perjantai 1. marraskuuta 2013

Aamu angstia..

Eilinen aamu oli sellainen, että taittoi kamelin selän. Kävin taas vaaálla, olihan vko mennyt edellisestä kerrasta. Ja mitä se saakelin vaaka mulle näyttää?? +700g eli kokonaispudotus oli -800g ja aikaa mennyt 1,5kk. Valehtelisin jos väittäisin, ettei tuntunut missään, meinaan se tuntui. Tuntui niin, että meinas itku päästä ja tais vähän päästäkkin. Yritin siinä fiksuna tyttönä miettiä, että mitä tuosta. Numerot menee ja numerot tulee eikä se muuta sitä tosiasiaa että muutosta kroppaan on tullut. Mutta kun se vaaka tuntuu olevan sellainen puolijumala jota pitää kumartaa ja kunnioittaa ja se on ainoa oikea totuus tässä touhussa. :/

Tosissaan tuntui, ettei mitään tapahdu kun ei ole paino tippunut vielä kiloja, saati kymmeniä. Kummasti unohtu se, että vatsa pienentynyt ja jenkkakahvatkin kivasti häviämässä. Ne ei olleet enää mitään kun oli niin angsti fiilis. Laitoin sitten Kaisalle viestiä, että mitä tehdään kun mitään muutosta ei tapahdu. Tänään tulikin sellainen viesti, että jo alkoi meikäläisenkin poskilihaksia vetämään ja päähän tarttui selkeästi aimo annos viisautta. :)

Tässä suoria lainauksia vastauksesta: Missä olisi pitänyt tapahtua, numeroissa vaakalla? Miksi? Mitä se kertoo sun olosta, ne numerot? Ei paskan vertaa!!!!!    ...istu hetkeks alas ja mieti rauhassa mitä tavoittelet ja miksi. Ja miltä olo tuntuu just nyt? Tuleeko hyvä olo siitä et painolukemat tippuu.. vai voisko se tulla siitä et kroppa voi hyvin ja tuli tehtyä pirun hyvä treeni. Et olo on hyvä just nyt, tässä hetkessä?! Eikä sit kun numerot on 59. tai mitä hyvänsä..

Tää on niin totta, ei ne numerot määritä mua ihmisenä, ne ei kerro musta yhtään mitään. Olen nyt todella nauttinut treeneistä, lisään painoa koko aika kaikkeen mihin vaan pystyn ja lähden voittaja fiiliksellä ulos sieltä. Eikös vaan se olekkin sitä mitä jokaisen pitäisi tavoitella?? Nyt mulle kirkastui mun tavoitteeni tälle puolelle vuodelle (ei tietty enää jäljellä kuin vähän yli 4kk)  ja se tavoite ei liity mitenkään numeroihin vaan ne liittyy omaan fiilikseen ja siihen, että kropan malli hiukan muuttuisi. Millaiseksi, se jää nähtäväksi mutta jo nyt on ihan voittaja olo. Tää oli yksi notkahdus taistojen tiellä ja tätäkin tarvittiin. Nyt on entistä parempi fiilis jatkaa. :) Ja sovimme, että vaaka lähtee marraskuuksi kokonaan lattiaa koristamasta. No, se on edelleen siellä mutta ilman pattereita. Hah, siitäs sait. Mulle ei kettuilla :)




4 kommenttia:

  1. Hyvä, että vaakasta lähti patterit! Se on kyllä semmonen kapistus ettei kannata kovin usein päälle hypätä! Sä syöt ja treenaat ohjeiden mukaan, tulosta tulee varmasti, vaikka vaaka näyttäisi mitä, mittanauha ja peili on paljon parempia apureita tässä hommassa. Ja se oma olo!

    VastaaPoista
  2. Kaisa sanoi tuota ihan samaa. Jotenkin vaan niin orjallisesti tuijotti sitä vaakaa ja turhaan sai pahaa mieltä. Mitä sen numeroiden on väliä, ei yhtään mitään. Ei ne kerro mitään vaan tosiaan se peilikuva ja oma olo. Ja eikös peilikuvastakin näe, että jotain papua siellä kädessä alkaa olemaan? ;)

    VastaaPoista
  3. Mut siis kyllä mä oon itsekin siinä pomppinut ja Mikko jossain vaiheessa uhkaili vaakakiellolla :-) Nyt en pompi, kun tiedän, että paino on noussut... :-)

    VastaaPoista
  4. Kaisa kysyi saako aikuista ihmistä alkaa neuvomaan ja jos saa niin vaaka niin kauas kun saat. Kyllä aikuista saa neuvoa ja pitääkin, silloin kun ei tajua katsoa napaansa pidemmälle. Onneks meillä on näin hieno taustajoukko. :)

    VastaaPoista