lauantai 30. marraskuuta 2013

Jutan ja Raxun luentoa kuuntelemassa..

Otsikko kertoikin jo kaiken oleellisen. Eli tänään kävin hyvinvointi-tapahtumassa ja siellä kuuntelemassa sekä Ragel Lingelin Raxun remppa luentoa että Jutta Gustafsbergin motivointi luentoa.
Molemmat olivat hyviä ja mielenkiintoisia omalla tavallaan.

Raxu kertoi omasta matkastaan, siitä miten sairastanut keuhkokuumeen muutamaan kertaan ja yleiskunnon ollessa niin huono ettei jaksanut tiskokonetta tyhjentää ilman lepoa välillä. Siinä vaiheessa on jo ihan hyväkin havahtua tekemään jotain. :-)
Kertoi kuinka aloittanut liikunnan harrastuksen täysin nollasta, ensinmäiseltä crossing-tunnilta kontannut 8-minuutin jälkeen ulos.Sisukkaana kuitenkin ostanut kuukausikortin salille ja siitä oli alkanut liikunnan ilo hänen elämässään. Tai ei ehkä just samalla hetkellä, mutta pikku hiljaa. Hänen tarinaansa oli tietty kivaa kuunnella, mutta ei siinä itselle mitään uutta ollut. Tosin kyllähän me se jokainen tiedetään miten meidän pitäisi syödä ja liikkua jotta voisimme hyvin, mutta miten se sitten todellisuudessa onnistuu olikin jo Jutan aihe :-)

Jutta puhui motivaatiosta. Miten kaikki aina lähtee sinusta itsestäsi, ei kenestäkään muusta. Miten me itse ajattelemme onnistuvamme projektissamme tai elämäntapamuutoksessa tai what ever.. Jos itse toistelet itsellesi pystyväsi tähän, luottavasi itseesi niin sä pystyt. Jos ulkoapäin ja vielä sisältäkinpäin tulee viestiä ettet kuitenkaan pysty, et kykene, niin et sä lopulta kykenekkään. Sun pitää oikeasti uskoa itseesi ja toistella sitä itsellesi paljon, useasti ja lopulta se on sun alitajunnassasi. Mieli on lihas jota jokainen voimme harjoittaa. Haluaako nähdä sen vesilasin puoliksi  tyhjänä vai täytenä on ihan itsestäsi kiinni. Itse ajattelen sen olevan puoliksi täynnä :-)

Toinen tärkeä asia mistä Jutta puhui on päätös ja suunnitelmallisuus. Kun sä päätät meneväsi ens viikolla neljänä aamuna lenkille niin kirjoita se itsellesi ylös. Menen vaikka ti, ke, pe ja la aamuisin, piste!! Sama juttu salin kanssa, suunnittele valmiiksi ja tee sen mukaan. Ite teen tätä joka sunnuntai. Meillä on eteisessä liitutaulu johon kirjaan ylös mitä teen minäkin päivänä ja kun sen olen suorittanut merkkaan tehdyksi. Näin ne myös tulee tehdyksi. 
Kirjaa myös ruokailut etukäteen. Jutan sanoin, ei kukaan mielellään kirjaa välipalaksi itselleen kampaviineriä :-) 




Tässä näkee, että siirsin perjantai aerobisen sunnuntaiksi koska väsytti torstaina niin ja tiesin perjantaina olevan rankan pt-treenin jossa pitää riittää paukkuja. Sen teen siis huomenna. 

Jutta puhui tosi hauskalla ja innostavalla tavalla. Häntä on todella mukavaa kuunnella ja nähdä. Siinäpä ihminen hänelle oikeassa työssä :-)

Eilen olin tosiaan pt-treenissä. En ollut aiemmin hänen kanssaan treenannutkaan. Kysyi aluksi saako treenauttaa kovaa? Haloo, miks mä olen täällä jos en kaivamassa verta nenästäni?? Eka tehtiin smith-kyykkyjä pyramidina, sitten kyykkyä käsipainoilla, mutta se ei kauaa kestänyt olkapäideni takia. Siirryimme prässiin ja askelkyykkyihin voimatangolla supersarjana. Sitten vihaamaani etureisiojentajaa. Vielä oli suorinjaloin maastavetoa sekä sumomavea ja pakarajumppaa eli lantioiden nostoa 10kg painon kanssa. Lopuks pientä keppijumppaa eli kepin kanssa 
20 kyykkyä, 20 askelkyykkyä ja 20 kyykkyä hypyllä. Jalat sheikkasi niin lopuks, että meinasin kaatua naamalleni. Mutta kaiken tein mukisematta, hyvä mä :-)

Illalla oli aika hutera olo. Koiruuden kanssa oltiin kahdestaan ja jaksettiin vähän tölsää katsoa ja painuttiin nukkumaan. Joskus on elämä väsyttävää vaikka onkin ihanaa :-)

torstai 28. marraskuuta 2013

Ajatusten alkujuurille..

Tässä on mennyt nyt pari vkoa kun en ole ihan ns. ruodussa pysynyt. Aika helposti antanut itselleen luvan ruokailujen välissä syödä jotain kiellettyä. Ei kyse mistään megasuurista jutuista, vaan ihan siivusta juustoa tai pari suolapähkinää (tai pari kourallista olisi ehkä lähempänä totuutta.) Sitten kahtena viime vkl:na olen syönyt suolasta piirakkaa ja saanut kauheat vatsanväänteet aikaiseksi. (Ihan oikein mulle, oliko pakko mennä syömään???)

Tänään sitten valkulle tästä avauduin, kysyin olisiko mitään kikka kolmosia millä saan tän lopetettua. Joo olihan hänellä montakin, ei vaan kertonut mulle. :-) No ei vaan, jos niitä olisi niin kaikkihan me oltais hoikkaa tyttöä ja poikaa. Mutta kun ei niitä kikkoja ole niin pakko mennä itseensä ja miettiä miksi mä tätä hommaa yleensä edes teen. Eikö niin, että on ollut syy miksi valmennus on aloitettu?? No onpa hyvinkin,  syynä oli että oli paha olo omassa kropassa. No, lähteekö se sillä että syödään mitä sattuu ja milloin sattuu ja ollaan kohta samassa tilanteessa kuin aloitettaessa?? No ei todellakaan. Eli pitää tosiaan mennä sinne ajatuksen alkujuurille ja miettiä mikä mua motivoi silloin ja mikä motivoi nyt. Ja kyllähän mä edelleen haluan sitä samaa, mitä nyt olen saavuttanut ei todellakaan mulle riitä. Mutta kun sä luet valkun terveisiä samalla kun syöt ja lautasella on sinne kuulumatonta porkkanaraastetta niin jo se saa sut tuntemaan huonoa omaatuntoa. Ja tuskin kukaan on porkkanaraasteella itseensä lihottanut :-)

Treenit sujuu mallikkaasti, lisäilen painoja aina kun pystyn. Ihan joka kerta en sentään siihen pysty tai sitten lähtöpainot olis aikas pienet. :-) Aamuaerobisen suoritin tänään kotona crossaten, vaihteeksi sekin kivaa. Samalla voi katsella töllöstä kivaa sarjaa.
Vielä ens vko tiukkaa treeniä ja sitten ansaittu lepoviikko. Silloin mä lepuutan samalla päätäni. Mulla on viimeinen näyttötutkinto sinä viikkona ja sen jälkeen homma on paketissa ja meikäläinen on lähihoitaja. En saata kuvailla tuntemuksiani asian suhteen. Mä tein sen!!!!! :)




Onkos siellä jotain lihasta vai onko harhaa tai varjostumia??

lauantai 23. marraskuuta 2013

Kipua ja taukoa..

Torstaina koulussa ollessani (viimeinen teoriapäivä, mä ooooon niin onnellinen) nousin tuolilta ja aivan kauhea viiltävä tuska iski oikeaan reiteen. En tiedä mistä johtui, mutta pelästytti kieltämättä.
Kotiin mennessäni, rappusia alas kävellessä sai pitää kaiteesta kiinni, kun tuntui jalka pettävän alta. Aika pysäyttävää, kieltämättä.
Piti mennä perjantaina aamusta lenkille, mutta pakko oli siirtää kelloa vaan eteenpäin, ei tuolla jalalla lähdetty mihinkään. :/

Koska olen lukuja vaille lääkäri niin diagnisoin itselleni lonkan limapussin tulehduksen. Buranaa kehiin ja lepoa (lepo on tässä se vaikein asia!!) Koska kotona ei mitään vahvempaa särkylääkettä niin joutu hakemaan apteekista 400mg Buranaa, sitä sit vähän reilummin kerrallaan. Kyllä se tästä. Nyt vkl olisi muutenkin ollut vapaata treeneistä koska lähdemme kohta reissuun, olin suunnitellutkin tekeväni kaiken arkena. Nyt sitten jäi yksi aerobinen ja sali tekemättä, nakertaa hiukan kieltämättä vaikka ei se mun projektia mihinkään kaada :)

Ostin äsken matkalle lukemista, en tälläisiä lehtiä ole ennen lukenutkaan. Meitin salilla on isot pinkat vanhoja erilaisia bodauslehtiä, mutta koska mulla ei treenatessa ole laseja päässä en niitä voi lukea. Miettinyt ottavani muutaman kerrallaan kotiin luettavaksi, mutta toistaiseksi jäänyt mietinnän asteelle. :) 




Tällä viikolla, kun salilla tein selkää niin jo yksi mies tuli mua hiukan "haastattelee". Ihminen joka ennen on hyvä kun tervehtinyt näki nyt hyvän tilaisuuden tulla naista neuvomaan. Tein siis Romanilaista mavea ja painoa oli 60kg. Hän oli oman tankonsa kanssa mun takana, hyvin mahduttiin siinä olemaan. No, ensin piti peli avata sanomalla, että kun olet lämmitellyt omilla painoillasi voit siirtyä hänen tankoonsa. Pieni vihje, että sun pari keltaista kiekkoa tangollasi ei vielä kesää tee :) Hänellä kun sitä romua oli siinä tangollaan nippa puoltoistasataa kilua. "Heh heh, ehkä hetken saan vielä harjoitella, että samoihin painoihin pääsen." Sitten kysy olenko paljonkin tehnyt tuota mavea? Piti täsmentää, että tää ei ole tavallinen eikä suorin jaloin tehtävä vaan tämä on Romanialainen. Teen vain kuten minulle sanotaan. "Onko sulla sellainen oma pt?" oli seuraava kysymys. "Jep." "Jos mä olisin sun pt niin käskisin heti ottamaan tuon vyön ja noi hanskat kädestäsi.." Salilta lainannut nahkavyön jotta ei ota selkään ja kädessä oli ne uudet VersaGripsit jotta ei kädet lipsu. No, piti sedän päästä hiukan pätemään kun nainenkin teki jollain muulla painolla kuin pelkällä tangolla. :)

Mutta nyt sinne reissuun, omat eväät mukana tietenkin :)

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Viikko jälleen paketissa..

Mihin tää aika oikein menee? Johonkin mustaan aukkoon?? Tuleeko sama aika joskus takaisin vai onko se kertakäyttö kamaa ja uutta tulee putkesta?? Huh huh, joo meeen ihan kohta nukkumaan..

Treenit on kulkenut hyvin, neljä aerobista tälle viikolla ja saman verran salia. Tänään kävin vielä tekee olkapää, ojentaja ja rinta akselin. Samalla kun rintaa tehdessäni vetäsin happea, katselin peilistä kun joku kundi teki hauista. Ja melkein hieraisin silmiäni kun mielestäni ähisi aika tosissaankin ja hänellä oli pienemmät painot kuin mulla tehdessäni habaa. Joko mulla on enemmän lihasta kuin luulinkaan, hän halusi näyttää kärsivämmältä kuin olikaan tai näin väärin, mutta pisti se kuitenkin hiukan hymyilyttämään. Melkein aloin jopa viheltelemään vipareita tehdessäni ja mietin mitä safkaa vois alkaa valmistaa pinaatista :)

Polvi alkaa oleen parempi, hiukan se on mustunut mutta voi voi. Ollaan koiruuden kanssa vähän samiksia, hänkin kun vielä raukka kinttullaan ontuu. :) Tässä mun polvesta kuva, siis mun polvesta, ei koiran. 





Aamulla heräsin kuuden jälkeen enkä saanut nukuttua enää. Pyörin ja hyörin kunnes päätin nousta värjäämään hiukseni. Ja koska hiusvärin pitää antaa olla päässä puol tuntia ja mä en näe lukea enkä olla koneella ilman silmälaseja niin piti viritellä lasin sankoihin suojukset. Ei kai kukaan jaksa vaan istua tekemättä mitään puoli tuntia?? Huh, kauhistuttaa ajatuskin. Mutta tässä todiste, että hätä keinot keksii. Tein paketista tulleista hanskoista suojat laseihin.. 





Ja värjäyshän on kivaa puuhaa, katsokaa vaikka iloista ilmettäni jos ette usko :D

Äsken sitten loppui Tanssii tähtien kanssa ohjelma. Nyt voitti oikea pari, Jani meinaan ansaitsi voittonsa. Joka kerta raukka saanut niin surkeita naisia partnerikseen, että välillä toivonut hänelle jo miesparia mutta onneks nyt kävi näin. Ja parin viikon päästä mä meen kuuntelee Raakelin luentoa, katotaan sanooko kuinka paljon tanssiessa kuluttaa kaloreita. Sekin voi olla tärkeä tieto, jollekkin.

Nyt mä meen nukkuu, sekin oli tärkeä tieto, en tosin tiedä kelle. 

tiistai 12. marraskuuta 2013

Ei sitten mennyt ihan putkeen..

.. tämä päivä. Oli iltavuoro töissä ja ajattelin hyödyntää sen maksimaalisesti. Olin ajatellut mennä aamusta heti salille tekee aamuaerobisen ja siitä jatkaa treenillä. Heräsin ajoissa ja ulos katsoessani päätin mennäkkin ulos kävelee aamuaerobisen. Vaatteet niskaan ja lenkille. Kotiin tullessa vedin banaanin ja jatkoin suoraan salille treenaamaan. Hyvin sujui :)Treenin jälkeen sitten kotiin syömään aamupala ja valmistautumaan töihin lähtöön.

Koska mun aikataulu ei koskaan pelitä, myöhästyin junasta. Jouduin lähtemään hitaalla junalla ja katsomaan lennosta uuden reitin mistä pääsen parhaiden ja vähiten myöhästyen töihin. Sellaisen löysin ja oikealla asemalla sitten hyppäsn kyydistä jatkaakseni matkaa bussilla. En tiedä mitä mietin tai mihin katoin, mutta portaita alas tullessani kompuroin jalkoihini ja kaaduin viimeiset pari porrasta suoraan polvilleni asvalttiin. Voitte vaan kuvitella mikä jäätävä tuska levisi jalkoihin ja suusta pääsi useampikin painokelvoton sana. Meni hetki päästä ylös ja kävely olikin aika tuskaa. Valehtelisin jos väittäisin ettei siinä vaiheessa itkettänytkin. Mielessä pyöri, että onneks ehdin aamulla käydä lenkillä ja treeneissä, turhamainen nainen :)

Pääsin töihin saakka käydäkseni mittaamassa vahingot. Onneksi ei uudet farkut hajonnut, se olisi vasta ärsyttänytkin. Nahka oli polvesta rullalla, se oli turvonnut ja särki pirusti. Putsasin sen ja laitoin taitoksen ja vetäsin särkylääkkeen jotta pääsin kotiin saakka. Kotona sitten nukuin hetken sohvalla ja voi veljet mikä särky olikaan palannut siihen. Kylmää kaurapussia haudoin siinä niin hiukan helpotti. Nyt mietityttää huomiset treenit, pääsenkö menemään vai en. Töistä olen pois huomisen ja torstaina onkin koulupäivä joten jäi tämä viikko hiukka lyhyeksi. :)

Nyt hyvällä omalla tunnolla sohvaa ja kirjaa, jos vaikka laittais pari kynttilääkin palamaan tunnelman luojaksi :)

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Pt-päivillä ja pikkujouluissa

Tämä viikko on taas taputeltu, sen kruunasi eilinen pt-päivä Tampereella ja illalla olleet Fitfarmin pikkujoulut. 
Saavuimme ajoissa Mänsesteriin joten ehdin ennen salia käymään BodyAction liikkeessä ostoksilla. Itselläni oli selvät visiot mitä haluan, uudet treenihousut ja paidan ja sellaiset löysinkin. Bia Brazilia on kovasti kehuttu joten päätin kokeilla. Ovat yhden koon tuotteita ja näytti ettei ne koskaan voi minun päälleni mennä, mutta niinpä vaan meni. Jos tässä kapenee tai levenee niin aina mahtuu samat vaatteet, aikas kätevää :)



Olen myös huomannut kuinka kätevää on jos on vetoremmit tankoa käytettäessä joten halusin sellaisetkin. Tähän mennessä käyttänyt salilla yhteisiä, mutta mielummin sitä omat omistaa :)
Myivätkin minulle sitten kuitenkin tälläiset jotka osoittautui tosi näppäriksi. 




Näillä kun pitää tangosta kiinni niin avot ja jo on pitävää. :)

No, itse treeneihin.. Valitsin tällä kertaa selkäryhmän. Tuntui, ettei aina halua olla vääntämässä jalkoja, olkapäitä ei voi koska en jaksa olla selittämässä koko aikaa vammoistani, vatsoja en jaksa tehdä tuntia joten selkä oli hyvä valinta. Teimme kiertoharjoitteluna, ensin ylätalja leveällä otteella, ylätalja rusettitangolla, alatalja lapiotangolla, alatalja kapealla sekä maastaveto. Pt-sanoi, että maastavetoon tulee 50kg. Näki kun pyörittelin silmiäni ja tokaisi, että jokainen jaksaa sen nostaa. Kun tuli mun vuoroni maastavedossa katsoin, että tankoon oli laitettu 30kg painoa. Itsekseen ihmettelin, että missä se 50kg nyt on??? Onneks en avannut suutani :) Näitä tehtiin kolme kierrosta erilaisilla sarjoilla. Viimeiseen maastavetoon piti laittaa enemmän rojua tankoon. Sanoin, että äsken mulla oli se 30kg joten olisiko nyt 35 sopiva?? Pt alkoi purkamaan tankoa ja laittamaan sinne 5kg ja 2,5kg kiekkoa. Hiukan ihmeissäni siinä vierellä, että mikä juttu tää nyt on. Sattui Maestro Bull itse olemaan siinä vieressä ja tokaisi pt:lle: "Nyt taisit ymmärtää hiukan väärin." Minä siinä selittelemään pt:lle, että äsken painoa oli se 30kg niin lisätään vaan 2,5kg kiekot lisää. Sanoi, että äsken oli 50kg ei 30. Täh, nyt en ymmärrä!!?? Itse tanko painaa 20kg ja sen päälle se 30kg niin yhteensä tuli 50. Mä typeränä en tiennyt näitä salin termistöjä mutta nythän tiedän. Laitoimme sitten oikean määrän painoa ja yhteensä tuli se 55kg jonja nostin vielä 8x vaikka piti 5x nostaa. Pt kysyi paljonko painan, äsken nostit melkein oman painosi. On rouvalla vähän lihasta yläkropassa. :) Tuli aika hyvä mieli, tästä sitten vaan nostellaan hissuksiin lisää niin millaisia painoja sitä jo keväällä nostaakaan. :)

Treenien jälkeen menimme Hotelli Cumulukseen jossa oli pikkujoulumme. Tarjolla oli hyvää terveellistä ruokaa (jopa niin terveellistä, että sai pyytää suolaa pöytään) sekä standup komiikko pitämässä oman shown. Sai kyllä nauraa, hän oli hyvä. Jutta oli oma ihastuttava itsensä, monet halusivat ottaa kuvia hänestä ja toiset ottivat kuvia myös Bullista. Jutta jaksoi koko aika hymyillä ja olla kohtelias, oikein positiivisuuden perikuva. :) Mahtava nainen jonka asenteesta olisi monen hyvä ottaa oppia. ;)

Kotona olin vasta puolen yön aikaan, matka kuitenkin suht pitkä ja tosi kamala keli ei ainakaan parantanut asiaa. Vettä satoi vaakatasossa koko matkan, onneks ei tarvinnut itse ajaa. 
Kaikenkaikkiaan päivä oli oikein mukava, treenit oli hyvät, kivaa oli nähdä uusia ja vanhoja tuttuja ja sai nauraa ja syödä hyvin. Onnistunut päivä siis jonka jälkeen tuntuu, että on taas omat motivaatiopatterit ladattu täyteen. Tämän päivän pidän vapaata ja huomenna taas uutta treeniä ja aamuaerobista kehiin. Kehitystä ei voi pysäyttää :)

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Unohtamisen maailmanmestari

Jos pidettäisiin unohtamisen maailmanmestaruus kilpailut, olisin varmasti ennakkosuosikki ja kärkisijoilla. Unohdan aina jotain salille lähtiessäni, milloin unohdan kengät, liivit, housut, sukat, palkkarin, juoman, pyyhkeen tms. Mutta useimmiten jotain. Kotiin tullessani sanon miehelleni arvaa mitä ja kysyy heti: "Mitä nyt unohdit?" Joskus mulla voisi olla jotain muuta kerrottavaa, harvoin kuitenkin. Kerran unohdin kengät mutta hätä keinot keksii, vai mitä?

Onneks kassissa aina (jos ei unohdu) on mukana suihkutossut joita voi käyttää vaadittaessa. :)
Tuossakin kuvassa vasta treenin jälkeen muistin, että mullahan on salin eteisessä ylimääräiset kengät vain sen takia, että joskus unohtaisin ottaa kenkäni mukaan. Joo, mitä tekee varakengillä jos niitä ei edes muista?? 

Kerran tässä huomasin jättäneeni puhtaat alushousut kotia, tästä viisastuneena on yhdet ylimääräiset aina suihkupussissa mukana. Jos pussi vaan sattuu olemaan mukana, aina ei ole sekään :/ 

Tänään huomasin pukuhuoneessa, että sukat jäi kotiin. Muistelin, että olin ne kyllä mukaani ottavinani, mutta ei näy missään. Siis pelkät kengät jalkaan, ei auta.. Alkulämmittelyssä muistu mieleen, että unohdin mun banaanin ja treeniä tehdessäni muistui mielen, että se pieni pyyhekkin jäi edelleen kaappiin, isosta nyt puhumattakaan. No, kun olin lähdössä ja nostin kassin lattialta niin mitä sen alta paljastuukaan, mun sukat. Ihmettelin ääneen miten ne siihen ilmestyi, ystävä nauroi että kassin alta. Olin heittänyt kassin lattialle, tuupannut sen penkin alle ja sukat mukana. Eipä tullut mieleen kassia nostella. Seuraavaks muistan senkin. Tai sitten en :)

Vielä yks hauska muisto salilta. Huomasin pukkarissa, että mulla on eriparia olevat kengät mukana, onneks molemmat oli eri jalan. Huvitti treenaa ne jalassa, onneks kukaan ei sanonut mitään. 

Olen kuullut sanottavan, että ihmiset unohtaa syödä. Mä voin varmasti unohtaa vaikka nimeni, mutta syödä muistan aina. Siitä ei ole epäilystäkään, kaikesta muusta sitten onkin. 

Aamulla muistin sentään mennä lenkille, joku kerta unohdan senkin. Klo 4,45 ei paljoa hymyilyttänyt, yksin sai mennä, ketään ei tullut vastaan.

Mitäs kaikkea te unohtelette vai onko kaikki aina messissä?

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Onnistuneita ruokakokeiluja

Kävin Lidlissä ja ostin parsakaalia ja broileria kun olivat tarjouksessa. Kotona mietin mitä niillä tekisin ja päätin tehdä osasta prsakaalibroilerisosekeiton, osan parsakaalia höyrytän ja täytettyä broilerrullia tulee osasta.
Näin siis tein ja hyvää tuli :)

Keittoon laitoin parsakaalia, pienen palan kukkakaalia kun sattui olemaan kaapissa, broilerfilettä paloina,kana-ja lihaliemikuution ja porisemaan. Ollessa kypsiä laitoin joukkoon kaakao-chili maustetta, suolaa, mustapippuria sekä raejuustoa ja soseutin. Ja oli muuten hyvää, ehdottomasti teen uudestaan ja suosittelen teitäkin kokeilemaan :)




Toinen uusi kokeiluni oli täytetty broilerrulla. Täytteeksi tein paprika-sipulu-raejuusto-mössön. Tehesekoittemella kaikki sekaisin pieneks, mausteena suolaa, mustapippuria sekä basilikaa. Nuijin broilerifileet ja täytettä päälle. Käärin folioon tiukkaan rullaan ja sitten uunivuossa uuniin. Ja taas oli tosi hyvää, suosittelen tätäkin.



Loput parsakaalit sitten höyrytin jotta saa sellaisenaankin syödä :)


Millaisia eväitä te syötte? Oletteko kokeilleet jotain uutta mitä voisit suositelle muillekkin? 


lauantai 2. marraskuuta 2013

Sorsat sentään..

Aamulenkillä tapasin jälleen nämä ystäväni sorsat. Heitä yritin kuvata, menin lammen toiselle puolelle jotta saisin paremman kuvan ja jo het tulivat perässä. Kukas ne on opettanut tuollaisille tavoille? Mun koirakaan seuraa mua noin hyvin :)










Tässä pari kuvaa niistä.








perjantai 1. marraskuuta 2013

Aamu angstia..

Eilinen aamu oli sellainen, että taittoi kamelin selän. Kävin taas vaaálla, olihan vko mennyt edellisestä kerrasta. Ja mitä se saakelin vaaka mulle näyttää?? +700g eli kokonaispudotus oli -800g ja aikaa mennyt 1,5kk. Valehtelisin jos väittäisin, ettei tuntunut missään, meinaan se tuntui. Tuntui niin, että meinas itku päästä ja tais vähän päästäkkin. Yritin siinä fiksuna tyttönä miettiä, että mitä tuosta. Numerot menee ja numerot tulee eikä se muuta sitä tosiasiaa että muutosta kroppaan on tullut. Mutta kun se vaaka tuntuu olevan sellainen puolijumala jota pitää kumartaa ja kunnioittaa ja se on ainoa oikea totuus tässä touhussa. :/

Tosissaan tuntui, ettei mitään tapahdu kun ei ole paino tippunut vielä kiloja, saati kymmeniä. Kummasti unohtu se, että vatsa pienentynyt ja jenkkakahvatkin kivasti häviämässä. Ne ei olleet enää mitään kun oli niin angsti fiilis. Laitoin sitten Kaisalle viestiä, että mitä tehdään kun mitään muutosta ei tapahdu. Tänään tulikin sellainen viesti, että jo alkoi meikäläisenkin poskilihaksia vetämään ja päähän tarttui selkeästi aimo annos viisautta. :)

Tässä suoria lainauksia vastauksesta: Missä olisi pitänyt tapahtua, numeroissa vaakalla? Miksi? Mitä se kertoo sun olosta, ne numerot? Ei paskan vertaa!!!!!    ...istu hetkeks alas ja mieti rauhassa mitä tavoittelet ja miksi. Ja miltä olo tuntuu just nyt? Tuleeko hyvä olo siitä et painolukemat tippuu.. vai voisko se tulla siitä et kroppa voi hyvin ja tuli tehtyä pirun hyvä treeni. Et olo on hyvä just nyt, tässä hetkessä?! Eikä sit kun numerot on 59. tai mitä hyvänsä..

Tää on niin totta, ei ne numerot määritä mua ihmisenä, ne ei kerro musta yhtään mitään. Olen nyt todella nauttinut treeneistä, lisään painoa koko aika kaikkeen mihin vaan pystyn ja lähden voittaja fiiliksellä ulos sieltä. Eikös vaan se olekkin sitä mitä jokaisen pitäisi tavoitella?? Nyt mulle kirkastui mun tavoitteeni tälle puolelle vuodelle (ei tietty enää jäljellä kuin vähän yli 4kk)  ja se tavoite ei liity mitenkään numeroihin vaan ne liittyy omaan fiilikseen ja siihen, että kropan malli hiukan muuttuisi. Millaiseksi, se jää nähtäväksi mutta jo nyt on ihan voittaja olo. Tää oli yksi notkahdus taistojen tiellä ja tätäkin tarvittiin. Nyt on entistä parempi fiilis jatkaa. :) Ja sovimme, että vaaka lähtee marraskuuksi kokonaan lattiaa koristamasta. No, se on edelleen siellä mutta ilman pattereita. Hah, siitäs sait. Mulle ei kettuilla :)