Mistä kumpuaa motivaatio?

Tätä kysymystä joutuu itse kukin varmaa miettimään aina silloin tällöin. Riippuu tietenkin mitä tavoitellaan, mikä motivoi sinua tehdäksesi jotain mitä tavoittelet. Onko ne uudet pienemmät farkut jotka ehkä joskus mahtuisi jalkaan (jos vaikka laihdutat). Vai onko se ajatus, että jaksat joskus vielä juosta yhteen menoon vaikka 10km ja ajatus siitä onnistumisessa motivoi sua lähtemään lenkille? Ja kuinka paljon sun pitää haluta sitä tavoittelemaasi asiaa jotta jaksat tehdä töitä sen eteen? Koska jokainenhan meistä tietää, että mitään ei saa ilmaiseksi, kaiken eteen pitää tehdä töitä. Eikös meitä siihen ole kasvatettu?

Se, miks minä näitä mietin on se, ettei mulla ole missään vaiheessa ollut oikein mitään suurta tavoitetta. Tai no, tavoitteena treenata niin, että fiilis on hyvä ja samalla kropan mallikin vähän muuttuu. Mutta miten sitä sitten mitataan? Mikä on tarpeeksi? Treenaan salilla 4x vkossa ja teen 4 aerobista aamuisin. Yhden kerran viikossa olen käynyt pt:n kanssa treenamassa eli silloin saa vielä extra kovaa kyytiä. Onko se tarpeeksi?

Vaaássa tuskin tapahtunut muutosta viime kerrasta, en viitsi edes käydä katsomassa. Sama löllykkä vatsamakkara roikkuu edelleen, siitä ei kai pääse eroon kuin kirurginveitsellä. Mutta lihaksia olen mielestäni saanut esille. En tiedä onko ne kasvaneet vaan ovatko ne vaan tulleet läskin alta esille, mutta niin tai näin, onpa kivaa että niitä jo näkyy. Ja se saa mun motivaation kumpuamaan jotta jaksan käydä salilla ja siellä aamulenkillä. Toisaalta tarvisinko edes tälläisiä havaintoja jaksaakseni tätä elämäntapaa? Tuskinpa, koska liikunta on kuulunut elämääni jo vuosia. Nyt se on enemmän tavoitteellista, lihakset ovat mun tavoitteeni. Ja vitsi, että on hieno tunne kun voi sanoa ääneen, että mullakin on tavoite. Kuulostaa heti jotensakin enemmän paremmalta hommalta, ei miltään luuserin puntin heiluttelulta. :D (niinkuin kenenkään mielipiteellä olisi mitään merkitystä mun ajatuksissani) ;-)

Tavoitteista sen verran, että eilen siskoni kanssa juttelin ja hän kertoi omista tavoitteistaan. Hän rehvakkaana ilmoitti ilmoittautuneensa city-triathloniin. Ei ole kauaa kun hän hehkutti alkaneensa juoksemaan ja nyt ilmoittautui triathloniin jossa matkoina uinti 300m, pyöräily 10km ja juoksu 3km. Mä olin niin fiiliksissä hänen puolestaan, aivan mieletön tavoite. Se tunne hänen puolestaan oli sanoin kuvaamaton, olin niin jutussa mukana. Ja varmasti olen matkassa mukana kannustamassa häntä maaliin, onhan hänkin ollut kannustamassa minua aikoinaan kun muutaman kerran juoksin 10km. Sitä voi siis elää mukana toisenkin tavoitteissa. :D

Juhannus on tuloillaan, huomenna se jo kurkkasee ovesta. Mitä meikäläinen tekee juhannuksena? Töitä, koska siihen on mahdollisuus ja ehkä vähän jopa siksi että olen rahalle perso. :D
Voi sitten taas ostaa pt käyntejä jotta saadaan niitä lihaksia kasvatettua yhdessä. :D

Kävin eilen itselleni uudella pt:llä. Sain peruutusajan, en ole aikaisemmin saanut aikaa kun ei aikataulut ole sopineet yhteen.
Teimme selkää,yllätys yllätys. Opetti myös liikkeen joka on pakaroille aivan tappavaa, mä en ole huokailematta rappusia pystynyt kävelemään. Olenkin muuten huomannut pientä muutosta pakaroissani, ehkä ne sieltä pikku hiljaa pyöristyy. :D

Nyt koiruus ulos ja sitten päivä kaffeet.

Hyvää juhannusta ja treenejä kaikille!!

Saanko esitellä, Lenni Lokinpoikanen :-)