Nordic Fitness Expo kisat käyty katsomassa

Viime viikonloppu oli suuri viikonloppu heille jotka harrastavat Fitnessiä enemmänkin. Ja myös heille (eli meille) jotka haluavat katsoa miten toiset sitä harrastaa ihan oikein enemmänkin tosissaan eli kilpailevat kanssa treenaajamme. :-)

Oli siis Nordic Fitness Expo kisat Lahdessa. Siellä miteltiin mitaleista kansainväliselläkin tasolla. Lauantaina oli vuorossa miesten koitokset (en edes yritä alkaa selittämään mitä kaikkea siellä olisi ollut tarjolla katsottavaksi, mutta jos ne kiinnostaa niin käykää katselemassa kuvia ja tuloksia täältä). Bodylehti

Me olimme sunnuntaina katsomassa naisten kisaamista. Ja olihan siinä katselemista, niin hyvässä kuin pahassa. Hyvässä tarkoitan sitä kuinka mahtavaan kuntoon he ovat itsensä saaneet ja pahalla enemmänkin sitä, millaisia rintoja toiset itselleen ovatkaan laittaneet. Mun silmääni ei näytä juurikaan kovin kauniilta jos naisen rinnat ovat niin suuret että maan vetovoima meinaa kaataa sinut naamallesi. Ei oikein iske minuun, ei mutta se onkin vaan minun mielipiteeni ja sellaisena meinaan sen pitääkin. :-)

Aloitetaan tää kertomus alusta eli olipa kerran pikku tyttö nimeltään Aikku.. Ei ei ei, ei tästä kohtaa.. Olipa kerran Aatami ja Eeva.. No eieieieieiei todellakaan näin alusta..
No olipa lauantai ennen kyseistä sunnuntaita jolloin kisoihin olimme menossa. Joo, tää on hyvä kohta, tästä aloitetaan!! :-)

Lauantaina ystäväni tuli meille yöksi jotta olemme sitten aamusta aikaisin valmiina lähtöön. Tietenkin kun saa kerrankin jonkun meille kylään niin sitten käy niin ettei malta mennä nukkumaan, ei sitten millään. Yönkin nukut vähän huonosti kun jänskättää niin seuraava päivä. Onhan siellä kisaamassa entinen valmentajamme Kaisa ja muitakin tuttuja ja varsinkin paljon tuntemattomia. :-)

Aamusta heräsimme ajoissa ja kas vaan, yöllä oli ollut pakkasta. Sehän sitten tiesi auton ikkunoiden raaputusta. Mutta koska mun Ukkokulta on niiiin ihana kuin onkin, niin hänpä heräsi ja yllätys yllätys kävi raaputtamassa ikkunat ja lämmittämässä meille auton valmiiks. Mun Ukkokulta on <3
Arvasitte oikein, just tän jutun takia tää kertomus piti aloittaa tästä kohtaa. :-)

Ajelimme siis Lahteen ja siellä tapasimme myös ihqun  Ilonan. 
Yhdessä koossa sitten katselimme kisoja. :-)

Tälle lavalle kilpailijat tulivat mittelöimään paremmuudestaan. :-)

Kun kisat alkoivat niin voitte vaan uskoa kuinka me huudettiiin ja kannustettiin Kaisaa. Hän oli niin ihana!! Hän sijoittui mahtavasti toiseksi, voittaja oli edellisenä päivänä jo voittanut PM-kisat ja kaikkien tuomareiden äänillä voitti myös tämän mittelön eli naisten physiquen. 

Vasemmalla voittaja Suvi Heinonen ja oikealla toiseksi tullut entinen valmentajani Kaisa Toikko
Kuva lainattu Bodylehden sivuilta. 

Tässä myös kuvia Kaisasta. Mun mielestä hän on aivan upea ja hänet tuntevana voin sanoa, että hän on täyttä <3

Molemmat kuvat lainattu myös Bodylehden sivuilta.

Näiden karkeloiden jälkeen alkoivat ensin junioreiden body- sekä bikinifitness kisat ja sen jälkeen alkoivat naisten bodyfitness kisat joita katsoimme erittäin mielenkiinnolla. Onhan Ilonakin menossa sinne sitten tulevaisuudessa. :-)

Ilonan kanssa vertailimme erilaisia bikineiden värejä, mietimme vähän sitä silmällä pitäen mikä voisi sopia hänelle. Oli kyllä kieltämättä kiva vertailla eri värejä, miettiä mikä toimisi hänelle ja mikä taas ei. Ja naurua riitti, kaksi hömelöä kun on vauhdissa niin naurua riittää. :-)

Väliin piti tietty syödä eväitä, jollaikin ne oli valmiiks itse tehtynä ja joku toinen kävi hakemassa niitä jostain muualta. Voitte arvailla kuka teki milläkin tyylillä. :-)

Pääsimme muuten Ilonan kanssa idolini Nicole Wilkinsin kanssa samaan kuvaan. Siinä sitä on naisessa lihasta oikeassa paikassa. Itse voisin vain unelmoida sellaisesta kunnosta. :-)

Kilpailupaikalla oli myös suuret messut. Oli tarjolla vaatetta, kenkää, kisaväriä, patukkaa, kanaa, palkkareita, latureita, whatever.. Ja sielläkin pääsin tapaamaan erästä suosikkiani, meinaan Metallisydän oli paikalla jakamassa laturia (?) ja mittanauhan sai myös matkaan. Menin siihen ständille jonon jatkeeksi ja edelläni oli pari nuorta kundia. Metallisydän sanoi pojille, että saatte hänen loput näytteensä. Minä heti sanomaan, että mitäs hyvä veli touhua tälläinen on, minäkin haluan. No, itseasiassa hänellä oli vielä pari pussia jäljellä ja antoi ne mulle ja sain samalla mittanauhan johon pyysin hänen nimmarinsa. Ja sen myöskin sain. :-)

Siinä nyt lukee hänen oma nimensä sekä Metallisydän. :-)

Hän sanoi, ettei kukaan siitä saa kuitenkaan selvää. Ei haittaa, kerron kaikille kuka sen on kirjoittanut ja mittailen tällä nyt hauiksiani. :-) Tämän jälkeen löimme nyrkkiä yhteen kuten kunnon treenaajat tekevät. :-) 

Messuilta sekä kisoista sain todella paljon buustia taas omaan tekemiseeni. Ja koska varmasti kaikkia tuhansia lukijoitani kiinnostaa ne omat tulevaisuuden suunnitelmat eli kisaamaan joskus vai ei niin voin rauhoittaa mielenne, mä en ole menossa kisaamaan, en nyt enkä never ever. Annan nuorempien hoidella kilpailemiset. :-)

Valkkuni on suunnitellut kisaavansa ensi vuonna. Lupasin, että olen hän joka katsomossa kannustaa kaikkein koviten, hän joka tekee sen suurimman plakaatin/banderollin, hän joka on ensimmäisten joukossa onnittelemassa häntä ykkössijasta ja kultamitalista. Hän taas lupasi olla siinä kunnossa ettei häntä tarvitse hävetä. Tämä on siis meidän diilimme. :-)

Mutta motivaatiota tekemiseen kisat/messut todella antoivat. Tämä mielessä menin tänään yhteisiin jalkatreeneihin, oikein odotin niitä innolla. Ja ei mennyt montaa sarjaa kun epäilin jo omaa mielenterveyttäni, tämäkö muka kivaa ja tästäkö mä muka nautin???? Oikeasti treeni oli sitä tasoa, että meinasin aikuisten oikeasti alkaa itkemään, seuraavaksi alkoi naurattamaan se kipu, sitten mun teki mieli jo lyödä toista ja lopuksi oli ihan sekunnista kiinni ettei itku olisi päässyt. Sain pidäteltyä, onneks. :-) Toisille merkki kovaa tekemisestä on oksentaminen, itselleni se ei ole merkki muusta kuin typeryydestä. Jos pitää oikeasti alkaa oksentamaan treenatessa niin sitten kannattaa miettiä milloin olet syönyt viimeksi, kenties liian lähellä treenejäsi tai onko laturi (jos sellaista käytät, itse en käytä) sulle oikea. Mutta kun kipu on sitä luokkaa, että tekee mieli lyödä toista niin silloin se on mennyt perille. Mutta älä lyö kuitenkaan, voi mennä vielä välit. :-)

Tähän loppuun pari kuvaa retkeltä missä potilaiden kanssa olimme. Luonnossa se mieli lepää ja kahvi vaan maistuu niin hyvälle ulkona. Kokeilkaas vaikka. :-) 

Vielä pakko kertoa pieni kevennys tähän loppuun. Mulla kun on liitutaululla aina viikon treenit laitettuna ylös jotta sen myös teen ja kun olen sen tehnyt laitan viivan päälle. No, nyt meillä on asunto myynnissä ja kiinteistövälittäjämme on ihmeissään kuinka paljon mä liikun. Tänään hän piti esittelyn ja oli samalla jättänyt mulle terveisiä. Alkoi tosissaan  naurattamaan. Laitoinkin viestin hänelle, että oikeassa olet. Sunnuntaina siis levätään. :-)

Puoli vuotta mennyt, tässä tulos

Blogin aloittaessani laitoin otsikoksi, että vähintään puolen vuoden matka FitFarmin kanssa. Nyt on puoli vuotta kulunut ja tässä on tulos. 

Tässä alkukuvat

Ja tässä tänään otetut

Tulokset olisivat varmasti voineet olla paremmatkin jos olisin pilkun tarkasti noudattanut ohjeita, mutta myönnän heti etten ole. Mitään megaövereitä en ole koskaan vetänyt, mutta vähän ohi silloin ja vähän tällöin ja tulosta ei voi tulla. Mutta olen kuitenkin tyytyväinen, tässä mulla on sitten työmaata jatkaa seuraavakin puoli vuotta. Senttejä on yhteensä lähtenyt ympäriinsä 24cm joten ei huono ollenkaan. :D

Kävimme tänään siellä messuilla ja tuttuja bongasin ystäväni verran. Tosin mekin olimme sopineet siellä näkevämme toisemme, joten sitä ei ehkä lasketa. Mitään uutta siellä ei ollut, mitään lehteä en tilannut, yhteenkään tapahtumaan en suostunut osallistumaan (oli jos jonkinlaista juoksutapahtumaa esim tulossa), enkä ostanut vaatteita enkä kenkiä. Kaikkea kivaa aina olisi tarjolla, mutta ei ole varaa ja jos olisikin niin en raaski. Katselin hihatonta paitaa, mutta jos sellainen maksaa 50€ niin kyllä se jää roikkumaan tankoonsa. Laitan senkin summan johonkin muuhun. Yhden kirjan ostin ja myönnän, että hetken päästä kaduin jo senkin ostamista. Junassa sitä sitten luin ja totesin hyväksi kirjaksi, alkoi heti niin nukuttamaan että jos olisin yksin matkustanut niin olisin varmaan löytänyt itseni jostain muualta kuin kotoa. :D 

Tosi hyvä kirja oikeasti. "Kirja sisältää laajan liikepankin saliharjoitteluun ja venyttelyyn sekä työkalut onnistuneen saliohjelman rakentamiseen ja toiminnallisen anatomian opiskeluun."

Mullahan on Kaisa joka tekee mulle ohjelmat, mutta tulee vielä aika kun ei enää ole Kaisaa ja uutta pitäisi keksiä. Kaivakaamme sitten viimeistään kirja kaapin perältä pölyttymästä ellei se ole päässyt jonkin hyllyn alle tasapainottamaan vinoutumaa ;-)

Messuilla myytiin tälläisiä ihanuuksia, ite katselin (kuolasin) vaan vitriinin takaa :-)

Koska ukko-kulta oli ollut koko matkan kiltisti, eikä yhtään kiukutellut niin vein hänet BurgerKingiin syömään. Jonoa oli kiitettävästi suorastaan, mutta sitkeinä päätimme jonottaa tämän kerran. Toista kertaa tuskin tulee :-) Kultsu valikoi jonkin hampparin ja ite otin grillatun kanasalaatin. 

Oli siinä ihmettelemistä kuin oikein neljä kanapalaa pötkötteli salaatin päällä. Huomatkaa hienosti asetellut tomaatit, niitäkin oli neljä (ei tainnut kokki osata laskea viiteen..) Tämän syötyäni katsoin purkin kylkeä ja mitä siellä lukikaan.. 

Pahoin pelkään ettei kokki osannut myöskään lukea saati tiennyt viikonpäivistä mitään. Olihan tänään kuitenkin 8.3 (olihan?) ja kyseisen salaatin olisi pitänyt olla jo paremmilla laitumilla eli biojätteenä. No, uskokaa pois, siitä tulee vielä jätettä jossain vaiheessa. :D Kävinpä ystävällisesti asiasta kertomassa asiakaspalvelijalle eli nuorelle neitoselle ja iloisesti hymyillen sanoi: "Ai jaa.."  :D

Mennessämme messuille näimme kadulla tälläisia 

Ratsupoliisejahan ne olivat, anteeksi kuvan heikko laatu. Piti ottaa kauempaa kuva kun mä vähän pelkään noita kopukoita. Tiedä vaikka kakkisivat päälleni :D

Messuilla emme nähneet yhtään hevosta, ainoastaan pari traktoria. Mutta eikös niissäkin ole monta hevosta?? Siellä oli ständi jossa kerrottiin ratsupoliiseista ja niistä ratsuista. Miten pääsevät työhönsä, millaisia heidän pitää olla jne (siis nyt puhun niistä hevosista, en konstaapeleista). Lopuksi kerrottiin, että usein menevät viettämään eläkepäivä paikkaan mistä ovat ostettu tai sitten pääsevät suoraan työn ääreltä "vihreimmille laitumille." Hah, pääsevät suoraan makkaratehtaalle, sitä ei vaan ole voitu kirjoittaa ettei lapsille tule paha mieli. :D

Nyt tuli niin paljon kuvia, että seuraavat postaukset voi olla kuvattomia. :-) Ei mulla sitten muuta, sohva kutsuu!! 

Yksi tavoite saavutettu

Kun aloitin tämän Fitfarmin valmennuksen, oli minulla yksi salainen tavoite josta en ole puhunut kenellekkään mitään. Meinaan käyttää salilla hihatonta paitaa ilman, että häpeän itseäni. Ennen paidat oli mahdollisimman isoa mallia, sitten ne on alkanut olemaan jo vähän vartalon myötäisiä, mutta että hihattomia. Ai kauhistus, miten voikin 15cm kangasta tuoda itselleen paremman ja varvemman olon? Olen ostanut itselleni kaksi hihatonta treenipaitaa ajatellen, että mä sitten joskus.. Pitänyt kotona crossatessa ja muuten ihaillut vaan kaapissa niitä. :-) 

Keskiviikkona mennessäni salille otin hihattoman mukaan (myönnetään, että hihallinen oli kans matkassa jos vaikka en uskaltaisikaan) ja pukuhuoneessa vielä mietin kumman laitan. Ja paskat, ajattelin, nyt mä sen teen tai sitten en tee sitä koskaan. Niinpä puin hihattomani ja menin miesten sekaan treenailemaan. Ja mitä tapahtu?? Ei sitten yhtään mitään!! Ei kukaan nauranut, tirskunut eikä osotellut sormella. Äijät moikkas kuten ennenkin ja jatkoivat treenaustaan. "Hei, etteks te huomaa mitä mulla on päälläni, tää on mulle SUURI juttu." teki mieli huutaa, mutta jätin väliin, onneks. Hah, tuskin olisivat reagoineet sen enempää vaikka olisin ollut siellä ilman paitaa tai housuja. Tässä taas todiste siitä, ettei ketään kiinnosta miltä sä näytät ja mitä päälläs käytät. Jokainen tekee omaa juttuaan :D

                                Tässä koti lookkia :D

                     Sali lookkia :D

Yksi tavoite siis saavutettu, seuraavan kimppuun. :-)

Olen noita tavoitteita miettinyt ja yksi minulla on ollut se, että itselläni on hyvä fiilis ja tykkään siitä mitä teen. Onhan se vähän epämääräistä, mutta mitä sitten. Se on mun tavoitteeni ja muut saa tavoitella jotain muuta. Kuten salitutun kanssa puhuimme, ei maailma vaan pyöri niin, että jokainen sinne kisalavoille haluaa. Johan siellä tungosta olisi jos jokainen siellä haluais olla :-)

Toisena tavoitteenahan mulla on se leuanveto. Ja kiinteytyminen ja ja ja.. Onhan kai niitä kaikenlaisia :-)

Huomenna olemme menossa GoExpo messuille. Voitin lipun Superdieetti Aysen blogin kautta. Jos kiinnostaa hänen treenauksensa niin sitä pääsee lukemaan täällä.. http://aysensuperdieetti.blogspot.fi/ Osasinpa tehdä hienon linkin, miksiköhän en ole yhtään yllättynyt lopputuloksesta??

No, mutta siis messuille ollaan kuitenkin menossa. Toivon, että siellä olisi mahdollisuus mittauttaa kehonkoostumusta. Eihän niihin uskoa pidä, mutta jos vaikka kertois jotain parempaa tulosta kuin ennen niin varmasti uskon!! Kerron sitten jos sellaiseen pääsin.

Mulla loppuu ensi viikolla puolen vuoden taipale FitFarmin kanssa. Mutta koska elämä on opettelua ja matka vasta vauvan askelilla mitattavissa niin piti jatkaa seuraavan vuoden. Eli matka jatkuu ja laulu soi. Viikonloppuna otetaan mittoja ja kuvia jotta nähdään mihin puoli vuotta on kulutettu. :D

Pysykää kanavalla siis ja nauttikaa toisistanne. :D