Kuntoilija-ihme kyläilemässä

Nyt en haluaisi aloittaa postausta dieetti kuulumisilla, sillä haluan hetkeksi unohtaa koko dieetin. Homma ei ole edennyt ollenkaan niin kuin alunperin ajateltiin. Tässä se taas tuli huomattua, että ihminen ei ole kone ja hänen kroppansa ei aina reagoi odotetulla tavalla vaan jollain aivan muulla. Jollain järjenvastaisella, fysikaalisella ihmeellä. Kuten nyt mun tapauksessani. Syön vähemmän kuin kulutan, treenaan paljon ja kulutan sen takia myös paljon ylimääräistä ja miten tähän reagoi kroppani. Nostamalla painoa!! Tää tuntuu jo niin uskomattomalta ja järjen vastaiselta etten halua enää edes ajatella asiaa!!

Onneks mulla on Valkku joka miettii asioita mun puolesta ja mun kanssani. Yhdessä tultiin tulokseen, että nyt ei vaaálla käydä ainakaan kahteen viikkoon jotta ei siitä tule stressiä. Selkeästi stressasin vaakaa, tuleeko pudotusta vai eikö tule. Ja kun stressaa niin sehän lisää stressihormonia ja sehän taas vaikeuttaa painonpudotusta. Noidankehä siis valmis. Niinpä me siis päätimme, että ainakaan kahteen viikko ei painoa katsota. Teimme myös ruokavalioon taas pieniä muutoksia, saa nähdä auttaako ne yhtään. 

Dieettiä jäljellä vielä 5,5 vkoa. Ihmeellisiä tuloksia emme voi enää odottaa tapahtuvaksi, mutta päätimme olla tyytyväisiä jokaiseen grammaan jotka pois saamme, teemme tätä kuitenkin terveys edellä. Emme halua rasvaa pois hinnalla millä hyvänsä, koska en ole menossa kisaamaan, en nyt enkä koskaan. Saan ja voin olla siis rasvaisempi kropaltani. :-) Ja ei sitä nytkään hirmuisia määriä ole, on siellä kropassa kivasti lihaksiakin. :-)

Ehkä seuraavaksi kokeilemme tätä konstia jos ei nää muutokset tuota tulosta. :-)

En halunnut aloittaa dieettikuulumisilla ja sillä tietty sitten aloitin. Jatketaan kuitenkin jollain muulla. :-)

Olen/olemme tän viikon lomalla ja maanantaina lähdimme ajelemaan Kokkolaa kohden. Matka on pitkä, vielä pidemmäksi sen tekee se, että haluan itse ajaa koko matkan, koska olen vakaasti sitä mieltä, että MÄ olen parempi kuski. :-) Sitten kun ihminen syö kuusi kertaa ja juo vettä vähintään kolme litraa  päivässä, niin voitte vaan kuvitella kuinka usein joutuu pysähtelemään. Oikein arvattu, todella monta kertaa. :-)

Tässä me oltiin matkalla. ihan sovussa loppuun saakka. <3

Ukkokultakin sai välillä syödäkseen :-)

Musiikkia kuuntelimme alussa vuorotellen, puolen tunnin vuoroissa. Kun tuli Ukkokullan vuoro, niin jännityksellä odotin mitä sieltä on tulossa. Ensiks soi Juice, ok, menetteli, varsinkin kun ei ole aikoihin sitä kuunnellut. Seuraavalla Ukkokullan vuorolla alkoi kuulumaan Eppu Normaalia, se ei sitten enää ollutkaan ihan ok. En ole koskaan välittänyt heidän musastaan. Vaihdettiin Sanniin, hän menetteli. Mun vuorolla kuunneltiin kunnon musaa kuten Mozartin kuolinmessua, Vain elämää ekaa tuotantokautta sekä James Bluntia :-) Muutama vaihto ja aloin kuuntelemaan kuulokkeilla. Ei meidän musamaku kohtaa vaikka me kuinka yritettäis. :-) 

Mitä olen lomallani tehnyt? No ihan sitä samaa mitä teen normaalistikkin eli käynyt treenaamassa. 

Varmasti monet ajattelee, eikö sitä koskaan voi jättää treenejänsä väliin, onko lomallakin pakko käydä salilla? Ei, ei todellakaan ole pakko mennä, kuka mua sinne pakottaisi?? Ei mun Valkkuni mua sinne aja, ei hän anna piiskaa eikä sapiskaa jos en sinne menisi tai jättäisin lenkkini väliin. Ei tietenkään antaisi, koska ei se häneltä ole pois vaikka en treenaisi enää koskaan tai söisin mitä kiinni saisin tai heittäisin muutenkin läskiksi projektini Elämäni kuntoon 50-vuotiaana. 

Pahoillaan hän varmasti siitä olisi, mutta ei se todellakaan häneltä tai muiltakaan pois olisi. Vaan ihan multa itseltäni. Ja mua ei piiskaa salille ajatus, että pakko saada itsensä kuntoon, pakko saada rasva palamaan, pakko liikkua jotta voisin sitten syödä jotain sen edestä. Ei, ei tosiaan vaan mä menen sinne koska mä nautin siitä. Mä nautin hikoilusta, mä nautin kivusta (terveestä kivusta), mä nautin tuloksista mitä mä näen ja mitä mä koen (esim uusi kyykkyenkka). Mä nautin lenkkeilystä, mä nautin ulkoilusta, mä nautin liikunnasta. Se on se MUN juttu. Mä haluan antaa kaikkeni, kokea onnistumisen iloa kerta toisensa jälkeen, ylittää itseni! Sitä tunnetta ei voita mikään (höpö höpö, tottakai voittaa..), mutta joo, eiköhän se pääasia tullut jo selville. :-)

Ollessani Kokkolassa salilla, otin siellä kuvan jossa crossasin ja laitoin sen samalla faceen. Ystäväni sitä ehti kommentoida samantien. Hän laittoi, että näytä niille Kokkolalaisille miten treenataan ja vastasin, että näytin jo. Porukka tuijotti mua siellä salilla, kuin olisin avaruudesta tipahtanut heidän keskellensä.  Ja ehkä mä putosinkin, ei voi tietää. :-)

Ai, että mä rakastan näitä idioottimaisia ilmeitäni!! :-)

No, en sitten ehtinyt edes faijalla takaisin, kun hänen veljensä eli setäni oli jo ehtinyt soittamaan ja kysynyt, että onko sun kuntoilijaihme tyttäresi kylässä? Hän on käynyt salilla näyttämässä Kokkolan miehille miten puntteja nostetaan. :-) Naurustani ei meinannut tulla loppua. Tässä se nähdään että kaikki on yleistä tietoa kun sen faceen laitat. :-) Helsingissä saakka tiedetään heti, että Kokkolassa ollaan  ihmetelty kun Helsingin täti tuli näyttämään miten rautaa nöyryytetään. :-)

Kävin myös aamuisin sauvailemassa Kokkolassa, muiden vielä nukkuessa. Mä niin nautin ulkoilusta heti aamusta,  mikään ole parempaa kuin raikas ilma, auringon pilkahdus puiden takaa ja hiljaisuus. Ai mikä hiljaisuus?? Hiljaisuudesta kaukana, kun soitan musaa täysillä. :-) 

Kokkola on kiva kaupunki joo, mutta he eivät ainkaan ole ansainneet mitään vuoden kaupunki titteliä. Tiet niin liukkaat, ei hiekan jyvästäkään missään. Sai todellakin kävellä pakarat tiukkana ja varoa kaatumista. Ihan kamalaa. Toiset tiet oli ihan sulat ja sitten seuraava saattoi olla ihan jäässä. Seuraavana aamuna oli jo helpompaa, kun edellisenä päivänä mollotti aurinko koko päivän ja sai sulatettua hiukan teitä. :-)

Eilen me palasimme jo kotiin. Ja nyt olin huomattavasti viisaampi jo lähtiessä. En juonut kahvia ennen lähtöä, matkalla yritin olla mahdollisimman paljon juomatta (ihan kamalaa kun suu oli ihan kuivana) ja tällä tavalla pääsimme vain kahdella pysähdyksellä kotiin saakka. Olin tosi juuri ennen lähtöä syönyt joten ei heti tullut nälkäkään. Matkalla söin kerran ja kun kotiin pääsimme niin söin heti. Mutta matka taittui melkein 1,5h nopeammin kuin mennessä. :-)

Näin siinä sitten saattaa käydä, kun yrittää näppärästi syödä autossa. :-)

Tänään mulla on viikon ainoa treeni Valkun kanssa ja ne on tietenkin jalkatreenit. Ja koska treenataan jalat niin myös syödään sinä päivänä enemmän heti aamusta lähtien. Puuro olikin tänään sitten melkeinpä puolet isompi kuin normaalisti ja riisit ennen treeniä ja heti treenin jälkeen ovat myös isommat. Ja koska riisiä ei ollut valmiina, piti sitä alkaa keittämään. No, miten käy kun entisellä kokilla on kiire samaan aikaan kirjoittamaan blogiaan ja keittää sitä riisiä? No, saatatte arvatakkin ettei kovin hyvin. Tais olla eka kerta, kun keitin veden pohjaan. Pinaatti sentäs ei ehtinyt kärähtämään ja sekin oli ihan Ukkokullan ansiota. :-)

Viimeksi jo vähän vihjailin, että olen menossa tekemään jotain mitä todennäköisesti tulen katumaan. Varasin itselleni treenin entisen asuinpaikkani paikalliselta kuntosalin pitäjältä. Gym-72

Olen menossa pääsiäismaanantaina saamaan selkääni kirjaimellisesti. Jos haluatte tutustua nuoreen kehonrakentajaan joka tehnyt kaiken aina itse, ei ole ollut valmentajia sanomassa mitä tehdä tai jättää tekemättä, kaikki on opittu oman kantapään kautta, niin voitte käydä katsomassa hänen videoitaan youtubesta. Pauli Pöyhiä

Mä arvostan suuresti tuollaista määrätietoisuutta, hän tietää mitä haluaa, miten se saavutetaan, mitä sen eteen tarvitsee tehdä töitä. Ja joka päivä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen hän tekee töitä sen yhden päämäärän eteen. Ihailen suuresti! ! 

Ukkokulta otti muutaman kivan kuvan koiruuksista. Koirat (faijan ja meidän) eivät juurikaan välitä toisistaan vaan välttelevät toisiaan parhaan kykynsä mukaan. Tässä sitten tulos. Toinen ei uskalla tulla huoneesta ulos, kun toinen makaa tientukkona. :-)

Nyt valmistautumaan tuleviin kyykkäilyihin. Saa nähdä miten suoriudun, kun olen eilen istunut 6,5h autossa. Paikat varmaan vieläkin ihan tukossa. Mutta asenne ratkaisee ja sitä multa ei ainakaan puutu!! Tulta päin vaan!! :-)

Nauttikaa elämästä, nauttikaa liikunnasta, nauttikaa auringosta ja kevään tulosta!! 

Ja päivän naurut sain tästä. Hetki meni miettiessä, mutta tulihan se valaistus taas. :-)

Kesän muisteluja

Sain Sadulta haasteen kertoa kesästäni eli muistella miten se olematon kesä nyt meni. Itsellänihän se on mennyt pitkältä treenaten, treenaten ja treenaten mutta mahtuu kai sinne jotain muutakin väliin. Katsotaans.. :-)

Työpaikan pihalla törmäsin yhtenä päivänä tälläisiin kavereihin. Aika peruskamaa psykiatrialla :-)

Tällä possulla on näköä sekä kokoa. :-)

Tässä kaveri tietää, että ruoho ON vihreämpää aidan toisella puolella. :-)

Tää kaveri oli niin kiva, että olisin voinut viedä kotiin. :-)

Munaa tiedossa, ehkä. :-)

Ilmeisesti se ruoho ei sitten ollutkaan parempaa aidan toisella puolella. :-)

Töissäni olin myös muutaman kollegani kanssa vetämässä suljettua kesäryhmää. Teimme mukavia retkiä kuten Korkeasaareen, kävimme elokuvissa ja valmistimme ihania aamupaloja. Tässä muutama muisto siitä ajasta. :-)

Laivalla matkasimme Korkeasaareen. Olikin ainoa reissu laivalla koko kesänä. :-)

Hännällä oli kokoa jo sen verran, että meinasi huimata. Tässä näkyy hiukan huonosti. :-)

Tälle kaverille oli syntynyt jälkeläisiä samalla viikolla kun kävimme. Tarkisti reviiriään, ettei kukaan vie pentuja. Mahtavia eläimiä nämä isot kissat!!

Tämä kaveri oli kiinnostunut selkeästi lapsista. Seurasi niitä meinaan häkin toiselle puolelle kun kävelivät aidan toisella puolella. :-)

Nämä taas olivat kiinnostuneita vaan itsestään ja auringosta. Olivatkin hyvin ruskettuneet. :-)

Ryhmän päätös ja viho viimeinen ateria. Tästä oli kiva aloittaa lomansa. :-)

Joku saattaa ehkä muistaakkin edellisistä postauksista, että olimme kesälomalla reissussa Kokkolassa. Välillä ajaessa saattoi mennä herne nenään... :-)

Tais ollakkin karkki jonka tungin liian syvälle haistaessani sitä. :-)

Matkalla kulki tietty omat eväät. :-)

Kävin tietenkin koko kesän treenaamassa, oli loma tai ei. Aina on hyvä päivä treenata. :-)

Tässä olen Tampereella ja Wolfilla. :-)

Tässä taas olen Turussa. :-)

Tässä taas Helsingissä. :-)

Eli kuten huomaat mun kesäni meni hyvin nopeaan ja vähä eleisesti. :-) Ei kesällä tosiaan ihmeitä tapahtunut eikä edes tarvitsekkaan. Pidän elämästäni tälläisena, treenaten, töissä ollen ja välillä kotona käyden. :-)

Ja kun pääsee ystävän kanssa treenailemaan niin aina parempi. Olemmekin ystäväni kanssa käynyt muutamaan otteeseen Tampereella (viime viikolla viimeksi) ja Turussa kävimme myös. Vaikka ei välttis samaa treeniä tehdäkkään niin se ei haittaa, se tieto että toinen on paikalla saattaa jo riittää. Kiitos Ystäväni, että löysit minut! <3

Olen tässä treenaillut koko aika kovaa ja korkealta, mutta siitä sitten enemmän seuraavan kerran. Laitan tähän vielä kuvan jonka Ukkokulta äsken otti. Halusin jälleen nähdä onko siellä selässä mitään muutoksia ja jotain siellä taitaa tosiaan pilkistää. :-)

Lopuksi pieni kevennys vakavaan asiaan. :-)

Loman vietto tapoja on monelaisia..

Olen tän viikon lomalla, lomps lomps lomalla. Maanantaina lähdimme koiruuden kanssa junailemaan kohti pohjanmaata, Kokkolaan tarkemmin sanottuna. Täällä olemme olleet pari päivää ja huomenna kotiin (kunhan saan tän tekstin ulos niin olen saattanutkin olla kotona jo jonkin aikaa, kattellaan kuin käy..)

Tässä me ollaan menossa junassa. Koiruus kiinnostui naapureiden eväistä kun sedät kaivoivat makkarapaketin esille. :-)

No, lomalla olis tietty aikaa harrastaa vaikka mitä. Mä en ole harrastanut juurikaan mitään paitsi koirien ulkoilutusta. Mutta mulla onkin lepoviikko meneillään joten en koe huonoa omaatuntoa etten ole salilla käynyt. Ens vkolla sitten taas tai ehkä jo vappupäivänä mut näkee salilla. Ei kun sehän on varmaa, että mut näkee vappuupäivänä salilla. :-)

Lomalla voisi matkustella vaikka ulkomaille. Mutta koska en ole matkustavaa sorttia (matkailussa on AINA parasta kotiin tulo, mahdollisimma pian mieluiten) niin en harrasta sitäkään. Tänne Kokkolaan voi silloin tällöin tulla, mutta ei liian usein. :-)

Lomalla voisi vaikka tehdä suursiivousta. Mutta koska en ole kotona niin se tekee asiasta hiukan hankalampaa. Sekin vaihtoehto on siis pois suljettu (onneksi).

Lomalla voisi lukea kirjoja. Voisi joo ja on mulla kirja mukanakin, mutta enpä ole sitä edes avannut vielä ja nyt on jo liian myöhäistä. 

Lomalla voi katsoa leffoja Netflixistä tai jostain muusta palvelusta ja TÄTÄ mäkin olen sentään tehnyt. Mä olen katsonut jakson toisensa perään Sons of Anarchyn jaksoja kuudennesta kaudesta. Ai Jax, kun sä ootkin söpö. 

Tää sarja on vaan niin hyvä. Olen kyllä aikoja sitten lopettanut ruumiiden laskemisen joka jaksossa. :-)












Lomalla voi myös tehdä heräteostoksia. Sellaisia pieniä ostoksia kuten namia/kuivahedelmiä mitkä ei edes kuuluis sun ruokavalioon (ja ne tuskin kuuluu kenenkään valioon) tai voisi ostella vaatteita tai sitten voi ostaa vaikka auton kuten minä tein. Joo, ostin meille auton jota ukkokulta ei ole edes nähnyt. Tai laitoin mä pari kuvaa hänelle, eikös se riitä päätöksen tekoon? Olemme siis nyt onnellisia auton omistajia (en ole oikeesti kysynyt tekikö tää autokauppa isäntää yhtään onnellisemmaksi) ja mikä meikäläisellä ekana mielessä mihin voin sillä mennä? Jätemäen portaat!! Mä pääsen halutessani loikkimaan Jätemäen portaisiin ja voitte olla varmoja että mä sinne haluan aika usein. Mun kunto nousee kohinalla (melkein saatan kuulla jo korvissani sen kohinan..)

Ja sitten mä pääsen Lahteen vaikka treenaa Ilonan kanssa (hänen matkaansa voitte lukea täältä) Think Fit  Tuskin kertoo matkastaa salille (aika tylsää olis lukea aina samaa reittiopasta), mutta matkastaan ensinmäisiin kisoihin, siitä hän kertoo, kantsii lukea.) :-)

Ja mä voin käydä Turussa (sinne olenkin menossa ystäväni kanssa treenaamaan, huisin mahtavaa tiedossa ja siitä sitten lisää kun toteutuu) ja Tampereelle pääsen ja ja ja ja. Kyllähän te autolliset ihmiset tiedätte mihin kaikkialle autolla pääsee. Suorastaan joka paikkaa, onhan niissä kääntyvät etupyörät.  :-)

Ja koska siis ostin auton ja siinä oli vielä nastarenkaat alla niin halusin ihan ite vaihtaa siihen renkaat. Ja vaihdoinkin. Pitipä oikein ihmetellä miks siihen hommaan muka tarvitaan miestä ja miksi sen sanotaan olevan niin vaikeaa?? Jos vähänkään on rautaa vääntänyt niin ne jaksaa vaihtaa joka nainen itsekkin. Katotaan sit talven lähestyessä olenko vielä samaa mieltä. :-)

Ensin ostin 4€ aurinkolasit ja sen jälkeen auton jossa käyttää niitä. :-)

Huomenna me lähdemme ajelemaan kotia kohti. Matkaa kertyy samanverran varmaan kuin tännekkin tullessa, mutta aikaa menee paljon enemmän. Saan varautua ajelemaan ainakin kuusi tuntia, ehkä menee enmmänkin. Olen ladannut musiikkivehkeet ja luurit täyteen virtaa jotta jaksan. On autossa toki poppivehkeetkin ja jonkin verran kovaa soikin, oli meinaan takaboxissa tälläinen yllätys. :-)

On vahvistimella kokoa. :-)

Mutta mä pistän kuulokkeet korville ja paukutan Teräsbetonia ainakin alkumatkasta. Koirani meinaan saa aina autossa mahti paniikin aikaiseksi, koska luulee että hän jää autoon yksin heti jos vauhti vähänkään hiljentyy. Ja se vinkumisen määrä, se on jäätävä. Todellakin on luurit korvilla, jotta en menetä hermojani heti alku matkasta. :-)

Ens vkolla alan taas paukuttaa rautaa oikein kunnolla. Mulla vielä viisi vkoa tätä ohjelmaa ja sen jälkeen saan uuden. Sitten on tarkoituksena parantaa penkkitulosta. Mä niin odotan, että penkkini lähtee nousuun. Ellei muuten niin nostan sen jakkaran siitä maasta niin jo nousee. :-)

Nyt ollaan kotona, matkasta selvitty hengissä. Sellaiset seitsemän tuntia autossa istumista. Olo on kuin norsulla jolla on selkä kipeänä. Turvottaa, pierettää ja vituttaa. Oikein huolella sitä jälkinmäistä!!! Mä meinaan onnistuin hukkaamaan mun silmälasini matkalla. Muistelin etten ollut pysähtynyt mihinkään tai vaikka olinkin niin en ainakaan poistunut autosta. Mutta todellisuudessa mä pysähdyin heti alussa ja otin mun musat korville. Olen varmaan astunut ulos autosta ja kävellyt toiselle puolelle autoa repulleni ja samalla vaihtanut aurinkolasit päähän. Olisiko silmälasit jääneet katolle tms. mutta niitä ei enää löytynyt mistään. Se sitten niistä laseista. Ketutus on valtava. Näen kyllä kaus, mutta en näe lukea mitään. Joten en näe puhelimesta viestejä, en näe lukea mitään enkä näe koneella mitään ilman niitä. Mulla on lukulasit ja niitähän on nyt sitten kannettava joka paikkaan mukana. Lasini myös korjasi hajataittoani joka varmasti alkaa vaivaamaan nyt ilman laseja. Täytynee alkaa väsäämään vakuutusilmoitusta. Onneks on matkavakuutus joka korvaa tuollaisetkin asiat. :-)

Mun kuuloke episodi on jatkunut taas. Nyt olen ostanut monia pipoja ja käytän niitä salilla jotta voin kuunnella musaa. Pipoja tietty pitää olla useampi, fiiliksen ja trikoiden mukaan. Onneks niitä sai Stadiumista halvalla. Tälläisia. 

Nyt sohvalle murun viereen. Unikin tulee varmaan tänään helposti. On matkan jäljiltä sen verran ryytynyt olo.

Hauskaa Vapun jatkoa kaikille, juhlikaa maltilla. :-)