maanantai 27. lokakuuta 2014

Miten meni vapaasyöntipäivä?

Niin on ohitse päivä jolloin sai syödä mitä halusi. Nyt koska analysointi on kova sana niin käytetään mekin sitä ja analysoidaan vapaasyöntipäivän opetusta (?)

Eilen oli tosiaan THE päivä jota olin odottanut, koska olin kuullut huhuja, että sitä kuuluu odottaa kuin lapsena joulua. Ja minähän odotin ja jännitin kuin lapsena. Yöllä en saanut nukuttua kun pyörittelin mielessäni sitä kaikkea mitä ehtisin päivän aikana syömään. Sillä, että mulla oli yöllä jäätävä nälkä ei ollut mitään tekemistä valvomisen kanssa (ei varmaan joo). 

Menin ajoissa nukkumaan herätekseni kuin kiusallaan ennen klo 00 joten en voinut edes aloittaa odottamaani syömisjuhlaani. Koska olenhan mä tunnollinen ja pysyn aikataulussa, lauantaina ei syödä jos ollaan sovittu sunnuntaista. Takas siis nukkumaan (pyörimään sängyssä) ja odottamaan aamua. Mä niin muistin taas ne lapsuuden yöt ennen joulua, aamu ei tule ollenkaan ja kun se tulee niin iltaan ennen lahjojen jakoa on vielä niiiiiin kauan aikaa. 

Aamu tuli kuitenkin tällä(kin) kertaa ja niin mä aloitin syömingit. Aamupalaks puuroa ja mutakakkua. Sitten lähdimme laivalle. Muiden mennessä aamupalalle mä olin lapsenvahtina ja vedin kahvin, gluteenittoman karjalanpiirakan (aivan hirveää, ei enää toiste kiitos) ja mutakakkua. Näiden päälle kuivattua taatelia ja banaania. Siinä vaiheessa alkoi jo vatsaa vääntää ja tiesin ettei tää päivä pääty hyvin. Vatsaa väänsi ja ilmaa oli niin ettei meinannut maassa pysyä, ei kiva. :-/

Tallinnassa kävelimme (onneks olimme ulkoilmassa, se ilma mahassa...) ja näimme tälläisiä, pelotti!!! :D


Nykyajan pyövelit pelaa kännykällä töiden puutteessa :-)




Kuin kaksi marjaa :-)



Kävimme myös kahvilla. Muut söi leivoksia ja minä gluteenitonta sämpylää kurkulla ja kalkkunaleikkeleellä (ei kuvaa). 








Kävimme myös syömässä, söin kanawokkia riisinuudelilla sekä erilaisia salaattisötkötyksiä. Tän näköistä. 



On siinä pari sillin palastakin. Ruoka oli makuuni aika pliisua, joutu laittamaan suolaa. :-)


Näiden välissä söin niitä kuivattuja hedelmiä ja join vettä. Laivalla illalla söin vielä yhden gluteenittoman sämpyn samoilla höysteillä kuin päivälläkin. Ja kun olimme kotona klo 23 jälkeen kaivoin vielä pakastimesta pari palaa mutakakkua ja sulatin mikrossa. Ihan vaan koska vielä sai syödä, mahakivuista viis. :-)




Tänään oli ihanaa syödä taas normaalisti, tässä jo puoliksi syöty päivällinen. 


Mitä siis opimme tästä päivästä? Ainakin sen, että voin käsi sydämmellä sanoa, ettei mulle enää tälläisiä päiviä kiitos. Olo oli aivan kauhea, mahaa särki ja ilmavaivat oli jäätäviä. En jaksa ymmärtää miksi tälläinen syömispäivä olis jotenkin odotettu. Tänään laitoinkin Kaisalle postia ajatuksista ja siitä, että kun dieetin loputtua alamme lisäämään pikkuhiljaa hiilareita ruokavalioon niin ehkä sellainen vapaasyöntiateria silloin tällöin olis kiva. Mutta että päivä jolloin PITÄÄ syödä paljon nopeasti imeytyvää hiilaria, ei kiitos!! 

Nyt onkin kivaa katsoa miten paino ja jaksaminen reagoi tuohon päivään. Tässähän on tarkoitus saada aineenvaihduntaan boostia ja mulla se on toteutunut niin, että olen saanut käydä jonkisen verran takahuoneessa tänään. :D Eilen aamulla paino näytti tän verran. 



Tänä aamuna paino olikin 59,7kg eli hiukan oli nesteet tarraneet kiinni eilisestä. :D Nyt odotellaan miten kroppa reagoi, dieettiä vielä tämä ja ens vko jäljellä. :-)

Kävin viime viikolla kaksi kertaa pt:n kanssa treenaamassa. Torstaina oli vuorossa Bettinan kanssa tehty jalkatreeni. Menin typeränä sanomaan, että mielessäni pyörii Arnoldin puheet: "Jossain joku treenaa vieläkin kovempaa kuin sinä..". Olin siinä vaiheessa tekemässä kyykkyyn menoa joka ottaa reisille ihan järkysti. Bettina oli käskenyt tehdä 15 ja olimme jo kaksi kierrosta tehneet. Kun menin avaamaan suuni sanoi hän: "Minä teen aina max 20 kyykkyä joten ainakin teet minua enemmän ja teet 25." Kun olin ne punnertanut niin jalat huusi hoosiannaa ja muistin taas miksi suunsa kannattaa pitää kiinni. :D

Pasin kanssa tein lauantaina selkää ja rintaa.
Penkkipunnerrus on mulle vaikea paikka, tuntuu ettei sitä hiton tankoa vaan pysty nostamaan montaa kertaa. Mutta sain kuulla, että hyvin mä teen, vaikka näyttää etten saa enää yhtään toistoa niin jostain revin raivon tehdä vielä yhden. Ja selässäni kuulemma lihakset alkaa näkymään (mikä oliskin tarkoituksena) ;-) Kyllä ne kehut vaan aina lämmittää mieltä. Ja penkkipunnerrusta tehdessäni käsipainoilla yllätin itsenikin vääntämällä niitä 9kg painolla vaikka joka paikka oli jo ihan loppu. Hyvä treeni, parempi mieli, näin se vaan menee. :-)

Sellaista analysointia tällä kertaa. Koska en ole viime yönä juurikaan nukkunut niin nyt koiruuden kanssa ulos, iltapala ja nukkkkkumaaaan!! :-)






4 kommenttia:

  1. Tankkauspäivästä: Been there, done that... Mä kuule niin tiedän. Ihan alkoi nytkin myötätunnosta mahaa vääntää. Muistaakseni n. vuosi sitten kirjoitin blogiin tankkauspäivästä tuomiopäivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kumma kuinka tuota odottaa ja sitten se pettymys on sitäkin suurempi. Taatelit ja banaanit ei maistunut miltään, mutakakku oli ok vaikka sitä ilmankin voin varmasti elää. Just tän takia en ala edes enää syömään karkkia näin reilun 3v. tauon jälkeen. Ne olisi kuitenkin vaan suuria pettymyksiä. :-)

      Poista
  2. Hellurei Aikku. Kerros mulle sun sähköpostiosoite johon voin lähettää postia? Tai jos et halua tähän laittaa niin lähetä mulle postia os. tinttara79@gmail.com Olis asiaa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Postia lähetetty ja kohta lähtee lisää. :-)

      Poista