sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Eka kuukausi kulunut..

..pt:n valmennuksessa ja tässä mietin mitä on jäänyt käteen. Jos ihan pelkkää painonmuutosta ajatellaan niin ei suurta muutosta ole tapahtunut tai rehellisesti sanottuna muutos on kilon verran alaspäin. Koska en mittaa tätä asiaa nyt vaaálla niin olen tyytyväinen tuohon kiloonkin. Parempi nyt keskittyä muuhun kuin painoon.

Treeneistä olen saanut hirveästi puhtia muuhun elämään, nyt vaihtoehtona ei ole kotiin jääminen kun on treenipäivä vaan sinne oikeasti mennään. Aamuaerobisia on ollut niukasti, kuitenkin just sen minimimäärän mitä pitänytkin, siihen pitää panostaa jatkossa enemmän. Ja itsekkin hämmästynyt sitä kuinka ennen kävelylenkillä itsekseen käynyt ja niistä nauttinut ei millään enää viitsis lähteä. Nyt enemmän kiinnostaa crossing kotona ja samalla katsottava sarja tms. :) Mutta ei tyylillä väliä, kunhan ne aerobiset tulee tehtyä.
Ja jotta ei jäis ajatusta ettei kuukaudessa ole mitään tapahtunut kropan suhteen niin kerron, että ostin itselleni tuuman pienemmät farkut kuin ennen. Ja sitä kokoa en todellakaan edes muista milloin olisin viimeks käyttänyt :)

Työharjoitteluni loppui perjantaina, haikein mielin lähdin. Olin siellä 9vkoa ja kysyivätkin, ettetkö muka tule maanantaina, kuulut jo porukkaan. :) Tiistaina minulla arviointikeskustelu, näytönvastaanottaja jo tosin sanoi, että kirkkaasti kiitettävä napsahtaa. Kiitin ja melkein jopa kumarsin. :)
Osastonhoitaja kyseli jatkosuunnitelmiani ja väläytti vuorotteluvapaan sijaisuuden mahdollisuutta ensi vuonna, mä niiiiin menisin kyllä. On psykiatria vaan niiiiiin mun juttuni. Ja tässä nyt varmistunut ajatus, että luen vielä itseni sairaanhoitajaksi kunhan eka saan työkokeusta ja kerään rahaa säästöön :)

Eilen olin pt Jounin käsittelyssä. Eka katsoimme liikkeet olkapäälleni joka on varsinainen ongelma koska leikattu kaksi kertaa. Kun ne oli katsottu niin alettiin treenaa jalkoja. Voi pyhä Sylvi ja pari muuta tätiä, johan reidet ihmetteli mikä niihin iski :) Eka prässiä erilaisilla sarjoilla ja temmolla, siinä sitten typeryyksissäni menin sanomaan että etureidet on ongelmalliset. Ja mitä seuraavaksi teemme, tietenkin niitä etureisiä jalan ojennuksella. Tuntui ettei jalat nouse enää omin avuin ollenkaan, saatikka että olisi saanut sen masiinankin painon vielä nostettua. Mutta toisen tsemppaamisella ja karjumisella korvanjuuressa on kumma taika, sä revit sen voiman vaikka p-reiästä ja saat sen ylös. Tämän jälkeen vielä askelkyykkyjä joita en voi sanoa rakastavani, mielestäni ovat aivan pirun keksintöä ja suoraan alakerrasta kotosin. Mutta niin tuli nekin tehtyä ja vapisevana suihkuun. Oli isännän ilmeessä näkemistä kun vaapuin kotia ja sanoin: "Vähän Jounin kanssa jumpattiin." :D

Eilen olimme keilaamassa mieheni ja tyttären kanssa. Mä en vaan kertakaikkiaan osaa sitä hommaa ja ilmeisesti ei osannut viereisen radan nuori kundikaan kun sanoi kavereilleen: "Paska peli." Teki mieli heittää yläfemmat kaverin kanssa, niin samaa mieltä olin :)

Keskiviikkona tapaan valmentajani Kaisan, yhdessä treenataan. Pakko pyytää että tehdään selkää, pelkään etten pääse muuten ominavuin kotiin jos jalkoja treenattais. :) Katotaan mitä se mun päänmenoks keksii. Toivottavasti ei ainakaan ota yhtään evästä pois, nytkin välillä kamala nälkä. Mutta hän kyllä tietää mikä mulle on parasta, luotan ja uskon häneen :)



                           Isäntä oli tehnyt ruoan mulle valmiiks kun tulin treeneistä, ihana Hän!! :)

2 kommenttia:

  1. Mahtavan näköinen tuo sun ruoka :-)

    VastaaPoista
  2. Eikös vaan olekkin, isäntä ihan itse koristellut :)

    VastaaPoista