea täältä) Think Fit  Tuskin kertoo matkastaa salille (aika tylsää olis lukea aina samaa reittiopasta), mutta matkastaan ensinmäisiin kisoihin, siitä hän kertoo, kantsii lukea.) :-)

Ja mä voin käydä Turussa (sinne olenkin menossa ystäväni kanssa treenaamaan, huisin mahtavaa tiedossa ja siitä sitten lisää kun toteutuu) ja Tampereelle pääsen ja ja ja ja. Kyllähän te autolliset ihmiset tiedätte mihin kaikkialle autolla pääsee. Suorastaan joka paikkaa, onhan niissä kääntyvät etupyörät.  :-)

Ja koska siis ostin auton ja siinä oli vielä nastarenkaat alla niin halusin ihan ite vaihtaa siihen renkaat. Ja vaihdoinkin. Pitipä oikein ihmetellä miks siihen hommaan muka tarvitaan miestä ja miksi sen sanotaan olevan niin vaikeaa?? Jos vähänkään on rautaa vääntänyt niin ne jaksaa vaihtaa joka nainen itsekkin. Katotaan sit talven lähestyessä olenko vielä samaa mieltä. :-)





Ensin ostin 4€ aurinkolasit ja sen jälkeen auton jossa käyttää niitä. :-)

Huomenna me lähdemme ajelemaan kotia kohti. Matkaa kertyy samanverran varmaan kuin tännekkin tullessa, mutta aikaa menee paljon enemmän. Saan varautua ajelemaan ainakin kuusi tuntia, ehkä menee enmmänkin. Olen ladannut musiikkivehkeet ja luurit täyteen virtaa jotta jaksan. On autossa toki poppivehkeetkin ja jonkin verran kovaa soikin, oli meinaan takaboxissa tälläinen yllätys. :-)





On vahvistimella kokoa. :-)


Mutta mä pistän kuulokkeet korville ja paukutan Teräsbetonia ainakin alkumatkasta. Koirani meinaan saa aina autossa mahti paniikin aikaiseksi, koska luulee että hän jää autoon yksin heti jos vauhti vähänkään hiljentyy. Ja se vinkumisen määrä, se on jäätävä. Todellakin on luurit korvilla, jotta en menetä hermojani heti alku matkasta. :-)



Ens vkolla alan taas paukuttaa rautaa oikein kunnolla. Mulla vielä viisi vkoa tätä ohjelmaa ja sen jälkeen saan uuden. Sitten on tarkoituksena parantaa penkkitulosta. Mä niin odotan, että penkkini lähtee nousuun. Ellei muuten niin nostan sen jakkaran siitä maasta niin jo nousee. :-)

Nyt ollaan kotona, matkasta selvitty hengissä. Sellaiset seitsemän tuntia autossa istumista. Olo on kuin norsulla jolla on selkä kipeänä. Turvottaa, pierettää ja vituttaa. Oikein huolella sitä jälkinmäistä!!! Mä meinaan onnistuin hukkaamaan mun silmälasini matkalla. Muistelin etten ollut pysähtynyt mihinkään tai vaikka olinkin niin en ainakaan poistunut autosta. Mutta todellisuudessa mä pysähdyin heti alussa ja otin mun musat korville. Olen varmaan astunut ulos autosta ja kävellyt toiselle puolelle autoa repulleni ja samalla vaihtanut aurinkolasit päähän. Olisiko silmälasit jääneet katolle tms. mutta niitä ei enää löytynyt mistään. Se sitten niistä laseista. Ketutus on valtava. Näen kyllä kaus, mutta en näe lukea mitään. Joten en näe puhelimesta viestejä, en näe lukea mitään enkä näe koneella mitään ilman niitä. Mulla on lukulasit ja niitähän on nyt sitten kannettava joka paikkaan mukana. Lasini myös korjasi hajataittoani joka varmasti alkaa vaivaamaan nyt ilman laseja. Täytynee alkaa väsäämään vakuutusilmoitusta. Onneks on matkavakuutus joka korvaa tuollaisetkin asiat. :-)

Mun kuuloke episodi on jatkunut taas. Nyt olen ostanut monia pipoja ja käytän niitä salilla jotta voin kuunnella musaa. Pipoja tietty pitää olla useampi, fiiliksen ja trikoiden mukaan. Onneks niitä sai Stadiumista halvalla. Tälläisia. 



Nyt sohvalle murun viereen. Unikin tulee varmaan tänään helposti. On matkan jäljiltä sen verran ryytynyt olo.

Hauskaa Vapun jatkoa kaikille, juhlikaa maltilla. :-)





perjantai 24. huhtikuuta 2015

Tähän on tultu..

Jos mietitään meikäläisen tulemisia/saavutuksia niin olen salitreeneissäni saavuttanut tilanteen jossa kanssatreenaajat seuraavat tekemisiäni. Hiukan salaa tietty, ehkä myös vähän ihmetellen ja hämmästellen tai ehkä jopa ihaillen? En tiedä, koska en kysynyt. :-) Mistäkö tiedän? Koska selkätreeniä tehdessäni vedin mavea (painoa 80kg) ja huomasin vierelläni olevan miehen välillä vilkuilevan mua. Ajattelin, että katsele vaan, onhan tässä ruhossa katsottavaa. :-) Oltuani valmis kaveri sanoi: "Olipa kauniin näköisiä vetoja." Hämmästykseni oli varmaan ilmeinen koska jatkoi: "Useimmilla painopiste menee eteen ja sulla se pysyy hienosti kantapäillä."  Piti sitten kertoa etten ole juurikaan mavea tehnyt, mutta vko sitten vetelin 2x 100kg. Sanoi mun olevani luonnonlahjakkuus. Hah, no tunnenkin olevani varsinainen lahja maailmalle!! :D

Olen myös tullut tilanteeseen jossa molempia käsiäni koristaa mulle tärkeät mietelauseet. Vasemmassa lukee: "Believe in yourself" ja oikeassa lukee nyt: "Never give up." Nämä ovat ajatukset joiden voimalla jaksan eteenpäin. Jos en uskoisi itseeni ja tekemisiini niin miksi edes tekisin mitään? Ja jos kaadutaan niin sieltä noustaan yös, periksi ei anneta, ei koskaan!! Mä olen niin happy mun teksteistä, ne on niin MUA!! :-) 








Olen myös löytänänyt itselleni uutta musiikkia. Olin niin kyllästynyt mun musiikkiini M3:ssa, että piti keksiä jotain uutta. Ja mä löysin Teräsbetonin. Juma, sehän iski kuin metrin halolla olis vedetty takaraivoon!! Sitä voisi kuunnella täysillä ja samalla hypätä pöydälle ja tanssia ja repiä vaatteensa päältään. Aaaarrrggghhhhh, se on niin mahtavaa musaa!!! Nyt alkaa rauta nöyrtymään, mä pistän sen raudan solmuun kun menen seuraavaksi salille!! :-) 

Löysin myös muutakin rautaa ahdistavaa musaa kuten Valonkantaja ja Kotiteollisuus. Katotaan alanko pitämään niistä vai lähteekö soittimestani nopeaan. Aika näyttää. :-)
Ja Maukka Perusjätkä, kuka muistaa hänet?? Ah, mä kohta niin luukutan Säpinää ja kyykkään. Oikeastaan taidankin lähteä salille ihan just samantien. :-)

Kävin katsomassa myös fitness-kisoja. Muutama ystävä kisasi siellä ja huusin ääneni käheäksi. Ilmeisesti tuomarit eivät kuulleet kannustustani tai eivät siitä välittäneet koska kumpikaan eivät päässeet finaaliin saakka. Mutta aivan huikeita Mimmejä jokainen joka sinne lavalle nousi. Ei voi todellakaan muuta kuin olematonta hattuaan nostaa. Jokainen oli voittaja sinne mennessään!! Ja varmistui ajatus jälleen kerran ettei se ole mua varten, ei todellakaan. Mutta että kisaisin jossain muodossa, se ei ehkä ole ihan pois suljettua. Mutta mikä olisi laji?? Pitänee miettiä.. Olisiko hyviä ideoita heittää?? Saappaan heitto vois olla ainakin yks hyvä vaihtoehto. :-)

Pt-treeneissäkin olen käynyt. Jartsan kanssa tehty rintaa, käsiä, olkapäitä ja selkää. Ei ihan kaikkea samoissa treeneissä mutta tehty on. Ja naurettu on. Meillä meinaa mennä homma täysin huulen heitoksi, mutta onneks toisella on kello mitä katselee jotta tietää jatkaa taas. Se vaan on niiiiin tärkeää, että ne kemiat toimii. Treenin pitää olla myös hauskaa, ei se voi olla aina pelkkää mökötystä ja otsa rypyssä tekemistä. Tai mulle ei ainakaan. Ehkä toiset tykkää siitä tyylistä, mä en!! 

Huomenna menen Juhan kanssa vääntää jalkoja. Katotaan saadaanko jotain enkkoja aikaiseksi. No, ei vaan. Ei aina voi vetää enkkoja, välillä pitää tehdä sitä lihasta millä niitä enkkoja nostetaan. :-) 

Josta tulikin mieleeni, että mulla (tässä vaiheessa lähdinkin salille ja takas tullessani ei todellakaan ollut mitään tajua mikä on tullut mieleeni..) :-/

Mutta kerronpa sitten, että äsken salilla tein rintaa/olkapäitä ja käsiä. Nyt oli vuorossa tehdä vain 5x3 penkkiä eli vain kolme nostoa. Tein lämmittelyn ja sitten 3x 35kg 3x 37,5kg, 3x 40kg, 3x 42,5kg ja vielä 1x 45kg. En ole ennen päässyt yli 40kg joten huima parannus. Selkeästi Teräsbetonin pojat auttoi mua, alkoi heti rauta nousemaan!! :-) 

Ja mun poikani oli kans salilla kun menin sinne. Hän tosin teki lähtöä kun aloin penkkaamaan. Ja just kun vedin 4x 42,5kg niin jäi katsomaan miten menee. Ja kun se meni niin olin niin onnessani. Ja hän näytti peukkua ja hymyili. Juma, mutsi näytti taas että ei se ole iästä kiinni. Tuli niin mahtava fiilis, mun kundini mutsiaan kannustaa!! :-)

Käväsinpä muuten tänään ostamassa itselleni pari pipoa. Nyt siis pipo päässä treenailen jotta kuulokkeet vois olla päässä. Mulla mennyt kohta kaikkiin virityksiin niin paljon rahaa, että olisin saanut sillä rahalla uudet kuulokkeet. No mutta, näillä mennään. :-)

Ens viikolla mä lomailen. Otan rennosti ja ulkoilen. Ja matkustan koiruuden kanssa faijan luokse. Mukavaa vaihtelua tähän elooni. Ja ei tarvi miettiä salille menoa koska on lepoviikko. Ja kunhan tulen sieltä niin enköhän mä mene heti kokeilemaan etteivät vaan ole vaihtaneet lukkoa salin ovelle. ;-)

Niin ja koska olen aivan varmasti valokuvauksen luvattu toivo niin annan tässä taidonnäytteen teillekkin aamuiselta sauvakävelylenkiltäkin. Olisiko näistä aineksia vuoden luontokuvaksi???



Näissä oli kukkasia kun otin kuvan. Kuka ne on käynyt poimimassa???



Hyvää vapun odotusta. Meinaatteko leipoa munkkeja?? Entä tehdä simaa? Mä en!! :D





lauantai 11. huhtikuuta 2015

Mavea ja aivan huikeaa fiilistä!!

Nyt on niin huikea fiilis, että meinaa Aikku räjähtää, poks poks vaan!! Ai mistä tämä johtuu?? No eilisestä treenistä!!

Olin eilen treenaamassa Juhan kanssa. Viimeksi harjoittelimme mavea (maastavetoa) ja se menikin aika kivasti kun saatiin asento kohdilleen. Nyt oli taas vuorossa selkätreeni ja pyysin, että teemme mavea jälleen. Juha joka on voimapuolen ihminen, osaa katsoa tekniikan ja asennot niin tarkkaan. Ja sitten vaan alat vetelemään. :-)

Ensin lämmiteltiin pelkällä tangolla ja sitten siirryttiin pikkuhiljaa painoihin. 5x 50kg x 3, 5x 60kg, 5x 70kg, 5x 80kg ja sitten 3x 90kg. Ensimmäiset kaksi 90kg:ssa oli kuulemma nättejä nostoja ja kolmas oli aivan kamala, nostin selällä enemmän kuin jaloilla. Onneks mulla on selkä hyvässä kunnossa. :-) Luulin, että se oli siinä mutta ei, romua lisättiin vielä tankoon. En siinä vaiheessa edes halunnut tietää paljonko sitä lisättiin. Mestari oli treenauttamassa omia asiakkaitaan lähellä ja huuteli paljonko nyt on rautaa tangossa. Sanoin heti, että älä kysy koska MÄ en halua tietää sitä. Kysy sitten kun olen sen nostanut. :-)

Mä keskityin vain ajatukseen, että se romu on kevyttä ja mä nostan sen. Kun oli aika aloittaa, olin niin keskittynyt siihen nostoon etten oikein edes kuullut mitään. Juha huusi (todellakin huusi!!) mun vierellä, että nousee nousee, ylös se nyt ja kun se ekan kerran nousi niin jatkoi huutoa että nousee vielä toisen kerran. Sanoista en todellakaan ole varma, mutta ääntä lähti. Ja mä saakeli nostin sen vielä toiseen kertaan. Sitten kysyin paljonko siinä oli painoa. 100kg sanoi Juha. Ja sitten MÄ huusin, me halattiin ja huudettiin molemmat. :D
Muut treenaajat ja pt:t koko salilla kyllä kuulivat että nyt tuli onnistuminen isolla O:lla. Ja se tunne, se fiilis itellä kun tajusi mitä oli just tehnyt. Mä melkein itkin onnesta. En mä vielä hetki sitten olis ikinä uskonut saavani mavesta 100kg ylös, se ajatuskin olis ollut ihan utopiaa. Mutta nyt se on tehty ja seuraavan kerran se on jo helpompaa (näin mulle luvattiin). :-) Noi kilot on omasta päästään kiinni, voimaa on mutta pää pettää. Omaan mieleen pitää alkaa keskittymään enemmän ja alkaa työstämään sitä. Siitä on kaikki kiinni. :-)

Tällä viikolla sain taas leikkiä neulatyynynä oloa. Töissä potilaat saavat akupunktiota halutessaan ja itse sain kans rentoutua neulat korvissa. Eikös näytäkkin aika rennolta puuhalta?? 



Äsken kävin avaamassa rullaluistelukauden. Mikäs sen mahtavampaa kuin vauhdin hurma, maisemat vilahtaa ohitse (kuin hidastetussa filmissä) ja se polttavan mukava tunne reisissä, pakaroissa, ojentajissa ja rintalihaksissa. Mulla on sauvat joilla menen ja näin saan samalla yläkropalle töitä. Vapaapäivä, sunnuntai ja klo 7 meitsi on luistelemassa. Ei muuten ihan jokainen tavispirkko ole siihen aikaan liikkeellä. Itseasiassa en tainnut nähdä kuin kaksi koiran ulkoiluttajaa koko matkalla. :-) No, rullaluistelu on myös mahtavaa treeniä reisille ja pakaroille, jaksaa varmasti syksyllä paremmin nostaa rautaa maasta kun jalat tehneet töitä. Kohta on reisissä voimaa kuin pienessä kylässä. Sellaisessa kylässä jossa asuu yksi keuhkotautinen mummo. :-)

Luistimet kulki todella hyvin, ei tärisseet eikä juuri hiertäneet. Nilkat on aina ekoja kertoja luistellessa kovilla, mutta ei paha sekään. Oli todella hyvä ostos mun luistimeni, olen monesti sijoittanut 50€ paljon huonompaakin kohteeseen. Tämä ostos oli ehdottoman onnistunut. 



Lähdössä luistelemaan. Mielestäni alan pian näyttää jo ihan urheilijalta..




..jolla ei todellakaan ole kaikki ihan kotona. :-)




Lenkki tehty ja hengissä ollaan. En edes kaatunut kertaakaan. :-)


Tässä yhtenä päivänä tehdessäni itselleni pakastimeen ruokaa, päätin laittaa jauhikseni sekaan porkkanaa. Otin esille mandoliinon jolla saa suikaloitua, viipaloitua, raastettua ym esim porkkanaa, perunaa, sormia tai mitä nyt keksiikään. Monimuotoinen laite mutta myös pirun vaarallinen. Mies katsoi touhujani ja sanoi: "Haen sulle laastaria jo valmiiks." Luotto siis tekemisiini on korkea. No mikä ettei olisi, olenhan ollut kokkina toista kymmentä vuotta ennen hoitsuksi ryhtymistä. Ja samantien kun haki niitä laastareita meikä vetäs peukalon rystysen auki ja vertahan siitä tuli. Ja pari kirosanaa ja muutama kirosana vielä kaupan päälle. Rystynen voi olla ikävä paranemaan kun osuu koko aika johonkin. Kokeilkaas vaikka tälläistä: Avaatte rapukäytävän alaoven lukosta päästäksenne ulos ja juoksemaan junalle jotta ette myöhästy töistä niin jos ette joka kerta paukuta sitä rystystä siihen oven lukkoon niin lupaan tulla raastaan teille seuraavan viikon porkkanaraasteet!! Mä en ole siinä ainakaan onnistunut vaan joka hiton kerta mä paukutan sen siihen oveen ja saan joka aamu aloittaa päiväni muutamalla virkistävällä irvistyksellä kera muutaman kirosanan. Ah että alkaa päivät mukavasti!! :-)


Pilkoin ja keitin loput porkkanat, raasteet olikin sitten tässä tällä kertaa, kiitos!


Loppu päivä tänään menee ruokaa tehdessä, vähän siivotessa ja relatessa. Huomenna viikko alkaa ystävän kanssa lenkillä ja tiistaina vuorossa taas salia ja kyykkyä. Mä olen vaan niin fiiliksissä, että nyt alkaa meikäläisen tulokset sellaiseen nousu kiitoon ettei perässä pysytä. Mä olen vaan olen niin hyvä!! :-)

Mitä kivaa te olette tehneet? Onko kaikki jäsenet paikallaan, sormet ehjänä?? Onko sattunut haavereita, entä onnistumisia?? Eikö mitään?? Edes pikkaisen jotain kivaa??
Kertokaa ja lupaan kuunnella. :-)

Tässä vielä päivän piriste. :-)



keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Hanurini huutaa Hoosiannaa!!!

Käväsin eilen treenaamassa hanuriani Jartsan kanssa. Teimme neljää eri liikettä, ei sen enempää. Tunnissa olin niin poikki, että välillä makasin lattialla/laitteen alla. Hiki valui silmiini, en edes nähnyt enää mitään. Pyysinkin taluttamaan mut pukuhuoneelle. :-)

Jossain vaiheessa olin niin piipussa etten saanut sanaa suustani (tai en ainakaan niin paljoa kuten yleensä.) Sanoin, että nauti tästä tilanteesta, näitä ei usein tule (että olisin siis hiljaa). Treeni oli aivan horroria, mutta ah niin parasta!! :D

Kun toinen sanoo sulle mitä sä teet, kuinka monta toistoa sä teet ja millä painoilla sä teet niin sun ei enää tarvi miettiä mitään. Sä vaan suoritat. Ja toisen luotto sun tekemiseen on suurta, paljon suurempaa kuin omani itseäni kohtaan. Ja se just on mahtavaa, sun kykyisi tehdä luotetaan vaikka itse itseäsi epäilisitkin. Ja totta hitossa sä haluat olla sen luottamuksen arvoinen, sä haluat näyttää toiselle ja itsellesikin, että hei, MÄ pystyn tähän. Ei, en mä voi sanoin kuvitella sitä tunnetta mikä treenin jälkeen tulee. Se pitää jokaisen itse kokeilla, ei sitä toinen voi selittää!! 

Sarjojen ja toistojen välissä höpötellään ja nauretaan. Välillä tuntuu, että treenit menee nauraessa kuten viikko sitten kun teimme selkätreeniä. Mutta vaikka se onkin hauskaa niin tosissaan tehdään kuitenkin. Kuten viikko sitten kun vetelin uudet enkat, 4x5 105 kg:lla pinnavetoa. On se vaan huikeaa kun saa lisätä romua tankoon. Ja poikani sanat muistan aina: "Ei sitä rautaa saa pelätä." Sen olen minäkin nyt tajunnut, ei sitä pidä pelätä eikä kumartaa vaan sitä pitää nöyryyttää!! :D

Välillä tuntuu, että sen mahtavan hanurin saisi huomattavasti helpomminkin, kuten kuvista näkyy. Mutta jos vetäisin tuollaiset pöksyt jalkaan tuntisin itseni huijariksi, enhän olisi tehnyt muuta perseeni eteen kuin vetänyt housut jalkaani, Voisinko olla silloin ylpeä takamuksestani? No en todellakaan, mutta kun mä teen töitä ja hiton paljon teenkin, niin silloin voin olla lopputuloksesta ylpeä. Millainen sitten on lopputulos? Mistäs sitä vielä tietää kun ei meillä ole sitä kristallipalloa hallussamme. Mehän nähdään se vasta 2,5v päästä kun täytän sen 50v. ja olen elämäni kunnossa. :-)


Kuka nainen haluaisi tälläiset? Haluaisitko sinä?




Tänään mulla on ollut jalat ihan tönkkönä. Liikkeelle lähtö ollut vaikeaa, istuminen on vaikeaa, nouseminen on vaikeaa. Sillä, että eilen jäi venyttelemättä ei varmaankaan ole asian kanssa mitään tekemistä, en ainakaan usko. :D

Huomenna on hieroja, selkä onkin aivan kovana. Hiukan hierontaa ja jo taas voi lauantaina tehdä seuraavan horroritreenin Juhan kanssa. Vuorossa on varmasti hikeä, tuskaa ja ehkä pari kyyneltäkin. Mutta se on varmaa, että mukana on naurua, iloa ja hauskuutta. Mä koen olevani niin onnekas kun saan treenata näin huikeiden tyyppien kanssa. Ja heidän kanssaan mä onnistun mun tavoitteissani, ei ole muuta vaihtoehtoa. He uskovat muhun jos en aina itse uskoisikaan. <3

Tässä taas aamun naurut. Oli pakko lisätä ystävän seinälle heti aamusta, häntä dieetti kutsuu. <3 <3